Kertausharjoitusvuorokausia saa tulevaisuudessa nettiopinnoista

Kapiainen

Respected Leader
Palveluksessa kirjoitti:
Luetaanpa tarkkaan, mitä eversti sanoi: "Jos osaa ampua hirvikiväärillä, osaa...

Mielestäni hirvikäärillä ampumisessa ja varsinkin nykyisten asekäsittelyoppien mukaisella rynnäkkökiväärin käsittelyllä ei ole juurikaan muuta yhteistä kuin ampumisen yleiset perusopit, jotka pätevät oikeastaan ampumiseen ihan millä tahansa aseella. Hyvähän niitäkin taitoja on ylläpitää - ei siinä mitään - mutta mielestäni everstin lausuma osoittaa lähinnä sen, että eversti on asiasta pihalla kuin lumiukko. Hyvää asiassa kuitenkin on se, että oikeastaan everstin kuuluukin olla tästä asiasta pihalla kuin lumiukko - everstin osaamisaluetta on yhtymän johtaminen sodassa, ei yksittäisen sotilaan nykypäivän oppien mukaiset taidot...olettaen että eversti tosiaan hallitsee yhtymän johtamisen ja siihen liittyvän taktiikan (kuten toki oletan, että hallitsee)

Se, mitä eversti sensijaan ei näköjään hallitse..toisin kuin suurin osa nykyeversteistä..on se, että kannattaisi pitää suu supussa asioista joista ei hänen edes kuulu ymmärtää juuri mitään, eikä laukoa niistä "asiantuntijalausuntoja". Suurin osa nykypäivän eversteistä toki tuonkin asian ymmärtää..onneksi.
 

Zero The Hero

Kersantti
Koen tämän avauksen periaateellisesti hyvänä. Siksi, että maanpuolustukseen motivoituneen vapaaehtoiset ponnistukset pyritään palkitsemaan. Varsinaiset kertausharjoitukset kun tulevat jatkossa kohdistumaan aika pienelle porukalle joka valikoituu joukon eikä henkilön motivaation tai potentiaalin mukaan.
Tällä siis pyritään paikkaamaan sitä "vääryyttä" että ominaisuuksiltaan hyvinkin sopivat eivät ylenny tai sijoitu siksi että kutsuja ei osu kohdalle.
Onhan toki Mpk:n toimintakin olemassa, mutta tämä nyt on ihan kohtuullinen lisä.

Siinä mistä suorituksista KH-päiviä oikeasti myönnetään on syynäyksen paikka.
 

Palveluksessa

Korpraali
Kapiaiselle,
Todellista asiantuntemusta osoittaa, että kiinnittää huomion sanojaan eikä sisältöön.
Esittämilläsi asioilla et osoittanut asiantuntijuutta sisältöön vielä pätkän vertaa.

Reserviläisarmeija rakennetaan määrään ja on suotavaa, että tuo määrä osaa perusasiat. Ammattisotilaat keskitetään avaintehtäviin. Reservistä löytyy varmaan minkä tahansa asian huippuosaajia, yleensä yhden käden sormien verran ja hyvä niin.

Haastapa alkuun vaikka seuraavat:
1. Eikö ole hyvä, että kannustetaan suuri määrä reserviläisiä kehittämään ampumataitoaan ja osoittamaan sen alkeet esim. hirviampumakokeella tai RK 10 ls
2. Eikö ampumataidon osoittaminen voida rakentaa haastavaksi ja nousujohteiseksi: perustaso: edellä mainittu, jatkotaso: RK ampumataitotesti, taktinentaso: taisteluammunta, huipputaso practical -ammunta jne
3. Millä eväillä haastat everstien sotilaallisen osaamisen. Heillä tuota osaamista on esim. varusmiespalvelus, palvelu sopimussotilaana, upseerin tutkinto, yleisesikuntaupseerin tutkinto, täydennyskoulutusta 1 - 2 vuotta, palvelus PV:ssa 30 vuotta, palvelus kansainvälisissä tehtävissä, 10 tehtävää, 10 hallintoyksikössä, usealla toimialalla jne.
 

Palveluksessa

Korpraali
Kapiaiselle,
Et todellakaan lukenut, mitä esitettiin ja muuten on tullut esille.
Esitys oli, että
- kertausharjoituksia ovat kertausharjoitukset ja niistä lasketaan kertausharjoitusvuorokausia kuten nytkin. Vuosittain koulutettavien reserviläisten määrä nostetaan 18 000 ja koulutukseen kohdennetaan 90 000 khvr x 175 e = noin 16 me
- vapaaehtoiset kertausharjoitukset jatkuvat kuten nytkin, mutta määrää nostetaan
- puolustusvoimat tilaa MPK:lta sotilaallista koulutusta kuten nytkin, noin 250 kurssia, joissa koulutetaan yli 10 000 henkilöä (osa samoja)
- MPK järjestää muuta sotilaallisia valmiuksia kehittävää koulutusta ja "arjen turvallisuutta edistävää" koulutusta kuten nytkin
- reserviläisiä kannustetaan ylläpitämään omaan osaamistaan ja fyysistä kuntoaan ihan itse, kannusteina ovat mm. koulutusvuorokaudet (siis eri asia kuin kertausharjoitusvuorokaudet)
 

Laamanator

Eversti
Haastapa alkuun vaikka seuraavat:
1. Eikö ole hyvä, että kannustetaan suuri määrä reserviläisiä kehittämään ampumataitoaan ja osoittamaan sen alkeet esim. hirviampumakokeella tai RK 10 ls
2. Eikö ampumataidon osoittaminen voida rakentaa haastavaksi ja nousujohteiseksi: perustaso: edellä mainittu, jatkotaso: RK ampumataitotesti, taktinentaso: taisteluammunta, huipputaso practical -ammunta jne
3. Millä eväillä haastat everstien sotilaallisen osaamisen. Heillä tuota osaamista on esim. varusmiespalvelus, palvelu sopimussotilaana, upseerin tutkinto, yleisesikuntaupseerin tutkinto, täydennyskoulutusta 1 - 2 vuotta, palvelus PV:ssa 30 vuotta, palvelus kansainvälisissä tehtävissä, 10 tehtävää, 10 hallintoyksikössä, usealla toimialalla jne.

Vaikka haaste ei ole erikseen minulle esitetty, niin en pysty vastustamaan kiusausta ja teen pari kannanottoa.

1. Ehdottomasti hyvä asia! Henkilökohtaisena karkeana näkemyksenäni esitän, että lähtökohtaisesti reserviläisiä kannattaa kannustaa omaehtoiseen asekäsittely- ja ampumataitonsa kehittämiseen, sillä se on toistaiseksi jopa mahdollista ja omaehtoisesti tapahtuessaan toiminnasta aiheutuvat kustannukset voidaan kätevästi ulkoistaa henkilöille itselleen. Omaehtoinen toiminta on mahdollista huomioida/palkita PV:n taholta, mikä on myös positiivinen kehityksen suunta.

Vaikka kaikki ampuminen on aina hyvästä ja parempi kuin ei yhtään mitään, niin en silti näe tarkoituksenmukaisena pudottaa rimaa niin alas, että jonkin hirvikokeen suorittamisesta ryhdyttäisiin myöntämään kh-vuorokausia. Vaikka tilanne reserviläiskoulutuksen osalta saattaa vaikuttaa hieman haastavalta, niin silti ihan näin syvään epätoivoon ei sentään ole syytä vaipua. Asia korjaantuu kun määritellään selkeästi, minkälaista ampumataidon kehittämistä reserviläisiltä PV haluaa ja minkälainen toiminta palvelee parhaiten Puolustusvoimien tarpeita sekä tavoitteita. Samassa yhteydessä voidaan määritellä myös hyväksyttävät keinot "huomioitavan" koulutuksen toteuttamiselle.

On kuitenkin tosiasia, että suuria massoja vapaaehtoinen toiminta ei normaalioloissa liikuta eikä tule liikuttamaan. Se on toimintaa, joka perustuu yksittäisten kansalaisten vapaaehtoisuuteen eikä varsinaisesti velvoita ketään. Ihmiset tekevät sitä harrastuksena, koska kokevat sen täyttävän jollain tasolla jotain tarpeita, mikä tekee siitä harrastamisen arvoista. Kun nämä yksilölliset tarpeet on täytetty tai niiden täyttyminen syystä tai toisesta loppuu, johtaa se myös toiminnan lopettamiseen. Erilaisia vapaaehtoisuuteen kannustavia motivointikeinoja on tässä maassa mietitty Suojeluskuntien ajoista lähtien ja mitään kokonaisvaltaista syvän rauhan tilassa toimivaa patenttiratkaisua ei ole tähän mennessä kukaan vielä keksinyt.

2. Kyllä. Poislukien nimenomaan practical- ja SRA-ammunta, jotka ovat puhtaasti urheiluammuntaa, mutta palvelevat kuitenkin sotilaallista koulutusta asekäsittelyn ja ampumataidon kehittymisen osalta. Hyvää oppia haastavan harrastuksen varjolla.

3. Tämä on kieltämättä varsin erikoinen kohta. Onko joku haastanut everstin sotilaallisen osaamisen ja millä perusteella? Tähän viestiin mennessä tässä keskusteluketjussa on ainoastaan kommentoitu everstin hirvikoe-kannanoton olleen hieman erikoinen, joskin varmasti jokainen ymmärtää sen olevan vain periaatteellinen karkea esimerkki eikä mitään todellisuutta. Samassa yhteydessä on myös todettu Puolustusvoimissa olevan miljoona erilaista tehtävää ja toimialaa kaikkine erikoisosaamista vaativine tehtävineen, jotka vielä kehittyvät jatkuvasti.

Vaikka everstin arvoiselle sotilaalle on kertynyt runsaiden palvelusvuosien, koulutuksen ja tehtäväkiertoputken myötä pitkä kokemus sekä samalla myös laaja-alainen näkemys Puolustusvoimien toiminnasta, ei hän silti ole jokaisen yksittäisen erikoisalan erikoisosaaja - eikä hänen ole tarkoituskaan olla. Niitä tehtäviä varten on puolustushallinnossa olemassa tuhannet muut eri ikäiset ja arvoiset sotilaat.

Jos sotilaallista osaamista ryhdytään riittävän yksityiskohtaisesti käsittelemään, niin nykyisellä sotaa kokemattomalla ammattisotilaiden sukupolvella ei ole suurta aihetta henkseleiden paukutteluun. Jokainen jätkä ja organisaatio on vihreä, sotilasarvoon katsomatta. Se on tosiasia, jonka tunnustaminen on realismia.
 

RDF

Kapteeni
BAN
Vastaan tähän sen verran että on toiveunta nähdä että kertausvuorokaudet nousisivat tramaattisesti ja kuten pv esittää. Valtiontaloudessa tullaan tekemään lisäleikkauksia ja sen myötä katoavat nämä luvatut vuorokaudet jonnekkin 2020-luvun lopulle kun vielä lentokoneitakin pitäisi uusia tässä välissä.
 

Tvälups

Ylipäällikkö
RDF kirjoitti:
Vastaan tähän sen verran että on toiveunta nähdä että kertausvuorokaudet nousisivat tramaattisesti ja kuten pv esittää. Valtiontaloudessa tullaan tekemään lisäleikkauksia ja sen myötä katoavat nämä luvatut vuorokaudet jonnekkin 2020-luvun lopulle kun vielä lentokoneitakin pitäisi uusia tässä välissä.

Eihän se ole toiveunta kun jatkossa kh-vrk:a jaetaan löyhemmin perustein.
Todellisia kertausharjoituksia alasajetaan lisää jo nykyisestä minimistään, mutta taulukoissa se päivien laatu ei näy. Aijai miten nerokas sumutus.
 

Kapiainen

Respected Leader
Zero The Hero kirjoitti:
Koen tämän avauksen periaateellisesti hyvänä. Siksi, että maanpuolustukseen motivoituneen vapaaehtoiset ponnistukset pyritään palkitsemaan. Varsinaiset kertausharjoitukset kun tulevat jatkossa kohdistumaan aika pienelle porukalle joka valikoituu joukon eikä henkilön motivaation tai potentiaalin mukaan.
Tällä siis pyritään paikkaamaan sitä "vääryyttä" että ominaisuuksiltaan hyvinkin sopivat eivät ylenny tai sijoitu siksi että kutsuja ei osu kohdalle.
Onhan toki Mpk:n toimintakin olemassa, mutta tämä nyt on ihan kohtuullinen lisä.

Siinä mistä suorituksista KH-päiviä oikeasti myönnetään on syynäyksen paikka.

Samaa mieltä - ja olennaista onkin juuri se, mistä suorituksista myönnetään kh-vuorokausia..tai oikeastaan sekin on ihan se ja sama mistä suorituksista kh-vuorokausia myönnetään..olennaista on se, miten niitä tilastoidaan. Tämä sen vuoksi, ettei pääse syntymään sitä tilastoharhaa, johon osa poliittisen kentän toimijoista pääsee vetoamaan siinä vaiheessa kun Puolustusvoimien rahoituksesta väännetään kättä. Se on selvä, että kenttäarmeijan suorituskyvyn kannalta olennaisia harjoituksia ovat joukkojen kertausharjoitukset, mutta ai ai miten kiva jonkun "maanpuolustuksen ajasajajan" onkaan vedota tilastoihin ja todeta: "onhan kertausharjoitusvuorokaudet jo kääntyneet reippaaseen nousuun - miksi armeija näin suurta rahanlisäystä vaatii kun homma toimii näinkin.."
 

Creidiki

Kenraali
Ei nettikertauksissa sinällään mitään pahaa, verkossa opiskelu on tunnustettu tapa kerrata vanhaa ja tukea uuden oppimista, mutta se että tämä muutos tulee samalla kun joukkojen harjoittaminen on ajettu nollille haiskahtaa tilastokähminnälle.
 

commando

Kenraali
Palveluksessa kirjoitti:
Haastapa alkuun vaikka seuraavat:
1. Eikö ole hyvä, että kannustetaan suuri määrä reserviläisiä kehittämään ampumataitoaan ja osoittamaan sen alkeet esim. hirviampumakokeella tai RK 10 ls
2. Eikö ampumataidon osoittaminen voida rakentaa haastavaksi ja nousujohteiseksi: perustaso: edellä mainittu, jatkotaso: RK ampumataitotesti, taktinentaso: taisteluammunta, huipputaso practical -ammunta jne
3. Millä eväillä haastat everstien sotilaallisen osaamisen. Heillä tuota osaamista on esim. varusmiespalvelus, palvelu sopimussotilaana, upseerin tutkinto, yleisesikuntaupseerin tutkinto, täydennyskoulutusta 1 - 2 vuotta, palvelus PV:ssa 30 vuotta, palvelus kansainvälisissä tehtävissä, 10 tehtävää, 10 hallintoyksikössä, usealla toimialalla jne.

1) Edelleen kukaan ei aloita hirvenmetsästystä, suorita hirviammuntakoetta tai jotenkin erityisesti nosta harrastuksen tasoa sen vuoksi että siitä olisi maanpuolustuksellista hyötyä.

2) Miksei voisi rakentaa mutta nythän on kysymyksessä se seikka, että "jos osaa ampua hirvikiväärillä osaa ampua rynnäkkökiväärillä"! Asia on vähän sama asia kuin joku sanoisi että jos osaa ajaa henkilöautoa osaa ajaa myös rekka-autoa. Maallikon silmiin joka ei ole koskaan kumpaakaan ajanut tai on ajanut molempia kauan sitten suljetulla radalla ei ole mitenkään pätevä toteamaan henkilöautolla ja rekalla ajamisen olevan samanlaista! Vertaisin asiaa jos autokoulun toimitusjohtaja kertoisi lehdessä: "jos osaa ajaa henkilöautolla osaa ajaa myös rekalla"... Ei luoja!

3) Valitettavasti hyvin harvalla joka käy upseerin uraputken on mitään syvempää kokemusta ampuma-aseenkäytöstä kuin perusteiden osalta, joita tyypillisesti uraputkessa olevat opettavat vain pari vuotta, puhumattakaan että vuosia ja vuosia hinkattaisiin ja tutkittaisiin asiaa. Kuten kaikessa spesiaalikoulutuksessa ja edistyneimmissä armeijoissa ampuma-asekoulutus pitäisi siirtää niille henkilöille, jotka ovat asiaan erikoistuneita. Ampumataidon opettamisen sysääminen jokapaikanhöylille (joukkueenkouluttajat) on huono ratkaisu, koska harvemmin joukkueenkouluttajalla on mitään erikoisosaamista, taitoja, kykyjä tai kokemusta toimia tälläisessa tehtävässä. Kaikista naurettavin ratkaisu on sysätä tälläinen koulutus esim. määräaikaisille sopimussotilaille.
 

Palveluksessa

Korpraali
Commando kirjoitti:
1) Edelleen kukaan ei aloita hirvenmetsästystä, suorita hirviammuntakoetta tai jotenkin erityisesti nosta harrastuksen tasoa sen vuoksi että siitä olisi maanpuolustuksellista hyötyä.
2) Miksei voisi rakentaa mutta nythän on kysymyksessä se seikka, että "jos osaa ampua hirvikiväärillä osaa ampua rynnäkkökiväärillä"! Asia on vähän sama asia kuin joku sanoisi että jos osaa ajaa henkilöautoa osaa ajaa myös rekka-autoa. Maallikon silmiin joka ei ole koskaan kumpaakaan ajanut tai on ajanut molempia kauan sitten suljetulla radalla ei ole mitenkään pätevä toteamaan henkilöautolla ja rekalla ajamisen olevan samanlaista! Vertaisin asiaa jos autokoulun toimitusjohtaja kertoisi lehdessä: "jos osaa ajaa henkilöautolla osaa ajaa myös rekalla"... Ei luoja!
3) Valitettavasti hyvin harvalla joka käy upseerin uraputken on mitään syvempää kokemusta ampuma-aseenkäytöstä kuin perusteiden osalta, joita tyypillisesti uraputkessa olevat opettavat vain pari vuotta, puhumattakaan että vuosia ja vuosia hinkattaisiin ja tutkittaisiin asiaa. Kuten kaikessa spesiaalikoulutuksessa ja edistyneimmissä armeijoissa ampuma-asekoulutus pitäisi siirtää niille henkilöille, jotka ovat asiaan erikoistuneita. Ampumataidon opettamisen sysääminen jokapaikanhöylille (joukkueenkouluttajat) on huono ratkaisu, koska harvemmin joukkueenkouluttajalla on mitään erikoisosaamista, taitoja, kykyjä tai kokemusta toimia tälläisessa tehtävässä. Kaikista naurettavin ratkaisu on sysätä tälläinen koulutus esim. määräaikaisille sopimussotilaille.

1. Jos näin, siitä vaan. Metsästäjä on tyydyttävä sotilaskin. Esimerkki taisi kuvata sitä samaa kuin vertailu Kesäyön marssi, Nigmegenmarssi, Finlandiahiihto jne. Kenttäkelpoisuutta voi osoittaa muillakin tavoilla kuin jalka-, hiihto- tai pp-marssilla. Mitkä ovat sinun vaihtoehtosi ampumataidon eri tason osaamisen osoittamiseen?
2. Autonkoulun johtajan ajatus voi olla kannustaa niistä auton ajajista parhaat nousemaan sohvalta ja ryhtymään opettelemaan rekkakuskiksi.
3. Ammattisotilailla on omat roolinsa. Upseerit johtavat ja tekevät päätöksiä, opistoupseerit ovat työnjohtajia ja aliupseerit toteuttava. Sopimussotilaista rekrytoidaan parhaat alalle. Joukkueen johtajat kouluttavat joukolleen kaikki perusasiat. Erityisasioissa, esimerkiksi ampumakoulutuksessa käytetään kärkiosaajia, jotka ovat erikoistuneet alaansa.
 

Kapiainen

Respected Leader
Palveluksessa kirjoitti:
Kapiaiselle,
Todellista asiantuntemusta osoittaa, että kiinnittää huomion sanojaan eikä sisältöön.

3. Millä eväillä haastat everstien sotilaallisen osaamisen. Heillä tuota osaamista on esim. varusmiespalvelus, palvelu sopimussotilaana, upseerin tutkinto, yleisesikuntaupseerin tutkinto, täydennyskoulutusta 1 - 2 vuotta, palvelus PV:ssa 30 vuotta, palvelus kansainvälisissä tehtävissä, 10 tehtävää, 10 hallintoyksikössä, usealla toimialalla jne.

Jaahas - jos asiantuntijuutta mitataan noilla sinun kriteereilläsi niin eipä sitä ainakaan sinulta löydy..

JOS olisit VIITSINYT lukea mitä kirjoitin, olisit varmasti heti kättelyssä huomannut etten kiistänyt everstien sotilaallista osaamista - päinvastoin sanoin everstien osaamisen keskittyvän juuri sinne mihin sen pitääkin, eli yhtymän/vast johtamiseen. Ei everstin edes kuulu olla mikään aseenkäsittelyn ja ampumataidon osaaja ja opettaja..se on nykyjärjestelmässä ammattialiupseerin tehtävä ja heidän spesiaaliosaamisaluettaan.
Ja juuri siksi - noin 25 vuotta palvelusta, josta muutama ensimmäinen vuosi edes jossain tekemisissä aseenkäsittelyn ja ampumataidon opettamisen kanssa - loput reilut 20v kansainvälisissä tehtävissä, kymmenessä eri tehtävissä esikunnissa ja eri toimialoilla - juuri siksi ei kannattaisikaan alkaa julkisuudessa laukomaan "totuuksia" aseenkäsittelyyn liittyen... Yhtymän johtaminen varmaan niinsanotusti "kulkee" - aseenkäsittelyosaaminen sensijaan useimmiten on sieltä 25v takaa - jolloin Suomen Puolustusvoimissa ei sellaista asiaa edes ollut.. Vasta viimeisten reilun 10 vuoden ajan asiaan on herätty..

Tietenkään sille ei sitten mitään voi, jos koohottaa niin satalasissa ettei ehdi (viitsi) edes lukea mitä muut kirjoittavat..
 

Tetra

Respected Leader
BAN
commando kirjoitti:
3) Valitettavasti hyvin harvalla joka käy upseerin uraputken on mitään syvempää kokemusta ampuma-aseenkäytöstä kuin perusteiden osalta, joita tyypillisesti uraputkessa olevat opettavat vain pari vuotta, puhumattakaan että vuosia ja vuosia hinkattaisiin ja tutkittaisiin asiaa. Kuten kaikessa spesiaalikoulutuksessa ja edistyneimmissä armeijoissa ampuma-asekoulutus pitäisi siirtää niille henkilöille, jotka ovat asiaan erikoistuneita.
Meillä asepalveluksessa asekoulutuksen hoitivat joukkueenkouluttajat aselajista riippumatta. Jos tämän näkee huonoksi, tähän voisi ensilääkkeeksi tarjoita sellaista, että varuskunnissa asekoulutus keskitettäisiin tietyille henkilöille (vaikkeivat he olisi yhtä spesialisoituneita kuin joissain ulkomaisissa armeijoissa) joilla on siitä paras osaaminen. Voisin kuvitella, että esimerkiksi jääkärilinjan kouluttaja saattaa olla parempi opettamaan rynnäkkökiväärillä ampumista kuin esimerkiksi viestiaselajin kouluttaja? Nämä "jääkärilinjan" kouluttajat hoitaisivat esim. RK-koulutuksen kaikille yksiköille riippumatta siitä, onko kyseessä jääkärikomppania vai viestipatteri jne. Oikeastaan ihmettelen miksi näin ei ole jo tehty?
 

Kapiainen

Respected Leader
Tetra kirjoitti:
Meillä asepalveluksessa asekoulutuksen hoitivat joukkueenkouluttajat aselajista riippumatta. Jos tämän näkee huonoksi, tähän voisi ensilääkkeeksi tarjoita sellaista, että varuskunnissa asekoulutus keskitettäisiin tietyille henkilöille (vaikkeivat he olisi yhtä spesialisoituneita kuin joissain ulkomaisissa armeijoissa) joilla on siitä paras osaaminen. Voisin kuvitella, että esimerkiksi jääkärilinjan kouluttaja saattaa olla parempi opettamaan rynnäkkökiväärillä ampumista kuin esimerkiksi viestiaselajin kouluttaja? Nämä "jääkärilinjan" kouluttajat hoitaisivat esim. RK-koulutuksen kaikille yksiköille riippumatta siitä, onko kyseessä jääkärikomppania vai viestipatteri jne. Oikeastaan ihmettelen miksi näin ei ole jo tehty?

Hyvin ajateltu.. Valitettava fakta on se, että aselajien kouluttajat eivät useimmiten tunne minkäänlaista mielenkiintoa rynnäkkökiväärin käsittelyyn, josta luonnollinen seuraus on se, että sitä osata ja kun sitä ei osata, sitä ei haluta myöskään opettaa ja kun ei haluta, niin ei myöskään opeteta kuin se pakollinen minimi..ja useimmiten sekin "sinnepäin".
Jalkaväkikouluttajat sensijaan tänä päivänä jo viimein alkavat pääsääntöisesti osaamaan ja hallitsemaan asian ja sitä myös ansiokkasti kouluttavat.
Ajatus siitä, että jalkaväkikouluttaja kouluttaisi kaikille on teoriassa hyvä - käytännössä se on mahdoton toteuttaa. Kouluttajien määrä suhteessa alokkaiden määrään tekee asiasta mahdotonta. Varsinkin kun asia pitää opettaa alokaskaudella, ettei sitten tarvitse myöhemmin poisoppia virheellisiä malleja.
No, jotain on sentään tehty.. vastikään joukko-osastoihin on koulutettu tietty määrä "kärkiosaajia" joiden tehtävä on omissa joukko-osastoissaan kouluttaa perusyksiköihin "kärkiosaajat", jotka sitten vastaavat omassa yksikössään aseenkäsittelykoulutuksesta. Teoriassa ihan ok - mutta kovin suuri asennemuutos pitää tapahtua että asia oikeasti siirtyy käytäntöön. Palaan siis tässä kohtaa tuohon mitä alussa sanoin: Jalkaväkikouluttajilla on tänä päivänä useimmilla tahto ja palo asiaan - aselajimiehet eivät koe aseenkäsittelyä tärkeäksi, joten... Toisaalta ymmärrän sen, että aselajimiehille tärkein juttu on se oman aselajin juttu..MUTTA..tehokkaan asekäsittelyn perusteet on opetettavissa alokkaalle yllättävänkin nopeasti - JOS sen tekee huolella ja oikein - mutta se edellyttää sitä että kouluttaja osaa asian itse ja kokee sen myöskin tärkeäksi, muuten ei tulostakaan synny.
 

Zero The Hero

Kersantti
Arvelen että Kapiainen viittaa kesäkuussa MAASK:lla pidettyyn opetustilaisuuteen. Olin kouluttajana kyseisessä tapahtumassa ja joudun ikäväkseni toteamaan että aikaa oli riittävästi 'tuntee'-tason saavuttamiseen eikä kenestäkään koulutettavasta ainakaan niiden kolmen päivän ansiosta 'kärkiosaajaa' tullut.
Toivottavasti mielenkiinto aihetta kohtaan edes heräsi...
 

Kapiainen

Respected Leader
Zero The Hero kirjoitti:
Arvelen että Kapiainen viittaa kesäkuussa MAASK:lla pidettyyn opetustilaisuuteen. Olin kouluttajana kyseisessä tapahtumassa ja joudun ikäväkseni toteamaan että aikaa oli riittävästi 'tuntee'-tason saavuttamiseen eikä kenestäkään koulutettavasta ainakaan niiden kolmen päivän ansiosta 'kärkiosaajaa' tullut.
Toivottavasti mielenkiinto aihetta kohtaan edes heräsi...

Se riippuu niin paljon asenteesta tuo homma - jos sen tuntee tärkeäksi, sitä oppii - jos se on pakkopullaa, sitä ei opi..ja aivan kuten urheilusuorituksen tekniikassakin: kukaan ei koskaan ole liian hyvä. Mitä sitten tulee ko. opetustilaisuuteen niin se on aika suhteellista miten hyvä kukakin on - osa oli vastaavasti sitä mieltä että opetuksen taso/opettajien osaaminen oli kaikkea muuta kuin riitävää.. mutta se siitä..enkä ota siihen sen enempää kantaa kun en ollut paikalla. Tunnen kyllä suurimman osan ko tilaisuuden kouluttajista, eikä sen perusteella nyt ainakaan armeijan huonoimmat kaverit olleet kyseessä. Tosin - ilman mitään sarvia ja hampaita - "minä olin kouluttajana eikä kukaan muu osannut - asenne" on tässä kohtaa hieman outo - ottaen huomioon että tässä asiassa osaaminen perustuu itse kullakin lähinnä omaehtoiseen harrastuneisuuteen - joka ei kuitenkaan loppupeleissä perustu yhtään mihinkään kriteereihin, joten itsekritiikkin saattaisi olla paikallaan. Osa ko. tilaisuuden osanottajista on varmuudella asian kanssa tehnyt töitä kymmenisen vuotta, sekä töissä että vapaa-ajalla ja osaamista ihan taatusti on. Palaan taas urheilusuorituksen tekniikka teemaan. Vaikka olen parikymmentä vuotta kilpaillut joissakin lajeissa - menestynytkin joskus vähän - todennäköisesti hallitsenkin joitakin lajitekniikoita - en silti koskaan mene sanomaan toisesta saman lajin harrastajasta että "ei tuo valitettavasti mitään osaa..". Ylipäätään hyvä kouluttaja antaa arvon myös muiden osaamiselle kuin vain omalleen - ja ottaa muilta oppia, eikä tuumi "ei nuo mitään osaa - minä osaan.." Se asenne nimittäin ei vie asiaa pätkääkään eteenpäin - vaan päinvastoin.
Hyvään suuntaan ollaan jokatapauksessa menossa ja hyvä niin - viimeinkin on olemassa selkeä, yhtenäinen ohjeistus, joka on vielä kaikenlisäksi ihan kelvollinen - loppu on kiinni siitä, miten kukin ammattisotilas kohdallaan haluaa asian oppia ja omaksua ja viedä sitä eteenpäin.
 

Kapiainen

Respected Leader
Ylipäätään muutenkin kollegoiden osaamisen dissaaminen tämänkaltaisissa asioissa on outoa - kuten myös reserviläisten. Syy on yksinkertainen: Olisitte kouluttaneet paremmin jos osaamistaso ei noussut riittävälle tasolle = kouluttajat eivät hallinneet hommaansa!

Ihan sama pätee myös siihen, että osa ammattisotilaista parkuu tasalta ja puolelta miten huono on reserviläisten osaaminen siinä ja tässä asiassa. Siihenkin vastaus on yksinkertainen: Jos reserviläisten osaaminen on puutteellista, syy on ammattisotilaiden..itsehän olemme reserviläiset kouluttaneet..joten peilin eteen vaan jos tuntuu ettei reserviläissotilaiden osaaminen riitä..
 

Zero The Hero

Kersantti
Ilmaisin itseäni hieman väärin. En viitannut koulutettavien lähtö- tai päätöstasoon vaan käytetävissä olleeseen aikaan. Koulutettavien tason mittaaminen ei a)kuulunut optetustavoitteisiin, b)ollut ajan puitteissa mahdollista c)ollut a-tarvike kiintiön puitteissa mahdollista d)ollut tilaisuuden hengen mukaista. Jälkikäteen reflektoimme että puheeseen käytettiin liikaa aikaa, vaikka siitä ei kukaan koulutettava palautetta antanutkaan.

Enkä minä halua leveillä koska ei siihen ole rahkeita. Practical SM:nkin voitti Laukio.
 
Top