Vaikka et itse metsästäkään niin kannattaneeko sitä olla perusvireeltään negatiivinen ko. harrastajakuntaa kohtaan?
Voisitko kuvitella, että se asenne jolla jotakin ihmisjoukkoa kohtelet, heijastuu takaisinkin?
Meitä on moneen junaan (osa ei löydä edes asemaa) mutta kuvatunlainen lähtökohdiltaan negatiivinen suhtautuminen ei ole eduksi kummallekaan osapuolelle.
Pääosa metsästäjistä on samaa mieltä kanssasi, että kokeen muuttaminen nykyisenlaiseksi ei ole kenenkään etu. (On olemassa tahoja, joiden myötävaikutuksella ja eduksi koetta muutettiin). Ymmärtänet nyt miksi piikittelen everstin asennetta ammuntaan ja asioiden rinnastamiseen nähden?
Suhtautumiseni metsästäjiin on lähtökohtaisesti neutraali ja suvaitsevainen, koska kaikki ampumaurheilu ja muu aseellinen toiminta ovat erinomaisen hyviä sekä kannustettavia asioita. Suhtautumiseni tosin saa hieman negatiivisia latauksia siinä vaiheessa kun vieraillessani heidän käyttämällään ampumaradalla minua osoitellaan, joskin tahattomasti ladatulla aseella ja minulle soitetaan ylimieliseen sävyyn suuta siitä, että harrastan heidän mielestään jotain "räiskintäammuntaa" (tosiasiassa teen taktisen asekäsittelyn harjoituksia). Lisäksi heidän elitistinen asenteensa ja etujärjestöjensä lausunnot taannoisen aselain valmistelun yhteydessä eivät anna erityisen ansiokasta kontribuutiota keskinäisen harmonian luomiseksi.
Tämä ei tietysti ole kenenkään etujen mukaista, varsinkaan nykyisessä vaikeassa tilanteessa. Kaikesta huolimatta en kuitenkaan anna henkilökohtaisten kokemusteni tai yksittäisten henkilöiden vaikuttaa mihinkään oleelliseen toimintaan. Yhteen hiileen on puhallettava olosuhteista ja keskinäisistä kitkoista riippumatta. Tämä aselakitekninen asiakokonaisuus lienee kuitenkin parempi jättää jatkokäsiteltäväksi toiseen yhteyteen.
Ymmärrän myös erittäin hyvin piikittelevän kantasi everstin asennetta kohtaan ja se on täysin perusteltua. Everstin kannanotto on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten yksittäisen tehtävään määrätyn asianhoitajan henkilökohtaiset ominaisuudet, tehtäväkohtainen kokemus, osaaminen ja asenteet vaikuttavat lopputulokseen. Everstin arvoinen sulkahattu on useinmiten niin sanotussa kenraalihississä, jonka kyydissä olevilla tehtävät vaihtuvat nopealla syklillä ja hän on todennäköisesti toiminut asianhoitajana vasta muutaman kuukauden ajan, ja heti aluksi on tehtävä kovalla kiireellä suuria päätöksiä, lausuntoja sekä kannanottoja julkisuuteen. Asianhoitajien suuri vaihtuvuus Puolustusvoimissa ei aina välttämättä ole asioiden hoitamisen kannalta edullista eikä johda parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Jos eversti olisi hirvikokeen sijaan maininnut esimerkkinä, että reserviläisten ammunnoista (esim. SRA) voitaisiin myöntää kh-vuorokausia, kannanotto olisi ollut sinänsä osuva ja häntä varmasti kiiteltäisiin tällä(kin) foorumilla varsin vuolaasti.
Vallitseva arkipäivä Puolustusvoimissa on kuitenkin se, että sen ulkopuolella tapahtuvat reserviläisten ammunnat, ampumaurheilu (RESUL) sekä muu aseellinen toiminta ovat useimmille Puolustusvoimien omassa akvaariossa eläville ja siellä erityisesti kadettikuplan sisälle jääneille varsin tuntematon alue. Oikeastaan kenelläkään ei ole reserviläisten aseellisesta toiminnasta realistista ja täysin ajantasaista käsitystä - eikä varsinkaan kokemusta, joka on yksittäistapausten herkkua. He ovat ihmisiä, jotka täyttävät lippaan oudolla tavalla lipas väärinpäin kengänkärkeä vasten ja ampuvat ohi taulusta. He ovat kuitenkin sotilasvirassa olevina ammattisotilaina jokainen valtiovallan kruunaamia asekäsittelyn ammattilaisia. Ainakin omasta, kavereidensa ja lakipykälien mielestä. Kaikki muut ovat vain pahaisia amatöörejä.
Hieman kärjistäen reserviläisaiheeseen perehtyneisyyttä voisi kuvailla seuraavalla virkkeellä: "kuulemma jokin epämääräinen sotahullujen siviilien porukka harrastaa jossain jotain ihmeen asejuttua, se on varmaan todella vaarallista". Mausteeksi vielä hieman talon tapoihin kuuluvaa tsaarilaisvirkamieskulttuurille ominaista ylimielisyyttä ja kaikkitietävyyttä ilman todellista tietoa, niin soppa on valmis tarjoiltavaksi. Lopputuloksena on tavallisesti runsaasti irvistelyä erilaisilla keskustelufoorumeilla ja nyrkinpuintia taskussa oman poikaporukan kesken. Niissä yhteyksissä kunnialliset suomalaiset veronmaksajat itkevät kun ns. "omat koirat" purevat.
Pystyäkseni edes jollain tavalla konkretisoimaan arvon kanssakirjoittajien käsitystä Puolustusvoimissa vallitsevan ampumaurheiluun liittyvän asiantuntemuksen keskimääräisestä tasosta suosittelen tutustumaan seuraavaan sivustoon sekä sen sisältöön kaikkine yksityiskohtineen. Pienenä varoituksen sanana totean kuitenkin, että esimerkiksi valikon "toiminta" alavalikosta löytyvät ohjeet "ampuma-aselupa ja sen perusteet" ovat aika karmaisevaa luettavaa.
Upseerien ampumayhdistys UAY Ry
http://www.uay.fi/
Ehkä tämä edellä mainittu linkki antaa jotain vastauksia lukuisiin eri yhteyksissä esitettyihin ihmettelyihin sekä muihin taivasteluihin. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen ja perinpohjaisen käsittelyn arvoinen.
Edelleen, kukaan ei alata harrastamaan hirvenmetsästystä ja siten ampumaan hirvikoetta että saisi kertausharjoituksia. Sen sijaan paljon lähempänä reserviläistaitoja olevaa SRA:ta (tai valitse jokin mieleisesi kirjainyhdistelmäammunta) pitäisi pyrkiä mainostamaan ja antamaan siitä kertausharjoitusvuorokausia. Tämä onnistuu jo nyt kun SRA-ammunnat järjestetään MPK:n kautta, myös tällä tavalla saadaan aloittelijoita joukkoon joilla ei ole vakuutusta (SAL:n tai RES:n jäsenjärjestöjen jäseniä ja erillinen vakuutus) tai omaa asetta (vielä) sekä PV pystyy helpommin vuokraamaan radat.
Perusteet kh-vuorokausien myöntämiselle tietyistä aktiviteeteista on nimenomaan esimerkiksi MPK:n avulla mahdollista.
Tällä hetkellä henkilökunnan osalta on vallitsevana käytäntönä, että vuosittaisten pak-testien osia on mahdollista kuitata osallistumalla erilaisiin tarkasti määriteltyihin urheilutapahtumiin. Esimerkiksi maraton-juoksulla tai Finlandia-hiihdolla voi kuitata pak-marssin, Jukolan suunnistuskilpailulla suunnistuksen jne. Näkisin, että tämä esitys on pyrkimys ulottaa saman tyyppistä käytäntöä myös reserviläisiin, joskin heille tarjottaisiin pakollisten kuntosuorituksen kuittaamisen sijaan kh-vuorokausia. Tavoite on tietysti kannustaa reserviläisiä liikkumaan sekä seurata heidän fyysisen suorituskyvyn kehittymistä, jolloin siitä saadaan oikeasti virallista mustaa viralliselle valkoiselle. Mitkään golf-tapahtumat tai muut vastaavat kissanristiäiset eivät käytännön piiriin tietenkään kuulu.
Lienee kuitenkin jokaiselle selvää, että pari tarjottua kh-päivää ei saisi suuria massoja liikkeelle, vaan tosiasiallinen kohderyhmä rajautuisi lähinnä maakuntakomppanioihin sekä muuhun aktiivireserviin, joka haluaa kehittää itseään ja olla järjestelmässä mukana.
Kunhan tässä vain vähän arvailen.
