Tappaminen kärkeen nyt.
Pääasia ei ole se, kenelle on koulutettu vyörytystä, aikansa juttu, vaan se, että miten sitä on koulutettu.
Minulle ei ole koulutettu todenmukaista, tai pikemminkin, se jäi puolitiehen. Minä en väitä, että vyörytys olisi ollut mitenkään ydinhommaa oikeassa sodassa. Väitän kuitenkin, että menimme siinä asiassa 90-luvun alussa puutteellisesti koulutettuina reserviin. Ymmärrän kyllä, että kun sodassa olleet ovat 70-luvulta alkaen poistuneet, ja toimintaa tehtäessä vastapuolella ei ollut ketään tst-haudassa, niin siihen on tullut epärealistisia ulottuvuuksia. JPR90-JvPr80-koulutuksessa tst-haudan vyörytys on kuitenkin ollut tärkeä juttu, ainakin päätellen intensiteetistä, millä sitä harjoiteltiin.
Oppi kovassa paikassa olisi maksettu tulella ja verellä, epäonnistuneilla vyörytyksillä. Maksun olisivat kantaneet reserviläiset, ja olisi ollut kiinni heidän kyvystään kyseenalaistaa opetettua (tässä asiassa), ettei oppia olisi otettu ensimmäisessä tehtävässä irtiräjähtäneinä jäseninä ja epäonnistuneina tehtävinä.
Toistan, onko kirjoittamani poikkeus vai normi? Saitilla on kuraportaan taistelijoita kuitenkin sadoittain, eri koulutushaaroista, nyt kommentti kehiin.