Kalustohankintojen(kin) "ohjailu"

[Slammer]

Jokinen ottaa tuossa varmasti jonkin verran enemmän kunniaa, kuin mitä asiaan kuuluisi. Yksimoottorinen länsihävittäjä on varmasti ollut kiikarissa ja tuo on periaatteessa sulkenutkin itäkoneet pois, koska sieltä ei moista olisi saanut. Itäkoneiden ongelmat ja kaksoisjärjestelmän kalleus tunnettiin, joten tuo yhden länsihävittäjän malli oli hyvin perusteltavissa myös taloudellisin perustein.

Kyllä, mutta mitkään perustelut eivät olisi ylittäneet ulkopoliittisia perusteluita. Virallisesti MiGien korvaamisesta ei ollut tehty mitään päätöstä, mutta käytännössä kaikille oli itsestään selvää, että korvaaja tulee Neuvostoliitosta. Paljon kertoo esimerkiksi se, että Ilmavoimien vuosikirjassa 1991 ensin todetaan, että vaatimuksena on yksimoottorisuus ja sitten että jos MiGien korvaaja tulee Neuvostoliitosta, MiG-29 on ainoa vaihtoehto. Siitä eteenpäin MiG-29:ää käsitellään kirjassa rinnan muiden ehdokkaiden kanssa. Tuolloinen ajatusmalli oli siis, että länsikoneista valitaan asetettujen vaatimusten perusteella korvaaja Drakenille ja MiG-29 on välttämätön paha MiG-21:n korvaajaksi. Lisäksi todetaan, että MiG-21BISin korvaamisesta ei vielä ole päätöstä mikä edelleen kertoo siitä, että länsi- ja itäkalustoa käsiteltiin erillisinä hankintoina.
Varmasti ilmavoimissa on jo tuolloin haaveiltu kokonaan länsikalustoon siirtymisestä, mutta silloisessa tilanteessa se olisi vaatinut pientä ihmettä. Sellaista valtaa ilmavoimilla ei ollut, että se olisi voinut sulkea neuvostovaihtoehdon pois millään yksimoottorisuusehdolla.
Haavelasku toteaa tämän suoremmin:
"Kauppapoliittisena lähtökohtaolettamuksena oli itäkaluston korvaaminen neuvostoliittolaisella koneella, ja ehdokkaana oli Mikojanin MiG-29."

 

[baikal]

Jokinen ottaa tuossa varmasti jonkin verran enemmän kunniaa, kuin mitä asiaan kuuluisi. Yksimoottorinen länsihävittäjä on varmasti ollut kiikarissa ja tuo on periaatteessa sulkenutkin itäkoneet pois, koska sieltä ei moista olisi saanut. Itäkoneiden ongelmat ja kaksoisjärjestelmän kalleus tunnettiin, joten tuo yhden länsihävittäjän malli oli hyvin perusteltavissa myös taloudellisin perustein.

Enemmän tuossa ottaa silmään se, että korkea-arvoinen upseeri kertoo "myhäillen", kuinka valtakunnan poliittista johtoa harhautettiin. Jos olisin poliittinen päättäjä, niin kenraalikunnan uskottavuus/luotetavuus seuraavaan konehankintaan liittyvissä asioissa olisi tuon lausuman jälkeen nollatasoa. Olisikin perusteltua nimetä seuraavan hävittäjäkaupan vetäjäksi esim. ympäristöministeriö siten, että puolustushallinnossa työskentelevillä olisi projektiin lähestymiskielto.

Hehheh, väitän sen verran hajulla olevani tuolloisista taustoista ja Suomella oli tasan yksi vaihtoehto, joka Lännestä SUOSTUTTIIN MYYMÄÄN ja se ostettiin myös. Ilman käytyjä sotiakin kenraalikunta osaa valmistaa kilvenkiillotuskirjallisuutta ja - tekstejä. Huvittaa, kun asia aina on esitetty, että "me valittiin"...joo, vaihtoehtoja vain oli lopultakin vähän eli tasan yksi. Siinä sitä on valintoja tehty niin, että rytke on käynyt.

 

[Slammer]

Hehheh, väitän sen verran hajulla olevani tuolloisista taustoista ja Suomella oli tasan yksi vaihtoehto, joka Lännestä SUOSTUTTIIN MYYMÄÄN ja se ostettiin myös. Ilman käytyjä sotiakin kenraalikunta osaa valmistaa kilvenkiillotuskirjallisuutta ja - tekstejä. Huvittaa, kun asia aina on esitetty, että "me valittiin"...joo, vaihtoehtoja vain oli lopultakin vähän eli tasan yksi. Siinä sitä on valintoja tehty niin, että rytke on käynyt.

Puhutko nyt hävittäjähankinnasta? Ihan oikeasti? Kaikki muut länsivalmistajat toivat tuotteitaan suurin kustannuksin näytille ihan vaan hämäyksen vuoksi? Kerropa tästä teoriastasi hiukan lisää.

 

[baikal]

Puhutko nyt hävittäjähankinnasta? Ihan oikeasti? Kaikki muut länsivalmistajat toivat tuotteitaan suurin kustannuksin näytille ihan vaan hämäyksen vuoksi? Kerropa tästä teoriastasi hiukan lisää.

Se ei ole teoria eikä liity mihinkään foliohattuihin. Oikeasti päättäjät kiinnittyivät jo varhain amerikkalaiseen vaihtoehtoon syistä, joita nyt jokainen voi vaikkapa perskarvojen asennon perusteella miettiä tahollaan. Siinä vaiheessa, kun näyttiaika koitti, ratkaisu oli jo tehty: amerikasta. Ja kun tähän oli kiinnitytty, amerikkalaiset armollisesti ilmoittivat sen kapineen, joka on kaupan. Tuo näyttijuttu oli täyttä skeidaa ja ruotsalaiset tuolloin sen aivan selvästi myös sanoivat ääneen. Isoa politiikkaa tehtiin tussilla, eikä lillukanvarsiin takerruttu.

Näistähän lähti sitten etelä-suomalaisissa kohkakerhoissa tarinat ja legendat, joiden mukaan Suomeen valmistetaan Merivoimien etäispesäke, ei suinkaan Suomen merivoimien vaan amerikkalainen kysta. Siinä saattoi olla vähän perääkin, ei sillä, mutta sitten kupletin juoneen tulikin käänteitä. Suomi olisi sanonut tuolloin Natolle: TAHDON, jos tuo länsinaapuri olisi tullut mukaan messiin, mutta ei. Ja sitten ei haluttu lähteä samassa köörissä itäblokin maiden kanssa, ei haluttu idenfioitua niihin, joka olikin oikea peliliike näin jälkeenpäin katsoen. Ja sitten tuo juna menikin jo, mutta erityisolosuhteisiin sovitettu pikaraide jäi.

Miksi kiinnityttiin amerikkalaiseen vaihtoehtoon jo varhain ja todella salaa? Vastakauppojen takia? Pah, niihin ei uskonut yksikään poliitikko edes silloin, vastaus löytynee pääsystä tiettyyn yhteistyöhön amerikkalaisyhtiöiden kanssa, nimetkin arvaa, kun älyää vähän funtsia. Kohtuulliset lunnaat suomivaltio tuolloin maksoi, mutta niinhän pienet aina.

 

[Slammer]

Ai että kun tykkään näistä "kyllä nämä tajuaa jos vähän miettii" -argumenteista. Koska takapuoleni ei ole kovin karvainen, voisitko kuitenkin kirjoittaa nämä asiat auki meille vähemmän lahjakkaille? Mitkä yhtiöt, mikä tietty yhteistyö, mistä syistä? Mistä tämä päättäjien kiinnittyminen on nähtävissä?

Mielestäsi siis sekin, että GD korotti tarjouksensa F-16A/B:stä C/D:hen Hornetin tullessa mukaan oli pelkkää teatteria?

 

[Hande]

Kyllä, mutta mitkään perustelut eivät olisi ylittäneet ulkopoliittisia perusteluita. Virallisesti MiGien korvaamisesta ei ollut tehty mitään päätöstä, mutta käytännössä kaikille oli itsestään selvää, että korvaaja tulee Neuvostoliitosta. Paljon kertoo esimerkiksi se, että Ilmavoimien vuosikirjassa 1991 ensin todetaan, että vaatimuksena on yksimoottorisuus ja sitten että jos MiGien korvaaja tulee Neuvostoliitosta, MiG-29 on ainoa vaihtoehto. Siitä eteenpäin MiG-29:ää käsitellään kirjassa rinnan muiden ehdokkaiden kanssa. Tuolloinen ajatusmalli oli siis, että länsikoneista valitaan asetettujen vaatimusten perusteella korvaaja Drakenille ja MiG-29 on välttämätön paha MiG-21:n korvaajaksi. Lisäksi todetaan, että MiG-21BISin korvaamisesta ei vielä ole päätöstä mikä edelleen kertoo siitä, että länsi- ja itäkalustoa käsiteltiin erillisinä hankintoina.
Varmasti ilmavoimissa on jo tuolloin haaveiltu kokonaan länsikalustoon siirtymisestä, mutta silloisessa tilanteessa se olisi vaatinut pientä ihmettä. Sellaista valtaa ilmavoimilla ei ollut, että se olisi voinut sulkea neuvostovaihtoehdon pois millään yksimoottorisuusehdolla.
Haavelasku toteaa tämän suoremmin:
"Kauppapoliittisena lähtökohtaolettamuksena oli itäkaluston korvaaminen neuvostoliittolaisella koneella, ja ehdokkaana oli Mikojanin MiG-29."

Olisi mielenkiintoista tietää miten lähellä kaksysin hankintaa jo oltiin, oliko kyse vuodesta vai kuukausista. Tuota kauppaa ei tosiaan mikään Jokisen poppoon manööveri estänyt, vaan silkka sattuma. Ilmavoimat toki karsasti itäkalua, mutta heiltä ei paljoa kyselty, vaan hankinnat hoituivat ilmoitusasiana.

 

[Slammer]

Ihan puhtaana arvauksena veikkaan, että itäkaluston hankintapäätöstä ei olisi tehty ainakaan ennen länsikalustoa, eli aikaisintaan 1992. Tosin tuskin paljon myöhemminkään.

 

[baikal]

Ai että kun tykkään näistä "kyllä nämä tajuaa jos vähän miettii" -argumenteista. Koska takapuoleni ei ole kovin karvainen, voisitko kuitenkin kirjoittaa nämä asiat auki meille vähemmän lahjakkaille? Mitkä yhtiöt, mikä tietty yhteistyö, mistä syistä? Mistä tämä päättäjien kiinnittyminen on nähtävissä?

Mielestäsi siis sekin, että GD korotti tarjouksensa F-16A/B:stä C/D:hen Hornetin tullessa mukaan oli pelkkää teatteria?

Homma oli kovaa turvallisuuspoliittista, teollisuuspoliittista ja kaupallispoliittista peliä. Suomalaiset onnistuivat hyvin, vaikka tuo vastaostohömppä tiedettiinkin aivan kesäteatterinäytelmätason myyntiartikkeliksi kansalle. Anteeksi, jos viestistäni välittyy jonkinlainen ylenkatse tai salaiva, se ei ole todellakaan ollut tarkoitukseni. Mutta ei minulla ole linkittää minkäänlaista faktakeskitystä ja kuten totesin, kukin arvioikoon, jos ylipäätään kiinnostaa, kirjoitelmani osuvuus tai täydellinen floppi. Kuinka vain.

Kannattaa huomata muutamien suomalaisten teollisuusalojen karhakka nousu, joka ajoittuu tuolle vuosikymmenelle. Näille aloille luotiin pohjaa jo -60-luvulta lähtien ja AINA, ALLTID, ALWAYS on eräänä pullonkaulana ollut se, että on pitänyt kontata jollain tapaa amerikkalaisten mielisuosioon. Eri keinoin jokaisella vuosikymmenellä siinä on onnistuttu. Mutta kuten totesin, kunkin kannikkakarvoituksen asento määritelköön väitteeni osumat.

 

[fulcrum]

Tuota minäkin ihmettelin ja ainoa looginen selitys (jos kommentti oletetaan sinänsä paikkansapitäväksi) on, että haluttiin varmistaa ettei kukaan saa päähänsä, että ostetaan pelkästään neukkukoneita. Ei sekään tosin kovin järkevältä kuulosta.

Niin, voi toki olla että joissain poliittisissa piireissä tällaisiakin ajatuksia oli, joskin etukäteen oli tietenkin hyvin tiedossa että melkein kaikki tarpeisiin sopivat koneet olivat joka tapauksessa yksimoottorisia.
Finnairin suhteenhan oli joskus paineita itäkoneiden hankkimiselle.

Maavoimille näin on saattanut olla, mutta jos ilmavoimien hankintahistoriaa katsoo, niin aina on taidettu katsella haikaillen länsityyppejä ja neuvostokalusto on otettu vähän vastentahtoisesti kun poliitikot eivät suostu muuta antamaan. Asiaan on tietysti vaikuttanut se, että aina on saatu enemmän tai vähemmän sikaa säkissä, tietämättä mitä on tulossa.

Tulikin tässä mieleen vielä yksi tapaus jossa neuvostovaihtoehto on näppärästi pelattu ulos. Kun Learjet-hankintaa tehtiin, oli taas luonnollisesti sisäpoliittista painetta hankkia neuvostotyyppi. Ilmavoimat ilmoitti haluavansa tehtävään liikesuihkukoneen ja koska NL:lla ei ollut sellaista tarjota, se vaihtoehto oli pakko unohtaa. Tosin tällekin vaatimukselle oli myös oikeat perusteet.

Learjet-hankinnasta en muuta tiedä kuin että siinähän haettiin korvaajaa NH-koneille, eli lähinnä maalinhinauskäyttöön eikä tarjokkaita oikein tahtonut löytyä. Voi olla ettei NL:ssä ollut oikein sopivaa konetta tarjolla.
Ilmavoimien hankinnoissa näkyi kylmän sodan aikana se että pyrittiin käyttämään vähät hankintarahat mahdollisimman kustannustehokkaasti: koska taistelukoneiden kehitys 50- 60- ja 70-luvuilla oli poikkeuksellisen nopeaa, niin koneet vanhenivat äkkiä. NL (ja toki muutkin maat) pyrkivät dumppaamaan vanhentunutta kalustoa muihin maihin, esimerkiksi Suomeen. Niinpä konepulasta huolimatta myyntitarjoukset torjuttiin jos kone katsottiin vanhentuneeksi.

 

[Slammer]

Learjet-hankinnasta en muuta tiedä kuin että siinähän haettiin korvaajaa NH-koneille, eli lähinnä maalinhinauskäyttöön eikä tarjokkaita oikein tahtonut löytyä. Voi olla ettei NL:ssä ollut oikein sopivaa konetta tarjolla.
Ilmavoimien hankinnoissa näkyi kylmän sodan aikana se että pyrittiin käyttämään vähät hankintarahat mahdollisimman kustannustehokkaasti: koska taistelukoneiden kehitys 50- 60- ja 70-luvuilla oli poikkeuksellisen nopeaa, niin koneet vanhenivat äkkiä. NL (ja toki muutkin maat) pyrkivät dumppaamaan vanhentunutta kalustoa muihin maihin, esimerkiksi Suomeen. Niinpä konepulasta huolimatta myyntitarjoukset torjuttiin jos kone katsottiin vanhentuneeksi.

Maalinhinaukseen jonkinlainen kone olisi varmaan löytynyt. NL tarjosi Su-22:ta. Ongelmaksi muodostui lähinnä toive saada hoidettua samalla konetyypillä kaikki IL-28:n tehtävät ja lisäksi vielä henkilökuljetukset. Käytännössä se tarkoitti liikesuihkukonetta, joita kaikki muut ehdokkaat olivat.
Mitä tuohon vanhenemispointtiin tulee, niin vaikea sanoa, ainakaan näin äkkiseltään. MiG-15 hylättiin aikoinaan vanhanaikaisuuden ja käyttökustannusten perusteella. Samoin MiG-19 todettiin vanhentuneeksi. MiG-21F-13 otettiin, MiG-21M (uudehko variantti, mutta ominaisuuksiltaan rajoitettu) taas sivuutettiin kun Draken oli saatavilla. Näiden perusteella tulkinnassasi voisi olla perää. Toisaalta MiG-21F-13 otettiin enemmän pakkoraossa kuin vakaan harkinnan tuloksena vaikka toki oli tiedossa, että se oli Neuvostoliiton uudempaa kalustoa. Myöhemmin MiG-21BIS valittiin vaikka MiG-23 olisi ollut tarjolla. Siinä ne tänne tarjotut taistelukonetyypit taitavat ollakin.
Yhteistä kaikille on, että kovin perusteellisia vertailuja ei päästy tekemään - hyvä jos konetta päästiin edes lentämään. Oli myös muita vaikuttimia kuin pelkästään koneiden ominaisuudet. Väittäisin, että länsikalustoa on arvostettu täällä muutenkin enemmän kuin itäkalustoa, enemmän kuin ominaisuudet antaisivat syytä. Samoin poliittisista syistä ei ole haluttu jäädä liikaa itäkaluston varaan.

 

[OldSkool]

Jokinen ottaa tuossa varmasti jonkin verran enemmän kunniaa, kuin mitä asiaan kuuluisi. Yksimoottorinen länsihävittäjä on varmasti ollut kiikarissa ja tuo on periaatteessa sulkenutkin itäkoneet pois, koska sieltä ei moista olisi saanut. Itäkoneiden ongelmat ja kaksoisjärjestelmän kalleus tunnettiin, joten tuo yhden länsihävittäjän malli oli hyvin perusteltavissa myös taloudellisin perustein.

Enemmän tuossa ottaa silmään se, että korkea-arvoinen upseeri kertoo "myhäillen", kuinka valtakunnan poliittista johtoa harhautettiin. Jos olisin poliittinen päättäjä, niin kenraalikunnan uskottavuus/luotetavuus seuraavaan konehankintaan liittyvissä asioissa olisi tuon lausuman jälkeen nollatasoa. Olisikin perusteltua nimetä seuraavan hävittäjäkaupan vetäjäksi esim. ympäristöministeriö siten, että puolustushallinnossa työskentelevillä olisi projektiin lähestymiskielto.

Tarkka ja herkkä havainto. Poliittisen johdon harhauttamisella ei kannata paljon retostella, sillä elämme aikoja jossa herne menee nenään nopeasti ja kun yskiminen päättyy niin jotkin henkilöt on saaneet näkyvästi lähtöpassit. Johtuupa sitten mediasta, poliitikoista, vain yleisestä "nyt riittää" -menttaliteetista.
Kun nyt on yleisesti rummutettu sitä, että hävittäjähankinta tulee olemaan kallis ja ehkä jopa muun kalustohankintakyvyn suhteen murskaava, poliitikot voivat kehittää vaikka "Handen komitean" joka alkaa hoitaa polittista ohjausta hävittäjäasian elinkaaren valvontaan. Osa komiteasta kannattaisi nimittää maanpuolustus.netistä...

 

[Hande]

Tarkka ja herkkä havainto. Poliittisen johdon harhauttamisella ei kannata paljon retostella, sillä elämme aikoja jossa herne menee nenään nopeasti ja kun yskiminen päättyy niin jotkin henkilöt on saaneet näkyvästi lähtöpassit. Johtuupa sitten mediasta, poliitikoista, vain yleisestä "nyt riittää" -menttaliteetista.
Kun nyt on yleisesti rummutettu sitä, että hävittäjähankinta tulee olemaan kallis ja ehkä jopa muun kalustohankintakyvyn suhteen murskaava, poliitikot voivat kehittää vaikka "Handen komitean" joka alkaa hoitaa polittista ohjausta hävittäjäasian elinkaaren valvontaan. Osa komiteasta kannattaisi nimittää maanpuolustus.netistä...

Mitäs sitä niin vaikeaksi tekee. Tältä foorumiltahan voi suoraan ostaa koneet, ei muuta kuin yhteys Veli Jukeen

 

[Hande]

Myöhemmin MiG-21BIS valittiin vaikka MiG-23 olisi ollut tarjolla.

Ihan fiksu ratkaisu, jos tarjolla ollut MIG-23 oli tosiaan MS-alatyyppiä, niin kuin omin silmiini on joskus jossain osunut ( Air International-lehti vuonna Luoja Yksin Tietää ? ). Se olisi tuonut lisäarvoa lähinnä käyttökustannusten muodossa.

 

[Slammer]

Ihan fiksu ratkaisu, jos tarjolla ollut MIG-23 oli tosiaan MS-alatyyppiä, niin kuin omin silmiini on joskus jossain osunut ( Air International-lehti vuonna Luoja Yksin Tietää ? ). Se olisi tuonut lisäarvoa lähinnä käyttökustannusten muodossa.

Niin MiG-21 in Finnish Air Force tuntuu väittävän.

 

[neme]

Tuosta NASAMS -kaupasta mainittakoon, että tiputtihan tuo vaatimus useammasta käyttäjämaasta myös ainakin BAMSE -systeemin pois pelistä. Paljonko se olisi maksanut vermeineen on tietenkin mysteeri, mutta ainakin ohjukset olisi luultavasti olleet halvat ja korkealle yltävät. Itse olin etenkin niistä sensoreista vaikuttunut, en sen takia että ne olisi jotenkin muita edistyneempiä, vaan siksi, että ne oli kaikki maston nokassa.

Jotenkin veikkaan, että PV:llä oli SAMP/T kiikarissa, mahdollisesti koska tiesivät että pitkän matkan systeemiin ei tule olemaan rahaa, mutta sitten rahaa ei ollut edes siihen, joten NASAMS hankittiin.

Minusta tuo NASAMS oli todella omituinen hankinta. Ellei ohjuksiin tumpata erillisiä boostereita, kantomatka on naurettava. Eihän niillä pudoteta edes Finnairin konetta. Hatara yhteys Hornetin Amraameihin vain yksipuolisti Suomen ilmatorjuntaa. Oma puhdas arvaukseni on, että tämä oli poliittinen kauppa, josta Suomi ei ole saanut vastaavia sotilaallisia tai sotateollisia etuisuuksia, kuten AMV:tä kaupaksi, ellei tuo ollut saunakauppaa sitten aiemmista...? Tärkeimpänä hyödynsaajana Norja, joka sai rahoitettua huonosti kaupaksi menneitä ohjuksia näin. Kenties Nato -perusteita myöskin?

 

[fulcrum]

Mitä tuohon vanhenemispointtiin tulee, niin vaikea sanoa, ainakaan näin äkkiseltään. MiG-15 hylättiin aikoinaan vanhanaikaisuuden ja käyttökustannusten perusteella. Samoin MiG-19 todettiin vanhentuneeksi. MiG-21F-13 otettiin, MiG-21M (uudehko variantti, mutta ominaisuuksiltaan rajoitettu) taas sivuutettiin kun Draken oli saatavilla. Näiden perusteella tulkinnassasi voisi olla perää. Toisaalta MiG-21F-13 otettiin enemmän pakkoraossa kuin vakaan harkinnan tuloksena vaikka toki oli tiedossa, että se oli Neuvostoliiton uudempaa kalustoa. Myöhemmin MiG-21BIS valittiin vaikka MiG-23 olisi ollut tarjolla. Siinä ne tänne tarjotut taistelukonetyypit taitavat ollakin.
Yhteistä kaikille on, että kovin perusteellisia vertailuja ei päästy tekemään - hyvä jos konetta päästiin edes lentämään. Oli myös muita vaikuttimia kuin pelkästään koneiden ominaisuudet. Väittäisin, että länsikalustoa on arvostettu täällä muutenkin enemmän kuin itäkalustoa, enemmän kuin ominaisuudet antaisivat syytä. Samoin poliittisista syistä ei ole haluttu jäädä liikaa itäkaluston varaan.

60-luvulla taistelukonemarkkinat toimivat vähän eri tavalla kuin nykyään...sellaisia vuosia kestäviä hankintaprojekteja ja tarjouskilpailuja ei ollut mahdollista edes tehdä, koska kone saattoi oikeasti olla jo 5 vuoden päästä vanhanaikainen. Lisäksi tuohon aikaan valmistajamaat eivät olleet kaikki niin epätoivoisia tilausten saamisessa, vaan poliittisilla perusteilla saatettiin olla myymättäkin johonkin maahan. Suomella ei esimerkiksi ollut vielä 1961 mahdollista saada länsimaista ohjuskalustoa, muualta kuin Ranskasta, heillä ei omatunto niin painanut. Mutta heidän koneensa olivat hyvin kalliita. MiGit 15-19 tosiaan hylättiin täällä vaikka mahdollisuus olisi ollut niitä saada. Länsimaisista koneista vastaavasti torjuttiin ainakin Hunter, Mystere ja Lansen. MiG-21F ei välttämättä ollut ilmavoimien ykkösvalinta, mutta se kuitenkin suurinpiirtein täytti vaatimukset (Mach 2, ohjusaseistus), länsimaista ei ollut saatavissa muita kuin Mirage.

Tuohon aikaan ei lisäksi tyyppikirjavuutta pidetty samalla tavalla huonona asiana kuin nykyisin, päinvastoin - todellisia multirole-koneita ei oikein vielä ollut joten erityyppiset hävittäjät täydensivät toisiaan.

Olen ihmetellyt hiukan miksi Suomeen tarjottiin vain MiG-23MS -versiota kun samaan aikaan arabimaille myytiin jo MF-versiota. Olisivatko yrittäneet dumpata meille ylimääräiset romunsa? Tosin en tiedä olisiko MF:ääkään hyväksytty, yhtä kallis se olisi ollut pitää. On ollut vähän sellainen vaikutelma että 70-luvun lopussa itäkaluston hinta vientimarkkinoilla rupesi nousemaan mikä sitten osaltaan olisi vähentänyt innostusta hankintoihin myös meillä. Ehkäpä rapistuvalla neuvostotaloudella ei enää ollut samalla tavoin varaa halpisdiileihin sotakalustossa.

Helikopterien suhteenhan oltiin kyllä liki täysin neuvostokaluston varassa. Tosin eipä niitä vatkaimia paljon ollutkaan käytössä ennen Mi-8 -aikaa.

 

[fulcrum]

Se ei ole teoria eikä liity mihinkään foliohattuihin. Oikeasti päättäjät kiinnittyivät jo varhain amerikkalaiseen vaihtoehtoon syistä, joita nyt jokainen voi vaikkapa perskarvojen asennon perusteella miettiä tahollaan. Siinä vaiheessa, kun näyttiaika koitti, ratkaisu oli jo tehty: amerikasta. Ja kun tähän oli kiinnitytty, amerikkalaiset armollisesti ilmoittivat sen kapineen, joka on kaupan. Tuo näyttijuttu oli täyttä skeidaa ja ruotsalaiset tuolloin sen aivan selvästi myös sanoivat ääneen. Isoa politiikkaa tehtiin tussilla, eikä lillukanvarsiin takerruttu.

Sitä en tiedä oliko taustalla jotain ulkopoliittista koplausta. Sen tiedän että amerikkalaiset vaihtoehdot olivat tarjotuista halvimpia ja täyttivät myös esitetyt vaatimukset joten olisivat voittaneet myös "reilusti".

Jos ratkaisu olisi ollut poliittinen ja kytköksissä Natoon, niin luulisi että silloin olisi hankittu F-16, joka on Naton standardihävittäjä. Tukialuskaavailut eivät kuulosta uskottavilta. Sveitsi päätyi samoihin aikoihin samoista koneista samaan ratkaisuun.

 

[SJ]

Minusta tuo NASAMS oli todella omituinen hankinta. Ellei ohjuksiin tumpata erillisiä boostereita, kantomatka on naurettava. Eihän niillä pudoteta edes Finnairin konetta. Hatara yhteys Hornetin Amraameihin vain yksipuolisti Suomen ilmatorjuntaa. Oma puhdas arvaukseni on, että tämä oli poliittinen kauppa, josta Suomi ei ole saanut vastaavia sotilaallisia tai sotateollisia etuisuuksia, kuten AMV:tä kaupaksi, ellei tuo ollut saunakauppaa sitten aiemmista...? Tärkeimpänä hyödynsaajana Norja, joka sai rahoitettua huonosti kaupaksi menneitä ohjuksia näin. Kenties Nato -perusteita myöskin?

Eiköhän tuo ole osiensa summa. Rahaa ei ollut paljoa ja Norjasta sai muutenkin enemmän vastakauppoja. Lisäksi saattaa olla, että odottavat uudempia ohjuksia tuohon, kun niitä kerran on luvassa.

 

[Samses]

Eiköhän tuo ole osiensa summa. Rahaa ei ollut paljoa ja Norjasta sai muutenkin enemmän vastakauppoja. Lisäksi saattaa olla, että odottavat uudempia ohjuksia tuohon, kun niitä kerran on luvassa.

Tuo NASAMS -hankinta on yksi niitä harvoja joissa itse uskon julkisuuteen annetut perustelut sellaisenaan. Ilmoitettu syyhän oli lyhyesti:

Each system reportedly had supporters within Finland, but the country’s defense establishment appears to be more comfortable with dispersed defense of selected areas, rather than aiming for more centralized but wider-reaching airspace control. Finnish Chief of Defence Juhani Kaskeala was blunt:

“Instead of one Cadillac, we bought 4 Volvos. Now we are getting more missiles than with the other option.”
(Lähde: Defense Industry Daily)

Varmasti ideaalimaailmassa, jossa rahaa on kuin roskaa, olisi valittu pitempikantamainen tsydeemi ja ostettu paljon niitä. Mutta kun piti valita, ostetaanko kohtuullinen määrä Volvoja vai yksi Cadillac, ostettiin ne Volvot. Perusteluja olisi varmasti ollut päinvastaisellekin ratkaisulle, ja nuo perusteluthan on Ilmatorjunta-ketjussa kahlattu seikkaperäisesti läpi.

Mutta, ainakin itse olen ihan ookoo sen kanssa, että kolmen Buk-patterin tilalle tulee 22 Nasams-patteria. Vielä hienompaa olisi ollut, jos ne Bukit olisi käytetty Ukrainassa modattavina ja Nasamsit tulisivat niiden lisäksi.

EDIT: Muuten voin vain kompata täällä jo esillä olleita kommentteja siitä, miten julkisten hankintojen "peli" nykyään toimii. Olen ollut muutamassa mukana työn puolesta ja tosiaan, kriteerit voi kirjoittaa halutulla tavalla, jos on taitava hankinnan vetäjä. Jos hankinnan vetäjä ei ole taitava, kriteereihin voi jäädä aukkoja jolloin on pakko ostaa p**kaa koska muuten tekee virkavirheen.

Vaihtoehtoisesti on sitten nähty taas niitäkin julkisia tarjouspyyntöjä, joista näkee suoraan kuka tavarantoimittaja ne on asiakkaalle valmiiksi kirjoittanut, räikeimmissä esimerkeissä näkee ilmauksista ja sanamuodoista suoraan jopa henkilön jonka kynästä teksti on peräisin (olen alalla jossa "piirit" ovat Suomessa pienet). Ketään ei yllättäne se, että tällaisissa tapauksissa on ko. tavarantoimittajalla taipumus tulla valituksi...!

 

[SJ]

Mutta, ainakin itse olen ihan ookoo sen kanssa, että kolmen Buk-patterin tilalle tulee 22 Nasams-patteria. Vielä hienompaa olisi ollut, jos ne Bukit olisi käytetty Ukrainassa modattavina ja Nasamsit tulisivat niiden lisäksi.

Voisivat ainakin ne valvontatutkat säilyttää. Jos ei muussa käytössä, niin vetäisivät ohjuksia puoleensa.