Kamppailulajit sotilastaitona ja reservin harrastuksena

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Wanha homo täällä vaan terve.

Missä olet lymynnyt?

Katso eka viesti. Tässä ketjussa tarkoitus on miettiä reserviläiselle soveltuvia liikuntamuotoja budolajeista. Siksi täällä niistä puhumme, vähän asian ympäriltäkin.

Henkilökohtaisesti menisin tositappeluun aseen kanssa. Mutta tämä ei nyt ole se topic.
 
Royce Gracie on brassijujutsuka (BJJ). Oli muuten juuri pari viikkoa sitten Brasiliassa eräs brassijujutsuka yrittänyt estää asteellista ryöstöä

Eikä varmasti ollut mikään Royce Garcia tai Auvo.

Seuraavan filmin varmaan olet nähnytkin. Tätä mieltä voi olla tanssijoista. Ei tuon lopettamiseen pistoolia tarvita. Knekkaajakin pärjää paremmin.

 
Eikä varmasti ollut mikään Royce Garcia tai Auvo.
Ei varmasti. Mutta kunhan korostin, että urheilijakin voi yllättyä, kun tulee uusia elementtejä joihin ei ole tottunut reagoimaan. Epäilemättä tämän ammutun jujiteron kuristus on ollut vahva, muttei se auttanut kun vastassa oli kättä pidempään. Train as you fight jne.

Hauska tuo capoeira video. En ollut nähnyt. :)
 
Viimeksi muokattu:
Omana taustana seuraavat lajit:

- Jujutsu kolmena versiona (Hokuto Ruy, Hontai Yoshin Ruy, Daito Ryu Aikijujutsu)
- Savate
- Krav Maga

Ei kaikenlaista on ehtinyt kokeilla. :D

>> Kiinnostavaa. Itsellani alla ainoastaan Judo skidina ja ennen inttia alkanut Muay thai. Noista ainakin HokutoRyi saa kylla tayden kunnioitukseni, vahan turhankin kovaa kontaktia muutamassa suomalaisessa leirissa. Savate on antanut sokuto-henkiset potkut alaraajoihin UFC:n huipputasolle (Bones Jones), josta se on yleistynyt todella paljon... potkujen eettisyydesta voi olla kahta mielta, menee polvi ikavasti lukkoon ja rikki jos osuu kohdalleen oikealla ajoituksella... vittumaista toimintaa, mutta oikeassa maailmassa tehokasta, eli kelpaa!!
Krav magasta voin sanoa vai etta jos ei ole useamman vuoden taustaa lyomisessa ja potkimisessa lapi kohteen niin miten ihmeessa ihminen voi oppia parjaamaan vaistolla parissa sekunnissa, kun pitaisi viela treenata samaan aikaan vahintaan yhta tarkeaa aseellinen vs. aseeton -matsausta.

Mutta naista nyt voi aina latista ja se tassa foorumissa lienee tarkoituskin, aina kiinnostavaa kuulla mihin muut jasenet ovat panostaneet useita vuosia kilpailu-/ harrastusmielessa.
 
Missä olet lymynnyt?

Katso eka viesti. Tässä ketjussa tarkoitus on miettiä reserviläiselle soveltuvia liikuntamuotoja budolajeista. Siksi täällä niistä puhumme, vähän asian ympäriltäkin.

Henkilökohtaisesti menisin tositappeluun aseen kanssa. Mutta tämä ei nyt ole se topic.

Itse itselleni pyytämällä iki-bännillä.

Siis Erilaiset aseettoman taistelun tekniikat ovat hyvää oppia lähitaistelua varten ja lisäksi erinomainen tapa saada kuntopohja helposti kasvuun lentämällä parvessa, ohjatuissa harjoituksissa

Tuota alleviivattua koskien kirjoittelin. Välillä tuntuu että vaikka porukalla on nähtävästi hurjastikin taustaa kamppailulajeista niin taistelutoiminnan kannalta näkökulmat saattavat olla ns rajoittuneita/vääristyneitä ja asioita katsotaan urheilun-lajin kannalta ja sen ehdoilla.

Toki saa väittää vastaan :)
 

Asenne on tärkeä.
 
Toki saa väittää vastaan :)

Sitähän sinä haluaisit. :D Mutta jätän sinulle, ystävä hyvä, oikeuden olla besserwisser aina siihen asti, että väsähdät. Itse olen vain nöyrä kuntoilija, jolle on kertynyt vaatimaton kokemus voimankäytöstä ja harjoittelusta. Luen toki mielelläni maratoonarin viisauksia asioista, joihin olen ollut kosketuksissa 35 vuotta. Minä voin sitten kertoa syvällä rintaäänellä, miten juostaan pitkää matkaa. Vuorotellaan.

Monikäyttöisyys on hyvä. Jokaiselle jotain. Se on tässä se idea.

Stadin sissit on perinteinen reserviläiskerho, jolle kamppailu, SRA, Pahkis ja muut ovat peruskauraa. Sissien toimintaan en ole osallistunut koskaan enkä ole jäsen, mutta heillä on kursseja (ryhmäkohtainen voimankäyttökoulutus) ja jatkuva saliharjoittelu. Stadin Sissien historia alkoi salilta. Toiminnan perustajat aloittivat jujutsuharjoittelun vuonna 1959. Voimankäytön opettelu sopii varmasti spolleille ja vartsareille. Lienee makuasia, onko kyse urheilusta, itsepuolustuksesta, kuntoilusta, jumpasta vai mistä.

Kun 9. Danin jujutsuka Derrol Connelly kävi ekskursiolla, sissit veivät hänet taas ampumaan luolaan. Ja kun oma sali oli remontissa, sissit lähtivät leirille Saksaan.


http://www.stadinsissit.fi/
 
Suositus: sissien Nitro-jujutsu. Hiukan rauhallisempi treeni jumiintuneille soffamiehille, joilla on hartiat jumissa.

Nitro Ju-Jutsussa keskitytään terveelliseen harjoitteluun ja kehon vahvistamiseen itsepuolustusta unohtamatta. Harjoitusten sisällöstä on karsittu pois mm. heitot ja rajuimmat lukot eli turhat harrastamisen estävät tekosyyt on syytä heittää romukoppaan. Harjoittelu tapahtuu pienessä porukassa, jolloin heikot selät, kipeät polvet yms. voidaan hyvin ottaa huomioon.
 
Asenne on tosiaan tärkeä, samoin se että harjoitus viedään loppuun vaikka tulisi pipi, tai isokin pipi. :)

 
>> Maailman kovapalkkaisin taistelija 2015 (joka ei ole nimeltaan Mayweather tai Pacquiao)...:



Alussa paljon paskanpuhumista, mista kaveri on tunnettu, mutta kasittamaton wondo-tausta seka skandinaavisen harjoittelukaverin Gunnar Nelsonin vaikutukset nakyvat kylla... asiaa!!
 
Eli mennään tosiaan fyysisellä harjoitteella siihen, että normaali urheilusuoritteen tuoma tarkkaavaisuus loppuu ja alkaa se mitä itselle ainakin sanottiin aikanaan, utopian katselu. :) Itsellä se tarkoitti nenän kipeäksi saamista. Kun liikut koko ajan, joko hyökkääjänä taikka puolustajana, niin väsymys alkaa painamaan ja jopa kokeneetkin unohtavat asioita. Edellisellä videolla esim. ampuminen alkaa jäämään.
Ja siinä vaiheessa kun sinua kohti tulee eläimellisesti mylvien kerrostalon kokoinen mies alat väkisinkin miettimään, että ehkä se kukkakauppiaan homma olisi sittenkin vallan kiva. :p

Pitää myös muistaa, että sotilaan lähitaistelu ja kamppailu-urheilu ovat kaksi eri asiaa, vaikka kieltämättä loistavasti toisiaan täydentävät. Urheilu opettaa käsi-silmä-jalka-liike-havainnointia sekä kaikkien niiden koordinointiakin. Meistä kaikista ei, luojan kiitos tule ramboja, osasta tulee vaan ihan mukavia setiä. :)
Sotilaalla monasti lähitaistelussa on se ase, joko se on käyttökelvoton taikka et saa sillä muusta syystä uhkaa lopettamaan, se voikin olla sinulle este ja hidaste. Jos et osaa olla huomioimatta sitä, se voi koitua turmioksi.
Lähitaistelu on väkivaltaista, säännötöntä, raakaa ja brutaalia. Urheilu on hienoa ja siinä on säännöt ja tuomarit. Ja tuon yleensä ne nakkikioski rambot unohtaa. o_O Kaksi tuntia karatea taikka magaa ja teräsmies kaivautuu kuorestaan. :D

Itsellä kamppailu puoli alkoi kun sain 12v turpaani 16v kundilta koska häntä huvitti tehdä niin.
Olin harrastanut jo judoa silloin, mutta siitä ei ollut tuossa tapauksessa paljoa hyötyä.
Totesin faijalle että nyt vituttaa aivan saatanasti, ja tuon tulen kostamaan aivan varmasti. (olin kovapää pienenä)
Aloitin nyrkkeilyn ja jatkoin kuitenkin judoa vielä tovin.
Urheilu opetti sen että vaikka vitutti, eipäs mennä kostamaan. :)

Ajan myötä tullut lisänä vielä krav maga sekä kävelykeppi tango.
 

Asenne on tärkeä.

>> Haha!! Katsoin vasta kokonaan loppuun taman, taytyy sanoa etta kun kaveri pommittaa alakoukuilla ehka 45-60kg raskasta sakkia ja vetaa valiin ns. "HEDARIN", siis otsapukkauksen tai skottilaisen pusun TAYSILLA, tietaa etta kyseessa on mies jolla on seuraava asia mitattuna ja oikeaksi todettuna:

- riittava asenne.
 
Pitää myös muistaa, että sotilaan lähitaistelu ja kamppailu-urheilu ovat kaksi eri asiaa, vaikka kieltämättä loistavasti toisiaan täydentävät. Urheilu opettaa käsi-silmä-jalka-liike-havainnointia sekä kaikkien niiden koordinointiakin. Meistä kaikista ei, luojan kiitos tule ramboja, osasta tulee vaan ihan mukavia setiä. :)
Sotilaalla monasti lähitaistelussa on se ase, joko se on käyttökelvoton taikka et saa sillä muusta syystä uhkaa lopettamaan, se voikin olla sinulle este ja hidaste. Jos et osaa olla huomioimatta sitä, se voi koitua turmioksi.
Lähitaistelu on väkivaltaista, säännötöntä, raakaa ja brutaalia. Urheilu on hienoa ja siinä on säännöt ja tuomarit. Ja tuon yleensä ne nakkikioski rambot unohtaa. o_O Kaksi tuntia karatea taikka magaa ja teräsmies kaivautuu kuorestaan. :D

>> Taysin totta - pitaakin miettia mika on lahitaistelussa tarkeinta (jos homma menee nokkapokaksi siis)?

- Liike eteenpain: jos kaadut selallesi, vastustaja lyo yhdella kadella, joudut blokkaamaan kahdella, vastustaja pistaa vapaalla kadella teralla johonkin haarniskan rakoon

- Omat seuraajat: jos kaadut, kompastut, tormaat vastustajaan, heti perassa on kaveri joka yksinkertaisesti jyraa yli ja jatkaa liiketta - vrt. kohta yksi.

- Tarpeeksi kattapidempaa.. tata ei voine korostaa liikaa. Jos iivana roikkuu liiveissa/ hihoissa/ niskassa, on kaikki piikit, puukot lapiot yms. joihin saa vapaan katensa kiinni erittain arvokkaita

- SE PISTOOLI..!

- Savutus (jos naapuria on yksinkertaisesti liikaa tai kukaan ei tieda mista on kyse, niin parempi kompurointi kuin vaihtoehdot edella)

- 120mm KRH tuli-isku omiin lahtoasemiin. Kun jalkavakilinjan vanskilla aidosti loppuu ideat...
 
Wanha homo täällä vaan terve.

Pääasiassa ketjussa on keskustelua budo-lajeista joka on sikäli sääli että puhutaan kuitenkin sotilastoiminnasta ja parempiakin löytyisi kuin aseettomat olympialajit.

Tässä on viimeisen vuoden ajan tullut tutkisteltua HEMAa eli Historical European Martial Arts. Kyseessä on kattotermi joka käsittää kaiken painista, aseettomasta pystyottelusta, tikariin, miekkaan, sauvoihin, keihäisiin ja salkoaseisiin, sekä haarniskassa että ilman. Sekä toki jousiammuntaan ja hevostaitoihin. Tämä kaikki muinaisilta ajoilta (pankration) aina 1900-luvun alkuun asti. Se mikä tämän oppisuunnan erottaa budolajeista että kyseessä on ns. Kuollut laji, jonka yksi vahvuus on se että sen tekniikoita ei ole modernioistu (kuten Kendo, olympialainen "miekkailu", nyrkkeily yms) vaan ne välittyvät suoraa ajalta joilloin välit selviteltiin puhtaasti kamppaillen.

Tuntuvat ehkä etäisille mutta huomataan että sotilaalla yleensä on käytössä kivääri, jota voidaan käsitellä jo kohtuudella esim pitkän miekan tai keihään käsittelytaidoilla. Olipa siinä pistintä kiinni tai ei (pitää muistaa että kivääri on vääntövarsi pystypainiin siinä missä lyömäasekin). Veitsitaistelu taas tapahtuu kohtuu hyvin suojattuna tilanteessa jossa armoa ei anneta.

Tuossa oli puhetta puukonkäytöstä. Onhan se puukon käsittelijä nopea kun "markkeerataan" tussilla viivoja käsiin (tai mitä ikinä tehdäänkään), mutta pitää muistaa pari juttua. Ensinnäkin normaalisti sotilas on pukeutunut ainakin kahteen jopa kolmeen vaatekertaan. Voitte koittaa viiltää esim sitä sianraatoa tuollaisen haarniskan läpi (koska sitä se käytännössä on!). On tuota tullut mm pitkällä miekalla koitettua ja mm täysimaitopurkki ei enää mene siisitisti poikka jos välissä on teepaita. Siksipä sotilastoiminnassa pistot ovat helvetin tärkeitä, ja kuten edellä sanottiin niin viiltely on mm suomessa ollut suosittua siksi että ei ole haluttu linnaan taposta tai murhasta. Ja jos puhutaan mm suojaliiveista tai talvivaatteista niin pisto ei ole onnetton singer-sohaisu vaan siinä pitää olla jo lyönnin verran voimaa takana, eli hyökkäyksen täytyy ottaa koko kroppa mukaan. Huomattavasti helpompi puolustaa. Toki eihän se ideaalitilanne ole.

Toinen juttu on että puukkotappelu harvemmin päättyy parissa sekunnissa. Kyseessä on epätoivoinen selvitytymistaistelu ja kaveriin saattaa upota kymmeniä pistoja tämän edelleen pistäessä hanttiin. Varmaan yleisin moka veitsitaistelussa on juuri se että osumasta peli poikki...

Sääli vain että HEMA seuroja on aika vähän, Etelä-Suomessa paremmin mutta täällä pohjoisemmassa löytyy yksi Oulusta.

Pistetääs pari videota:

Miten vaikeaa pelkkä kangas kerros on läpäistä:


Miten "tehokas" se viilto oikein on:


Vähän demonstraatiota ase-pohjaisista tekniikoista 1000 vuoden takaa, muuntamattomina kuten ne on kiltojen yms opetusjärjestöjen ohjeisiin tallennettu:


Vähän hätäinen viesti ja linkkien videoista ensimmäiset on pitkiä, mutta valaisee asiaa kantilta jota harva edes ajattelee.

Ei sillä että budolajeja mitenkään väheksyisin, mutta minusta vaan tuntuu että näissä on muoto (urheilullistaminen) ottanut liikaa realismia pois eikä asioita paljoa välttämättä käytännön kannalta mietitä. Esim tuon Vongan aikidovideon miekkailu on aika... No, amatoorimäistä. Toki ymmärrän että kyseessä on demonstraatiota jossa näytetään mitä voidaan tehdä.

Ei muuten nyt kilpaurheilun kiimassa maanpuolustus kiinnosta (ja ylipäätään koko foorumi on mennyt minun mielestä vitulleen, rasistis-poliittista-venäjävihamielistä paskaa), mutta kun tuntuu että aiheelle on jotakin annettavaa vähän valistuneemmasta näkökulmasta niin arvelin nyt isämmaam puolesta uhrautua.

Ennen kuin modet bännää niin voisin vielä tuonne veitsi puolelle avata vähän taisteluveitsien suunnittelua.

EDIT: Juu. BJJ on kyllä osoittanut tehokkuutensa kaksinkamppailussa. Mutta itsepuolustusmuotona sikäli kyseenalainen että se opettaa menemään maahan. Kuitenkin itsepuolustus tilanteessa ensimmäisiä sääntöjä on pysytellä pystössä jotta kykenee pakenemaan tai puolustamaan toista hyökkääjää vastaan tai ylipäätään havainnoimaan ympäristöä. Toki kyky toimia maassa on kyllä helvetin tärkeä, ja siksipä jokaiset itsepuolustukseen tai sotilastoimintaan liittyvän hommelin pitäisi sisältää toimintaan maassa.
Budolajeista hieman samaa mieltä.

Kokemusta hyvin nuorena judosta ja sitten hieman pidempään kakesta, jossa tuli hieman kilpailtuakin. Silloin ei vielä ollut Full Contact Karatea ja kilpailua haittasi että vastustajajat tuppasivar ryntäämään päälle huutaen, ja joko jäbi tai etusokuto tiputtivat ne, ja jos ottivat lukua mut diskattiin Eli silloin kakeskabaaminen oli hippaleikkiä.

.......

Jos kyse olisi elämästä ja kuolemasta ja olisi kenttäkampeet päällä, suurin osa judo ja kaketekniikoista jäisi käyttämättä. Ainoa potku joka kelpaisi, omn minun mielestä sokuto, sekä etusokutona että takasokutona, jos alusta on täysin stabiili, muut, siis maigeri, mawashigeri että ushirogeri, ja ushiromawashigeri ja vielä hullummat ovat aivan turhia. Mawa ehkä voisi vielä toimia jos vastustajan kädet harhauttaa ylös. Potkuissa on aina ongelmana että olet vain yhdellä jalalla.

Kuolemankamppailussa ei ole varaa virheisiin ja ase tai teroitettu kenttälapio saattavat olla kuolettavia.

Budolajeissa ja vastaavissa on kaksi hyvää puolta jota ei pidä väheksyä:

1) oppii kehonhallintaa ja koordinaatiota
2) tottuu adrenaliinipumppuun / bullet timeen matseissa
 
Kuten joku joskus sanoi: "9 mm beats any kung fu" :D

Toinen klassikko oli: "If someone attacks you with a knife and you have pistol and knife, you don't drop your pistol and pull out your knife, you shoot the bastard. This is combat and not a Errol Flynn movie" :D
 
Jos kyse olisi elämästä ja kuolemasta ja olisi kenttäkampeet päällä, suurin osa judo ja kaketekniikoista jäisi käyttämättä. Ainoa potku joka kelpaisi, omn minun mielestä sokuto, sekä etusokutona että takasokutona, jos alusta on täysin stabiili, muut, siis maigeri, mawashigeri että ushirogeri, ja ushiromawashigeri ja vielä hullummat ovat aivan turhia. Mawa ehkä voisi vielä toimia jos vastustajan kädet harhauttaa ylös. Potkuissa on aina ongelmana että olet vain yhdellä jalalla.

Potkunyrkkeilymatseissa (jos on tasavahva ja kokenut pari), puhumattakaan kenttäkamppeet päällä takkuamisesta, ei yleensä potkaista paljonkaan polven yläpuolelle, koska suojaus pettää ja painopisteen kanssa on ongelmia.
 
Kuten joku joskus sanoi: "9 mm beats any kung fu" :D

Toinen klassikko oli: "If someone attacks you with a knife and you have pistol and knife, you don't drop your pistol and pull out your knife, you shoot the bastard. This is combat and not a Errol Flynn movie" :D

"Jumala loi miehen ja naisen, mutta Samuel Colt teki heistä tasavertaisia."
 
Back
Top