Vonka
Supreme Leader
@Bodyguard tule sinäkin käymään täällä 
Erilaiset aseettoman taistelun tekniikat ovat hyvää oppia lähitaistelua varten ja lisäksi erinomainen tapa saada kuntopohja helposti kasvuun lentämällä parvessa, ohjatuissa harjoituksissa. Muutaman kuukauden kun käyt ohjatuissa 2-3 kertaa viikossa autolla, todennäköisesti pyöräilet tai hölkkäät sinne pian siksi, koska se tuntuu hyvältä.
Jotta jokainen voisi aloittaa sopivassa lajissa ikärakenteeseensa nähden ja välttää revähtymiä ja henkisiä komplikaatioita, avaan keskustelun ja toivon, että muut pitkän linjan - tai lyhyemmänkin - "samurait" jatkavat. Seuraavassa viestissä avaan tuntemiani lajeja. Niitä on koko kirjossa kyllä vähän.
Henkilökohtaisesti olen harjoitellut judoa, perinteistä aikidoa, kahden eri tyylisuunnan jujutsua ja viimeisenä israelilaisten sotilaslajia Krav Magaa. "Viimeinen" treenini ja harjoitusotteluni oli vuonna 2000.
Never say never... Koska minulla on vielä hiukan vapaaehtoisia reserviläishommia ja asevelvollisuutta jäljellä vuosikymmen, aloin piiskata tässä maailmanpolitiikan tilanteen kiristyessä itseäni liikkeelle ikään kuin ulkoisesta velvollisuusmotivaatiosta. Mietin, että minä en jumalauta jaksa kauan yksin räkä poskella jolkottaa missään pururadalla. Olen keskimittainen mutta isoluinen ja kulmikas, läskittömänäkin raskasrakenteinen. Eri tyyppiä kuin maratoonarit. Oli kuin olisin piiskannut kuollutta hevosta. Jotain kehitystä toki tapahtui.
Ainoa, mistä oikeasti urheilussa nautin, on ollut taistelu. Mutta enää en ole väkivahva nuori apina. Miten toimia? No, aloitin budopolun uudelleen resevikuntosyistä ja omaksi ilokseni hiukan omilla ehdoin ja valitsemalla sopivan tyylisuunnan. Tietä pohjustin kaukaa. Aluksi pyöräilin hyöty- ja työmatkapyöräilyä ja tein hengitysharjoituksia sekä päivittäin vanhan kiinalaismunkkien taiji-tyyppisen yhdeksän kohdan aamuvoimistelun (pa tuan chi). Sitten oli aika nöyrtyä ja soittaa senseille miltei uuteen lajiin, että pitäisikö joku peruskurssi. Kerroin ikäni ja taustan. "Tule heti porukkaan, treenit on silloin ja silloin."
Se oli tietysti kiva, ettei tarvinnut mitään ukemikurssia enää neljättä kertaa alkaa alusta. Kaikissa muissa kävin peruskurssit eli aloin aina alkeista uuden lajin.
Erilaiset aseettoman taistelun tekniikat ovat hyvää oppia lähitaistelua varten ja lisäksi erinomainen tapa saada kuntopohja helposti kasvuun lentämällä parvessa, ohjatuissa harjoituksissa. Muutaman kuukauden kun käyt ohjatuissa 2-3 kertaa viikossa autolla, todennäköisesti pyöräilet tai hölkkäät sinne pian siksi, koska se tuntuu hyvältä.
Jotta jokainen voisi aloittaa sopivassa lajissa ikärakenteeseensa nähden ja välttää revähtymiä ja henkisiä komplikaatioita, avaan keskustelun ja toivon, että muut pitkän linjan - tai lyhyemmänkin - "samurait" jatkavat. Seuraavassa viestissä avaan tuntemiani lajeja. Niitä on koko kirjossa kyllä vähän.
Henkilökohtaisesti olen harjoitellut judoa, perinteistä aikidoa, kahden eri tyylisuunnan jujutsua ja viimeisenä israelilaisten sotilaslajia Krav Magaa. "Viimeinen" treenini ja harjoitusotteluni oli vuonna 2000.
Never say never... Koska minulla on vielä hiukan vapaaehtoisia reserviläishommia ja asevelvollisuutta jäljellä vuosikymmen, aloin piiskata tässä maailmanpolitiikan tilanteen kiristyessä itseäni liikkeelle ikään kuin ulkoisesta velvollisuusmotivaatiosta. Mietin, että minä en jumalauta jaksa kauan yksin räkä poskella jolkottaa missään pururadalla. Olen keskimittainen mutta isoluinen ja kulmikas, läskittömänäkin raskasrakenteinen. Eri tyyppiä kuin maratoonarit. Oli kuin olisin piiskannut kuollutta hevosta. Jotain kehitystä toki tapahtui.
Ainoa, mistä oikeasti urheilussa nautin, on ollut taistelu. Mutta enää en ole väkivahva nuori apina. Miten toimia? No, aloitin budopolun uudelleen resevikuntosyistä ja omaksi ilokseni hiukan omilla ehdoin ja valitsemalla sopivan tyylisuunnan. Tietä pohjustin kaukaa. Aluksi pyöräilin hyöty- ja työmatkapyöräilyä ja tein hengitysharjoituksia sekä päivittäin vanhan kiinalaismunkkien taiji-tyyppisen yhdeksän kohdan aamuvoimistelun (pa tuan chi). Sitten oli aika nöyrtyä ja soittaa senseille miltei uuteen lajiin, että pitäisikö joku peruskurssi. Kerroin ikäni ja taustan. "Tule heti porukkaan, treenit on silloin ja silloin."
Se oli tietysti kiva, ettei tarvinnut mitään ukemikurssia enää neljättä kertaa alkaa alusta. Kaikissa muissa kävin peruskurssit eli aloin aina alkeista uuden lajin.
