Kamppailulajit sotilastaitona ja reservin harrastuksena

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Niinpä niin...jokaisella lajilla on ne omat hyvät ja huonot puolensa. Joku sopii yhdelle ja joku toinen toiselle... Jollekin ei mikään. Tätä lajien välistä vertailua on tehty aina ja varmasti tehdään jatkossakin. Jos jossain lajista saat hyvän olon ja mielen, ja siinä sivussa erilaisia taitoja ja kuntoilua, niin silloin se on se oikea. Jos taas saat vastaavia elämyksiä useammasta, niin sitten vaan kaikkeen mukaan, jos aika vaan riittää.
Jos lähdet väärällä mielellä mukaan, voi oppiminen olla vaikeaa ja lopputulos on sitten mitä on...
 
Bushmaster kirjoitti:
Loputon suo ja täysin turhaa hommaa :)
Klikkaa laajentaaksesi...

Jep! Sama kuin se käsittämätön kaliberien yyber kehuskelu. Jokaiselle toimii jokin.
Pääsääntönä pitää pitää se että ovat kaksi eri asiaa, kamppailu-lajit ja lähitaistelu. Niitä yhdistää voittamisen halu ja toive (yllätys yllätys) toisessa tappio tarkoittaa sitä että et saa naamaasi mainokseen ja huonolla tuurilla elämäsi päättymistä.

Urheilussa kamppailun alussa sinun pitää olla tietyssä paikassa ja tietyssä asennossa että kamppailu voi alkaa. Jos tulee onnettomuus, vahinko, väärä suorite yms. tuomari keskeyttää ottelun, sodassa ei näin ole.

Ei ole paskankaan väliä oletko harrastanut vaippojen kutomista partakarvoista taikka ollut ufc häkissä hanskat kädessä takomassa toista urheilijaa. Sotilaan lähitaistelu on aikuisten oikeasti liki aina yllättävää, nopeita refleksejä vaativaa, shokeraavaa ja kivuliasta. Tilannetta et voi urheilun tapaan ennakoida, vaan niissä on se yllätysmomentti aina mukana. Fakta elämässä on se että suurin osa ihmisistä ei edes osaa lyödä oikein, vaan lyödessään käsi on väärässä asennossa yms. pikku juttuja. Se toinen taas voi osata, ja taas päästään kipuun. Naapurissa idän puolella on kaikenlaisia "mukavia" lähitaistelu harjoitteita joihin ei ole kylmiltään helppoa vastata.

Jos halutaa tosissaan ajatella sotilaan lähitaistelua, laitetaan siis sotilaalle päälle hänen varustus, tetsareista alkaen ja sitten aletaan tanssimaan. Jokainen aivan varmasti huomaa kuinka helvetin vaikeaa on siinä vaiheessa ottaa käyttöön kolmen pyörteen sulka pyllyssä hyppypotku vasempaan kivekseen. Taikka ufc tyylin mattopuolustus. Luultavimmin molemmissa tapauksissa olet kuollut. Lähitaistelussa sinä teet kirjaimellisesti mitä tahansa selvitäksesi hengissä. Puret, lyöt revit hiuksista, parrasta, korvista, munista, tisseistä mistä vaan saat kiinni. Adrenaliinia pumppautuu hirveällä tahdilla, näkökenttä sumenee liki täysin, on vain vihollinen. Ei ole enää logikkaa, sääntöjä, ohjeita, on vain ja ainoastaan selviytyminen. Joko sinä tai hän. Tuota on sotilaan lähitaistelu.

Hiipiminen selustaan ja vartioinnin hiljentäminen ei ole lähitaistelua, siitä puuttuu se taistelu, ja sinä olet jo varautunut mihin vaan kun valmistaudut hyökkäämään vartijan kimppuun.

Kannatan syvästi ja rakkaudella urheilua, sen monimuotoisuutta varsinkin kamppailulajien mahtavan kirjon takia. Ne monasti antavat eväät muuhunkin kuin sotilaan elämään. :)
 
Viimeksi muokattu:
chigeen'a kirjoitti:
Aaaah...retorinen; "ei sääntöjä.=.tietenkin oli sääntöjä" kikka???.

Autismia ja jatkuvaa krav magaa. Mikäs tässä nyt mättää savea sinne siittimeen. Olen maininnut yhden ainoan kerran krav magan tässä litjakkeessa ja viittasin sillä tuohon ufc:n kiellettyyn sääntöön silmien puhkomisesta ja hampaiden käytöstä. En väitä tuntevani aikijutsutusta, mutta jos siellä on kirjo purutekniikoita niin silloin se sopii hyvin harjoiteltavaksi lajina epätoivoisiin tilanteisiin. Kun otsikossa lukee "kamppailulajit sotataitona" on käsittääkseni otettava kaikki konstit käyttöön. Mikä instanssi näitä opettaa on mielestäni lähimpänä sotakentille soveltuvaa harjoitetta. Krav maga, systema , kurmootus.....En myöskään väitä tietäväni paljoakaan tosielämästä, mutta kuvittelisin ainoan rajoittavan säännön olevan mitoittaa toimet tappion välttämiseksi, kiinni jäämisen riski ja siitä tulevat seuraamukset.

Noihin sun loukkaantumisiin ja muihin mielensä pahoittamisiin en lähde mukaan, mutta taisin jo mainita tuolla aiemmin että, symppaan nyrkkeilyä (purutekniikat :D) ja vapaaottelua. Toivottavasti tämä ei pahoita mieltäsi vaikka nämä lajit nyt tässä jo toistamiseen mainitsen.
Ja ilman Gracien perheen panosta häkissä, ei vapaaottelua olisi nykyisessä muodossaan. Tämä ihan ilman mitään josjosjossia. Jossitella kun sun mieliksi kuitenkin vähän oikeastikkin pitää niin, minkälaiseksi laji (ufc) olisi kehittynyt jos alkuperäiset säännöt olisi säilytetty, ken tietää.

Toivottavasti ei kirvele enää. Ok.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, on ok enkä löydä tästä viestistä mitään, joka poikkeaisi järkevyyden polulta.

Muille sanoisin: Olen pyrkinyt tuomaan esille sen, että jos Yhdysvalloissa ja Israelissa opetetaan kamppailua metodisesti mm. erikoisjoukoille, siihen täytyy olla joku syy. En ola lainkaan vakuuttunut siitä, että ilman minkänlaista käsitystä fyysisestä mylläämisestä sotilas olisi lähitaisteluekspertti, vaikka miten olisi purupäällä tetsareissaan.

Olen kyllä ollut vuonna 1980 joukkuemestaruuskilpailuissa, joissa eräs ilmajokelainen diskattiin, kun hän hätäpäissään puri jalkakuristusotteeseen jouduttuaan. :)
 
Minusta lajivertailu ei ole täysin turhaa. Siinä vaan täytyy olla joku muu päämäärä kuin miettiä "mikä on kovin laji???". Vertailinhan itsekin lyhyesti krav magaa ja scandinavian defendoa.

Aijemmin mainitsin brassijujutsukan, joka sai vast'ikään luodista päähän. Tässä humoristinen video joka havainnollistaa sitä, että vaikka kamppailu-urheilu eittämättä kehittää kamppailukykyjä, ei se välttämättä ole optimaalinen vaihtoehto "kadulle", vaikka joku lajin harjottaja kurmottaisi Amerikan häkeissä.


Vonka kirjoitti:
Tony Halme muuten yritti UFC:ssa 1997. Hävisi minuutissa ensimmäisen esiottelunsa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juu, ei Randya vastaan pitkään rimpuillut.

Embedded media from this media site is no longer available
 
Viimeksi muokattu:
Tetra kirjoitti:
Minusta lajivertailu ei ole täysin turhaa. Siinä vaan täytyy olla joku muu päämäärä kuin miettiä "mikä on kovin laji???". Vertailinhan itsekin lyhyesti esim. krav magaa ja scandinavian defendoa.

Aijemmin mainitsin brassijujutsukan, joka sai vast'ikään luodista päähän. Tässä humoristinen video joka havainnollistaa sitä, että vaikka kamppailu-urheilu eittämättä kehittää kamppailukykyjä, ei se välttämättä ole optimaalinen vaihtoehto "kadulle", vaikka joku lajin harjottaja kurmottaisi Amerikan häkeissä.
]
Klikkaa laajentaaksesi...

On todellakin olemassa asiavertailua, joka on hyödyllistä. Olen itsekin sanonut tässä ketjussa useasti, että sotilaslajeiksi ja viranomaiskäyttöön sopivimmat voimankäyttölajit ovat olemassa. Karate ei kuulu mielestäni niihin.

Optimaalista kadulla on selviytyminen, eli irtiotto, aukon raivaus ja pakeneminen.

Harjoittelumäärät, luonne ja kokemus ovat suolaa. Kerran Finnairin koneessa venäläismies joutui mielenhäiriöön kesken lennon ja alkoi riehua, repiä penkkejä ja hakata matkustajia. Lentoemäntä hädissään, tilanne paha. Koneessa sattuivat taempana istumaan myös Auvo Niiniketo ja toinen Väntärin veljeksistä, en muista kumpi. Pistivät kaverin pakettiin parissa sekunnissa.

Jos joku oranssivyö olisi mennyt siihen säätämään, tilanne hulluksi huumatun venäläisen kanssa olisi saattanut kestää pitempään.
 
Vonka kirjoitti:
Optimaalista kadulla on selviytyminen, eli irtiotto, aukon raivaus ja pakeneminen.
Klikkaa laajentaaksesi...
+tilanteiden välttäminen ennakolta (kaikille tämä toki ei ole mahdollista esimerkiksi työn puolesta tai mikäli läheisiä on vaarassa). Kenties tarkoitit sitä irtiotolla.

Jos nyt mietitään asioita, jotka nähdäkseni on hyvä huomioida "katu-uhkia" varten, niin mieleen tulee ainakin nämä (katu-uhilla tarkoitan kaikkia muita paitsi kamppailu-urheilua... oli se sitten raiskaajalta suojautuminen puistossa tai spesiaalinatsin kurmootus suojattavassa kohteessa):
1) Ympäristön havainnointi
2) Tilanteiden välttäminen, rauhottelu, jne
3) Olosuhteet. Lunta, jäätä? Farkut jalassa vs mma-shortsit? Rappukäytävä vs. tatami?
4) Aseet
5) +1 eli toimiminen useampaa kuin yhtä vastaan
6) 5. kohta käänteisenä, eli toimiminen yhteistyössä muiden kanssa, avun huutaminen, huomion herättäminen, jne.
7) Tilapäisvälineet (periaatteessa voi sanoa että 3. kohtaa), eli lyönti ruuvarilla jne
8) Lainsäädäntö

Tuleeko muita mieleen?

Tässä hieno defendo -promovideo Unkarista :)

 
Viimeksi muokattu:
Bodyguard kirjoitti:
Päihtymystila yleensä heikentää kaikkia toimintoja, etenkin koordinaatiota vaativaa...
Klikkaa laajentaaksesi...
Ja lisää itseluottamusta omiin kykyihin. Joillain suorastaan lisää halua päästä rähisemään.
 
Tetra kirjoitti:
+tilanteiden välttäminen ennakolta (kaikille tämä toki ei ole mahdollista esimerkiksi työn puolesta tai mikäli läheisiä on vaarassa). Kenties tarkoitit sitä irtiotolla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse asiassa en tarkoittanut. Tarkoitin tilannetta, jossa irtautuminen on vaihtoehto, mutta et voi päästä irti ilman tehokasta irtautumisotetta tai jossa uhkaajia on useampia ja hyvin sijoittuneina, jolloin olet tavallaan piiritettynä. Silloinkin pitää toki havainnoida. Missä on heikoin vastus, jonka voit "tuhota" yhdellä voimakkaalla nopealla hyökkäyksellä ja saada siitä tilaa irtautumiseen.

Tuossa on muutamia löysiä vapautumisotteita. Suoraviivaisempiakin on, muiden muassa Hokutoryussa ja Krav Magassa. Krav Magassa oli ihan samat kuin Hokutoryussa.
 
Täällä on pohdittu vain eri lajeja ja niiden sopivuutta erilaisiin tilanteisiin... Lajin sisälläkin on eroja eri seurojen (salien) välillä. Joku seura painottaa kilpailemista, jolloin ne pitkälti ovat puhtaita urheiluseuroja. Jotkut taas keskittyvät enemmän monipuoliseen, lajin koko kirjon, harjoitteluun. Itsepuolustuksen ( tai käsikähmän ) kannalta toki ne lajit, joissa painotetaan paljon vääntämistä ( paini, lukkopaini, BJJ, jujutsu yms. ) antavat jo perusharjoittelulla valmiuksia lähietäisyyden kamppailuun. Toisaalta taas esim. nyrkkeily tuo tuohon lähikamppailuun toisenlaisen mahdollisuuden. Yhdellä, oikeaoppisella lyönnillä voi helposti ratkaista tilanteen. Lyöminen ja myös potkiminen tosin on rauhan aikana ( kadulla ) aina erittäin riskialtista. Tulee helposti rapsut itselle ja pahimmassa tapauksessa kovemman kautta..
.
Vaikka esim. TKD on periaatteessa potkupainotteinen laji, treenataan monessa seurassa myös ns. vapaita itsepuolustustekniikoita, mitkä ovat hyvin pitkälle ihan samoja juttuja kuin muissakin lajeissa. Kunhan asioita oppii oivaltamaan, löytää esim. liikesarjoista ihan käypiä tekniikkakombinaatioita itsepuolustukseen/käsikähmään...
Loppujen lopuksi kaikissa lajeissa käytetään ihan samoja universaaleja perustekniikoita. Niitä vaan painotetaan ja sovelletaan lajista riippuen eri tavalla. Kiertopotku on kiertopotku kaikissa lajeissa. Liikerata on periaatteessa sama. Eroja tulee sitten polven käytössä, perille viemisessä, räjähtävyydessä yms.
 
Bodyguard kirjoitti:
Täällä on pohdittu vain eri lajeja ja niiden sopivuutta erilaisiin tilanteisiin... Lajin sisälläkin on eroja eri seurojen (salien) välillä. Joku seura painottaa kilpailemista, jolloin ne pitkälti ovat puhtaita urheiluseuroja. Jotkut taas keskittyvät enemmän monipuoliseen, lajin koko kirjon, harjoitteluun. Itsepuolustuksen ( tai käsikähmän ) kannalta toki ne lajit, joissa painotetaan paljon vääntämistä ( paini, lukkopaini, BJJ, jujutsu yms. ) antavat jo perusharjoittelulla valmiuksia lähietäisyyden kamppailuun. Toisaalta taas esim. nyrkkeily tuo tuohon lähikamppailuun toisenlaisen mahdollisuuden. Yhdellä, oikeaoppisella lyönnillä voi helposti ratkaista tilanteen. Lyöminen ja myös potkiminen tosin on rauhan aikana ( kadulla ) aina erittäin riskialtista. Tulee helposti rapsut itselle ja pahimmassa tapauksessa kovemman kautta..
.
Vaikka esim. TKD on periaatteessa potkupainotteinen laji, treenataan monessa seurassa myös ns. vapaita itsepuolustustekniikoita, mitkä ovat hyvin pitkälle ihan samoja juttuja kuin muissakin lajeissa. Kunhan asioita oppii oivaltamaan, löytää esim. liikesarjoista ihan käypiä tekniikkakombinaatioita itsepuolustukseen/käsikähmään...
Loppujen lopuksi kaikissa lajeissa käytetään ihan samoja universaaleja perustekniikoita. Niitä vaan painotetaan ja sovelletaan lajista riippuen eri tavalla. Kiertopotku on kiertopotku kaikissa lajeissa. Liikerata on periaatteessa sama. Eroja tulee sitten polven käytössä, perille viemisessä, räjähtävyydessä yms.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hienoa, pääsimme taas oikealle polulle - tai oikeastaan siihen mistä lähdimme liikkeelle. Kirjo on valtava. Olen joskus miettinyt, miten Suomessa voi olla niin valtavasti näitä seuroja ja sitten vielä eri tyylisuuntia. Nekin harrastajamäärät ovat sitten hiihdosta ja yleisurheilusta pois. Mahtaako jo olla suieijutsua Suomessa (ikivanhat taistelu-uintitaidot)? Tuskin sentään.

Kytken harjoittelun henkilökohtaisen kehityksen ja mielenrauhan edistämiseen ja reserviläisen kuntopohjaan, kuten kerroinkin. Tänään aamu alkoi pa tuan ki -harjoituksella, kun kahvi tippui. Aamupalan jälkeen kyykkyjä, punnerruksia, vatsaa ja selkää. Illalla teen katan bokkenin kanssa, tai ehkä jonkin oman "sävellyksen".

En muista koskaan ajatelleeni mitään katujuttuja, en edes junnuna. Muistan kyllä, että usein paskahousut salilla ja saunassa puhuivat niistä. Ja dojollakin saattoi joku kysyä senseiltä, miten joku asia "toimisi kadulla". Yleensä vastaus oli: toimii, jos osaa mutta jos se 200-kiloinen sumopainija on pillissä kiinni, voi olla ettei toimikaan.
 
Tetra kirjoitti:
ei se välttämättä ole optimaalinen vaihtoehto "kadulle", vaikka joku lajin harjottaja kurmottaisi Amerikan häkeissä.
]
Klikkaa laajentaaksesi...

Muistin tuosta huumorivideosta (aivan älytön tyyli yrittää veistä pois tuollaisella pelleilykombinaatiolla, kun kote-gaeshikin kaikine muunnelmineen on olemassa) yhden maailmalla opimani veitsitekniikan, jota on vaikea lähestyä tarttumisotteella. Se on alkuaan itäpuolen merimiesten käyttämä. Hyökkääjä etenee matalana hyvässä tasapainossa ja tekee veitsellä nopeaa kahdeksikkoa tms. kuviota ikään kuin kaivertaisi ilmaa rajuin viillloin. On vaikea ajoittaa vastatoimia ja todennäköisesti kyynärvarren pintaa on uhrattava saadakseen veitsikädestä otteen. Harjoittelimme joskus kumiveitsillä näitä.
 
Vonka kirjoitti:
Muistin tuosta huumorivideosta (aivan älytön tyyli yrittää veistä pois tuollaisella pelleilykombinaatiolla, kun kote-gaeshikin kaikine muunnelmineen on olemassa) yhden maailmalla opimani veitsitekniikan, jota on vaikea lähestyä tarttumisotteella. Se on alkuaan itäpuolen merimiesten käyttämä. Hyökkääjä etenee matalana hyvässä tasapainossa ja tekee veitsellä nopeaa kahdeksikkoa tms. kuviota ikään kuin kaivertaisi ilmaa rajuin viillloin. On vaikea ajoittaa vastatoimia ja todennäköisesti kyynärvarren pintaa on uhrattava saadakseen veitsikädestä otteen. Harjoittelimme joskus kumiveitsillä näitä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Veistä vastaan on aina vaikea puolustautua... varsinkin kädet ovat haavoittuvia. Ajoitus on se avainsana, teki sitten mitä tahansa, tuollainen kahdeksikko varsinkin. Yksi mahdollisuus on käyttää potkukombinaatiota, esim. etujalan kehäpotku+takakiertopotku, jotka voidaan helposti tehdä samalla liikeellä. Potkujen käyttämisessä on tositilanteesssa se hyvä puoli, että yleensä on kengät jalassa, jotka suojaavat vähän paremmin siltä terältä kuin esim. paidanhiha... Tosin ajoitusongelma siinäkin on, eli se pitää vaan osata sitten tosi hyvin... Ja nopea pitää olla, eli "selkäytimestä"...
 
Vonka kirjoitti:
En muista koskaan ajatelleeni mitään katujuttuja, en edes junnuna. Muistan kyllä, että usein paskahousut salilla ja saunassa puhuivat niistä. Ja dojollakin saattoi joku kysyä senseiltä, miten joku asia "toimisi kadulla". Yleensä vastaus oli: toimii, jos osaa mutta jos se 200-kiloinen sumopainija on pillissä kiinni, voi olla ettei toimikaan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Lajiin liittyviä "kulttuurieroja". Joissain lajeissa ne katujutut ovat lajin perimmäinen idea (RBSD-lajit), ja lajia aktiivisesti pyritään kehittämään miettimällä miten joku asia "toimisi kadulla". Esim. krav maga ja defendo. Ja tietenkin näissä lajeissa ei pidetä minään paskahousuna jos kysyy asian toimivuutta "kadulla", vaan päinvastoin se on positiivista aktiivisuutta. Tietenkin tälläiset kysymykset on outoja lajeissa, joissa ei ole käytännössä mitään väliä toimiiko jutut kadulla vai ei (hyvä jos toimii, mikäli joutuu oikeudettoman väkivallan kohteeksi).

Potkut puukkoa vastaan kuulostaa erittäin riskialttiilta minun korvaan.
 
Bodyguard kirjoitti:
Veistä vastaan on aina vaikea puolustautua... varsinkin kädet ovat haavoittuvia. Ajoitus on se avainsana, teki sitten mitä tahansa, tuollainen kahdeksikko varsinkin. Yksi mahdollisuus on käyttää potkukombinaatiota, esim. etujalan kehäpotku+takakiertopotku, jotka voidaan helposti tehdä samalla liikeellä. Potkujen käyttämisessä on tositilanteesssa se hyvä puoli, että yleensä on kengät jalassa, jotka suojaavat vähän paremmin siltä terältä kuin esim. paidanhiha... Tosin ajoitusongelma siinäkin on, eli se pitää vaan osata sitten tosi hyvin... Ja nopea pitää olla, eli "selkäytimestä"...
Klikkaa laajentaaksesi...

Potku toimii, mutta yleensä paljain käsin sellaista veitsimiestä vastaan joka osaa asiansa...olet kusessa. Joku Mora kourassa heiluva hörhö on sitten eri asia. Itse olen tykännyt ASP-patukasta sellaisissa paikoissa, joissa semmoista voi laillisesti kantaa, ihan anti-veitsi-mielessä.
 
Sardaukar kirjoitti:
ASP-patukasta sellaisissa paikoissa, joissa semmoista voi laillisesti kantaa,
Klikkaa laajentaaksesi...

Eli teleskooppi patukka = TKP (hieno keksintö) suomessa kauheen vaarallinen/ kielletty ect ....paitsi asianmukaisen koulutuksen jälkeen vartijalla (vartiointiliikken vastaavahoitaja määrittelee tarpeen) ja tietenkin poliisilla...
 
Bushmaster kirjoitti:
Eli teleskooppi patukka = TKP (hieno keksintö) suomessa kauheen vaarallinen/ kielletty ect ....paitsi asianmukaisen koulutuksen jälkeen vartijalla (vartiointiliikken vastaavahoitaja määrittelee tarpeen) ja tietenkin poliisilla...
Klikkaa laajentaaksesi...

Juu...sellaisella kun vetäisee veitsimiehen sormille, niin loppuu se touhu. Ei muuten mene kauhean kauan kun sitä oppii käyttämään.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top