Kävely, hölkkä ja juoksu

Onko tämä urheilija todella 16-vuotias? Kuvat Tampereella MM-pronssia juhlineesta juoksijasta herättivät epäilykset pahemman luokan huijauksesta

Tänään klo 7:09

Yleisurheilun alle 20-vuotiaiden MM-pronssia voittanut Girmawit Gebrzihair on saanut MM-kisojen jälkeen osakseen ikään kohdistuneita epäilyksiä ja julmaa pilailua.

Etiopiaa edustava Girmawit Gebrzihair, 16, jysäytti alle 20-vuotiaiden MM-kisojen avauspäivänä yllätyksen naisten 5 000 metrillä, kun hän nappasi pronssia Kenian Beatrice Chebetin, 18, ja maannaisensa Ejgayehu Tayen, 16, jälkeen.

Gebrzihair lähti kisoihin kuudenneksi parhaalla tilastotuloksella, mutta nipisti MM-finaalissa ennätyksestään peräti 14 sekuntia ja pääsi tuulettelemaan palkintokorokkeelle. Hän hävisi Chebetille vain reilut kolme sekuntia.

Kuvat Gebrzihairista lähtivät kiertämään sosiaalisessa mediassa heti MM-finaalin jälkeen, mutta eivät siksi, että hän oli juuri voittanut MM-pronssia, vaan siksi, että kukaan ei uskonut hänen olevan vasta 16-vuotias.

Monet jakoivat Gebrzihairista otettujen kuvien rinnalla kuvia itsestään 16-vuotiaana.Kansainvälinen yleisurheiluliitto (Iaaf) julistettiin vitsiksi.

Dh6RhtdU8AACTb9


Suuri osa kommenteista oli todella julmia ja kohdistettuja nimenomaan Gebrzihairin ulkonäköön, joten kärkäs kritiikki nostatti myös vastareaktion.

Gebrzihairin tukijat muistuttivat äänekkäimpiä öyhöttäjiä siitä, että ikäepäilykset alkoivat saada jo kiusaamisen piirteitä. Kriitikoita muistutettiin myös siitä, että pelkät kuvat eivät kerro mitään Gebrzihairin elämästä tai siitä, mitä hän on vuosien varrella kokenut.

Sosiaalisen median lisäksi aiheeseen tarttui varsin nopeasti myös perinteinen media eri puolilla maailmaa.

Iaaf ei kommentoi
Vaikka kärkkäin kritiikki on jo laantunut, aihe puhuttaa erilaisilla keskustelupalstoilla edelleen.

Epäilyksistä huolimatta kukaan ei kuitenkaan ole vielä osoittanut Gebrzihairin ilmoitettua ikää vääräksi.

Iaaf:n verkkosivuilla hänen syntymäajakseen on edelleen merkitty 21. marraskuuta 2001.
Viime kädessä juuri Iaaf on se, jonka vastuulla on varmistaa kilpailijoiden kelpoisuus omiin mestaruuskisoihinsa.

Alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa saa kilpailla urheilijat, jotka ovat kisavuoden viimeisenä päivänä 16-19-vuotiaita.

Tähän saakka Iaaf on pysynyt Gebrzihairin tapauksen tiimoilta vaiti.

Huima lupaus
Gebrzihair ei suinkaan ole ensimmäinen urheilija, jonka ikä on tällä tavalla kyseenalaistettu.Aiemmin on nähty, useissa eri lajeissa, että iän varmistaminen saattaa toisinaan olla hyvin vaikeaa.

Gebrzihair lunasti paikkansa Tampereen MM-kisoihin voittamalla 5 000 metriä toukokuussa järjestetyissä Etiopian alle 20-vuotiaiden mestaruuskisoissa. Voittoaika 15:48,81 oli hänen ennätyksensä ennen Tampereen MM-finaalijuoksua.

Gebrzihairin Iaaf-profiilista löytyy sekä 5 000 metriltä että 3 000 metriltä vain tämän kauden tilastonoteeraukset.

10 kilometrin maantiejuoksusta löytyy viime vuodelta 26.marraskuuta juostu 32:33, jota voi pitää vasta 15 vuotta täyttäneelle juoksijalle todella huimana aikana.

Kyyti vastaa noin 3 700 metrin tulosta Cooperin testissä.
10 kilometrin maailmanennätys on Joyciline Jepkosgein syyskuussa 2017 juoksema 29:43.Kenialaisjuoksijalla oli ennätyksen syntyessä ikää 24 vuotta.

Vastaavan matkan Suomen ennätys on Johanna Peiposenvuonna 2016 juoksema 31:59.Peiponen juoksi ennätyksensä 25-vuotiaana.

https://www.iltalehti.fi/yleisurheilu/201808242201159484_yl.shtml
 
Marssiharjoittelu aloitettu.

Tässä on laihdutuksen/kunnonkohentamisproggiksen myötä tullut lenkkeiltyä, uitua ja käytyä salillakin. Mutta vasta nyt uskaltauduin marssille.

Peli avattu 10km kepeällä, 9kg lisäpainot selässä käyskennellen. 1h 50min meni aikaa.

Tavoitteena ottaa nyt vähintään pari kertaa kuussa marssia myös ohjelmaan, sillä marssimaan tottuu vain marssimalla. Muutaman kerran kertauksisss on päässyt yllättämään heikko marssikunto (25km täyspakkauksella esim), vaikka on luullut olevansa hyvässä kunnossa.

Kostoksi ilmoittauduin myös Etelä-Karjalan sotilasmarssille maantiesarjaan
 
Onko kenelläkään kokemuksia MCDAVID 429X polvituesta? Tai muista saranallisista polvituista? Lähinnä juostessa, mutta myös pidempiä aikoja välillä töissä pitäisi pitää, eli ei saisi olla kovin epämukava pitempäänkään pidettäessä.
 
Kävely repun kanssa on se juttu.

Ei tarvitse muuta treenata jos ei ole "kuperkeikkamies".

Salilla hankittu lihas kun ei ole kuin haitaksi moisessa.
 
lukkarinapulainen kirjoitti:
Sissit on rasvattomia miehiä, kuin suoraan Kolymasta tulleita.

Salilla hankitulle lihakselle ei ole mitään käytännön sovellutusta. Oma keho tarjoaa riittävän vastuksen hyvään lihaskuntoon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei se aivan noinkaan ole. Salilla pitemmillä sarjoilla vahvistetut jalka, selkä ja vatsalihakset(syvät lihakset, jotka tukevat selkärankaa) takuulla auttaa raskaankin repun kannossa.
 
lukkarinapulainen kirjoitti:
Sissit on rasvattomia miehiä, kuin suoraan Kolymasta tulleita.

Salilla hankitulle lihakselle ei ole mitään käytännön sovellutusta. Oma keho tarjoaa riittävän vastuksen hyvään lihaskuntoon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Lihas kuuluu tiettyihin juttuihin...esim. taistelusukeltajille.

Se on hieman vaatimus noissa....maan elävillä taas leopardivartalo elää.
 
Sardaukar kirjoitti:
Kävely repun kanssa on se juttu.

Ei tarvitse muuta treenata jos ei ole "kuperkeikkamies".

Salilla hankittu lihas kun ei ole kuin haitaksi moisessa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Paras olisi heittimen osa (siviilissä rautaputki). Siinä kasvaa papukin kun sen 20kg möntin kanssa taapertaa ja vaihtelee koko ajan asentoa. Ymmärtää myös, että lihastakin tarvitaan.

Ainoa vaan, että vastaantulijat pitävät hulluna jos jotain tuollaista jötkälettä kantaa.

Joten reppukävely on kyllä loistava systeemi.
 
Jokainen juoksee omalla tasollaan ja tavallaan. Repun kanssa tai ilman.

Nyt kun rupesin avautumaan niin juoksin 50 v juhlissani puolimaratoonin aikaan 1.54, eli alle tavoitteena olleen 2 tunnin. Olen tyytyväinen, vaikka kyseessä ei ole urheilijan suoritus vaan enempi veteraanitason "löntystelyä".
 
Minun painoluokassani (ja minun hapenottokyvylläni) juokseminen on kuolemaa. Jokin vuosi sitten aloitin hulluuttani. Ohutpohjaisilla kävelykengillä mentiin asvaltilla. Tooodella älykästä. Mutta hapenotto kyllä parani ja lenkin jälkeen olo on hetken mahtava endorfiinien takia. 10km oli maksimi minkä jaksoin juosta parin vuoden harrastuksen jälkeen, mutta silloin meinasi tulla kuolema. Juoksut jäivät sitten sen jälkeen. Minkä lisäksi jalat alkoivat olla aika loppu kuten kenkävalinnasta ja olemattomasta juoksuosaamisesta voi arvatakin.

Raskassarjalaiselle vesiharjoittelu on ystävä. Minulla on surkea uintitekniikka, joten pitkä uiminen pistää niskan paskaksi, mutta esimerkiksi varjonyrkkeily vedessä on hyvää harjoitusta ja nivelille ystävällistä. Suosittelen.
 
inscout kirjoitti:
Minun painoluokassani (ja minun hapenottokyvylläni) juokseminen on kuolemaa. Jokin vuosi sitten aloitin hulluuttani. Ohutpohjaisilla kävelykengillä mentiin asvaltilla. Tooodella älykästä. Mutta hapenotto kyllä parani ja lenkin jälkeen olo on hetken mahtava endorfiinien takia. 10km oli maksimi minkä jaksoin juosta parin vuoden harrastuksen jälkeen, mutta silloin meinasi tulla kuolema. Juoksut jäivät sitten sen jälkeen. Minkä lisäksi jalat alkoivat olla aika loppu kuten kenkävalinnasta ja olemattomasta juoksuosaamisesta voi arvatakin.

Raskassarjalaiselle vesiharjoittelu on ystävä. Minulla on surkea uintitekniikka, joten pitkä uiminen pistää niskan paskaksi, mutta esimerkiksi varjonyrkkeily vedessä on hyvää harjoitusta ja nivelille ystävällistä. Suosittelen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mikään ei wanhempana ole parempaa kuin reppukävely.
 
Kaipaan valmennusvinkkejä (tai diagnoosia).
Tänä vuonna ei juoksu ole oikein kulkenut. Jaksan kyllä mennä sisulla puurtaen, mutta kepeä kulku on hukassa. Tai ei täysin, vaan välillä kulkee ja en tiedä miksi. Taitaa olla 2-3 kertaa tänä vuonna kun on tuntunut hyvälle heti lähtiessä.

Tänään tapahtui taas sellainen outo ilmiö, että juoksu alkoi kulkea todella raskasprofiilisella reitillä vasta 16 km jälkeen. Mikä tämä ilmiö oikein on ja mistä se johtuu, että kulku on alkuun hukassa? Sama tapahtuu hiihtäessä, pyörällä ja juosten aika varmasti kun vaan jaksaa sisulla mennä tunnin tai kaksi. Jos kulku alkaa maistua, niin sitä riittää kunnes energiat on loppu.

Esim. tänään siis todella paljon korkeuseroja ja vaihtelevaa pohjaa sisältävällä lenkillä eka pieni mäki 200 metrin päässä oli paha. 2 km päässä oleva n. 60 metrin penkka oli ihan hirveän raskas juosta ylös. Ja sitte koko matkan n. 15 km asti kulki nousuissa hieman alkua paremmin. Sitten oli tasamaata kilometri ja 15 metrin penkkanousu. Ihmettelin nousussa kun kaveri jäi kuin tikku paskaan. Ja mäen päällä huomasin syyn. Mulla ei vauhti hidastunut juuri yhtään nousussa. Siitä n. 3 km oli yhtä juhlaa. Pystyi lataamaan aivan tajutonta vauhtia nousuihin ja ei tuntunut juuri missään. 10 sekuntia tasamaata niin hengitys jo tasaantui ja pystyi liitämään seuraavaan nousuun.

Samanlaista on ollut esim. Lapin hiihtoreissuilla, että alkaa joskus 3 tunnin jälkeen kulkea ja minua ei ohita kukaan viiteen tuntiin kun nappaa geelin ja mehua silloin tällöin.

Muistan jo varusmiesajalta tämän saman ilmiön. Kävin iltalenkillä heittämässä 15 kilometrin melko raskaan lenkin sen aikaista normaalivauhtia eli n. 3:45/km. Kassulle palatessa oli niin hyvä fiilis, että päätin kokeilla aikaa varuskunnan esteradalla. No siinä kävi sitten niin, että alitin 6 sekunnilla varuskunnan ennätyksen. Normaalisti ilman piiitkää lämmittelyä olin n. 15 sekuntia hitaampi virallista ennätystä.

Maratoneilla en ole antanut itselleni lupaa lisätä vauhtia, vaikka olo on olisi jossain vaiheessa tuntunut vahvaltakin. Minulla iskee asfaltilla yleensä karmeat lihassäryt 30 kilsan jälkeen. Toisaalta taas pitkissä polkujuoksuissa on joskus käynyt niin, että kahden tunnin jälkeen on kulkenut tosi kevyesti jopa tunnin ajan kunnes energiat yleensä loppuu.

Mikä ilmiö mahtaa olla kyseessä ja miten saisi jo lenkkien alussa kulun päälle?

Ikää on tosiaan sen verran, että puolen vuoden päästä olen juossut cooperissa yli 3000 metriä viidellä eri vuosikymmenellä. Juoksen säännöllisesti 20-60 kilometriä/viikko ympäri vuoden. Viikko ohjelmaan kuuluu ympäri vuoden vähintään yksi hidas 15 km (80 minuuttia) ja yksi nopea 5-10 km (yleensä suunnistaen). Muut lenkit sitte sen mukaan mitä joutaa ja huvittaa. Paras cooperitulos mulla on 3900 ja viimeisin n. 3200.
En ole koskaan käyttänyt sykemittaria juostessa. Tai mitään muutakaan mittaria. Lepopulssi on ollut nuorena 40-50 ja nyt n. 52. Hapenotto oli nuorempana Isometsän ja Myllylän välillä. Keuhkot on pienehkot, mutta virtausnopeus meni ainakin 40 vuotiaaksi mittarin asteikoista yli. Sydänfilmi on joskus otettu ja siinä ei havaittu poikkeamaa, syytä filmiin en muista enää. Sydäntäni ei ole kuunneltu ainakaan kymmeneen vuoteen.
 
Tuntuuko ekalla 100-2000 metrillä että tulee kuolema ja siitä lähtee helpoittamaan? Jos tekee, niin verisuonilla kestää aikansa laajentua. Ikä, geenit, elämäntavat vaikuttavat tohon.
Suosittelen mittaamaan verenpaineen. Myös rasituksessa.
 
Vääpeli kirjoitti:
Tuntuuko ekalla 100-2000 metrillä että tulee kuolema ja siitä lähtee helpoittamaan? Jos tekee, niin verisuonilla kestää aikansa laajentua. Ikä, geenit, elämäntavat vaikuttavat tohon.
Suosittelen mittaamaan verenpaineen. Myös rasituksessa.
Klikkaa laajentaaksesi...

No ei nyt ihan kuolemalta tunnu, mutta pahalta lähes aina. Verenpaine on hyvin alhainen, mutta en tiedä mitä se on rasituksessa. Viime vuonna jos lenkillä piti kusitauon niin huimas. Samaten jos meni kisa vauhtia, niin maalissa samoin.
 
Ensimmäistä kertaa vuoteen 10km lenkillä. Neljä ensimmäistä kilsaa meni hidasta hölkkää jonka jälkeen ikävä kyllä välillä jouduin kävelemään. Tästä se kuitekin lähtee ja kuukauden päästä tarkoitus että kunto olisi jo asteen parempi. Painoa saa lähteä vuoden loppuun mennessä kymmenisen kiloa. Ruokavalio on itselläni surkein mahdollinen. Päivittäin tulee syötyä ulkona epäterveellisesti.
Energiajuomia, limpparia sekä karkkia kuluu. Tupakkaa en polta ja alkoholi on hyvin vähäistä. Lonkeroa muutama tölkki viikkoon.
Nyt yritän saada sokerit ainakin pois.
 
Juttusi perusteella et tarvi edes tedä kovin suurta muutosta. Energiajuoma, karkki, limsa pois ja hiukan parempaa ruokailua. That´ s it.
 
KIM kirjoitti:
Kaipaan valmennusvinkkejä (tai diagnoosia).
Tänä vuonna ei juoksu ole oikein kulkenut. Jaksan kyllä mennä sisulla puurtaen, mutta kepeä kulku on hukassa. Tai ei täysin, vaan välillä kulkee ja en tiedä miksi. Taitaa olla 2-3 kertaa tänä vuonna kun on tuntunut hyvälle heti lähtiessä.

Tänään tapahtui taas sellainen outo ilmiö, että juoksu alkoi kulkea todella raskasprofiilisella reitillä vasta 16 km jälkeen. Mikä tämä ilmiö oikein on ja mistä se johtuu, että kulku on alkuun hukassa? Sama tapahtuu hiihtäessä, pyörällä ja juosten aika varmasti kun vaan jaksaa sisulla mennä tunnin tai kaksi. Jos kulku alkaa maistua, niin sitä riittää kunnes energiat on loppu.

Esim. tänään siis todella paljon korkeuseroja ja vaihtelevaa pohjaa sisältävällä lenkillä eka pieni mäki 200 metrin päässä oli paha. 2 km päässä oleva n. 60 metrin penkka oli ihan hirveän raskas juosta ylös. Ja sitte koko matkan n. 15 km asti kulki nousuissa hieman alkua paremmin. Sitten oli tasamaata kilometri ja 15 metrin penkkanousu. Ihmettelin nousussa kun kaveri jäi kuin tikku paskaan. Ja mäen päällä huomasin syyn. Mulla ei vauhti hidastunut juuri yhtään nousussa. Siitä n. 3 km oli yhtä juhlaa. Pystyi lataamaan aivan tajutonta vauhtia nousuihin ja ei tuntunut juuri missään. 10 sekuntia tasamaata niin hengitys jo tasaantui ja pystyi liitämään seuraavaan nousuun.

Samanlaista on ollut esim. Lapin hiihtoreissuilla, että alkaa joskus 3 tunnin jälkeen kulkea ja minua ei ohita kukaan viiteen tuntiin kun nappaa geelin ja mehua silloin tällöin.

Muistan jo varusmiesajalta tämän saman ilmiön. Kävin iltalenkillä heittämässä 15 kilometrin melko raskaan lenkin sen aikaista normaalivauhtia eli n. 3:45/km. Kassulle palatessa oli niin hyvä fiilis, että päätin kokeilla aikaa varuskunnan esteradalla. No siinä kävi sitten niin, että alitin 6 sekunnilla varuskunnan ennätyksen. Normaalisti ilman piiitkää lämmittelyä olin n. 15 sekuntia hitaampi virallista ennätystä.

Maratoneilla en ole antanut itselleni lupaa lisätä vauhtia, vaikka olo on olisi jossain vaiheessa tuntunut vahvaltakin. Minulla iskee asfaltilla yleensä karmeat lihassäryt 30 kilsan jälkeen. Toisaalta taas pitkissä polkujuoksuissa on joskus käynyt niin, että kahden tunnin jälkeen on kulkenut tosi kevyesti jopa tunnin ajan kunnes energiat yleensä loppuu.

Mikä ilmiö mahtaa olla kyseessä ja miten saisi jo lenkkien alussa kulun päälle?

Ikää on tosiaan sen verran, että puolen vuoden päästä olen juossut cooperissa yli 3000 metriä viidellä eri vuosikymmenellä. Juoksen säännöllisesti 20-60 kilometriä/viikko ympäri vuoden. Viikko ohjelmaan kuuluu ympäri vuoden vähintään yksi hidas 15 km (80 minuuttia) ja yksi nopea 5-10 km (yleensä suunnistaen). Muut lenkit sitte sen mukaan mitä joutaa ja huvittaa. Paras cooperitulos mulla on 3900 ja viimeisin n. 3200.
En ole koskaan käyttänyt sykemittaria juostessa. Tai mitään muutakaan mittaria. Lepopulssi on ollut nuorena 40-50 ja nyt n. 52. Hapenotto oli nuorempana Isometsän ja Myllylän välillä. Keuhkot on pienehkot, mutta virtausnopeus meni ainakin 40 vuotiaaksi mittarin asteikoista yli. Sydänfilmi on joskus otettu ja siinä ei havaittu poikkeamaa, syytä filmiin en muista enää. Sydäntäni ei ole kuunneltu ainakaan kymmeneen vuoteen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuota oireyhtymää kutsutaan nimellä "ikä". Eli pikku hiljaa koneeseen alkaa tulemaan erilaisia "säätöhäiriöitä". Mitä kovemmalla intensiteetillä treenaat, sitä nuorempana niitä alkaa ilmenemään. Rytmisessä voimistelussa, joka on ääripäässä tuolla puolella "oireita" alkaa esiintymään jo 22-23v iässä. Puhtailla pitkänmatkanjuoksijoilla riippuen genetiikasta voidaan mennä 30+v saakka ennen kuin tuollaiset oireet alkavat.

Jos olet ammattivalmennuksessa (tarkoittaen myös farmakologista puolta) niin noita oireita voidaan siirtää/poistaa johonkin rajaan/ikään saakka olettaen että valmentajat tuntevat fysiikkasi todella hyvin vuosien ajalta,

Muuten ainoa keinoa on erään entisen valmentajani neuvo: "Sillä se lähtee, millä tulikin". Eli treenaa samoin kuin kuin ennenkin ja unohda oireet. Joko tilanne paranee tai sitten menet pahasti rikki. Minä parannuin, mutta vika oli hieman toisenlainen joten en välttämättä suosittele tuota lääkettä:).
 
Pikkuhiljaa omaa juoksukuntoa on saatu palauteltua. Pitkä matka vielä parhaisiin vuosiin, jolloin puolikas meni 1.40 kieppeille. Jos kuntoilutahti pysyy, niin ehkä ensi kesänä ollaan takaisin tuossa..

Reilu vuosi sitten en jaksanut juosta putkeen kuin pari km, nyt menee 10-12 heittämällä.
 
inscout kirjoitti:
Tuota oireyhtymää kutsutaan nimellä "ikä". Eli pikku hiljaa koneeseen alkaa tulemaan erilaisia "säätöhäiriöitä". Mitä kovemmalla intensiteetillä treenaat, sitä nuorempana niitä alkaa ilmenemään. Rytmisessä voimistelussa, joka on ääripäässä tuolla puolella "oireita" alkaa esiintymään jo 22-23v iässä. Puhtailla pitkänmatkanjuoksijoilla riippuen genetiikasta voidaan mennä 30+v saakka ennen kuin tuollaiset oireet alkavat.

Jos olet ammattivalmennuksessa (tarkoittaen myös farmakologista puolta) niin noita oireita voidaan siirtää/poistaa johonkin rajaan/ikään saakka olettaen että valmentajat tuntevat fysiikkasi todella hyvin vuosien ajalta,

Muuten ainoa keinoa on erään entisen valmentajani neuvo: "Sillä se lähtee, millä tulikin". Eli treenaa samoin kuin kuin ennenkin ja unohda oireet. Joko tilanne paranee tai sitten menet pahasti rikki. Minä parannuin, mutta vika oli hieman toisenlainen joten en välttämättä suosittele tuota lääkettä:).
Klikkaa laajentaaksesi...

Voitko tarkentaa mitä kaikkea "säätöhäiriöt" tarkoittaa?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top