Kamppailulajit sotilastaitona ja reservin harrastuksena
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Tätä juttuu kannattais tutkii jokaisen tarkemmin jos on edes jotain ällii päässä....
https://www.youtube.com/results?search_query=idan+abolnik+kalah
https://www.kalahia.com
Kuten aikasemmin jo todettiin nopeasti katsottuna näyttää samalta kuin muutkin lajit. No jotain poikkeavaa sieltä varmasti löytyy eriasia on sitten onko se niin merkittävää. Löhinnä markkinoininti kikalta vaikuttaa.
Yksi asia on häirinnyt niin itsepuolutuksen kuin ampuma koulutuksen puolella eli koulutetaan niin että vastapuoli ei osaa mitään. Kouluttamaton ja koulutettu henkilö kun tekee asiat eritavalla. Molempia tokin voi olla vastassa kun pilliin vihelletään.
Justin Case
Eversti
Tytär kysymään että treenasinko joskus brassijutsua, vastasin myöntävästi, kysyi että aloitanko uudestaan jos hänkin aloittaa, se on sitten taas lähtö edessä.. Karate, Taekwondo,Defendo ja BJJ tullut tutuksi vuosien varrella.
BJJ tuo kamppailu-urheilun herrasmieslaji. Turhan paljon pelkkää mattomöyryämistä omaan makuun tosin sekin on sali kohtaista.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Jotenkin sinne mattoon ottelussa vain joudutaan. Harvoin se pystyssä loppuu ellei vastus ole ihan mummo.
Paljon mahdollista tosin hiukan nihkeetä jos joutuu olemaan alimmaisena
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Niin, ellei ole Marcelo Garcia. Takavuosina ihan sama, oliko hän alla, päällä vai sivulla. Ihme mustekala. Viisi maailmanmestaruutta jujutsussa ja neljä painissa. Valittiiin vuonna 2003 ja 2007 maailman teknisimmäksi ottelijaksi. Yli kymmenen vuotta hän on jäähdytellyt ja ottanut rahat omasta BJJ-koulustaan.
Helikopteri
Kersantti
Edellisestä olisin kovasti erimieltä.
Se juttu kamppailulajeissa on siinä, että niitä voi treenata 100%:n teholla oikeaa vastustelevaa vastustajaa vastaa. Tämä on aivan helvetin iso asia. Stressitilanteessa vain sellaiset asiat toimivat, jotka on hierottu lihasmuistiin. Tositilanne ei ole kata, vaan etäisyyden hallinta, rytmi ja vastustajan lukeminen ovat välttämättömiä taitoja.
Lisäksi silmiin tökkimiset ja munille potkimiset ei nyt oikeasti toimi ihan niin hyvin kuin kuvitellaan. Vaikka laji ei olisi esteenä, niin on kyllä täysin järjetöntä yrittää nukitea silmiin ihan normaaliin leuankärkeen tähdätyn suoran sijaan.
Jos nukite menee kaksi senttiä ohi, niin parhaimmassa tapauksessa et katko sormia. (Kuinka moni oikeasti osaa pitää stressitilanteessa sorminivelensä juuri sen inasen verran pois lukosta?) Jos takakäden suora menee kaksi senttiä ohi, niin se tehoaa silti.
Kumpaa noista pystyy treenaamaan tuhansia kertoja oikeaa vastaanlaittavaa ihmistä vastaan?
Ja on tullut joskus otettua etupotku munille ilman munareita ja silti on sparri jatkunut. Sattuuhan se ihan vitusti, mutta adrenaliini vie kivun aika hyvin.
Se juttu kamppailulajeissa on siinä, että niitä voi treenata 100%:n teholla oikeaa vastustelevaa vastustajaa vastaa. Tämä on aivan helvetin iso asia. Stressitilanteessa vain sellaiset asiat toimivat, jotka on hierottu lihasmuistiin. Tositilanne ei ole kata, vaan etäisyyden hallinta, rytmi ja vastustajan lukeminen ovat välttämättömiä taitoja.
Lisäksi silmiin tökkimiset ja munille potkimiset ei nyt oikeasti toimi ihan niin hyvin kuin kuvitellaan. Vaikka laji ei olisi esteenä, niin on kyllä täysin järjetöntä yrittää nukitea silmiin ihan normaaliin leuankärkeen tähdätyn suoran sijaan.
Jos nukite menee kaksi senttiä ohi, niin parhaimmassa tapauksessa et katko sormia. (Kuinka moni oikeasti osaa pitää stressitilanteessa sorminivelensä juuri sen inasen verran pois lukosta?) Jos takakäden suora menee kaksi senttiä ohi, niin se tehoaa silti.
Kumpaa noista pystyy treenaamaan tuhansia kertoja oikeaa vastaanlaittavaa ihmistä vastaan?
Ja on tullut joskus otettua etupotku munille ilman munareita ja silti on sparri jatkunut. Sattuuhan se ihan vitusti, mutta adrenaliini vie kivun aika hyvin.
On tullut opeteltua marcellon reenivideoilta ja myös coachit ovat opettaneet hänen tekniikoitaan, Tod näk gracie suvun jälkeen seuraava pioneeri lajille mikäli 10 planeetan tyylisuunta jätetään huomioimatta. Guardin pyöritys lukkopainin puitteissa feat itsepuolustus on kyllä aika erinlaista , paas koittaen joskus tetsari päällä metsässä ei lähde deep half ja berinbolot niin hätäseen
Vapaaottelun lukkopaini tekniikat sopii paremmin itsepuolustukseen. Monessa bjj seurassa mennään hyvinkin istumapainotteisesti jolloin pystytekniikat jää vähemmälle , mikäli ajattellaa itsepuolustusta erityisesti sotilas tyylisesti niin suosisin mielummin judoa kuin bjj tä. Tätä ideaa tukee myös esim sambo joka on sotilaslajista alunperin tehty urheilulaji jossa on judon ja painin tekniikat ja vähän lukkopainia päälle. Sovellettuna bjj on kyllä hyvä ja sopii hyvin myös keveytensä puolesta vaikka paikat reistailee.
Lähtökohtaisesti ilman muuta kamppailu taustaa olevien itsepuolustuslajin vs kamppailu-urheilijan kohdatessa urheilija vie voiton. Kuten edellä mainittu ns silmien tökkimiset ja muut eivät toimi kuten sähkötainnutin. Erilajeissa tulee tällejä eri tasolla silmiin ja munille joten alkuvaiheen shokeerava yllätys ei ole niinkään onnistunut, vaikka iskujen voimakkuus ei olisi sitä luokkaa mikä olisi kun sitä yritettäisiin toden teolla. Kuten edellä mainittu urheilijoiden liike ja pelisilmä tekee todella vaikeaksi osua taikka päästä oikealle etäisyydelle jonka jälkeen on suuri riski että tulee countteri takaisin ja sitten se on menoa.
Yksilökohtaista on miten kykenee soveltamaan oman ka-urheilulajin itsepuolustukseen.
Paras asia mitä it lajeista saa on ajattelumalli esim eli kun aseesta otetaan kiinni niin sitä ei pidä luovuttaa tai tulee omalla ammutuksi ja tähän liittyvät tekniikat, painiessa pitää muistaa puukot ja aseet jne Kyseessä on siis todella suppea osa koska muuten it lajien tekniikat on otettu kamppailu-urheilusta joita urheilijat osaavat käyttää paremmin.
Huomioida pitää tietysti kuinka paljon pystyy reenaamaan viikossa , mikäli reenikerrat jää maksimissa 1-2 kertaan viikossa niin voisi harkita pelkkiä it lajeja koska urheilulajeissa pitää reenata enemmän jotta kehittyy.
Hallinkorva
Ylipäällikkö
Kaikki ihmiset. Mutta he osaavat tehdä ihan samaa ja paljon ikävämpääkin neliön ulkopuolella. Tottuneita ottelijoitahan he ovat. Hallitsevat adrenaliinihyökkäykset lihaksissa. Ei paskahousuista tule hyviä ottelijoita kisoihin.
Kyllä minulle ainakin on ollut apua pitkäaikaisesta ottelukokemuksesta, vaikka yllättäviä katutilanteita (onneksi) on ollut vain muutamia.
Royce Gracie oli aikanaan tosi ilkeä jujutsutaustainen vapaaottelija, mutta lopetti sitten jäätyään anabolisista kiinni.
https://rutube.ru/video/46889d8c6de9448c840955518d2fe966/
Samaa mieltä!
Lisäisin vielä sen että on vähintäänkin naiivia kuvitella ettei kamppailu-urheilija osaisi mitään muuta kuin lajinsa sääntöjen mukaiset tekniikat tai ettei hän pystyisi sujuvasti soveltamaan niitä jos tarve vaatii.
Minä pidän selvänä että varsinkin täyskontaktilajin kamppailu-urheilijasta on suhteellisen helppo tehdä tarvittaessa vaikkapa tositilanteen lähitaistelija.
Justin Case
Eversti
Vuosia Taekwondoa treenanneena en kertaakaan käyttänyt jv hommassa mitään Tkd tekniikoita, siihen oli omat jutut joita treenattiin, Tkd toimii neliössä ei mielestäni ip tilanteissa mitenkään,kilpalajihan se on, siinäkin kyllä opetetaan ip juttuja, ne vaan ei toimi tositilanteessa, tuo jv homma opetti paljon,nyt osaa eri tavalla varautua väkivalta tilanteeseen. Itselle jäi kova luotto Defendo Blue koulutukseen, ne jutut vain toimi, hyvin yksinkertaista mutta toimivaa.
Bodyguard
Kenraali
No, onhan se mielipide tuokin. Defendo varmaankin on hyvä, ei siinä mitään...
Täällä taitaa olla kamppailuvalmentajiakin, ainakin yksi paikalla.
Jos käytössä on kaksi harjoituskertaa per viikko ja valmentajan eteen tuodaan kerrallaan ryhmä parikymppisiä harjoitettavia, niin montako liikettä nämä oppivat keskimäärin kahden vuoden aikana niin, että temppu lähtee selkäytimestä ja vielä niin, että siinä on tarpeeksi tehoa? Muutama perustorjunta, pari väistöä, kaatuminen ja noin kolme hyvää lyöntiä ja potkua?
Entä vuodessa?
Minkä verran mielestänne kamppailussa on kyse lopultakin psyykkisistä valmiuksista ruhjoa ja tulla ruhjotuksi? Mielestäni paljon. Ja onko niin, että vain ottelu valmentaa lopultakin ottelemaan?
En ole alan asiantuntija, mutta malliksi toki nuorena tuli chuchnorris-hurmoksen aikana touhuttua karaten parissa. Kyllä se mieleen jäi, että kamppailu on aluksi pelottavaa touhua, vaikka kuinka on pehmusteita ja hanskoja. Erityisesti aluksi tuntemattomien kanssa. Ja vain kokemus -karaisee-....ainakin useimpia. Samoin on nyrkkeilykokemusten kanssa. Ei ole lähtökohtaisesti kivaa saada turpia, edes hanskoilla ja sääntöjen mukaan.
Jos käytössä on kaksi harjoituskertaa per viikko ja valmentajan eteen tuodaan kerrallaan ryhmä parikymppisiä harjoitettavia, niin montako liikettä nämä oppivat keskimäärin kahden vuoden aikana niin, että temppu lähtee selkäytimestä ja vielä niin, että siinä on tarpeeksi tehoa? Muutama perustorjunta, pari väistöä, kaatuminen ja noin kolme hyvää lyöntiä ja potkua?
Entä vuodessa?
Minkä verran mielestänne kamppailussa on kyse lopultakin psyykkisistä valmiuksista ruhjoa ja tulla ruhjotuksi? Mielestäni paljon. Ja onko niin, että vain ottelu valmentaa lopultakin ottelemaan?
En ole alan asiantuntija, mutta malliksi toki nuorena tuli chuchnorris-hurmoksen aikana touhuttua karaten parissa. Kyllä se mieleen jäi, että kamppailu on aluksi pelottavaa touhua, vaikka kuinka on pehmusteita ja hanskoja. Erityisesti aluksi tuntemattomien kanssa. Ja vain kokemus -karaisee-....ainakin useimpia. Samoin on nyrkkeilykokemusten kanssa. Ei ole lähtökohtaisesti kivaa saada turpia, edes hanskoilla ja sääntöjen mukaan.
Fremen
Greatest Leader
Noilla määrillä lähinnä lihaskunto paranee jonkin verran... mikä on tietysti tärkeää, koska PIDÄ NE KÄDET YLHÄÄLLÄ!! Täytyy oppia luottamaan siihen että keskivartalo kestää potkuja ja suoria lyöntejä nyt ainakin ihan hienosti, eikä lähteä huitomaan käsillä jotain etupotkuja ja mavoja kylkiin tai jopa alas pois päin itsestään. Siinä on äkkiä ukko perseellään, joko tajuissaan tai sitten ei.Täällä taitaa olla kamppailuvalmentajiakin, ainakin yksi paikalla.
Jos käytössä on kaksi harjoituskertaa per viikko ja valmentajan eteen tuodaan kerrallaan ryhmä parikymppisiä harjoitettavia, niin montako liikettä nämä oppivat keskimäärin kahden vuoden aikana niin, että temppu lähtee selkäytimestä ja vielä niin, että siinä on tarpeeksi tehoa? Muutama perustorjunta, pari väistöä, kaatuminen ja noin kolme hyvää lyöntiä ja potkua?
Entä vuodessa?
Minkä verran mielestänne kamppailussa on kyse lopultakin psyykkisistä valmiuksista ruhjoa ja tulla ruhjotuksi? Mielestäni paljon. Ja onko niin, että vain ottelu valmentaa lopultakin ottelemaan?
En ole alan asiantuntija, mutta malliksi toki nuorena tuli chuchnorris-hurmoksen aikana touhuttua karaten parissa. Kyllä se mieleen jäi, että kamppailu on aluksi pelottavaa touhua, vaikka kuinka on pehmusteita ja hanskoja. Erityisesti aluksi tuntemattomien kanssa. Ja vain kokemus -karaisee-....ainakin useimpia. Samoin on nyrkkeilykokemusten kanssa. Ei ole lähtökohtaisesti kivaa saada turpia, edes hanskoilla ja sääntöjen mukaan.
Jotain liikkumista tossa voisi ehkä oppia, perus-blokkeja, etusuoran palautuksineen, etupotkun molemmilla ja jaloilla ja takajalan kiertopotkun (mava) alas ja vartaloon. Takasuora on jo huomattavasti vaativampi, koska se blokattuna tai ohi lyötynä laittaa suorittajansa usein melko ikävään asemaan vastustajaan nähden, varsinkin alakouluille, kyynärpäälyönneille, thai-clinchille + polvipotkuille jne.
Alkeiskurssit on 2krt viikossa, sen jälkeen jos haluaa jatkaa on intensiteettiä nostettava huomattavasti että olisi mitään toivoa pysyä mielekkäästi sparri-treeneissä mukana edes kunnon puolesta, leireistä nyt puhumattakaan.
Psyykkisistä valmiuksista lähinnä halu jatkaa harjoittelua seurassa on alkeiskurssin jälkeen se yhdistävä tekijä, ihmisiä on monenlaisia, kuten motivaatioitakin, myös tässä tapauksessa. Varsinaisia tappelupukareita tuli vuosien varrella vastaan aika vähän, mutta kyllä niitäkin joka seurassa muutama lienee... tunnistettavissa helposti siitä että sparrataan huomattavasti kovempaa kuin valmentaja on käskenyt (normaalisti esim. tehollisesti n. 50% päähän, 75-80% alaraajoihin ja vartaloon). Myös sparratessa kielletyt tekniikat kuten päähän kohdistuvat lyönnit/ kovat työnnöt kyynärvarrella (jopa kyynärpäällä), bitch slap -tyyppinen totaalivittuilu, thai-linimentin hierominen silmiin, polvipotkut naamaan, jatkuva liian ylös lipeävä etujalan ala-/sisäpotku munille jne. ovet näiden sankarien repertuaaria... lista on pitkä kuin Fremenin muisti!
Kamppailulajit on elämäntapavalinta enemmän kuin pelkkä harrastus, siinä pitää pistää prioriteetit uusiksi aika monessa asiassa, ruokailusta, painonhallinnasta, säännöllisestä venyttelystä sinne kovemman bilettämisen (käytännössä) lopettamiseen asti.
Juhannus, vappu & uusivuosi sallittaneen
.
Viimeksi muokattu:
Onneksi tuo porukka ohjautuu nykyisin aika paljon sinne vapaaottelun piiriin.
"Jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä."