tuoreimman mielipidetiedustelun mukaan itsenäisyyden vastustajat ovat nyt enemmistönä Kataloniassa prosentein 43,4. Kannattajia olisi täten 42,5 prosenttia väestöstä.
Kaivelin vanhemmista arkistoistani jutun, joka istuu Espanjan/ Katalonian tilanteeseen vertailuna (omasta mielestani) hyvin, ja katselee asiaa kansakunta vs. kansa -vinkkelista:
Espanjan
kansakunnan syntymyytissä korostuu hegeliläis-snellmanilainen
valtiokeskeinen, yhtenäisen kansakunnan rakentamisen eetos. Toisin kuin Suomessa, varhais-keskiajan historiaan projisoituna.
- meillahan on ammottava aukko ristiretkien ja Pahkinasaaren rauhan valissa... juuri tuota varhaiskeskiaikaa
Kansallinen idealismi alkoi kuitenkin väistyä pian Francon diktatuurin jälkeen. Isänmaan sijaan alkoi korostua
kansakunnan ja yhteiskunnan käsite rinnakkaisina, joskin kansakunnan rooli säilyi kokoavassa merkityksessä. Historian ja sosiologian kiistelyssä, joka muualla maailmassa oli tapahtunut jo 2. MS:n lopusta alkaen, kyse oli yleisemminkin juuri tästä, vastaavanlaisesta kehityskulusta
- "Historioitsijat" pysyttelivät sodan jälkeen aluksi edelleen kansallisen yhtenäisyyden korostamisessa, kun taas uusi sosiologia-keskeisyys (historian tulkinnassa) korosti yhteisillä säännöillä valvottavan erimielisyyden hyötyjä. Suomalaisellehan tuli tassa ihan asken Nobel (tosin taloustieteiden) peliteorian sovellettavuudesta, mutta siina askeleessa ollaan viela aluillaan (tai sen voi katsoa kasvavan sosiologisen katsantokannan jatkeena).
Kuitenkin jos Espanjaa (useamman kansan) kansakuntana verrataan toiseen eheytymisen polulla olleesen kansakuntaan, Suomeen, jossa esimerkiksi 1960-luvulla ei edes pyritty totaaliseen yhdenmukaisuuteen,vaan pyrittiin ristiriitojen sääntelyyn, niin Espanja on kulkenut pari vuosikymmenta hitaammin samaa polkua. Olipa taka-askelkin lahella kaappausyrityksen muodossa, joka kuitenkin kuihtui ennenkuin oli alkanutkaan.
Sen (keskushallinnosta kasin kaytetyn Franco-tyylisen rautanyrkin) sijaan kansallinen ”eheyttäminen” ulotettiin jopa baskeihin (Suomessa: kommunisteihin, heimojutut kai jo "menneen talven lumia") ja alettiin hyväksyä myös baskin-kieliset ja kataloniaa puhuvat (Suomessa: ruotsinkieliset ja saamea puhuvat) osaksi samaa kansakuntaa - onneksi yliopistoissa osakunta/ nation -meininki jatkuu edelleen mahtavana
. Jos joku ajattelee savolaisia, niin Andalucian kieli on niin lahella espanjaa, etta se on kuin Jyvaskyla-Helsinki (kirjakielen) akselilta syrjaan pudonnut savo(n murre)
.
Kirjoitin taman siksi, etta tapahtumien kayntiin pyorahtamisen aikaan taallakin (niinkuin monessa muussa yhteydessa) haettiin tarkkoja samankaltaisuuksia Suomen itsenaistymisvaiheiden ja Katalonian tapahtumien valille. Itsellani tuo kariutui heti jo siihen, kun ei osannut paattaa, ketka olivat "perustuslaillisten" roolissa. Nythan nayttaa silta, etta siella kaikki paasevat olemaan (aluevaalien) ehdokkaina, eli patistetaan kampanjoimaan, kivien heittelyn sijasta. Ihan sivistyneen menon merkki? Toivottavasti onnistuu...