Heippa,
UK, Espanja, Italia, Belgia, Hollanti, viimeisimpänä Espanja. Lista tuntuu vaan pitenevän ja pitenevän. Kyseessä ei ole enää mitään yksittäisiä tapahtumia vaan poliittisen ajattelun ilmapiirin muutos. Jos vielä parikymmentä vuotta sitten olisi joku olisi ennustanut, että noissa listaamissani valtiossa on sisältäpäin tulevia hajottavia pyrkimyksiä, eivät ne ennustukset olisi saaneet kovin korkeaa huomiota.
Näin se maailman meno muuttuu. Ne kansojen ylitse yltävät instituutiot, mitä toisen maailmansodan jälkeen on Euroopassa ja koko maailmassa rakennettu, natisevat liitoksistaan. Tietyt väestöryhmät hakevat itsenäisyyttä edes tarkemmin tietämättä mistä sitä eroa haetaan ja mikä muuttuu. Identiteettiä haetaan jo lähes unohdetuista kielistä tai historian hahmoista. Ainoa yhdistävä tekijä noissa itsenäisyysliikkeissä on se, että omalla alueella toimivat yritykset ja raaka-aineet koetaan jotenkin ”omiksi” ja niiden tahkoamaa rahaa ei saisi sitten enää käyttää sen muun osaa maata rakentamiseen ja kuluihin. Olemme menossa kovaa vauhtia kohden itsekkyyden aikaa, joka pirstaloi Eurooppaa ja käytännössä ainoat jotka siitä tulevat hyötymään ovat Venäjä, Kiina ja USA.
Suomeen uudet trendit ajautuvat aina viiveellä ja muuttuneina. Uskon kuitenkin, että Suomessakin äänenpainot alueellisen hallinnon kehittämiseen alkavat jossain määrin lisääntymään. En olisi ollenkaan hämmästynyt siitä, etteikö suurten puolueiden sisälle alkaisi muodostua vähemmistöjä, jotka alkavat nostaa kysymyksiä esille siitä, miksi eteläisen Suomen pitäisi maksaa pohjoisen kuluja. Kyllä tämä vielä tullaan näkemään populismin seuraavana aaltona, siinä vaiheessa, kun se EU -vastaisuus ei enää saa tarpeeksi huomiota.
Simpauttaja
