Käsikranaatit ja heitteet.

Eikös sakslainen käsikranaatti lähinnä tappanut räjähdyspaineella eikä sirpaleilla vaikka siitä tuli vähäinen määärä sirpaleita?

Totta, mutta tuosta turvenuijasta oli myös olemassa esisirpaloitu versio. Sitä en tiedä että missä vaiheessa tuosta puisesta varresta luovuttiin ja miksi? Millin pommit oli niitä ensimmäisiä modernin näköisiä, mutta kun ajattelee tuota vartta niin sillä on hyvä heittää ja varsi toimii myös lisä sirpalemassana.
 
On tuo realistisesti tehty, tykistöisku.


Sanokaa mitä sanokaa Louhimiehestä mutta kyllä se osaa taistelukohtauksia tehdä.
Tuosta alusta kun katsotaan eteenpäin, niin lopussa tulee taisteluhaudan vyörytys. Menee kuin meillä intissä, oppikirjasuoritus. Noin minulle koulutettiin, ja minä koulutin jääkäreitäni monet kerrat. Tst-haudassa rymyttiin useita puolen päivän sessioita aina alokkaasta joukkueenjohtajaksi.
Ei kuitenkaan tullut koskaan esille koulutuksessa, että kuinka nitistetään se sitä seuraavan mutkan takana oleva vihollinen? Eli vyörytyksessä mutkan taakse kranaatti, ja rk-mies tekee loppusilauksen, ja sama toistetaan. Kuitenkin, heittomatkan sisällä, sanotaan 30 metrin sisällä, on useita vihollisia tst-haudassa, eivät ne odota että vyörytys tulee heidän mutkansa kohdalle, vaan paiskovat todennäköisesti käsikranaatteja vyöryttäjien niskaan minkä kerkiävät. Miten ne tapetaan, etteivät ehdi tappaa vyöryttäjiä, sitä ei käsitelty.

Tätä en huomannut intissä kyseenalaistaa. Heti 90-luvulla pois päästyäni luin sotamuistelmia ja peilasin niitä saamaani koulutukseen. Taisi olla Talvisodan tekstiä, mutta metodi oli sodassa, että käsikranaatti heitetään mutkaan, ja vyöryttäjäparin takana on miehiä jotka paiskovat kranaatteja niin pitkälle kuin jaksavat. Eli tst-hauta on käsikranaattitulen alla ainakin sen 30 metriä eteenpäin vyöryttäjäparista.
Sotamuistelmissa selviää, kuinka kassikaupalla tst-haudan vyörytys kysyy käsikranaatteja, paljon.

Kommentteja ja kokemuksia, miten teillä koulutettiin?
 
Mart Laarin kirjassa Sinimäed 1944 oli eräs kohta jossa kirjoitti taisteluhaudan vyörytyksestä. Muistelisin että kirjoitti siinä menneen laatikkkokaupalla käsikranatteja, että oli miesketju joka toimitti niitä eteenpäin.
 
Mart Laarin kirjassa Sinimäed 1944 oli eräs kohta jossa kirjoitti taisteluhaudan vyörytyksestä. Muistelisin että kirjoitti siinä menneen laatikkkokaupalla käsikranatteja, että oli miesketju joka toimitti niitä eteenpäin.
Ootas nyt, en muista missä olet ollut intissä. Oletko vyöryttänyt?
 
Dragsvikissa. En muista että meille olisi opetettu haudan vyöryttämistä.
Rannikkojääkäri siis?
Savon Prikaatissa siihen perehdyttiin ainakin Aukissa alkaen. Rukissa mallisuorituksen näytti meille jv-linjan oppilaille kaksi kadettiupseeria.
Kun päästiin takaisin kotiin jääkärikomppaniaan, niin miehistöä hyppyytettiin niissä monta kertaa. Minulla oli jo spesiaalimiehetkin tiedossa siihen hommaan, eräs jääkäri P. oli joukon viimeinen joka asiassa, mutta omasi kyvyn heittää äärimmäisen tarkasti kranaattia.
Muistan kun taas piti hyökätä tsts-hautaan, niin luutnantti (nykyinen everstiluutnantti) epäili kahden kesken kovasti, että meinaako kokelas tosiaan pistää jääkäri P:n kärkeen? Kyllä meinasi, ja käsikranaatit tippuivat juuri sinne mihin piti, tunsinhan hänet!

Vieläkö tänä päivänä tätä koulutetaan?
 
Meillä viestissäkin harjoiteltiin jonkin verran, toppeja heiteltiin vyörytettäessä.

Leiri oli joulun ja uudenvuoden välissä. Kun lomille pääsi sitten uudenvuoden aattona, niin eipä tuntunut missään kun kaupungissa jalkojen juureen lenteli paukkuja (Nuoret säikäytteli ohikulkijoita).
 
Meillä viestissäkin harjoiteltiin jonkin verran, toppeja heiteltiin vyörytettäessä.

Leiri oli joulun ja uudenvuoden välissä. Kun lomille pääsi sitten uudenvuoden aattona, niin eipä tuntunut missään kun kaupungissa jalkojen juureen lenteli paukkuja (Nuoret säikäytteli ohikulkijoita).
Vai toppeja. Meillä oli vain rautaisia käsikranaatin feikkejä. Niitä heiteltiin jo alokkaina, antaumuksella ja armotta, eri asennoista.
Topit olisivat olleet todenmukaisempia.
 
Vieläkö fosforikranaatit kuuluvat kalustoon? 90-luvulla niistä kerrottiin, mutta kovaa en ole muistaakseni koskaan nähnyt. Sen enempää käsiheitteenä kuin krh-kranaattina. Molempien käyttö oli 91-92 ainakin kielletty rauhan aikana.
 
Tappaminen kärkeen nyt.
Pääasia ei ole se, kenelle on koulutettu vyörytystä, aikansa juttu, vaan se, että miten sitä on koulutettu.
Minulle ei ole koulutettu todenmukaista, tai pikemminkin, se jäi puolitiehen. Minä en väitä, että vyörytys olisi ollut mitenkään ydinhommaa oikeassa sodassa. Väitän kuitenkin, että menimme siinä asiassa 90-luvun alussa puutteellisesti koulutettuina reserviin. Ymmärrän kyllä, että kun sodassa olleet ovat 70-luvulta alkaen poistuneet, ja toimintaa tehtäessä vastapuolella ei ollut ketään tst-haudassa, niin siihen on tullut epärealistisia ulottuvuuksia. JPR90-JvPr80-koulutuksessa tst-haudan vyörytys on kuitenkin ollut tärkeä juttu, ainakin päätellen intensiteetistä, millä sitä harjoiteltiin.

Oppi kovassa paikassa olisi maksettu tulella ja verellä, epäonnistuneilla vyörytyksillä. Maksun olisivat kantaneet reserviläiset, ja olisi ollut kiinni heidän kyvystään kyseenalaistaa opetettua (tässä asiassa), ettei oppia olisi otettu ensimmäisessä tehtävässä irtiräjähtäneinä jäseninä ja epäonnistuneina tehtävinä.
Toistan, onko kirjoittamani poikkeus vai normi? Saitilla on kuraportaan taistelijoita kuitenkin sadoittain, eri koulutushaaroista, nyt kommentti kehiin.
 
Oppi kovassa paikassa olisi maksettu tulella ja verellä, epäonnistuneilla vyörytyksillä. Maksun olisivat kantaneet reserviläiset, ja olisi ollut kiinni heidän kyvystään kyseenalaistaa opetettua (tässä asiassa), ettei oppia olisi otettu ensimmäisessä tehtävässä irtiräjähtäneinä jäseninä ja epäonnistuneina tehtävinä.

Meille ei opetettu käsikranaattia peruskauden jälkeen lamavuosien aikana. Uskon, että oppi olisi maksettu silloin verellä ja kovassa paikassa. Asia on käsittäkseeni erinlailla nyt. Varsinkin kun suurin osa rivissä olijoita on sitä sukupuolta joka on oppinut käsikranaatin käytön tietokonepelien kautta. Itseä peleissä vaivaa se että käytän käsikranaattia vähän ja enemmin karsin sen pois varustuksesta kuin kannan mukana. Ehkä jos sitä olisi opetettu viljelemään runsaasti niin asia olisi eri.

Jos palataan asutuskeskustaisteluun, niin teoriassa se on sama kuin juoksuhaudan vyörytys ja rakennuksesta toiseen liikkuminen vaatii "säkkikaupalla" käsikranaatteja. Tänä modernina aikana meillä on mahdollisuus laajempaan valikoimaan, ja omasta mielestä flashbang saisi olla mukana normivarustuksessa. Kohteiden eliminoiminen sitten käsiasetulella. Teoriassa sillä säilyy modernissa kahnauksessa vihollisen elektroniikka ja sen sisältämä data varmennin kuin hetkellisesti ylipaineistaminen teräsmunalla. Käytännössä homma taitaa kuitenkin mennä siihen varmistamiseen käyttämällä tarpeeksi voimaa tilanteessa, kuten veli sardauker on kehoittanut usempaan kertaan viskaamalla tellun taloon.
 
Totta, mutta tuosta turvenuijasta oli myös olemassa esisirpaloitu versio. Sitä en tiedä että missä vaiheessa tuosta puisesta varresta luovuttiin ja miksi? Millin pommit oli niitä ensimmäisiä modernin näköisiä, mutta kun ajattelee tuota vartta niin sillä on hyvä heittää ja varsi toimii myös lisä sirpalemassana.
Puuvarresta luovuttiin koska se oli hankalan iso, ja sytytysmekanismit oli kehittyneet sokka-lusikka versioon. Saksalaiseen kranaattiin tehtiin erillisiä sirpalekuoria, jotka liutettiin kranaatin päälle.
 
Meille ei opetettu käsikranaattia peruskauden jälkeen lamavuosien aikana. Uskon, että oppi olisi maksettu silloin verellä ja kovassa paikassa. Asia on käsittäkseeni erinlailla nyt. Varsinkin kun suurin osa rivissä olijoita on sitä sukupuolta joka on oppinut käsikranaatin käytön tietokonepelien kautta. Itseä peleissä vaivaa se että käytän käsikranaattia vähän ja enemmin karsin sen pois varustuksesta kuin kannan mukana. Ehkä jos sitä olisi opetettu viljelemään runsaasti niin asia olisi eri.

Jos palataan asutuskeskustaisteluun, niin teoriassa se on sama kuin juoksuhaudan vyörytys ja rakennuksesta toiseen liikkuminen vaatii "säkkikaupalla" käsikranaatteja. Tänä modernina aikana meillä on mahdollisuus laajempaan valikoimaan, ja omasta mielestä flashbang saisi olla mukana normivarustuksessa. Kohteiden eliminoiminen sitten käsiasetulella. Teoriassa sillä säilyy modernissa kahnauksessa vihollisen elektroniikka ja sen sisältämä data varmennin kuin hetkellisesti ylipaineistaminen teräsmunalla. Käytännössä homma taitaa kuitenkin mennä siihen varmistamiseen käyttämällä tarpeeksi voimaa tilanteessa, kuten veli sardauker on kehoittanut usempaan kertaan viskaamalla tellun taloon.

Flashbang on siviilituote - jos vyörytetään vihollista talossa, miksi luopua kranaatin sirpalevaikutuksesta?

Vaarivainaa aikoinaan antoi inttiin mennessä vinkit juoksuhaudan vyöryttämisestä - 1-2 kranua mutkan taakse, riippuen haudanpätkän pituudesta, kpist sarja heti räjähdyksen jälkeen perään ja sitten fokus seuraavaan mutkaan. Takanatulevat kantaa kranut ja lippaat (joita menee paljon) ja varmistaa ruumiit. Huoneiden vyörytyksessä sama logiikka, kranut sisään ja rähähdyksen jälkeen stäkki ovesta läpi ja nurkkiin.
 
Flashbang on siviilituote - jos vyörytetään vihollista talossa, miksi luopua kranaatin sirpalevaikutuksesta?

Maksimoidakseen mahdollisesti kohteiden mukana kantama informaatio/data/sotasaalis. Flashbang ei myöskään tule väliseinästä läpi, mutta sirpale tulee melko varmasti. Tiedostan että kyseessä on erikoisgranaatti muiden vastaavien joukoissa, ja niiden käyttäjä on yleensä harjaantunut taistelija, normijannujen kantaessa sitten normaalivarustusta, mitään ymmärtävänä hienouksista.
 
Flashbang on siviilituote - jos vyörytetään vihollista talossa, miksi luopua kranaatin sirpalevaikutuksesta?
Kyllähän tuosta nimenomaan on luovuttu, painekäsikranaatin muodossa. Sirpalekranaatti on ongelmallinen nykyaikaisessa asutuskeskuksessa, koska sirpaleet voivat hyvinkin läpäistä ohuita kipsilevy- tms. seiniä, vahingoittaen huoneen ulkopuolellakin olevia sotilaita. Lisäksi metallisesta sirpaloituvasta kuoresta luopuminen mahdollistaa suuremman räjähdemäärän painekäsikranaatissa.

Painekäsikranaatti on nykyään myös lieriön muotoinen, kun taas sirpalekäsikranaatti on (M95 siis) pyöreä. Pyöreä sirpalekäsikranaatti helposti vierii lattialla tai kimpoaa seinistä epäsuotuisiin paikkoihin, pahimmillaan takaisin oviaukkoon.

Itse olen sitä mieltä, että varsikäsikranaateilla (ainakin lyhytvartisilla) olisi yhäkin käyttöä. Sytyttimen kahvankin voi hyvin jatkaa kranaatin varteen asti, jolloin heittäminen ei juuri eroaisi nykyisestä, mutta varren ansiosta kranaatin voi heittää pidemmälle.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Fosfori-heitteen korvaaja?

1541160539250.png

Vanhoja sytytys- ja termiittipötkyjä ei taida enää olla varastossa.

Eikä näitäkään:

1541163451086.png
 
Viimeksi muokattu:
Fosfori-heitteen korvaaja?

Tuo ei ole fosfori- heitteen korvaaja, sillä on eri käyttötarkoitus. WP kranaatti levittää pilven palavaa höttöä ympärilleen räjähdyspanoksen avulla. Nuo termiitti panokset palaa paikallaan.



Ei sillä, etteikö tuollaisetkin olisi ihan hyödyllisiä tietyissä tapauksissa.
 
Kuitenkin, heittomatkan sisällä, sanotaan 30 metrin sisällä, on useita vihollisia tst-haudassa, eivät ne odota että vyörytys tulee heidän mutkansa kohdalle, vaan paiskovat todennäköisesti käsikranaatteja vyöryttäjien niskaan minkä kerkiävät.
Aloin miettiä että onko tosiaan noin? Puolustajan ongelma vyörytystilanteessa on se, että ei ole tarkkaa tietoa missä kohtaa hautaa vyöryttävä hyökkääjä etenee. Oletuksena hauta on kuitenkin puolustajan eli omien hallussa, ja varmuuden vuoksi hautaan kranaatteja viskova puolustaja helposti nakkelee niitä omien niskaan.

Vyörytyksestä en sinänsä juuri mitään tiedä, mutta eikö homman juju ole pitää riittävää tempoa yllä ja näin estää puolustuksen organisointi?
 
Back
Top