Kamppailulajit sotilastaitona ja reservin harrastuksena

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Suurimpia huomioita muukalaislegioonan tai jonkun Rangers-kurssin käyneillä onkin se, että Suomessa ei armeijassa oikeastaan opeteta a) lähitaistelua ja b) tyhjän käden kontaktia.

Törni ja sitten kaukopartiomiehet olivat ensimmäisiä Suomessa, jotka omaehtoisesti alkoivat nostaa punttia ja harjoitella ns. käsikähmää metodisesti. Tosin siihen liittyi motiivi: vanginsieppaus, vartiomiehen hiljainen hiljentäminen ym,

Vartiojoukkueessa muutamia kertoja kerranneena kiinnitin myös huomiota siihen, miten avuttomia ne, joilla ei ollut judo- tai jujutsu tai edes painitaustaa, olivat jouhamiehinä, hallintaotteiden tekijöinä ym. Eikä se tietysti ole ihmekään. Kakesta taas ei ole oikein mitään hyötyä kun se korsto on jo pillissä kiinni. Jujutsusta on, ja paljon.

Mutta jos täällä nyt on sellaisia, jotka hyvin vähän osaavat juttuja mutta ovat ehdottomasti jotain mieltä, antaa palaa vain. Haen popkornia.
 
Potkunyrkkeilymatseissa (jos on tasavahva ja kokenut pari), puhumattakaan kenttäkamppeet päällä takkuamisesta, ei yleensä potkaista paljonkaan polven yläpuolelle, koska suojaus pettää ja painopisteen kanssa on ongelmia.
Aivan, olen tietoinen. Potkynyrkkeilyskaba on yhdenlainen, katu (kaverit kertovat) toisenlainen ja elämä/kuolema ihan eri laji.

Lähitaistelu ilman ladattua asetta lienee aika harvinaista. Mieleen tulee kaksi tilannetta, katastrofiskenario jossa ammukset loppu ja rottia tulee iholle, tai jonkun (vartiomiehen esim?) poistaminen muonavahvuudesta.
 
Tuota alleviivattua koskien kirjoittelin. Välillä tuntuu että vaikka porukalla on nähtävästi hurjastikin taustaa kamppailulajeista niin taistelutoiminnan kannalta näkökulmat saattavat olla ns rajoittuneita/vääristyneitä ja asioita katsotaan urheilun-lajin kannalta ja sen ehdoilla.

Toki saa väittää vastaan :)

Loputon suo johon on ihan turha ryhtyä :rolleyes:...mun puolesta jokainen olkoon "uskoonsa" tyytyväisiä ;)
 
Lähitaistelu ilman ladattua asetta lienee aika harvinaista. Mieleen tulee kaksi tilannetta, katastrofiskenario jossa ammukset loppu ja rottia tulee iholle, tai jonkun (vartiomiehen esim?) poistaminen muonavahvuudesta.

kuraa, savea, pölyä, hiekkaa, kivensirua ilmassa sakenaan ei kerkee puhdistaan asetta, lippaita, ammoa ect.....ammutaan kiivasti.....vihu painaa päälle,,,,pääase menee epäkuntoon? Otan pistoolin...sivuase menee epäkuntoon?... shit happens all the times... vihu painaa päälle ja on lähestulkoon "iholla".... mitä teen? Juoksenko karkuun vai....

(toivottavasti parin ase toimii) :D
 
Viimeksi muokattu:
Aivan, olen tietoinen. Potkynyrkkeilyskaba on yhdenlainen, katu (kaverit kertovat) toisenlainen ja elämä/kuolema ihan eri laji.

Lähitaistelu ilman ladattua asetta lienee aika harvinaista. Mieleen tulee kaksi tilannetta, katastrofiskenario jossa ammukset loppu ja rottia tulee iholle, tai jonkun (vartiomiehen esim?) poistaminen muonavahvuudesta.

Olen samoilla linjoilla muuten, mutta lähitaistelussa voi jäädä myös alle täysin ladattu rynnäkkökivääri kädessä tai tilanteeseen, jossa pitkät aseet ovat välissä eikä kumpikaan pysty käyttämään kunnolla.. Kivet, lapio ym ovat käytettävissä, mutta liivit ja komposiittikypärät tarjovat suojaa. Puukko kupeella? Et lyö sitä suojaliivin läpi. Alaläppä suojaa munat. Voit yrittää lyödä kasvoihin ja viiltää paljaita kehonosia.

Nivelet ovat kuitenkin paljaat.

Sormet jäykkinä silmiin vaikka ja pyrittävä saamaan potkittua tai väännettyä etäisyyttä kunnes asetta voi käyttää, mutta sen sanon, että kokenut ja aseettomassa rutiinia saanut lähtee suurella todennäköisyydellä siitä kasasta voittajana.
 
Viimeksi muokattu:
Olen samoilla linjoilla muuten, mutta lähitaistelussa voi jäädä myös alle täysin ladattu rynnäkkökivääri kädessä tai tilanteeseen, jossa pitkätaseet ovat välissä eikä kumpikaan pysty käyttämään kunnolla.. Kivet, lapio ym ovat käytettävissä, mutta liivit ja komposiittikypärät tarjovat suojaa. Puukko kupeella? Et lyö sitä suojaliivin läpi. Alaläppä suojaa munat. Voit yrittää lyödä kasvoihin ja viiltää paljaita kehonosia.

Nivelet ovat kuitenkin paljaat.

Sormet jäykkinä silmiin vaikka ja pyrittävä saamaan potkittua tai väännettyä etäisyyttä kunnes asetta voi käyttää, mutta sen sanon, että kokenut ja aseettomassa rutiinia saanut lähtee suurella todennäköisyydellä siitä kasasta voittajana.

Riittää, että yksi käsi tai jalka on käytettävissä....Toisaalta, se vihulaisen ase pitää ensin saada vaarattomaksi ( sidotuksi tms. ). Tuossa Vonkan kuvaamassa tilanteessa siitä rynkystä voi olla jopa haittaa, ellei sitä pysty käyttämään lyömiseen... Otettakaan siitä ei varmaan uskalla irroittaa..Pitää pyrkiä vapaalla kädellä silmiin, nenään tai kaulaan... sopiva isku sopivaan paikkaan... se taas vaatii treeniä ja tietämystä, mihin sen iskun suuntaa. Turha huitominen ei auta mitään.
 
"Jumala loi miehen ja naisen, mutta Samuel Colt teki heistä tasavertaisia."

Jaahas, tämä onkin sitten joku Suomen feministiliiton ja Setan versio kuuluisasta rivollisepän mainoslauseesta; "God>man, Colt>=".

Tästähän saa jatkumon eli feministien Colt slogan 2.0;

"Jumala loi miehen ja naisen, mutta Samuel Colt teki heistä tasavertaisia ja Kaalimato miehistä tarpeettomia."

Vonka myös mainitsi UFC:n jossa ei ole sääntöjä. Tämä on tietysti väärää tietoa. Ja jos puhutaan vain niistä ensimmäisistä ufc matseista, siis ufc 15 asti, niin silloinkin juuri ne tekniikat oli kielletty jotka mahdollistavat puolustautumisen Gracien kuuluisalta kuristusotteelta. Juuri se syy miksi Krav Magalle ei voi järjestää kilpailuja. Nykyäänhän UFC on täynnä sääntöjä ja painoluokkia. Ja politiikkaa, showta ja suunsoittoa. Ihan hyvää viihdettä silti. Siis itse ottelut.

Adam7 mainitsi kaksi äärimmäisen tärkeää seikkaa joista tuo jälkimmäinen on se johon kiinnittäisin erityisen huomion:

1) oppii kehonhallintaa ja koordinaatiota
2) tottuu adrenaliinipumppuun / bullet timeen matseissa


Adrenaliinin syöksyminen roppaan aiheuttaa paljon hyvää mutta siihen pitää tottua. Ja tämähän ei oikein onnistu treeneissä. Muuten ensimmäiset sekunnit adre-nousuhumalassa ovat lamaannuttavat. Tässäkin on tietysti suuria yksilöllisiä eroja joiden olemassa olo on kyllä hyvä jokaisen kohdallaan selvittää, ettei tule tiukassa paikassa yllärinä. Adrehyöky voi lamaannuttaa henkilön täysin. Tämä toteutuu myös muualla kuin kamppailu-urheilussa. mm. tietyissä metsästys tilanteissa.

Kamppailulajeista jos kuitenkin puhutaan, niin kilpailutilanteessa päästään korkeisiin pitoisuuksiin. Ja juuri tästä syystä monesti kamppailija unohtaa kaikki taktiset kuviot vaikka niitä oli vuosia hierottu. Kamppailulajit ilman kontaktia ja maksimaalista painetta on lähinnä vain kunto urheilua. Tietysti hyvää sellaista. Muistan omalta kohdalta hyvin 70-luvun puolivälin ensimmäisen budo villityksen. Kato salilla oli 90% siinä vaiheessa kun vihreän vyön kieppeillä "oikea" kontakti tuli mukaan kuvioihin. Tämä siis karatessa.

Erinomainen Jujutsu kärsi pahaa imago ongelmaa tuohon aikaan. Lajin grand old man, liikunta/veistomaikkamme Kalevi Leitola yritti innostaa meitä kölvejä jujutsun pariin ja kävimmekin katsomassa näytöksen jossa ukot siköasennossa lakanat päällä pyörivät lattialla. Jopa judo näytti vauhdikkaammalta. Siispä valinta osui ilmavaan karateen. Nykyään tiedän kuinka väärässä olin lajivalinnassa, jos tavoitteena olisi ollut kyky itsepuolustukseen noin niin kuin tekniikka mielessä. Adrenaliinipumppu mielessä kannattaisin edelleen nyrkkeilyä. Tjaa no, mma eli tarkemmin lajina vapaaottelua ehkä nykyään.

Oma mma on kylläkin metsästys.marjastus.alkoholistus. :p Marjastus pitää adrenaliini tason korkealla. On se niin vittumaista puuhaa itikoiden seassa.
 
Tämähän on ihan ruotsalaistyypppinen diskurssi, jossa keskustellaan kohti konsensusta.

Aluksi käsittelimme budolajeja kuntoliikuntana ja yleisesti terveyttä ylläpitävänä monipuolisena reserviläisharrastuksena. Koska sotilaan voisi odottaa olevan lihasvoimaltaan ja kunnoltaan hyvä, havaintokykyä ja reaktionopeutta kasvattava kuntoharrastus on ilman muuta ihan super. Vielä parempi sotilaslaji nuorelle painopistesuunnan reserviläiselle voisi olla triathlon.

Vartiokomppanian joulupukki ja sotilaspoliisi taas saa tehtäviä, joissa hallintaotteet korostuvat. Myös erikoisjoukot harjoittelevat.

Olemme siis nyt käsitelleet Krav Magan ja jujutsun kaltaisia taitoja myös teknisenä sotilastaitona, eli hakeneet vastausta siihen, miksi erikoisjoukot esimerkiksi Yhdysvalloissa harjoittavat kamppailutaitoja ja israelin armeija laajemminkin. Moni oli jo kello kaksi yöllä valmis kirjoittamaan erikoisjoukoille, että lopettakaa nyt helvetissä jo se treenaaminen, koska me täällä Maanpuolustus.netissä olemme yöllä keksineet, ettei siitä ole lähitaistelussa lainkaan hyötyä. Olemme siis keksineet tällaisen rautaisen idean. Paljonko IDF maksaa siitä?

Palaan kohta budon tielle budona, mutta kerron vielä oman kokemukseni siitä, että judosta, jujutsusta on selkeästi hyötyä lähitaistelussa ja tilanteissa, joihin lähitaisteluissa voi joutua.

Sotilaalle tärkeintä on ampumataito ja asekäsittely, hyvän tuliaseman valinta ym. Se on se ykköstaito. Taistelijalle koulutetaan myös lähitaistelua ja siihen liittyy tietenkin muutakin kuin käsikranaatin heittäminen. Lähitaisteluna pidetään yleisimmin tilannetta, jossa taistellaan joko a) käsikranaatin heittokantaman etäisyydellä tai suojarakenteiden sisäpuolella lähietäisyydellä tai b) käsikähmää.

Kamppailukoulutus totuttaa varsinaiseen lähitaisteluun ja lähitaistelukoulutukseen. Käsikähmässä pitkän aseen käyttö on suotainta, mutta se on vaikeaa, jos hullu on hypännyt syliisi ja napannut halaukseen.

Tilanne syntyy helposti rakennuksia tarkastettaessa. Tilanne syntyy helposti myös hyökkäystoimen aikana. Voin kuvitella, miten joku israelilainen aseistettu sotilas sai Gazassa tai muualla hämärässä rakennuksen varjoista syliinsä fanaattisen rättipään, joka huusi allahu akbar ja halusi sen aseen. Ja sotilas lukee nykyään rukouksensa Krav Magan perustajalle.

Vanginsieppaus on muuten kahdensuuntaista. Sinuakin voidaan yrittää siepata.

Kaksi käsite-eroa vielä:

Voimankäyttö: Viranomaisen käyttämät keinot eri tilanteiden rauhoittamiseksi esimerkiksi kiinniottotilanteessa. Voimankäyttö suhteutetaan asiakkaan luomaan uhkaan. Tällöin on toimittava voimankäytön kaavan mukaisesti. Toiminta aloitetaan aina puhuttamisella. Toiminnan kohteena on “asiakas”.
Lähitaistelu: Lähitaistelu edellyttää sodan lakien voimassaoloa. Lähitaistelun tavoitteena on vihollisen pysyvä eliminoiminen itselle edullisinta keinoa käyttäen. Toiminta ei ole perusteltavissa rauhan aikana. Toiminnan kohteena on vihollinen.


PV:n koulutussarjaa:

http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/6c9b0e80411b53cc91fdf9e364705c96/itsepuolustus.pdf?MOD=AJPERES
 
Riittää, että yksi käsi tai jalka on käytettävissä....Toisaalta, se vihulaisen ase pitää ensin saada vaarattomaksi ( sidotuksi tms. ). Tuossa Vonkan kuvaamassa tilanteessa siitä rynkystä voi olla jopa haittaa, ellei sitä pysty käyttämään lyömiseen... Otettakaan siitä ei varmaan uskalla irroittaa..Pitää pyrkiä vapaalla kädellä silmiin, nenään tai kaulaan... sopiva isku sopivaan paikkaan... se taas vaatii treeniä ja tietämystä, mihin sen iskun suuntaa. Turha huitominen ei auta mitään.

Olen ollut kyseisen kaltaisessa tilanteessa. Onneksi vain harjoituksessa, jossa Helsinki-simulaattorissa lymynnyt "terroristi", nuori maalimies, hiukan eläytyi tehtäväänsä. Vähemmänkin hän olisi voinut eläytyä, mutta henkiin tuo jäi.

Jos se voi tapahtua harjoituksessa, se voi tapahtua itähelsinkiläisessä asunnossa tositilanteessa.
 
Olen ollut kyseisen kaltaisessa tilanteessa. Onneksi vain harjoituksessa, jossa Helsinki-simulaattorissa lymynnyt "terroristi", nuori maalimies, hiukan eläytyi tehtäväänsä. Vähemmänkin hän olisi voinut eläytyä, mutta henkiin tuo jäi.

Jos se voi tapahtua harjoituksessa, se voi tapahtua itähelsinkiläisessä asunnossa tositilanteessa.

Joo, niin voi. Ehkäpä ei niinkään Töölössä tai Kaivarissa, mutta täällä mun naapurustossa (Kontula/Vesala) paljon suuremmalla todennäköisyydellä...
 
Vonka myös mainitsi UFC:n jossa ei ole sääntöjä. Tämä on tietysti väärää tietoa. Ja jos puhutaan vain niistä ensimmäisistä ufc matseista, siis ufc 15 asti, niin silloinkin juuri ne tekniikat oli kielletty jotka mahdollistavat puolustautumisen Gracien kuuluisalta kuristusotteelta.
.

Nyt tuli hiukan erikoinen ja sekava juttu tähän UFC:hen liittyen. Kuristusotteesta vapautuminen kiellettyä ensimmäisissä UFC-kisoissa? Höpöhöpö. Mutta tietenkään esim. jujutsulle ei voi järjestää kilpailuja ilman joidenkin tappotekniikoiden sulkemista pois, tai ottelu päättyy toisen kuolemaan kuten se aikanaan Japanissa tietysti päättyikin.

Nykyisin vapaaottelu on täynnä sääntöjä. Silloin 1993-1995 sai repiiä tukasta, tökkiä silmiin, vääntää nenää, iskeä munille, taittaa kädet, jalat, hakata ja potkia ihan huolella. Tarkoitus oli, että nähdään, mikä laji oikeasti on hyvä ja se kyllä selvisi jokaiselle. Nyt ei saa vetää hiuksista, vääntää sormia jne.
 
Voimankäyttö: Viranomaisen käyttämät keinot eri tilanteiden rauhoittamiseksi esimerkiksi kiinniottotilanteessa. Voimankäyttö suhteutetaan asiakkaan luomaan uhkaan. Tällöin on toimittava voimankäytön kaavan mukaisesti. Toiminta aloitetaan aina puhuttamisella. Toiminnan kohteena on “asiakas”.
Lähitaistelu: Lähitaistelu edellyttää sodan lakien voimassaoloa. Lähitaistelun tavoitteena on vihollisen pysyvä eliminoiminen itselle edullisinta keinoa käyttäen. Toiminta ei ole perusteltavissa rauhan aikana. Toiminnan kohteena on vihollinen.


PV:n koulutussarjaa:

http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/6c9b0e80411b53cc91fdf9e364705c96/itsepuolustus.pdf?MOD=AJPERES

Selasin mielenkiinnosta tuon oppaan läpi ja tuttuja perusasioita siellä näytti olevan. Ei mitään eksoottista, vaan simppeliä ja toimivaa (jos osaa käyttää). Enemmän variointia kaipasin, koska kokemus on osoittanut, että joku variaatio sopii jollekin paremmin kuin joku toinen. Eri asia sitten on, miten paljon noita harjoitellaan. Yksi, kaksi, kolme...kymmenen..kertaa ei riitä...Oppimisen jälkeen tarvitaan ylläpitoa....
 
Nyt tuli hiukan erikoinen ja sekava juttu tähän UFC:hen liittyen. Kuristusotteesta vapautuminen kiellettyä ensimmäisissä UFC-kisoissa? Höpöhöpö. Mutta tietenkään esim. jujutsulle ei voi järjestää kilpailuja ilman joidenkin tappotekniikoiden sulkemista pois, tai ottelu päättyy toisen kuolemaan kuten se aikanaan Japanissa tietysti päättyikin.

Nykyisin vapaaottelu on täynnä sääntöjä. Silloin 1993-1995 sai repiiä tukasta, tökkiä silmiin, vääntää nenä, iskeä munille, taittaa kädet, jalat, hakata ja potkia ihan huolella. Tarkoitus oli, että nähdään, mikä laji oikeasti on hyvä ja se kyllä selvisi jokaiselle.

Jokaisessa kamppailulajissa (virallisessa ja julkisessa) on sääntönsä, jotka johtuvat yksinkertaisesti siitä, että kaikissa on kuolettavia/vakavasti vaurioittavia tekniikoita... Aikanaan oli jonkun budo-lehden tekemä kuvitteellinen kamppailuturnaus, mihin osallistui eri lajien edustajia. Osallistujien vahvuudet punnittiin ja sen perusteella sitten aina päätettiin todennäköinen voittaja... Sanokaapa, kuka tuon kuvitteellisen turnauksen voitti...? Gracie oli loppuottelussa, mutta hävisi sen, kenelle...
 
Selasin mielenkiinnosta tuon oppaan läpi ja tuttuja perusasioita siellä näytti olevan. Ei mitään eksoottista, vaan simppeliä ja toimivaa (jos osaa käyttää). Enemmän variointia kaipasin, koska kokemus on osoittanut, että joku variaatio sopii jollekin paremmin kuin joku toinen. Eri asia sitten on, miten paljon noita harjoitellaan. Yksi, kaksi, kolme...kymmenen..kertaa ei riitä...Oppimisen jälkeen tarvitaan ylläpitoa....

Ylläpito tapahtuu harrastamalla.

Taitotaso pitäisi saada sellaiseksi, että se tulee selkäytimestä eikä järjestä. Tuhansilla toistoilla se alkaa hahmottua.

Mutta ei tämä ole niin vakavaa. Minusta @chigeen'a n MMA on budoa taas tienä eli sitä parhaimmillaan.
 
Jokaisessa kamppailulajissa (virallisessa ja julkisessa) on sääntönsä, jotka johtuvat yksinkertaisesti siitä, että kaikissa on kuolettavia/vakavasti vaurioittavia tekniikoita... Aikanaan oli jonkun budo-lehden tekemä kuvitteellinen kamppailuturnaus, mihin osallistui eri lajien edustajia. Osallistujien vahvuudet punnittiin ja sen perusteella sitten aina päätettiin todennäköinen voittaja... Sanokaapa, kuka tuon kuvitteellisen turnauksen voitti...? Gracie oli loppuottelussa, mutta hävisi sen, kenelle...

Minua eivät kiinnosta kuvitelmat, mutta veikkaan nopeasti, että 200-kiloiselle sumopainijalle, joka oli huumeiden vaikutuksen alaisena. Tai sitten yksinkertaisesti saman painoluokan perusbokraajalle, jota ei saanut kiinni. Vaihtoehtoisesti vielä kenelle tahansa vahvalle tyypille potkunyrkkeilystä, thainyrkkeilystä tai taekwondosta, jonka laskettiin osuvan kerran...
 
Minua eivät kiinnosta kuvitelmat, mutta veikkaan nopeasti, että 200-kiloiselle sumopainijalle, joka oli huumeiden vaikutuksen alaisena. Tai sitten yksinkertaisesti saman painoluokan perusbokraajalle, jota ei saanut kiinni. Vaihtoehtoisesti vielä kenelle tahansa vahvalle tyypille potkunyrkkeilystä, thainyrkkeilystä tai taekwondosta, jonka laskettiin osuvan kerran...

No, kuvitelma on aina tietysti kuvitelmaa...eikä sillä ole todellisuuden kannalta mitään merkitystä. Tuo on vaan jäänyt mieleeni "voittajan" edustaman lajin vuoksi, joka voi vaikuttaa yllättävältä... Laji on myös hyvin perinteinen... Ja "voittaja" löytyi yllättävän läheltä....Ei muuten edustanut mitään mainitsemaasi lajia...
 
Ylläpito tapahtuu harrastamalla.

Taitotaso pitäisi saada sellaiseksi, että se tulee selkäytimestä eikä järjestä. Tuhansilla toistoilla se alkaa hahmottua.

Mutta ei tämä ole niin vakavaa. Minusta @chigeen'a n MMA on budoa taas tienä eli sitä parhaimmillaan.

Niinpä niin, tuhansia toistoja vaaditaan, jotta se saadaan automaattiseksi... Ylläpito tietysti harrastamalla, joten siinä mielessä voi kyllä innostaa joitain henkilöitä kamppailulajien pariin. En tarkoituksella sanonut moodon/mudon ( =budo koreaksi ) pariin, koska kaikki kamppailu ei ole moodoa. Sitä voi kyllä olla ihan mikä tahansa, mulle vaikkapa rauhallinen uistelu hiljaisella järvellä luontoa seuraten...
 
Niinpä niin, tuhansia toistoja vaaditaan, jotta se saadaan automaattiseksi... Ylläpito tietysti harrastamalla, joten siinä mielessä voi kyllä innostaa joitain henkilöitä kamppailulajien pariin. En tarkoituksella sanonut moodon/mudon ( =budo koreaksi ) pariin, koska kaikki kamppailu ei ole moodoa. Sitä voi kyllä olla ihan mikä tahansa, mulle vaikkapa rauhallinen uistelu hiljaisella järvellä luontoa seuraten...

Asiaa! :)
 
No, kuvitelma on aina tietysti kuvitelmaa...eikä sillä ole todellisuuden kannalta mitään merkitystä. Tuo on vaan jäänyt mieleeni "voittajan" edustaman lajin vuoksi, joka voi vaikuttaa yllättävältä... Laji on myös hyvin perinteinen... Ja "voittaja" löytyi yllättävän läheltä....Ei muuten edustanut mitään mainitsemaasi lajia...

Paini?

Tony Halme muuten yritti UFC:ssa 1997. Hävisi minuutissa ensimmäisen esiottelunsa.
 
Back
Top