Kertausharjoitusvuorokausia saa tulevaisuudessa nettiopinnoista

Kapiainen

Respected Leader
No problem - asia lienee käsitelty = jatketaan eteenpäin.

Se, mikä tässä on olennaista on se että nyt viimeinkin meillä on asialle yleinen hyväksyntä, asiaa ei vain saa vaan pitää kouluttaa kaikille varusmiehille ja ajan kanssa homma lähtee sujumaan paremmin ja paremmin.
Asiaahan on monissa perusyksiköissä koulutettu jo toistakymmentä vuotta - tosin käytännössä aina vähintään "puolisalaa", koska ylemmän tahon varaukseton hyväksyntä on puuttunut..ja riippuen esimiehistä, välillä on suorastaan vaadittu että asiaa koulutetaan, kunnes esimiehen vaihtuessa se on kielletty.

Kaikkein olennaisin juttu on se, että nyt päästään niinsanotusti luvan kanssa itse asiaan..viimeinkin!
 

koponen

Kenraali
Monimuoto-opinnot voivat sivumennen ajatellen sopia paremmin tietoainesta painottaviin tehtäviin. Lihasmuistiin puskeminen ei verkossa onnistu, ja kaikkea sotilaallisesti välttämätöntä ei ole helppo saada vaikkapa liikuntamassatapahtumilla mitatuksi. Sen sijaan vaikkapa kenttähuoltojärjestelmän osan johtamisesta tai verkotetun järjestelmän asetustoimenpiteistä hyvin tehty, harjaannuttava oppisisältö verkossa ja perään näyttökokeena osoitettu kyky soveltaa = vähän KH/VEH-rahaa suhteessa hyötyyn ja sijoitettavuuteen.

Joidenkin asioiden osalta voidaan laittaa rajat sellaisiksi, että kenttäkelpoisuuden osoittaminen on varmasti toteutunut. Kolmosella alkava aika maratonilla tarkoittaa sitä, että henkilö harjoittelee jatkuvasti ja tavoitteellisesti kestävyysliikuntaa. Riittävä viite monesta asiasta, vaikkei kerrokaan juuri mitään jalkaväkitaistelijan tarvitsemasta suorituskyvystä.

En tuomitse lainkaan ajatusta, päin vastoin, mutta pirulauta PV:n pitää hoitaa markkinointi ja suoritusten todentaminen tällä kertaa kunnolla! "Pojat pois pahanteosta" -täkyksi jättäminen olisi loukkaavaa reserviä kohtaan.
 

Kapiainen

Respected Leader
koponen kirjoitti:
Monimuoto-opinnot voivat sivumennen ajatellen sopia paremmin tietoainesta painottaviin tehtäviin. Lihasmuistiin puskeminen ei verkossa onnistu, ja kaikkea sotilaallisesti välttämätöntä ei ole helppo saada vaikkapa liikuntamassatapahtumilla mitatuksi. Sen sijaan vaikkapa kenttähuoltojärjestelmän osan johtamisesta tai verkotetun järjestelmän asetustoimenpiteistä hyvin tehty, harjaannuttava oppisisältö verkossa ja perään näyttökokeena osoitettu kyky soveltaa = vähän KH/VEH-rahaa suhteessa hyötyyn ja sijoitettavuuteen.

Joidenkin asioiden osalta voidaan laittaa rajat sellaisiksi, että kenttäkelpoisuuden osoittaminen on varmasti toteutunut. Kolmosella alkava aika maratonilla tarkoittaa sitä, että henkilö harjoittelee jatkuvasti ja tavoitteellisesti kestävyysliikuntaa. Riittävä viite monesta asiasta, vaikkei kerrokaan juuri mitään jalkaväkitaistelijan tarvitsemasta suorituskyvystä.

En tuomitse lainkaan ajatusta, päin vastoin, mutta pirulauta PV:n pitää hoitaa markkinointi ja suoritusten todentaminen tällä kertaa kunnolla! "Pojat pois pahanteosta" -täkyksi jättäminen olisi loukkaavaa reserviä kohtaan.

Joo, ajatushan on siis sellaisenaan hyvä..ja minusta se pitäisi toteuttaa jokatapauksessa, oli kh-resurssit sitten millaiset tahansa jatkossa. Ehdottomasti on paljon asioita, joiden osaamista voidaan syventää ja kehittää verkko-opinnoilla, fyysisen kunnon kehittäminen on aina paikallaan ja jos reserviläisiä saadaan siihen aktivoitua jollakin "porkkanalla" niin oikein hyvä.
Nyt mietinnän aihe pitäisikin ehkä lähinnä olla se, mikä on se houkutin! Mielestäni kertausharjoitusvuorokausien kerryttäminen muilla suoritteilla kuin kertausharjoituksilla ei ehkä ole oikea houkutin kuitenkaan.
No, eihän tässä ongelmaa varsinaisesti ole - kuvittelen, että PV:n ajatus tässä kh-vuorokausien kerryttämisessä on tosiasiassa se, että sitä kautta se tosiasiallinen houkutin on kertausharjoitusvuorokausien kertyessä tulevat ylennykset. Ei siinä mitään - ei se keltään pois ole jos reserviläisiä ylennetään - ja jos se kannustimeksi heille riittää, niin oikein hyvä! Mutta mieluummin sitten rukataan hiukan ylentämisperusteita kuin kerrytetään kh-vuorokausia muilla kuin kh-vuorokausilla siksi että niitä ylennyksiä saataisiin.

Ylipäätään kaikki millä saadaan reserviläisten osaamista ylläpidettyä, laajennettua ja syvennettyä on vain eduksi.
 

Palveluksessa

Korpraali
Nyt päästiin asian ytimeen, alun hirviammuntojen jälkeen.
Reserviläisille suunnitellaan nykyistä vaativampia tehtäviä ja entisetkin muuttuvat vaativimmiksi maavoimien uuden taistelutavan ja uuden kaluston yms vuoksi. Samaan aikaan joukkojen määrä vähenee. Vähemmällä on pystyttävä enempään.

Pelkät kertausharjoitukset, vaikka niiden määrä nostetaankin 18 000 koulutettavaan vuodessa 2015 alkaen ei riitä. Reserviläisten osaamisen ja toimintakyvyn kehittämiseen tarvitaan kertausharjoitusten lisäksi vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta ja omaehtoista toimintaa. Puolustusvoimat on kyseistä kolmen osan kokonaisuutta rakentamassa sekä luomassa siihen mahdollisuuksia ja kannusteita.

Vaikuttaa, että tällä keskustelupalstalla on ammunnan tosiosaajia ja harrastajia. Pääosaa reservistä ei kaltaisiksenne saada koskaan. Hyvä tavoite on reservin osaamisen ja toimintakyvyn keskiarvon nostaminen ja hajonnan pienentäminen. Tämä tehdään tekemällä omaehtoisuus ja vapaaehtoisuus mahdolliseksi ja kannustavaksi. Kertausharjoituksista kertausharjoitusvuorokausia ja muista koulutusvuorokausia. Ylennykset sitten sodan ajan tehtävän, kertausharjoitusvuorokausien ja mahdollisesti myös koulutusvuorokausien perusteella.

Kaikkiin osaamisen ja toimintakyvyn näyttöihin on mahdollista tehdä vaatimukset, kriteerit ja mittarit.

Keskustelussa kritisoitiin, ehkä heittona esitettyä, hirviammuntakoetta. Keskustelun seuraamisen perusteella osallistujilla saattaisi olla parempi, nousujohteinen, toteuttamiskelpoinen esitys. Jäädään odottelemaan.
 

Kapiainen

Respected Leader
Palveluksessa kirjoitti:
Reserviläisille suunnitellaan nykyistä vaativampia tehtäviä ja entisetkin muuttuvat vaativimmiksi maavoimien uuden taistelutavan ja uuden kaluston yms vuoksi. Samaan aikaan joukkojen määrä vähenee. Vähemmällä on pystyttävä enempään.

No, totta kyllä - mutta samaan aikaan kannattaa kyllä siinä mielessä pitää jalat tiukasti maassa sen suhteen mitä se vaativuus reserviläisen kohdalla ennenkaikkea on. Jos tarkastellaan edellä mainitsemiasia asioita reserviläissotilaan näkökulmasta, niin suurin muutos vaativuuteen tulee "sotahomman" muuttuessä selvästi aikaisempaa fyysisemmäksi. Uuden taistelutavan taistelutekniikka sinänsä suoritteena reserviläisten tehtävien näkökulmasta katsoen sinänsä muutu mitenkään mullistavasti. Jääkäri tappaa edelleen vihollista ryhmänsä osana, PST-mies tuhoaa tankkeja, tykkimies valmistelee ampumatarvikkeet ja ampuu tykillä kuten ennenkin jne. Uusi kalusto ei sekään ole sinänsä mitenkään erityisen ihmeellistä oppia käyttämään - pääosin se on kunnon sotakalustoa = käyttö on helposti ja nopeasti omaksuttavissa. Ei siis sinänsä mitään erityisen ihmeellistä ja vaativaa sinänsä...paitsi se, että tehtävien fyysisesti vaatimukset ovat nousseet merkittävästi - jopa enemmän kuin ehkä osattiin arvioida.

Näinollen parasta, tärkeintä ja hyödyllisintä mitä reserviläinen voi tehdä asian eteen on kehittää fyysistä kuntoaan..ja toisaalta on muistettava myös se, että niin kauan kuin fysiikka ei ole tehtävien vaativuuden tasalla, ei siitä uudesta kalustostakaan ole iloa jos sitä ei jaksa kukaan käyttää..

Treeniä, treeniä ja treeniä - ei maksa mitään ja jokainen voi kohdallaan tehdä asian eteen aikalailla paljon JOS vain tahtoo.
 

baikal

Supreme Leader
Aivan, pitää olla sellaisessa fyysisessä vedossa, että selviää edes pelipaikoille, joissa aseet otetaan käyttöön. Fyysiset vaatimukset ovat taatusti kasvaneet, siinä sitä on valkkaamista, kun etsii suorittavaan joukkoon tarpeeksi hyväkuntoista väkeä. Onnistuu, kun hyväksyy joukkojen pääluvun alenemisen ehdoitta.

Palveluksessa - kommenttiin: jos arvioidaan, että uudet askeleet yhteydenpidossa reserviin tuovat 2000 yhteydenottoa, niin ollaanko onnistuttu? Entäs kun yhteydenotoista pääosa tuleekin ressuilta, jotka ovat jo aktiiveja? Ikähaitari päätyen aina 60 vuotta plus. -90-luvulta mukana olleiden ikääntyneiden aktiivien saattohoitotarpeeseen vastaavaa yhteydenpitoa?

Puolustusvoimien erilaiset askeleet tulevat ymmärrettäviksi ja niitä voi pitää aivan oikeina vetoina, kun unohtaa kylmästi 200-300 tuhannen sotilaan reservipuheet ja reivaa vahvuudet lujasti pienemmiksi. Samoin erilaiset ostokset jne. tulevat ymmärrettäviksi, kun unohtaa kategorisesti viralliset vahvuuspuheet. Okei, tänään voi vahvuus olla jotain, mutta tavoitetilat ovat jo kyllä muuta.

Kannattaa huomata, että jo nyt voidaan varustaa oikein hyvin tietty joukko, se suorituskykyisin osa, joka pystyy vastaamaan myös parhaiten fyysiseen huutoon. Joukkojen kokonaispääluku voidaan ilmoittaa vaikka miljoonaksi, onhan meillä mielettömästi miehiä, jotka ovat käyneet intin.

Mitä haluan sanoa? Pv on kyennyt varustamaan ja kouluttamaan suorituskykyisimmän osan oikein hyvin, hirmuista päälukuilmoitusta riiputetaan mukana muista syistä kuin että se tarkoittaisi jotain taistelua "kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää".
 

Kapiainen

Respected Leader
baikal kirjoitti:
Palveluksessa - kommenttiin: jos arvioidaan, että uudet askeleet yhteydenpidossa reserviin tuovat 2000 yhteydenottoa, niin ollaanko onnistuttu? Entäs kun yhteydenotoista pääosa tuleekin ressuilta, jotka ovat jo aktiiveja? Ikähaitari päätyen aina 60 vuotta plus. -90-luvulta mukana olleiden ikääntyneiden aktiivien saattohoitotarpeeseen vastaavaa yhteydenpitoa?

Mielestäni juuri tuossa on se ongelman ydin - kuten on monessa muussakin vastaavanlaisessa jutussa. Joku kohderyhmä tavoitetaan - mutta se on juuri se kohderyhmä, jolla asiat on jo muutenkin kunnossa ja se kohderyhmä jota tavoitellaan, jää saavuttamatta.
Seurailin jokin vuosi sitten sivusta - mutta läheltä - erästä toista asevelvollisten fyysisen kunnon parantamiseen tähdännyttä kampanjaa. Kohderyhmä oli ne varusmiespalvelukseen tulossa oleva nuoret, joiden fysiikka tarvitsisi kehittymistä jotta varusmiespalvelus olisi sujuvaa. Millaiset nuoret huutoon vastasivat? Pääsääntöisesti ne nuoret, jotka jo muutenkin oli aktiviteettia liikuntaharrastusten suuntaan - ja vain äärimmäisen harva niistä, joita tosiasiassa tavoiteltiin.

Sama ongelma se on reserviläistenkin kanssa. Ne tavoitetaan, joilla homma on jo kunnossa - ja ne joita tosiasiassa tavoitellaan, eivät edelleenkään ole kiinnostuneita. Kh-vuorokausia ja ylennyksiä porkkanaksi..toimiiko? Pahoin pelkään että ne motivoivat taas kerran lähinnä niitä reserviläisiä, joilla on jo muutenkin aktiviteettia ja tahtotilaa omien valmiuksiensa kehittämiseksi - ne, joilla ei ole tuskin saadaan kh-vuorokausilla ja niiden mukana ylennyksillä innostumaan..

Tämä on oikeasti hankala kysymys ratkoa - jos jollakin on toimiva ratkaisu, niin siitä taatusti oltaisiin jossain kiitollisia..
 

Kapiainen

Respected Leader
Zero The Hero kirjoitti:
Ainoa asia joka saa suuren hiljaisen ja vastahakoisen reservin aktivoitumaan on rahallinen korvaus tavalla tai toisella.

Näin se varmasti on. Varusmiehen saa motivoitua suhteellisen hyvin lomavuorokausilla ja erittäin hyvin lomavuorokausien menettämisen uhalla - reserviläisten pääosan motivointiin tuo rahallinen korvaus on varmasti niitä ainoita toimivia vaihtoehtoja.
Mikä se sitten käytännön tasolla voisi olla se toteutustapa? Tuloveroprosentin huojennus sellaisille reservin sotilaille, jotka suorittavat vuosittain tietyn määrän suoritteita...?
 

koponen

Kenraali
Nuoria ihmisiä ajaa raha ja häpeä (häpeän pelko). Aika yksinkertaista rakentaa noista kepit ja porkkanat... Mutta ei suomalaisessa nykytodellisuudessa.
 

AKE-ukki

Ylipäällikkö
Myös täytyy muistaa toinenkin raadollinen puoli! Jos joku lähtee vapaaehtoisesti ja ilmaisesti tekemään jotain, niin ei heti lähdetä RIISTÄMÄÄN heittämällä tyyliin.. "kun sä ny oot halukas tekemään, niin voisikkos tehdä tuota ja tuota ja tuota sun täytyy sitoutua, tehä sopimus jne." Ko. tavalla saadaan kyllä väki vierastamaan ja kaikkoamaan näistä ympyröistä.

Nykynuoriso on fiksua väkeä, he kyllä aistivat milloin heitä käytetään hyväksi. Tapa hoitaa näitä(kin) asioita on hyvin herkkä!

Tämä tuntuu sotavaltion palveluksessa oleville ja meille hardcore ressuille varmaankin hieman pehmolta ja oudolta, mutta maailma on mennyt sellaiseksi.
Kukaan ei halua tehdä ilmaista työtä ja vapaa-ajalle on myös laskettu hinta.
 

Tvälups

Ylipäällikkö
AKE-ukki kirjoitti:
Myös täytyy muistaa toinenkin raadollinen puoli! Jos joku lähtee vapaaehtoisesti ja ilmaisesti tekemään jotain, niin ei heti lähdetä RIISTÄMÄÄN heittämällä tyyliin.. "kun sä ny oot halukas tekemään, niin voisikkos tehdä tuota ja tuota ja tuota sun täytyy sitoutua, tehä sopimus jne." Ko. tavalla saadaan kyllä väki vierastamaan ja kaikkoamaan näistä ympyröistä.

Nykynuoriso on fiksua väkeä, he kyllä aistivat milloin heitä käytetään hyväksi. Tapa hoitaa näitä(kin) asioita on hyvin herkkä!

Tämä tuntuu sotavaltion palveluksessa oleville ja meille hardcore ressuille varmaankin hieman pehmolta ja oudolta, mutta maailma on mennyt sellaiseksi.
Kukaan ei halua tehdä ilmaista työtä ja vapaa-ajalle on myös laskettu hinta.

Voisiko luottamus olla hyvä alku?

Sveitsissä ja Ruotsissa reserviläisille uskotaan ase haltuun muun materiaalin ohessa.
 

AKE-ukki

Ylipäällikkö
Maaliin voi päästä myös hieman koukkaamallakin. Ase kotiin... liikaa muttia!! Sosiaalinen kaveripaine voi olla paras tapa lähestyä tätä aihetta! Me (miehet) olemme kautta aikojen halunneet kuulua erilaisiin heimoihin,lahkoihin ja vastaaviin jengeihin. (tämä maanpuolustus.net on myös hyvä esimerkki siitä).

Joten nus.... ttu RYT ajatus takaisin ja uudella innolla/panostuksella. Vetämään oikeat henkilöt oikealla paikalle. Niuhotus ja nipotus pois!

Meitä seniilejä vanhuksia unohtamatta (niin kauan kun sokeri suussa sulaa...)
 

dr. Strangelove

Luutnantti
Kapiainen kirjoitti:
Se, mikä tässä on olennaista on se että nyt viimeinkin meillä on asialle yleinen hyväksyntä, asiaa ei vain saa vaan pitää kouluttaa kaikille varusmiehille ja ajan kanssa homma lähtee sujumaan paremmin ja paremmin.
Asiaahan on monissa perusyksiköissä koulutettu jo toistakymmentä vuotta - tosin käytännössä aina vähintään "puolisalaa", koska ylemmän tahon varaukseton hyväksyntä on puuttunut..ja riippuen esimiehistä, välillä on suorastaan vaadittu että asiaa koulutetaan, kunnes esimiehen vaihtuessa se on kielletty.

Kaikkein olennaisin juttu on se, että nyt päästään niinsanotusti luvan kanssa itse asiaan..viimeinkin!

Jottei niin helposti pysyttäisi asiassa, palaan vielä hetkeksi off topiciin.. :a-grin:

Olet ehdottoman oikeassa tuossa viimeisessä virkkeessä. Kauan asiasta on väännetty ja tiettävästi painetta vanhassa (lue: tutussa ja turvalliseksi koetussa) pysymiseen oli loppuun saakka.

Kentällä ei kuitenkaan jääty tuleen makaamaan vaan, kuten kerrot, on eri tahoilla koulutettu jo kauan enemmän tai vähemmän hyväksytysti. Itselleni oli erittäin positiivinen yllätys pari vuotta sitten kuulla, että kokonainen ei-JV-joukko-osasto oli jo ennakoiden siirtynyt yksinomaan uuteen tapaan.
 

dr. Strangelove

Luutnantti
Tvälups kirjoitti:
AKE-ukki kirjoitti:
Myös täytyy muistaa toinenkin raadollinen puoli! Jos joku lähtee vapaaehtoisesti ja ilmaisesti tekemään jotain, niin ei heti lähdetä RIISTÄMÄÄN heittämällä tyyliin.. "kun sä ny oot halukas tekemään, niin voisikkos tehdä tuota ja tuota ja tuota sun täytyy sitoutua, tehä sopimus jne." Ko. tavalla saadaan kyllä väki vierastamaan ja kaikkoamaan näistä ympyröistä.

Nykynuoriso on fiksua väkeä, he kyllä aistivat milloin heitä käytetään hyväksi. Tapa hoitaa näitä(kin) asioita on hyvin herkkä!

Tämä tuntuu sotavaltion palveluksessa oleville ja meille hardcore ressuille varmaankin hieman pehmolta ja oudolta, mutta maailma on mennyt sellaiseksi.
Kukaan ei halua tehdä ilmaista työtä ja vapaa-ajalle on myös laskettu hinta.

Voisiko luottamus olla hyvä alku?

Sveitsissä ja Ruotsissa reserviläisille uskotaan ase haltuun muun materiaalin ohessa.

Luottamus hyvä, kontrolli paras... Minun on erittäin vaikea nähdä, että tässä kohtalaiseen kollektiiviseen asekauhuun vajonneessa maassa mikään varteenotettava taho voisi julkisesti lähteä esittämään aseiden jakamista reserviläisille. Ei vaikka kyseessä olisi miten seulottu valiojoukko. Olkoonkin, että olen luontaisesti sekä kyynisyyteen että skeptisyyteen taipuvainen, mutta itse näen Suomen yksityishenkilöiden aseiden hallussapitämisen taivaanrannassa sitä synkempiä pilviä mitä pidemmälle tulevaisuudeen yritän tuijotella.

Jokin muu kannustin pitää keksiä. KH-vuorokaudet riittävät pienelle osalle. Tuolla aiemmin väännettiin kättä siitä, että onko ehdotus jakaa KH-vuorokausia esim. hirvimerkistä tai Sulkavan soudusta, ja joku kommentoi miten MPK:n parissa (korvaavia) KH-vuorokausia jaetaan vain osasta toimintaa. En nyt löytänyt oikeaa viestiä sitä tähän lainatakseni mutta jotakuinkin noin siinä sanottiin. Tuo pitää paikkansa - osittain. Olen nimittäin itse tullut istuneeksi vuosien varrella erinäisissä tilaisuuksissa, joiden sotilaallista antia/arvoa on joutunut suurennuslasilla etsimään mutta korvaavia vuorokausia niistäkin on jaettu...

Henkilökohtaisesti pidän julkisuuteen tuotua avausta edelleen hyvänä. Minusta se ei ole keneltäkään pois, jos joku hirvimies saa merkistä päivän tai pari samoin kuin joku Sulkavan soutaja, tms. Jos sillä aktivoidaan jokunen ressu, niin se on pelkästään hienoa. Massoja sillä ei tavoiteta. Kuten kapiainen (ja taisi olla joku muukin) kirjoitti, tällä tapaa luultavasti kalastetaan enimmäkseen ressuja, jotka ovat jo valmiiksi aktiivisia.

Raha voisi olla hyvä houkutin. Mutta miten paljoin sitten pitäisi maksaa? Ja mistä se raha otetaan, kun niintä oikeita 'kovia' kertauksiakaan ei ole varaa tällä hetkellä järjestää? Käskettyyn harjoitukseen nykyään aika moni ressu kuitenkin paikalle saapuu.
 

commando

Kenraali
Eiköhän sen aktivoinnin pitäisi lähteä MPK:ssa ja muissa vapaaehtoisporukoissa tulemalla ulos kaapista ja eikä ase-, nato- militaristi- ym. pelkoisten reaktioiden takia käyttäytyä kuin juutalaiset 30-luvulla eli "huonompaan suuntaan menee muttei ne meille mitään tee jos ollaan vaan ihan hiljaa"... :D Tosiasiassa PV on itse kussut muroihin jo antamalla heikohkoja kannanottoja mm. aselakilausunnoissa, piilottelemalla huonoa varustusta ja olemalla hiljaa mm. valikoivan asevelvollisuuteen siirtymisestä. Liian kauan ollaan oltu hiljaa kenraalikunnassa ongelmista mutta ehkä joku päivä vielä kenraalikuntakin saa oman Mikko Paateronsa, joka on valmis ottamaan kantaa joka asiaan ja esittelemään univormuaan kaikille työaseenaan tietysti pistooli vaikka kuulemma vasta poliisiylijohtajana toimiessaan oli ensimmäistä kertaa poliisipartion mukana. :D

Menkääpä muuten kysymään varusmiehiltä, kapiaisilta ja siviileiltä että tiedättekö mikä on MPK eli maanpuolustuskoulutus ja saatatte yllättyä että siviilit ja varusmiehet eivät tiedä ja suurin osa kapiaisistakin sanoo että on kuullut muttei koskaan ollut mukana tai ovat niitä asehulluja reserviläisiä.
 

Laamanator

Eversti
Eräs vaihtoehto on tietysti tosiasoiden tunnustaminen ja sen seikan hyväksyminen, ettei vapaaehtoinen sotilaallinen toiminta ilman reilua taloudellista kannustinta kykene normaalioloissa liikuttamaan suuria massoja, vaan osallistujien määrä on rajallinen. Samassa yhteydessä voidaan myös todeta, ettei Puolustushallinnolla ole resursseja luoda niin suuria kannusteita, että suuri vapaaehtoisiksi ilmoittautuva yleisö saataisiin riemumielin rientämään sotilaallisten harjoitteiden pariin.

Taloudelliset kannusteet motivoivat ihmiset vapaaehtoisesti jopa töihin, mutta sellaisten kannustimien luominen yksistään puolustushallinnon toimesta reserviläisten aktivointiin on mahdotonta. Mikäli tällainen käytäntö haluttaisiin luoda, edellyttäisi se erittäin vankkaa poliittista tahtoa sekä muun yhteiskunnan osallistumista. Nykyisessä tilanteessa sellainen on fantasiaa.

Saman vapaaehtoisuuden vähäisyyden ja motivointikeinojen rajallisuuden perusongelman kanssa on tässä maassa painittu jo 20-30-luvun Suojeluskuntajärjestön toiminnasta lähtien - siitäkin huolimatta, että mainittuna aikakautena yhteiskunta oli hyvin erilainen ja maanpuolustusaktiviteettien kanssa "kilpaileva" muu harrastustarjonta oli nykyaikaan verrattuna hyvin vähäinen. Lienee selvää, että mitään kaiken ratkaisevaa motivointitaikatemppua ei ole tähän päivään mennessä keksitty.

Maaliin voi päästä myös hieman koukkaamallakin. Ase kotiin..

Onko Puolustusvoimien aseiden jakaminen reserviläisille kotisäilytykseen oikeasti hyvä idea ja mitä lisäarvoa se toisi sille, että joukkoon kuuluvilla reserviläisillä olisi esimerkiksi vaikka kuitatut henkilökohtaiset aseet, mutta Puolustusvoimien säilytyksessä? Jos haluaa harrastaa asekäsittelyä ja ampumista omaehtoisesti vapaa-ajallaan, niin ampuma-aseiden hankintalupia myönnetään hakemusta sekä maksua vastaan ja aseitakin saa vielä toistaiseksi kaupasta. Lisäksi valinnanvara on huomattavasti suurempi. Mihin ihmeeseen reserviläiset tarvitsevat Puolustusvoimien aseita harjoitusten ulkopuolella?

Jos syystä tai toisesta yhteiskunnassa päädyttäisiin sellaiseen ratkaisumalliin, jossa henkilökohtaiset aseet haluttaisiin sveitsiläistyyppisesti jakaa muun materiaalin ohella reserviläisille (esim. MAAKK) kotisäilytykseen, edellyttäisi tämä aseiden luovuttamisen sallivaa lakimuutosta, mikä puolestaan edellyttäisi kohtalaisen vahvaa poliittista tahtotilaa. Tällä hetkellä tällainen kehitys ei vaikuta kovin todennäköiseltä skenariolta.

Lisäksi kannattaa huomioida, miten tämä vaikuttaisi vastaavasti aselainsäädäntöön ja omaehtoisen toiminnan mahdollisuuksiin. Tämähän antaisi hyvän option tiukentaa esimerkiksi urheilu- ja reserviläisammuntaperusteella myönnettävien ampuma-aselupien lupakäytäntöjä, koska tilanne olisi "oleellisesti muuttunut". Sijoitetut reserviläiset voisivat harjoitella Puolustusvoimien aseilla Puolustusvoimien tarpeiden (= 10ls kilpasarja:a-cool:) mukaisesti, joten mitään tarvetta esimerkiksi omaehtoisuuteen perustuville reserviläisammuntaharrastuksille tai niissä käytettäville yksityisesti omistetuille erittäin järeille ja tulivoimaisille aseille ei enää olisi.

Se ikävämpi vaikutus, että tämä käytäntö rajaisi reserviläisten enemmistön sotilaallisten aseharrastusten ulkopuolelle on lainsäätäjän näkökulmasta pelkkä sivuseikka. Perusteluna voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, että onko sijoittamattomien reserviläisten omaehtoiselle asekäsittely- ja ampumataidon ylläpitämiselle enää lähitulevaisuudessa tarvetta ja asettaa toiseen vaakakuppiin vaikka aseiden vähentämistavoitteet sekä YJT:n riskitekijät yms. sisäasiainministeriötä ja poliisihallitusta kiinnostavat yksityiskohdat. Samalla SA-vahvuuden (= sijoitetun reservin) kehityksen laskevaa trendiä ja yleisen asevelvollisuuden lähitulevaisuuden kehitysnäkymiä ei varmasti jätetä huomioimatta. Yllättäen reserviläisten yksityisomistettujen järeiden ja erittäin tulivoimaisten aseiden hallussapidon tarpeen perusteet saattavat uudelleentarkastelun jälkeen näyttää niitä ohjaavan hallinnonalan näkökulmasta vallan toiselta kuin esimerkiksi vielä 90- tai 2000-luvulla.

Tällainen kehityssuunta johtaisi siihen, että järjestelmä voi kääntyä muutoksien seurauksena ihan toiseen asentoon kuin yksittäinen reserviläinen tai kansalainen olisi toivonut. Aihetta ja siihen liittyviä eri tekijöitä on raapaistu pintapuolisesti myös toisessa ketjussa: http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=1920 , joten sitä tuskin kannattaa tässä yhteydessä ryhtyä käsittelemään tämän syvällisemmin. Näin hieman taivaanrantaa harmaalla pensselillä maalatakseni.

Eiköhän sen aktivoinnin pitäisi lähteä MPK:ssa ja muissa vapaaehtoisporukoissa tulemalla ulos kaapista ja eikä ase-, nato- militaristi- ym. pelkoisten reaktioiden takia käyttäytyä kuin juutalaiset 30-luvulla eli "huonompaan suuntaan menee muttei ne meille mitään tee jos ollaan vaan ihan hiljaa".

Menkääpä muuten kysymään varusmiehiltä, kapiaisilta ja siviileiltä että tiedättekö mikä on MPK eli maanpuolustuskoulutus ja saatatte yllättyä että siviilit ja varusmiehet eivät tiedä ja suurin osa kapiaisistakin sanoo että on kuullut muttei koskaan ollut mukana tai ovat niitä asehulluja reserviläisiä.

Tämä saattaa tulla monelle lukijalle suuren suurena ja erityisesti odottamattomana yllätyksenä, mutta MPK ja sen toiminta on normaalissa PV:n arkipäivässä täysin näkymätöntä ja siitä syystä useimmille myös tuntematonta. Jos sen kanssa asionti ei sisälly tehtävänkuvaukseen tai muuten joudu oto-luonteisesti sen kanssa tekemisiin, ei kyseinen organisaatio tule vastaan muuten kuin virallisten juhlapuheiden yhteydessä ja silloinkin vain nimeltä mainittuna.

Loogisen ymmärrettävästi yksittäisen virkamiehen huomion painopiste on omissa tehtävissä, oman organisaation ja eri tason johtoportaiden toiminnassa ja niihin kuuluvassa talon omassa väessä. Kaikki muu ulkopuolinen on täysin toissijaista, koska se ei liity tai vaikuta päivittäisiin rutiineihin. Sitten joku tulee kysymään, että: "oletkos tällaisesta kuullut?" - "no en ole, mikä se on?". Seuraavaksi jo huuli pyöreänä ihmetellään, että "häh, kuis sä et ny tällasest oo kuullu, kylhä sun ny pitäs tää tietää?".
 

commando

Kenraali
Ihan hyviä pointteja mitä aseenluovuttaminen voisi aiheuttaa siviiliharrastuspuolella fascistisessa totalitäristimaassamme mutta pitää muistaa se ettei sen Sveitsin mallin tarkoitus ole kuin mahdollistaa nopea mobilisaatio ja estää kansanmurhat. RK62:lla ampumaan opettelu on vähän tuskallista, ase on niin epätarkka ettei käyttäjä osaa sanoa johtuuko se hänen omasta virheestään vai aseen ominaishajonnasta että mikä meni pieleen, varsinkin jos sattuu huono säkä ja hehtaaripyssy itselle.
 

Zero The Hero

Kersantti
No tarkkuuttahan pääasiassa ammutaankin reunasytytteisiä patruunoita syövillä vehkeillä. Rk62 ei toki kykene samanlaiseen mekaaniseen tarkkuuteen kuin vaikkapa parin tonnin arskat, mutta kyllä se monet palvelusaseeksi kelpuutetut ampuma-aseet silti päihittää.
Varastolta voi toki saada sohlon, mutta vaikka aika moni kappale on ehtinyt kulkemaan käsieni läpi, ei minulla ole ollut suuria ongelmia saada iskemiä pysymään ysiringissä.
(Aseen takatähtäin on tosin sellainen suomalaisen insinöörityön taidonnäyte, että se hakee vertaistaan maailmasta...)
 

commando

Kenraali
Luulin joskus varasmiesaikana kun jotkut valittivat aseen epätarkkuudesta ja ongelmista että heillä oli vain tekosyy huonoudelle aivan kuten perseenreikä, se löytyy jokaiselta. Sittemmin kun useimpia erilaisia aseita on tullut ammuttua niin eroja löytyy tarkkuudesta huomattavasti ja ne tarkkuuskilpasarjat ovat kaluston vuoksi erittäin epäreiluja tapoja mitata paremmuusjärjestystä. Kun ase on tarpeeksi tarkka poistuu näiden ammuntojen tuurivaikutus kokonaan joka nyt on hallitseva. Tietysti jaettu kalusto poistaisi myös sen ongelman, joka nyt on tyypillistä, kun ase ei ole oma eikä siitä tiedä mitään voidaan se pahoinpidellä mm. pilaamalla piipunsuu. Ne jotka intissä varusmiehinä osallistuvat ampumakisoihin on heille jaettuna tarkemmat aseet erikseen ihan vain sen vuoksi että huonolla aseella ei pärjää ja tasoitusta ei pidä antaa! Viimeiseksi kenelläkään pitää antaa tasoitusta taistelukentällä epätarkalla ja muutenkin huonolla aseelle viholliselle.
 
Top