Vähintäänkin tuo määrä maastopukuja tulisi olla, jotta varushuolto toimii. Yksi jaettuna, toinen huollettavana ts. korjattavana ja pestävänä sekä yksi jakovalmiina. Puvut rikkoutuvat ja likaantuvat, joten ilman vaihtopukuja meillä on ekojen viikkojen jälkeen porukkaa ryysyissä pilkkukuumeen takia, koska maasto-olojenhygienia ja täit.
Hmh... Kai se on sitten pakko: Oikeassa olet ystävä hyvä! Yritin tässä vain tasapainoilla totuuden ja julkisen tiedon välimaastossa miellyttäen myös paniikkivasaroita, jottei minun tarvitse käyttää aikaani loputtomiin juupas-eipäs-vääntöihin asiasta, josta ei kaikkia faktoja saa, eikä ole järkevääkään julkisella foorumilla ähistä.
Muistetaan toki, että virallinen SA-vahvuus on huomattavasti vähemmän kuin rynkkyjen määrä. Tuo mahdollistaa toimivan tväl-huollon rikkoutumisten, tuhoutumisten ja katoamisten osalta, mutta myöskin sen, että joukkoja voidaan tarpeen vaatiessa perustaa enemmän kuin poliittisesti sopiva 230 000 miestä. Myös muuta materiaalia on loogista pitää "ylimääräisenä", koska esimerkiksi maastopuku ei vaadi juurikaan ylläpitävää huoltoa vaan ainoastaan oikeanlaisen varastoinnin. Esimerkiksi -70 luvulla valmistetut M62 maastopuvut ovat paljon lujempaa tekoa kuin viimeisimmät rättiversiot eikä ikä ole vaikuttanut esim. ompeleiden kestoon, vaan nuo ovat aivan kuten eilen valmistettuja.
Edelleen täyttä asiaa. Ongelmaksi on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut ulkoistaminen ja varuskuntien lakkautukset:
-Varustepalettia pyörittävä MILLOG ei ole enää puhtaasti PV:n sisäinen instanssi, joka nostaa tiettyjä kustannuksia
-itse pääsaatana SENAATTI-kiinteistöt kiskoo hyvästä, kuivasta ja ennen PV:lle lähes ilmaisesta varastotilasta kasvavalla tahdilla eurojamme. Vaikka raha valuu takaisin valtiolle, se ei paljon lohduta kun puolustusbudjetti on sama kuin ennen itsensä köyhdyttämisen aikakautta.
-Lakkautettujen varuskuntien yhteydessä toimineet varastot on ollut pakko tyhjentää ja pistää tavaraa liuskaan, kun sille ei ole ollut sopivaa varastotilaa muualla tarjolla ja on nähty, että joutaa mennä. Esimerkkinä Kauhava, josta tuli MILLOGille aivan perkeleellinen määrä tavaraa, alkaen maastopuvuista ja maihareista.
Kevyt jalkaväki ei välttämättä tarvitse uusinta uutta olevia digidigivehkeitä ja taistelijan tietokoneita, koska homma ei ole samalla tapaa hektistä, kuten esim. panssaritaistelu, vaan Kalashikov varusteineen (puhdistusvälineet, nippu teräslippaita taskuineen ja bajonetti), päällimmäinen vaatekerros (tarpeen vaatiessa kumpparit ellei omia maastokelpoisia jalkineita ole, maastopuku, päähine ja kenties päällystakki) ilman suojavarusteita (kypärä, suojaliivi), auttava pimetoimintakyky sekä keko kylkimiinoja, viuhkaräjähdepanoksia ja kertasinkoja tekee tuollaisesta joihinkin hommiin oikein kelvollisen, vaikkakaan se ei omaisi kykyä jäykän torjuvaan puolustukseen tai hyökkäykseen.
Kyllä. Asioita pitää priorisoida, annetut rahat pitää käyttää mahdollisimman tehokkaasti (esim: raskaita aseita sen sijaan, että jokaiselle keittäjällekin hankitaan kiväärikaukoputki aseeseen) Parhaan tuloksen saa aikaiseksi, kun tuo tarvittavan määrän uusia teknologioita porrastetusti low-techillä todistetusti toimivaan joukkoon. GPS kappula on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos sitä käyttää kaveri joka ei osaa lukea karttaa.
Mainitsemasi digidigi voidaan implementoida esimerkiksi komppaniatasolle, yksi ruggeroitu läppäri johon ylhäältä valuu jatkuvasti päivitettyä tilannetietoa, joka edelleen valuu alaspäin analogisia reittejä. Kun tämä on saatu toimimaan, voidaan miettiä systeemin jakamista joukkuetasolle ja niin edelleen. Jo komppaniatason huimasti parantunut tilannetietoisuus näkyy toiminnassa aivan selvästi.
Pimeänäkökykyä tarvitaan puolustuksessakin ensisijaisesti viholliskosketuksen ensimmäisenä ottavassa osassa, jotta se voi aloittaa PST:n, epäsuoran tulen ja tappioiden tuottamisen jatkuvin tuliylläköin samalla perääntyen. Tilanteen perkelöityessä joukkueotteluksi vastapuolella suhahtelee edelleen valoammuksia ilmaan, joten mikä häpeä niitä on itsekään käyttää. Seuraavana pimeänäköä kannattaa iskeä raskaisiin aseisiin, johtajille jne. Järkeä pitää käyttää.
Ei orgaanista epäsuoraa pl. kenties joku 81 mm kissanpieru, ei pst-kykykä pl. KES ja ensimmäinen viestiväline joukkueenjohtajan tasolla ei tarkoita sitä, että joukko olisi täysin hampaaton. Itseasiassa tuossa ollaan aika lähellä sellaista kuin vartiokomppania tai sissikomppania... PASI tai Bankku jääkärit eivät ole kevyttä jalkaväkeä sanan varsinaisessa muodossa. Ne ovat mechanized infantry. Bemari ja CV90 jääkärit ovat armored infantry. Light infantry on oma lukunsa.
Enenevissä määrin alkaa myös jokaisesta jalkaväen joukkotyypistä löytyä orgaanista epäsuoraa noiden 81mm muodossa ja minä en niitä suostu kissanpieruiksi lukemaan. Esimerkiksi rakennetulla alueella perinteinen tykistö ei jossain tapauksissa tule edes kysymykseenkään, joten heitin on ainoa järkevä epäsuoran tulen muoto. Sirpalevaikutus säilyy myös suota paremmin näillä alueilla, koska lähes kaikki avoin tila on joko päällystettyä, tai vähintään tiiviiksi tampattua. Aktiivireservikin on vielä tällä hetkellä rakennettu pääosin joukkotyypin päälle, josta löytyy sekä heittimiä ETTÄ varteenotettavaa PST-kykyä.
Kevyt jalkaväki on myös huolloltaan aika paljon kevyempää ja ”omatoimisempaa”, koska ajoneuvoja on paljon vähemmän sekä raskasta aseistusta ts. ammustonnistoja on paljon vähemmän ja huollon murheena on lähinnä mies ja kivääri eikä suinkaan satojen miljoonien eurojen panssarikalusto runsaalla epäsuoralla. Tuo toki tarkoittaa myös huonompaa liikkumiskykyä ja heikompaa tulivoimaa ja ne vaikuttavat oleellisesti taistelutekniikkaan ja tehtäviin. Samalla noiden joukkojen varustamiskustannukset pysyvät todella maltillisina ja mahdollistavat helvetillisperkeleellisen määrän verratuna esim. panssarijalkaväkeen, sillä yhden CV-ryntövaunun hinnalla varustaa vähintään komppanian verran kevyttä jalkaväkeä, kuitenkin siten, että materiaalin ylläpitoon riittä lähinnä saavi aseöljyä sekä lämmin ja kuiva varastotila.
Tämä. Varsinkin nykyään, kun jalkaväen ja vihollisen vaunujen puntteja tasataan uuden PST-aseistuksen yms tekniikan myötä ja taistelutekniikkaa mietitään uusiksi, pääsee Suomalaisessa maastossa kevyt jalkaväki oikeuksiinsa. Jos PV jatkaa samalla linjalla, ennenpitkää näemme jo tälläkin joukkotyypillä esimerkiksi lämpökameralla varustetun tulenjohdon. Ja se tarkoittaa, että käytännössä joukkuetasolta löytyy lämpökamera, jolla voidaan suorittaa oman vastuualueen tärkeimmän suunnan valvontaa vastaanottopesäkkeellä kellon ympäri. Samalla näiden vehkeiden suorituskyky kasvaa vuosi vuodelta ja hinta laskee vastaavasti tekniikan yleistyessä. Eikä pidä unohtaa, että komppania voidaan siirtää vähin ajoneuvoin usealla suoritteella. Ei kukaan ole myöskään kieltänyt optiota "varusteet kantoon ja jalkaa toisen eteen".