En jaksa alkaa vääntämään asioista, totean vain muutaman jutun. Tiedän kyllä, että PV ei kykene tämän foorumin mukaan hankkimaan mitään kalustoa järkevästi ellei se sitten ole ostettu Venäjältä jolloin se tietysti on uskomattoman tehokasta ja toimivaa.
Hornetit hankittiin vasta todella perusteellisen kilpailun jälkeen. Kaikki vaihtoehdot testattiin monella tavalla, myös lentämällä. Hornetin hankinta ei todellakaan ollut selvää alusta asti, eikä edes kilpailun edetessä. Vasta kun koko vuosia kestänyt prosessi oltiin käyty läpi niin todettiin Hornetin olevan ylivoimaisesti paras kokonaisuus vaikka yksittäisissä ominaisuuksissa ei ollut aina paras. Eräs varmistus tähän saatiin Sveitsin Gripen-testauksissa, jossa Sveitsin Hornetit todettiin paljon suorituskykyisemmäksi kuin Gripen sekä ilmataistelukyvyssä että ilmasta-maahan toiminnassa vuoden 2008 lentotesteissä. Huomattavaa on, että tuolloin sveitsiläisten Hornetissa ei ollut uusinta ohjelmistoa vaan vähän vanhempi 19C-ohjelmisto. Käytännössä siis Gripen oli Hornetien hankinta-aikaan täysin kyvytön kone, joka ei kyennyt kunnolla ilmataisteluun ennenkuin pitkällä 2000-luvulla jolloin ruotsalaiset saivat AMRAAM-ohjuksen integroitua järjestelmään (tarkalleen ottaen 2005). Hornet oli siinä vaiheessa ollut jo palveluskäytössä 10 vuotta ja koko ajan aseistettu AMRAAM:lla.
Sveitsin vertailu:
http://www.letemps.ch/rw/Le_Temps/Quotidien/2012/02/13/Suisse/Textes/gripen.pdf
MiG-29:n oltiin meikäläisten toimesta tutustuttu melko hyvinkin ja jo heti todettu sen olevan kuraa muuten kuin lähitaistelussa. Tutka ja muut järjestelmät olivat surkeita kilpailijoihin verrattuna ja aseistus heikko muuten kuin lähitaisteluohjuksien osalta. Hinta oli kuitenkin korkea, erityisesti elinkaarikustannukset olivat järkyttävät koska kone vaatii huoltoa paljon länsikoneita enemmän ja moottorit piti vaihtaa muutaman vuoden välein kun länsimaisissa koneissa ne kestivät helposti 20 vuotta. Toki MiG-29:stä on myöhemmin tullut versioita, jotka kestävät pidempään ja vaativat vähemmän huoltoa, mutta ne eivät olleet tuolloin tarjolla. Asejärjestelmiltään vasta pari vuotta sitten palveluskäyttöön tulleet MiG-29M2 versiot alkavat olla lähellä sitä mitä Hornet oli vuonna 1995, vaikka ilmasta-maahan kyky on niissäkin vielä paljon heikompi.
F-16 ja Mirage 2000 olivat monilta osin hyvin tasaväkisiä Hornetin kanssa. Miragen ongelma oli korkeammat käyttökulut ja korkeampi hinta, mikä varmaankin johtuu pienemmistä tuotantomääristä. Lisäksi AMRAAM-ohjus todettiin tehokkaammaksi kuin Miragen MICA-ohjukset, vaikka eivät nekään huonoja olleet. F-16 oli varsin hyvä, mutta sen asejärjestelmä ja muu avioniikka ei ollut aivan yhtä hyvä kuin Hornetissa.
En kyllä ymmärrä miksi Hornetien sijaan olisi pitänyt ostaa huonompia ja kalliimpia koneita? Joillekin täällä tuntuu olevan itseisarvo että ostetaan jotain muuta kuin mitä on ostettu, oli tehty hankinta miten hyvä tahansa. Erityisesti jos USA liittyy jotenkin asejärjestelmään, se on automaattisesti huono.
NASAMS:n osalta totean vain, että seuraavat järjestelmät vertailtiin sen lisäksi huolellisesti: Spyder, SAMP/T, BAMSE ja Umkhonto. Vertailujen perusteella jatkettiin kilpailua SAMP/T ja NASAMS:n välillä, muut putosivat jatkosta. Olisikohan mitenkään mahdollista, että nämä muut eivät olleet yhtä hyviä?
Lisäksi muutama fakta NASAMS:sta ja AMRAAM:sta:
- Se käyttää ihan tismalleen samoja AMRAAM-ohjuksia kuin Hornet. Ohjuksen voi ottaa suoraan Hornetin ripustimesta ja kiinnittää NASAMS:n. Tuo yli 20 vuotta vanha hintatieto tulee ensimmäisistä testeistä maasta laukaistavilla AMRAAM-ohjuksilla, jotka tehtiin AIM-120A malleilla, joissa maasta laukaisua ei oltu otettu huomioon ja vaati muutoksia hardikseen, koska noissa ohjuksissa ei ollut ohjelmointimahdollisuutta vaan piti vaihtaa piirejä. Periaatteessa yksinkertaiset muutokset nostivat hyvin pienen ohjuserän hintaa. Nykyään hinta on tismalleen sama, koska ohjukset ovat tismalleen samoja.
- 4 km korkeusulottuvuus ei pidä paikkaansa. Jo MIM-72G Chaparral vanhoilla Sidewinder-ohjuksilla ylsi noihin korkeuksiin. NASAMS-järjestelmä kykenee torjumaan huomattavasti korkeammalla lentäviä maaleja. Veikkaan, etä tuo 4km korkeus "tieto" tulee siitä, että tutkan toimintakorkeudeksi meren pinnasta on määritelty alle 4 km. Eli valmistaja lupaa että kun tutka sijaitsee alle 4 km korkealla mäellä, niin se toimii kuten suunniteltu.
- Korkeusulottuvuus on riippuvainen maalina olevan koneen liiketilasta. Eri tahojen lmoitukset ulottuvuuksista eivät ole yleensä suoraan vertailukelpoisia koska niiden perusteet eroavat toisistaan. Toki fakta on, että maasta laukaistu AMRAAM ei yllä yhtä korkealle kuin Buk:n ohjus. Harva pommilastissa oleva kone edes kykenee lentämään yli NASAMS:n korkeusulottuvuuden ja vielä harvempi kykenee siihen siten, että toimintasädettä olisi nimeksikään (koska polttoaineen kulutus on järkyttävä kun pommilastissa noustaan ). Kyllä Suomessakin tiedetään, millä korkeuksilla pommi- ja rynnäkkökoneet kykenevät oikeasti lentämään aselastissa.
- Ilmatorjuntajärjestelmissä on paljon muitakin tärkeitä ominaisuuksia kuin etäisyys- ja korkeusulottuvuus. Sellaisia asioita kuin oma havaittavuus, useiden maalien torjuntakyky, kyky toimia ELSO:a vastaan, hajautettavuus, verkottumiskyky ja ohjusten osumatodennäköisyys tositilanteessa. Kaikissa näissä asioissa NASAMS on valovuosia edellä Bukia.
Edes Ahti Lappi, joka muuten on kyllä esittänyt Nasamsia kohtaan punnittua ammattimiehen kritiikkiä, ei ole moista (tietääkseni) väittänyt, joten tämä "yhteensopimattomus" lienee ihan sen yhden kovaäänisen amatöörin aivopieru. Samoin korkeusulottuvuudesta oli tosiaan hankinnan valmisteluvaiheessa esillä aivan muu luku kuin 4 kilsaa.
Toivottavasti jaksat keskustella. Ei tarvitse vääntää.