On ehkä hyvä kuitenkin muistaa, minkä kokoinen maa Suomi on, ja minkälaiset todelliset eväät vaikkapa Niinistöllä on ollut käytössään. Voisi lyhyesti sanoa, että hierojan työkalut - nyrkit ja kyrpä.
Kun tästä mietitään taaksepäin vaikkapa 20 vuotta, venäjä on valmistautunut aiheuttamaan konfliktin. Jos Suomi olisi yhteään lähtenyt pullistelemaan, vaikkapa hakemaan NATO:n jäsenyyttä, ei ryssän olisi edes tarvinnut vaivautua. Kotimaiset kolonnat olisivat hoitaneet homman, olisi optiot kaivettu niin syvälle, että arkeologit olisivat ehkä löytäneet ne joskus vuosisatain kuluttua.
Jerkkua ei siis ollut yhtään käytettävissä.
Mitä tehdä - levitellä käsiä että mitään ei mahdeta. Jeffit eivät olisi loputtoman pitkälle kantaneet, sen olemme nyt huomanneet. Saksako meitä olisi auttanut, ehkä oltaisiin saatu junanvaunullinen syylinkejä ja toivotus että koittakaan kestää. Nyt jälkikäteen näemme sen, minkä Niinistö ehkä näki jo aikanaan - ryssällä ei ole pienintäkään häpyä käydä muiden kimppuun mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Mukaanlukien aseet.
Onko tuossa tilanteessa järkevintä esiintyä sovittelevasti, olla ihan hiljaa vai uhota? Täytyy muistaa myös se, että ryssällä oli tiukka ote Suomineidon palleista taloudellisesti ja muutenkin. Tuota valtaa näytettiin julkisesti Fortum - Rosatom - kuviossa. Pelattiin vähän pakolaispokeria rajalla. Emme tiedä, mitkä olivat muut viestit mutta tuskinpa kovin ystävällisiä ne taustallakaan ovat olleet.
Mitä tuossa tilanteessa olisi pitänyt tehdä? Valtion vihollisia itärajan molemmin puolin. Julistaa, että liennytys ja muu paska ovat ohi, ja venäjä on Euroopan vihollinen numero yksi. Teutoonit hei, pistäkääs se kaasuhana kiinni. Torua Ranskaa, että menitte sitten tekemään miljarikaupat ja myymään maihinnousualuksen tulevalle viholliselle?
Nyt me ollaan rinta rottingilla kun ollaan NATO:n mallioppilas. Hyvä niin, en sitä kiistä yhtään. Mutta myös todellisia vaihtoehtoja oli tarjolla. Yksi nohevampi myyrä Ukrainan presidentinpalatsissa avaamassa ovea vähän onnekkaammalle tuhoamispartiolle, ja valta olisi vaihtunut. Tai muutama jumi Hostomelin puolustajien aseissa. Venäjä olisi edelleen maailman toiseksi mahtavin armeija. Olisiko tyytynyt siihen, olisiko hyväksynyt meidän NATO-hakemuksen? Ei tarvinne vastata.
Se oli tavattoman kapea ränni, josta Suomi sujahti, eikä siinä ollut kipparilla yhtään varaa epäröidä ruorissa. Virtaukset ja tuulet auttoivat, ilman niitä olisi mennyt kiville, mutta ilman oikeita toimia ei olisi ollut edes yrittämistä.
Mitä se Havukka-ahon ajattelija viisauksista tuumikaan
yle.fi
