skärdis kirjoitti:
Moniko siltikään haluaa lähteä vapaaehtoisesti hokemaan "kyllä herra", "kyllä herra"? :huh:
Eipä ole tullut vapaaehtoispuolella herroiteltua ketään paitsi piruilumielessä. Eikä ole kukaan minuakaan herroitellut, ellei lasketa herrapelkoisia varusmiehiä, joita on joissain tapauksissa ollut
välittömässä läheisyydessä.
Veikkaanpa, että melko harva ja tuossa se miehistön puuttumisen ydin lieneekin. Korkeampiarvoisilla on ylennyksiä ja prenikoita, joita tavoitella, mutta entäs sillä sotamiehellä? Vaikka kuinka kiertäisit kinkereitä, niin ylennysten tie on pian loppuun kuljettu ja sotilasuran huipullakin ollaan vielä herrahissin alimmalla mahdollisella portaalla.
Yhteenkuuluvuuden tunnetta ilman herroittelua pääsee kokemaan urheilu- ja metsästysseuroissa, kunnallispolitiikassa tai vaikka mieskuorossa.
Mihin asti 6/8/9 kk asevelvollisena palvelleen jääkärin tulisi edetä? Alikersantin arvo ja ryhmänjohtajan tai ryhmänvarajohtajan asema ovat ilmeisesti ihan liian helppoja hommia?
Muistutuksena: Tuon kahden kulmaraudan saamiseen menee säännön mukaisesti ainakin se 10 vuotta jos lähtee liikkeelle jääkärin arvosta.
Jalkaväen aliupseerin tehtävät ovat kaiketi helppoja, jos pitää hyväksyttävänä normina sitä, minkä PV asettaa tavoitteeksi varusmiesaliupseereille. Ei kai sitä tarvitse osata muuta kuin huutaa ”
KK tukee! Muut – syöksyen eteenpäin”
Tosiasiassa tuo ei riitä alkuunkaan, koska moni omaan koulutushaaraan ja aselajiin liittyvä asia koulutetaan hyvin puutteellisesti tai kuten aselajimiehillä: ne jätetään kokonaan kouluttamatta.
Jos mietitään ihan sen alimman herraportaan eli ryhmyrien hommaa, niin ainakin jalkaväkimiehillä riittää kehittymistä ja opeteltavaa enemmän kuin työssäkäyvä normaali reserviläinen pystyy edes irrottamaan aikaa noiden harjoitteluun. Liikekannellepanossahan joukon omat esimiehet kouluttavat omaa joukkoaan ja ullatus ullatus, tuo koulutusvastuu ja sen käytännön toteuttaminen lankeaa juuri aliupseereille. Mitenkäs koulutat jos et itse hallitse aiheita tarpeeksi hyvin?
Saati sitten sodan ajan tehtävät: Jalkaväen ryhmänjohtajan tulee hallita oman koulutushaaraisen mukaisen partion ja ryhmän johtaminen ollen sen paras mies ja ryhmänsä esitaistelija, pystyä kouluttamaan sitä ja sijaistaa tarvittaessa omaa esimiestään. Lisäksi ryhmälle voidaan antaa erityistehtäviä, jotka kyllä kuuluvat paperilla kaikille joukoille, mutta koska niitä ei kouluteta kunnolla, niin niiden suorittaminen jää tynkätasolle. Kaikkein paras esimerkki lienee tiedustelu, jota kaikki joukot suorittavat. Tavanomainen reservistä perustettava jääkäriryhmä ei kaiketi kykene muuhun kuin tähystystiedusteluun. Sen kuitenkin tulisi pystyä myös partiotiedusteluun, sissitoimintaan ja yleisimpiin reservitehtäviin komppanian sisällä eli kivääri- ja pst-reserviksi.
Tuon kaiken lisäksi joukon tulee pystyä taistelemaan maastossa, että rakennetulla alueella, kesällä ja talvella, pimeällä ja valoisalla. Omata sellaiset erätaidot, että se tulee omillaan toimeen säilyttäen taistelukykynsä ainakin sen aikaa, mitä se pystyy kantamaan pakkauksissa materiaalia eli vähintään viikon. Lisäksi tulisi vielä olla hyvä ampuja, omata riittävän hyvä fyysinen kunto ja sekä olla henkisiltä ominaisuuksiltaan sopiva.
Tuossa vain hieman koulutusaiheita jokaiselle reservin johtajalle. Se pillujuttuja heittävä ammattitaitoinen kantahenkilökuntaan kuuluva sotilas ei tuossa kohtaa enää opasta tai auta vaan jokainen on oman ammattitaitonsa varassa.
Tietysti tässä pitää huomioida, että minun normini hyvästä tasosta eroavat hyvin radikaalisti siitä normista, minkä Puolustusvoimat ovat asettaneet.
Hyvin koulutetun jääkärin pitäisi lennosta pystyä vaihtamaan tehtävää ryhmänjohtajaksi, hyvin koulutetun ryhmänjohtajan taas pitäisi pystyä joukkueenjohtajan tehtäviin etc. Ja toki ne omat hommatkin pitäisi osata tarpeeksi hyvin. Ilman omakehua: minä pidän itseäni keskimääräistä taitavampana ja parempana jalkaväkimiehenä ja ryhmänjohtajana, mutta löydän jatkuvasti kehittämiskohteita ja opeteltavaa tai kerrattavaa ihan jo noiden rj-hommien osalta. Teoriassa pitäisi vielä kehittyä seuraavan tason tehtäviin, mutta aika ei vain millään riitä kaikkeen ja pitää priorisoida.