Kamppailulajit sotilastaitona ja reservin harrastuksena

EVK

Alikersantti
Combat on todennäköisesti A. Kankaan vetämänä ammattimaisin sali Suomessa kaikkeen itsepuolustus-settiin... mutta tässä alla linkitetyssä videossa on se Krav Magan perusongelma; jos sillä aloitetaan, ilman että on mitään tappelutaustaa - niin noissa "tilanteissa" vastapuoli ei tee mitään... eihän tossa ole mitään etiikkaa edes, opettaa jengille että näillä pärjäätte, kun asia ei todellakaan ole niin.
Ehdottomasti alkeiskurssi tappelulajeissa ja jotain jatkoa joka sisältää sparrausta, ainakin muutaman vuoden harrastaneiden kanssa. Ja kunnon kolmen minuutin erät.
Silloin syntyy se käsitys mikä vitun hikijärvi edes selviytymiseen vaaditaan, voittamisesta nyt puhumattakaan.

Näiden videoiden perusteella ei kannata tehdä liian hätiköityjä päätelmiä lajista. Tuossa on meneillään 2 vs 1 taktiikkaharjoite, jossa harjoitellaan sijoittumista ja usein lähtötilanteessa myös vaarallisimman hyökkääjän priorisointia. Soveltavat harjoitteet, joissa hyökkääjät tulevat useilla hyökkäyksillä jatkuvasti päälle päättyvät lähes heti, jos tekee taktisesti vääriä valintoja. Olen tuon videon henkilön kanssa treenannut, eikä kyse ole todellakaan mistään pelkästä koreografista.

Mainittu A. Kangas, joka muuten kävelee tuossa videolla tuolla takana, on myös potkunyrkkeilyn musta vyö ja korosti ohjaajakurssilla harjoittelun kovuuden merkitystä. On muuten ilmeisesti vaihtanut nimensä A. Vargmaniksi.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että krav magan rinnalle kannattaa ottaa joku muu kamppailulaji. Ensisijaisesti suosittelen thai- ja potkunyrkkeilyä, jotta oppii hyökkäämään ja ottamaan iskuja, ja toissijaisesti painilajeja. Itse treenasin rinnalla ensin thaikkua kolmisen vuotta ja nykyisin lukkopainia ja BJJ:tä.

Terveisin Israelissa Expertin (musta) suorittanut.
 
Viimeksi muokattu:

hillhead

Kapteeni
hei,
mitä mieltä brassijujutsusta sotilaslajina?
ex navy seal komentaja jocko willink kehuskelee sitä lajia, ja sen soveltuvuutta sotilaslajiksi.

itseä mietityttää bjj:n periaatteet, eli että mennään mattoon vapaaehtoisesti. se on itsepuolustus ja sotilasmielessä huono ajatus heittäytyä kadulle painimaan.
Huomioidaan että sotilaslaji ja itsepuolustus laji ei ole täysin sama asia.
Bjj on sotilaslajina hyvä kehittäen tiettyä osa-aluetta ,lähinnä mattopainia tosin joissakin bjj seuroissa reenaillaan myös pystypainia bjj näkökulmasta.
Ja mitä Jocko Willinkin videoita on tullut seurattua niin perustelee bjj hyödyt sotilaspuolella ns voimankäyttö tilanteissa.
 

Fremen

Respected Leader
Näiden videoiden perusteella ei kannata tehdä liian hätiköityjä päätelmiä lajista. Tuossa on meneillään 2 vs 1 taktiikkaharjoite, jossa harjoitellaan sijoittumista ja usein lähtötilanteessa myös vaarallisimman hyökkääjän priorisointia. Soveltavat harjoitteet, joissa hyökkääjät tulevat useilla hyökkäyksillä jatkuvasti päälle päättyvät lähes heti, jos tekee taktisesti vääriä valintoja. Olen tuon videon henkilön kanssa treenannut, eikä kyse ole todellakaan mistään pelkästä koreografista.

Mainittu A. Kangas, joka muuten kävelee tuossa videolla tuolla takana, on myös potkunyrkkeilyn musta vyö ja korosti ohjaajakurssilla harjoittelun kovuuden merkitystä. On muuten ilmeisesti vaihtanut nimensä A. Vargmaniksi.

Siitä olen täysin samaa mieltä, että krav magan rinnalle kannattaa ottaa joku muu kamppailulaji. Ensisijaisesti suosittelen thai- ja potkunyrkkeilyä, jotta oppii hyökkäämään ja ottamaan iskuja, ja toissijaisesti painilajeja. Itse treenasin rinnalla ensin thaikkua kolmisen vuotta ja nykyisin lukkopainia ja BJJ:tä.

Terveisin Israelissa Expertin (musta) suorittanut.
Tuossa videossa on ensimmäisen puoliskon aikana menossa ihan 1:1 tilanteet... ja olen itse treenannut tolla salilla 95-97, ja se oli hyvä koulu. Lisäksi tarkoitukseni ei todellakaan ollut kyseenalaistaa mitään Krav Magan suoraviivaisuudesta, ainoastaan siitä että se ei ole aloittelijoille kehitetty, ainakaan 2. Intifadan jälkeen, jolloin siitä kehittyi ehkä alkuperäisessä vientimuodossaan koulutettava versio ulkomaalaisille law enforcement -henkilöille ainoastaan, joilla oli jo kokemusta todella hankalista tilanteista.
Ainakin aluksi.
Miten tämän nyt sanoisin kunnioittavasti, ja aiheesta teikäläiselle... olen myös viettänyt aikaa Israelissa, ja myös magavnikimin kanssa (Israel Border Police, tosin lähinnä olutta juomassa Telkussa :)), mutta ne ukot ja sinä, ja sit ne vienti-siviili -versiot nyt on aika kaukana toisistaan, niinkuin kouluttajana tiedät.
Ja siviileiksi lasken suoraan useimmat suomalaiset naispoliisit, varsinkin nykyään kehittyvässä hankalassa tilanteessa kotimaassa.
Virheellisen turvallisuuskuvan/ kyvykkyysajattelun luominen on väärin!

Koska olet treenannut noin pitkälle, porukan kanssa joka ei kirjaimellisesti juuri kompromissejä harrasta, niin tiedät miten tärkeää on oikea asenne, ja ymmärrät että tämä ei tosiaan ole mitään kritiikkiä teikäläistä ja työtäsi kohtaan.
Päinvastoin.
 

Pihkakoski

Kapteeni
Maavoimat
Tuossa videossa on ensimmäisen puoliskon aikana menossa ihan 1:1 tilanteet... ja olen itse treenannut tolla salilla 95-97, ja se oli hyvä koulu. Lisäksi tarkoitukseni ei todellakaan ollut kyseenalaistaa mitään Krav Magan suoraviivaisuudesta, ainoastaan siitä että se ei ole aloittelijoille kehitetty, ainakaan 2. Intifadan jälkeen, jolloin siitä kehittyi ehkä alkuperäisessä vientimuodossaan koulutettava versio ulkomaalaisille law enforcement -henkilöille ainoastaan, joilla oli jo kokemusta todella hankalista tilanteista.
Ainakin aluksi.
Miten tämän nyt sanoisin kunnioittavasti, ja aiheesta teikäläiselle... olen myös viettänyt aikaa Israelissa, ja myös magavnikimin kanssa (Israel Border Police, tosin lähinnä olutta juomassa Telkussa :)), mutta ne ukot ja sinä, ja sit ne vienti-siviili -versiot nyt on aika kaukana toisistaan, niinkuin kouluttajana tiedät.
Ja siviileiksi lasken suoraan useimmat suomalaiset naispoliisit, varsinkin nykyään kehittyvässä hankalassa tilanteessa kotimaassa.
Virheellisen turvallisuuskuvan/ kyvykkyysajattelun luominen on väärin!

Koska olet treenannut noin pitkälle, porukan kanssa joka ei kirjaimellisesti juuri kompromissejä harrasta, niin tiedät miten tärkeää on oikea asenne, ja ymmärrät että tämä ei tosiaan ole mitään kritiikkiä teikäläistä ja työtäsi kohtaan.
Päinvastoin.
Haluaisin ottaa tuosta esille mielestäni oleellisen lauseen "Virheellisen turvallisuuskuvan/ kyvykkyysajattelun luominen on väärin!". Tuo on hyvin sanottu.

Mikäli suunta olisi se, että keskiverto-kansalaisen turvallisuustilanne tosiasiallisesti muuttuisi heikompaan suuntaan niin salilla tapahtuvan (hallitun ja säädellyn) toiminnan kautta saatava toimintakyvyn lisäys kriittisissä tilanteissa olisi mielestäni kohtuu lähellä nollaa. Pienelle osalle tuo aivan varmasti toisi oleellista hyötyä. Mutta kokonaisuus? Kokonaisuus turvallisuuden osalta heijastelee kummankin osapuolen resursseja väkivaltaan. Olisivatko kaikki oikealla puolella olevat ei-salilla käyneitä, tuskin.

Osalle kriittiseen tilanteeseen joutuminen, mikä olisi muuten väistettävissä, hyvinkin johtaisi toisenlaiseen lopputulemaan. Ei välttämättä osata paeta tai väistää, kun sille aika olisi.

Lähtökohtana. Mikäli sinuun on kohdistumassa väkivaltaa tai sen uhkaa, toinen osapuoli on tähän valmiimpi. Toki, persoonallisuuden sekä treenin suhteen voit hyvinkin olla lopputuloksen suhteen voittavalla puolella.

Mutta, kuten jäsen Fremen tuon ytimekkäästi ja mielestäni aivan oleellisella tavalla ilmaisi; "Virheellisen turvallisuuskuvan/ kyvykkyysajattelun luominen on väärin!". Ehkä jopa niin, että liiallinen valmistautuminen väkivallan uhkaan saattaa jopa vinouttaa ajattelua juuri siihen mitä olisi tarkoitus välttää?

Joskus nuorempana olen joutunut vastoin tahtoani tilanteisiin, missä on lyöty ns. tosissaan. Lajitaustasta huolimatta, ilman silloista aggessiota luonteessani, heikosti olisi käynyt. Keskimäärin, väkivaltaiset ihmiset pärjäävät hyvin väkivaltatilanteissa. Nyt yli viisikymppisenä kaikki glooria väkivallasta, jos sellaista on ollutkaan. On kyllä täysin kadonnut. Vastenmielistä toimintaa. Ainoa mikä nykyisellään aggressiota itsessäni ajoittain herättää, on ympäristössä tapahtuva vallankäytön muoto. Vaikkapa aggressiivisuudella pelottelulla ryhmänä tai muuten.
 

Fremen

Respected Leader
väkivaltaiset ihmiset pärjäävät hyvin väkivaltatilanteissa.
Siinäpä se oma avautumiseni oli erittäin kiteytettynä... yksilönä tohon synnytään, mutta toi joukkokäyttäytyminen yhtä uhria vastaan on ihan eri asia, koska siinä ringin ulommaisella ei ole käytännössä mitään riskiä.
Tämä valitettavasti tulee lisääntymään maahantuotujen häpeä-kulttuurien myötä, joille muiden alistaminen on jonkinlainen geneettinen imperatiivi, koska eläimetkin tietävät että sukurutsa on väärin.
Se tekee jälkikasvusta heikompaa, ja sairaalloisempaa.
Ja niin sen tietävät hekin. Eivät he pärjää modernissa, tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yksilöinä, kun eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.
 

Pihkakoski

Kapteeni
Maavoimat
Ja jäsen EVK:lle. Tuttuni toimii Krav Maga-kouluttajana. Pätevä tyyppi. Realisti. Koska tässä ei mitään teinejä olla, suhtaudutaan myös näihin lajeihin sen mukaan?
Siinäpä se oma avautumiseni oli erittäin kiteytettynä... yksilönä tohon synnytään, mutta toi joukkokäyttäytyminen yhtä uhria vastaan on ihan eri asia, koska siinä ringin ulommaisella ei ole käytännössä mitään riskiä.
Tämä valitettavasti tulee lisääntymään maahantuotujen häpeä-kulttuurien myötä, joille muiden alistaminen on jonkinlainen geneettinen imperatiivi, koska eläimetkin tietävät että sukurutsa on väärin.
Se tekee jälkikasvusta heikompaa, ja sairaalloisempaa.
Ja niin sen tietävät hekin. Eivät he pärjää modernissa, tasa-arvoisessa yhteiskunnassa yksilöinä, kun eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Jep, komppaan tuota ajatustasi. Itselleni heikomman kiusaaminen, nöyryyttäminen on jotenkin laukaiseva tekijä. Tuo edelleen suututtaa todella vahvasti.

Olen myös valitettavasti havainnut samankaltaista toimintaa, mistä tuossa puhut, tiettyjen maahanmuuttajien keskuudessa. Ikäänkuin olisi miehisyys haussa? Joukolla kiusaaminen on suunnilleen paskahousuisinta toimintaa mitä voin kuvitella.

Jos nähdään moista ja mahdollisuus tuohon suoraan puuttua, puututaan. Tai ainakin vaikka häken kautta hoidetaan asiaa oikeaan suuntaan.
 

Pihkakoski

Kapteeni
Maavoimat
Jäänyt ajoittain jotenkin päähän pyörimään tämä ajatus oman puuttumisen kynnyksestä, omasta toiminnasta tilanteissa missä tulee vaikutelma siihen että joku kanssaihminen saattaisi tarvita apua.

Olen kova saarnaamaan pojilleni, siitä mitä on olla mies. Vastuun kantamisesta paitsi itsestään, niin tarvittaessa myös heikommista. Ajatuksesta kunniasta. Siitä, että meidän sukumme ei ole paskahousuista rakennettu.

Valitettavasti tuo saarnaaminen ei ole täysin omaan toimintaan heijastunut. Vituttaa suuresti tilanteet joita ei voi olla muistamatta. Tilanteet joihin olisi pitänyt puuttua.

Tälläistä tämä on. Puhe helppoa. Muu sitten ei. Hävettää.
 

Fremen

Respected Leader
Ja jäsen EVK:lle. Tuttuni toimii Krav Maga-kouluttajana. Pätevä tyyppi. Realisti. Koska tässä ei mitään teinejä olla, suhtaudutaan myös näihin lajeihin sen mukaan?

Jep, komppaan tuota ajatustasi. Itselleni heikomman kiusaaminen, nöyryyttäminen on jotenkin laukaiseva tekijä. Tuo edelleen suututtaa todella vahvasti.

Olen myös valitettavasti havainnut samankaltaista toimintaa, mistä tuossa puhut, tiettyjen maahanmuuttajien keskuudessa. Ikäänkuin olisi miehisyys haussa? Joukolla kiusaaminen on suunnilleen paskahousuisinta toimintaa mitä voin kuvitella.

Jos nähdään moista ja mahdollisuus tuohon suoraan puuttua, puututaan. Tai ainakin vaikka häken kautta hoidetaan asiaa oikeaan suuntaan.
Toi joukolla kiusaaminen ja rääkkääminen on julmaa ja nöyryyttävää, jotka molemmat ovat heikkouden osoituksia.
Kuuluvat heikompiin kulttuureihin, en ole koskaan voinut sietää tuota, ja silti valitettavan usein joutunut todistamaan vastaavaa käytöstä, myös suomalaisella työpaikalla keittiöapulaisena vuosina 88-89, jossa emäntä ja naiskokit kiusasivat yhtä vanhempaa ja pienempää apukokkia.
Viha ja turhautunut raivo tuollaista käytöstä kohtaan syntyy usein omista kokemuksista melko varhain, kun näkee että porukalla tehdään väärin yksilöä kohtaan, ja suurin osa niistä tyypeistä ei ole edes täysillä messissä siinä, ainoastaan heikkouktensa takia!

Vitun pelkääjät.
 

Fremen

Respected Leader
Jäänyt ajoittain jotenkin päähän pyörimään tämä ajatus oman puuttumisen kynnyksestä, omasta toiminnasta tilanteissa missä tulee vaikutelma siihen että joku kanssaihminen saattaisi tarvita apua.

Olen kova saarnaamaan pojilleni, siitä mitä on olla mies. Vastuun kantamisesta paitsi itsestään, niin tarvittaessa myös heikommista. Ajatuksesta kunniasta. Siitä, että meidän sukumme ei ole paskahousuista rakennettu.

Valitettavasti tuo saarnaaminen ei ole täysin omaan toimintaan heijastunut. Vituttaa suuresti tilanteet joita ei voi olla muistamatta. Tilanteet joihin olisi pitänyt puuttua.

Tälläistä tämä on. Puhe helppoa. Muu sitten ei. Hävettää.
Noh, täytyy yrittää muistella tilanteita joissa en puuttunut, koska ne eivät ole itselleni ajankohtaisia koska en osallistunut, valitettavasti joudun aktiivisesti yrittämään niiden tilanteiden unohtamista, joissa olen puuttunut. Eikä niitä ole montaa, ja olin melko onnekas, mutta seuraamukset voivat olla tossa hommassa todella katastrofaalisia yksilölle, eli meille.

Näin on Suomen lainsäädäntökin rakennettu nykyään, erittäin valitettavasti.
 

Pihkakoski

Kapteeni
Maavoimat
Toi joukolla kiusaaminen ja rääkkääminen on julmaa ja nöyryyttävää, jotka molemmat ovat heikkouden osoituksia.
Kuuluvat heikompiin kulttuureihin, en ole koskaan voinut sietää tuota, ja silti valitettavan usein joutunut todistamaan vastaavaa käytöstä, myös suomalaisella työpaikalla keittiöapulaisena vuosina 88-89, jossa emäntä ja naiskokit kiusasivat yhtä vanhempaa ja pienempää apukokkia.
Viha ja turhautunut raivo tuollaista käytöstä kohtaan syntyy usein omista kokemuksista melko varhain, kun näkee että porukalla tehdään väärin yksilöä kohtaan, ja suurin osa niistä tyypeistä ei ole edes täysillä messissä siinä, ainoastaan heikkouktensa takia!

Vitun pelkääjät.
Muistan intistä, miten yhdellä tupakaverilla oli selkeästi psyykkisiä ongelmia. Vahvasti epätasapainossa nuori mies. Alikersantit päättivät viedä koulutustarkoituksessa suihkuun yöllä. Sain tuosta tietää. Kävin heidän tuvassaan kertomassa, että vievät samalla minut pesulle. Ja nyrkkiä tulee satavarmasti. Ei tullut tupaan kyläilijöitä.

Vasta vuosia myöhemmin näin tuon kuvion. Nöyryytetään jo valmiiksi heikkoa. Eivät sitten paskahousut uskaltaneet.
Tuollainen saa minulla sykkeen nousemaan. Silkka kiusaaminen ja sadismi. Pienten satuttaminen.

Samankaltaisia ajatuksia on meillä ihmisen kohtelusta. Varsinkin heikompien. Nostan sinulle hattua.
 

Pihkakoski

Kapteeni
Maavoimat
Noh, täytyy yrittää muistella tilanteita joissa en puuttunut, koska ne eivät ole itselleni ajankohtaisia koska en osallistunut, valitettavasti joudun aktiivisesti yrittämään niiden tilanteiden unohtamista, joissa olen puuttunut. Eikä niitä ole montaa, ja olin melko onnekas, mutta seuraamukset voivat olla tossa hommassa todella katastrofaalisia yksilölle, eli meille.

Näin on Suomen lainsäädäntökin rakennettu nykyään, erittäin valitettavasti.
Totta tuokin, mitä laillisuusnäkökohdista puhut. Eikä tuo oikein voi olla vaikuttamatta. Ellei kyse ole totaali-impulsiivisesta persoonasta. On tuo itsellenikin melko vahvasti sisään rakennettuna, että yksi lyönti - vaikkakin oikeutettu - saattaa oman elämän talouden tuhota.

Mutta näinhän se kaikkineen taitaa olla elämä, kompromisseissa elämistä. Eletään ihmisiksi. Enempään eivät taida rahkeet riittää.
 

Fremen

Respected Leader
Totta tuokin, mitä laillisuusnäkökohdista puhut. Eikä tuo oikein voi olla vaikuttamatta. Ellei kyse ole totaali-impulsiivisesta persoonasta. On tuo itsellenikin melko vahvasti sisään rakennettuna, että yksi lyönti - vaikkakin oikeutettu - saattaa oman elämän talouden tuhota.

Mutta näinhän se kaikkineen taitaa olla elämä, kompromisseissa elämistä. Eletään ihmisiksi. Enempään eivät taida rahkeet riittää.
Nuoren miehen hommia noi puuttumiset, valitettavasti. Ja toivottavasti ei oikeusjärjestelmä pilaa kantasuomalaisen nuoren tulevaisuutta kokonaan, niinkuin se jostain ihmeen ideologisesta syystä haluaisi.
 

Pihkakoski

Kapteeni
Maavoimat
Toi joukolla kiusaaminen ja rääkkääminen on julmaa ja nöyryyttävää, jotka molemmat ovat heikkouden osoituksia.
Kuuluvat heikompiin kulttuureihin, en ole koskaan voinut sietää tuota, ja silti valitettavan usein joutunut todistamaan vastaavaa käytöstä, myös suomalaisella työpaikalla keittiöapulaisena vuosina 88-89, jossa emäntä ja naiskokit kiusasivat yhtä vanhempaa ja pienempää apukokkia.
Viha ja turhautunut raivo tuollaista käytöstä kohtaan syntyy usein omista kokemuksista melko varhain, kun näkee että porukalla tehdään väärin yksilöä kohtaan, ja suurin osa niistä tyypeistä ei ole edes täysillä messissä siinä, ainoastaan heikkouktensa takia!

Vitun pelkääjät.
Tuliko sinulla suuttumus vääryyteen pelkästään toisen ihmisen kiusaamista seuraten, vai oliko tuossa omakohtaista historiaa taustalla? Ei tarvitse tietenkään vastata, näin henkilökohtaiseen kysymykseen.

Mutta nyt kun olen lörpöttelevällä mielellä ja sinä vaikutat olevan älykäs ja vastaanottava mies, kerron hieman omasta paska-lapsuudestani.

Vuosiluokkien 1-4 välillä, ei tainnut päivääkään mennä, etten olisi joutunut jollakin tasolla nöyryytetyksi ja kiusatuksi. Muodot olivat moninaisia. Kiusaaminen oli erittäin helppoa, olin aivan paskana ja rikki. Lähtien siivooja-äitini alhaisesta sosiaalisesta asemasta, syitä nöyryytykselle löytyi. Tekijöillä oli mielikuvitusta ja sinnikkyyttä. Minulla oli kotona 24/7 alkoholismia, yöhuutoineen. Tein läksyjä vessassa tai parkkipaikalla. Moikkasin poliiseja, kun meillä kävivät. Valvotun yön jälkeen raahauduin kouluun. Kiusattavaksi. Katselin kun täti päätti lyödä veitsen äitiini. Delirium tuli tutuksi, ennenkuin tiesin mitä se tarkoittaa. Onnekseni, minulla tuolloin 4. luokalla todettiin skolioosi.

Aloitin tuosta syystä treenamisen. Treenaminen muodostui hyvin nopeasti pakkomielteenomaiseksi. Muutaman vuoden päästä vedin lujasti turpaan tuolloin koulua dominoinutta nyrkkeilyn mestaria sarjassaan. Olin ns. saatanan vahva, pakkomielteisyydestä johtuen. Sekä täynnä vihaa. Ihan vitun syvää vihaa. Olin tilassa missä minulle ei vittuiltu enää.

Tämä avautuminen ehkä siitä syystä, että oletan tälläkin palstalla olevan vastaavasta historiasta kärsiviä. Eivät nuo muistot koskaan kivoiksi voi muuttua. Omasta muutoksesta huolimatta. Joku siellä aina vainoaa.

PS Pohdin muutamaan kertaan, laitanko näin henkilökohtaista esiin. Mutta miksipä ei. Enää ei mikään pelota. Vituttaa kyllä.
 

Fremen

Respected Leader
Tuliko sinulla suuttumus vääryyteen pelkästään toisen ihmisen kiusaamista seuraten, vai oliko tuossa omakohtaista historiaa taustalla? Ei tarvitse tietenkään vastata, näin henkilökohtaiseen kysymykseen.

Mutta nyt kun olen lörpöttelevällä mielellä ja sinä vaikutat olevan älykäs ja vastaanottava mies, kerron hieman omasta paska-lapsuudestani.

Vuosiluokkien 1-4 välillä, ei tainnut päivääkään mennä, etten olisi joutunut jollakin tasolla nöyryytetyksi ja kiusatuksi. Muodot olivat moninaisia. Kiusaaminen oli erittäin helppoa, olin aivan paskana ja rikki. Lähtien siivooja-äitini alhaisesta sosiaalisesta asemasta, syitä nöyryytykselle löytyi. Tekijöillä oli mielikuvitusta ja sinnikkyyttä. Minulla oli kotona 24/7 alkoholismia, yöhuutoineen. Tein läksyjä vessassa tai parkkipaikalla. Moikkasin poliiseja, kun meillä kävivät. Valvotun yön jälkeen raahauduin kouluun. Kiusattavaksi. Katselin kun täti päätti lyödä veitsen äitiini. Delirium tuli tutuksi, ennenkuin tiesin mitä se tarkoittaa. Onnekseni, minulla tuolloin 4. luokalla todettiin skolioosi.

Aloitin tuosta syystä treenamisen. Treenaminen muodostui hyvin nopeasti pakkomielteenomaiseksi. Muutaman vuoden päästä vedin lujasti turpaan tuolloin koulua dominoinutta nyrkkeilyn mestaria sarjassaan. Olin ns. saatanan vahva, pakkomielteisyydestä johtuen. Sekä täynnä vihaa. Ihan vitun syvää vihaa. Olin tilassa missä minulle ei vittuiltu enää.

Tämä avautuminen ehkä siitä syystä, että oletan tälläkin palstalla olevan vastaavasta historiasta kärsiviä. Eivät nuo muistot koskaan kivoiksi voi muuttua. Omasta muutoksesta huolimatta. Joku siellä aina vainoaa.

PS Pohdin muutamaan kertaan, laitanko näin henkilökohtaista esiin. Mutta miksipä ei. Enää ei mikään pelota. Vituttaa kyllä.
Ainahan tossa on omakohtaista historiaa taustalla, jos tuntee vihaa... systerit tekivät lastensuojeluilmoituksen faijasta, mutta minä kieltäydyin puhumasta tai allekirjoittamasta yhtään mitään. Syystä jota on vaikea ymmärtää. Ehkä se olisi purkanut sitä vihaa, ja ehkä halusin pitää sen yksityisenä asiana, omana salaisena voimavarana?
Nyt 48-vuotiaana noita 13-vuotiaana tehtyjä päätöksiä on aika vaikea tulkita, varsinkin kun ei ole omia lapsia joiden kautta peilata tuota hormoonikynnystä, kun just alkaa testosteronin tuotanto ja siinä selviää oletko aggressiivinen vai et, lopun elämää ajatellen.

Noh, siinä vähän tajunnanvirtaa, pahoittelut, seuraavaksi laitan rauli baddingin soimaan!
Mutta hyvä että sain tuonkin kirjoitettua, näillä aamuilla. Meitä hakattiin, lyötiin, potkittiin ja heitettiin esineillä. Kotona.
Olin kerran ala-asteella marjassa kun oli koulut jo alkanut, ja astuin maa-ampiaispesän päälle... kiitolaukasta huolimatta yksi ampiainen pisti meikäläistä ohimoon, ja kun läimäsin sitä, se pisti vielä uudestaan. Lopputulos oli umpeen turvonnut oikea silmä, ja seuraavana päivänä koulussa opettaja ja rehtori soittivat saman tien poliisit, kun olettivat että tämä on "sattunut" kotona. Asia selvisi lääkärissä kun noista jää ne pistojäljet.
Mustikat ja puolukat jäi perkele mettään kun otin ns. pikahatkat, joita muuten suosittelen kaikille tossa tilanteessa... ampiaisen pisto päähän puree meinaan kovemmin kuin keskivahva lyönti!
 

Statisti

Kapteeni
Tuliko sinulla suuttumus vääryyteen pelkästään toisen ihmisen kiusaamista seuraten, vai oliko tuossa omakohtaista historiaa taustalla? Ei tarvitse tietenkään vastata, näin henkilökohtaiseen kysymykseen.

Mutta nyt kun olen lörpöttelevällä mielellä ja sinä vaikutat olevan älykäs ja vastaanottava mies, kerron hieman omasta paska-lapsuudestani.

Vuosiluokkien 1-4 välillä, ei tainnut päivääkään mennä, etten olisi joutunut jollakin tasolla nöyryytetyksi ja kiusatuksi. Muodot olivat moninaisia. Kiusaaminen oli erittäin helppoa, olin aivan paskana ja rikki. Lähtien siivooja-äitini alhaisesta sosiaalisesta asemasta, syitä nöyryytykselle löytyi. Tekijöillä oli mielikuvitusta ja sinnikkyyttä. Minulla oli kotona 24/7 alkoholismia, yöhuutoineen. Tein läksyjä vessassa tai parkkipaikalla. Moikkasin poliiseja, kun meillä kävivät. Valvotun yön jälkeen raahauduin kouluun. Kiusattavaksi. Katselin kun täti päätti lyödä veitsen äitiini. Delirium tuli tutuksi, ennenkuin tiesin mitä se tarkoittaa. Onnekseni, minulla tuolloin 4. luokalla todettiin skolioosi.

Aloitin tuosta syystä treenamisen. Treenaminen muodostui hyvin nopeasti pakkomielteenomaiseksi. Muutaman vuoden päästä vedin lujasti turpaan tuolloin koulua dominoinutta nyrkkeilyn mestaria sarjassaan. Olin ns. saatanan vahva, pakkomielteisyydestä johtuen. Sekä täynnä vihaa. Ihan vitun syvää vihaa. Olin tilassa missä minulle ei vittuiltu enää.

Tämä avautuminen ehkä siitä syystä, että oletan tälläkin palstalla olevan vastaavasta historiasta kärsiviä. Eivät nuo muistot koskaan kivoiksi voi muuttua. Omasta muutoksesta huolimatta. Joku siellä aina vainoaa.

PS Pohdin muutamaan kertaan, laitanko näin henkilökohtaista esiin. Mutta miksipä ei. Enää ei mikään pelota. Vituttaa kyllä.

Kunnioitusta herättävä tarina! Hienoa että selätit skolioosista, josta hoitamattomana olisi tullut elämää rasittava vaiva!
Yleensäkin pystyit selviämään hyvin vaikeasta ympäristöstä. Joskus vaikeudet ovat niin suuria ettei yrittäminenkään auta.
Kuitenkin monesti ainoastaan jatkuva sinnikäs yrittäminen tuottaa tuloksen.

Kaipaisin suomalaista kung-fu elokuvaa. Honkongissa on tehty paljon niitä. Tyypillinen juoni on se että lapsi on kärsinyt vääryyttä ja hän sitten varttuu aikuiseksi treenaamalla, niin että pystyy maksamaan kalavelat takaisin. Yleensä ne elokuvat aika alkeellisia juoneltaan, mutta tehdään Suomessa paremmin.

Tässäkin olisi hyvä tarinan aihio.
 

TomiDude

Luutnantti
Yllä kirjoitellaan ”syvissä vesissä”, enkä tuomitse ollenkaan. Meillä kaikilla on joku aave kaapissa, mikä sain meidät muuttumaan jossakin asiassa jonkinlaiseksi 2.1-versioksi itsestämme. Ehkäpä myöhemminkin kerron omastani.

Otsikkoon palatakseni saanen iloisena ilmoittaa, että 12-w poikani suoritti tänään keltaisen vyön karatessa, ja ylpeä isä - joka motorisen kehityksen kannalta herkässä 46 vuoden iässä pääsi ilmaiseksi samalle alkeiskurssille - teki saman. Minulla on melko paljon taustalla väkivaltaista joukkuepelihistoriaa amerikkalaisen jalkapallon parissa, sillä kypärä päässä olen osannut ulkoistaa vastuun muille, mutta tämmöistä lajia en ollut aiemmin kokeillut. On hieno tunne antautua 20 vuoden tauon jälkeen ulkopuolisen valmennettavaksi ja yrittää joka hetki ihan parhaansa yrittäen esimerkillä innostaa jälkikasvuaan samaan. Poika oli jo kuukausien ajan lopettamassa, mutta manipuloin ja pakotin hänet jatkamaan vyökokeeseen asti. Tänään heian shodanin jälkeen junnu istuutuessaan viereeni tatamille suorituksensa jälkeen sanoi ihan oma-alotteisesti jatkavansa myös kevätkaudelle, joten iskä pääntaputuksen jälkeen silkasta liikutuksesta päätti juoda illalla lavan Santtua, ja kertoa tapauksesta nyt myös Teille.

Tänään oli hieno päivä.

•EDIT: Hyydyin alle puolikkaaseen, pitää mennä likan kanssa pulkkamäkeen aamulla.•
 
Viimeksi muokattu:

Pihkakoski

Kapteeni
Maavoimat
Ainahan tossa on omakohtaista historiaa taustalla, jos tuntee vihaa... systerit tekivät lastensuojeluilmoituksen faijasta, mutta minä kieltäydyin puhumasta tai allekirjoittamasta yhtään mitään. Syystä jota on vaikea ymmärtää. Ehkä se olisi purkanut sitä vihaa, ja ehkä halusin pitää sen yksityisenä asiana, omana salaisena voimavarana?
Nyt 48-vuotiaana noita 13-vuotiaana tehtyjä päätöksiä on aika vaikea tulkita, varsinkin kun ei ole omia lapsia joiden kautta peilata tuota hormoonikynnystä, kun just alkaa testosteronin tuotanto ja siinä selviää oletko aggressiivinen vai et, lopun elämää ajatellen.

Noh, siinä vähän tajunnanvirtaa, pahoittelut, seuraavaksi laitan rauli baddingin soimaan!
Mutta hyvä että sain tuonkin kirjoitettua, näillä aamuilla. Meitä hakattiin, lyötiin, potkittiin ja heitettiin esineillä. Kotona.
Olin kerran ala-asteella marjassa kun oli koulut jo alkanut, ja astuin maa-ampiaispesän päälle... kiitolaukasta huolimatta yksi ampiainen pisti meikäläistä ohimoon, ja kun läimäsin sitä, se pisti vielä uudestaan. Lopputulos oli umpeen turvonnut oikea silmä, ja seuraavana päivänä koulussa opettaja ja rehtori soittivat saman tien poliisit, kun olettivat että tämä on "sattunut" kotona. Asia selvisi lääkärissä kun noista jää ne pistojäljet.
Mustikat ja puolukat jäi perkele mettään kun otin ns. pikahatkat, joita muuten suosittelen kaikille tossa tilanteessa... ampiaisen pisto päähän puree meinaan kovemmin kuin keskivahva lyönti!
Kiitos viestistäsi. Iso kiitos. Alkoi itseasiassa tuon oman purkaukseni jälkeen niin vahvasti moni asia menneisyydestä vituttamaan raskaammalla mielellä, että arvelin tuon olevan kutakuinkuin viimeinen purkautuminen tai muukaan viestintynkä tänne.

Tässä on nyt allekirjoittanut harjoittanut eräänlaista oman elämänsä läpikäyntiä kuluneet viikot. Kivaa tuo ei ole ollut.

Vaikka tietenkin tiedän että omaan paska-elämääni verrokkina, lujasti pahempaakin on ollut ja on, tuo jäsen Fremenin viesti osui jonkinlaiseen suhteellistamisneuronikohtioon?

Sellainen mielikuva on, että Norjan puolella asustat? Mikäli Helsingissä vierailet, täältä löytyy heppu joka tuopit tarjoaa. Kiitos vielä kerran.
 

Pihkakoski

Kapteeni
Maavoimat
Kunnioitusta herättävä tarina! Hienoa että selätit skolioosista, josta hoitamattomana olisi tullut elämää rasittava vaiva!
Yleensäkin pystyit selviämään hyvin vaikeasta ympäristöstä. Joskus vaikeudet ovat niin suuria ettei yrittäminenkään auta.
Kuitenkin monesti ainoastaan jatkuva sinnikäs yrittäminen tuottaa tuloksen.

Kaipaisin suomalaista kung-fu elokuvaa. Honkongissa on tehty paljon niitä. Tyypillinen juoni on se että lapsi on kärsinyt vääryyttä ja hän sitten varttuu aikuiseksi treenaamalla, niin että pystyy maksamaan kalavelat takaisin. Yleensä ne elokuvat aika alkeellisia juoneltaan, mutta tehdään Suomessa paremmin.

Tässäkin olisi hyvä tarinan aihio.
Moni tuon ajan tuttu on jäänyt jo tielleen. Itsellä tuuria. Viha ei välttämättä aina ole huono ponnin. Mutta viha täytyy suunnata kohtuu oikeaan suuntaan. Anteeksi ei tarvitse antaa. Mielestäni.
 
Top