Eiköhän se täysipäisen ja terveen miehen päivittäinen urheiluannos vie enemmän aikaa kuin jokin testi kerran vuodessa... Jos on parempaa tekemistä niin sehän on oma valinta, ei siis tarvitse ihmetellä jos PV:llä ei ole käyttöä. Ei PV:n tehtävä ole tarjota jokaiselle halukkaalle mielekästä tekemistä jossa ei tulisi hiki mutta hiplattaisiin kyllä pyssyjä ja sitten laitettaisiin kuvia feisbookkiin jossa pitelee jotain asetta tyyliin Barrett... Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta mutta ei tarvitse ihmetellä jos vastavuoroisesti ei tule kertauskutsuja, löydy sijoitusta tai ole mitään kosketuspintaa valtion tarjoamaan koulutukseen enää.
Kertausharjoitusvuorokausia saa tulevaisuudessa nettiopinnoista
- Viestiketjun aloittaja AKE-ukki
- Aloitus PVM
pstsika
Haukka
Kapiainen kirjoitti:
Ja noin kuuluukin tehdä, jotta saadaan aikaan keskustelua ja parhaimmassa tapauksessa jopa mehevää vääntämistä konsensuksen sijaan. Olen viimeisimmänkin viestisi kanssa samoilla linjoilla.
crane kirjoitti:
Koet asian väärin.
Myös reserviläisten tulee mieltää itsensä sotilaiksi siitä huolimatta, että eivät ole vakinaisessa palveluksessa vaan reservissä. Kyllä ruotusotamiehetkin aikanaan kokivat itsensä sotilaiksi, vaikkakaan eivät olleet värvättyä miehistöä tai kruunun virkamiehiä aliupseerin tai upseerin vakanssilla. Jos reserviläinen ei edes itse pidä itseään sotilaana, niin miten kukaan muukaan pitäisi? Reserviläiset ovat asevelvollisuusluokasta tai lainsäädännöllisestä kikkailusta riippumatta sotilaita siinä missä varusmiehet tai ammattisotilaatkin. Ei se kaksi viikkoa palvellut alokaskaan tiettyjen mittarien mukaan ole sotilas, vaikka lainsäädännöllisesti on, eikä pelkkä palkan saaminen tee kenestäkään ammattilaista olipa ala mikä tahansa. Meillä Suomenmaassa sotilaat kuuluvat eri ryhmiin, kuten muissakin maissa, joissa on voimassa aseoikeus. Nuo ryhmät ovat seuraavat ja suurin piirtein jopa suuruusluokkien mukaisesti.1. Reservi.
2. Varareservi (ex-nostoväki) eli iän puolesta epäkurantti miehistö ja E-miehet.
3. Vakinaisessa palveluksessa olevat asevelvolliset ts. varusmiehet eli tulevat reserviläiset.
4. Ammattisotilaat.
Jätäpä sota pelkästään ammattisotilaiden varaan, niin nykyinen tynkä-Suomi selviytyy siitä kenties jopa yhden maakunnan kokoisena… Kaikki ryhmät ovat tarpeellisia ja kaikki voivat mieltää itsensä "sotilaiksi" jos tietyt reunaehdot täyttyvät.
crane
Ylipäällikkö
commando kirjoitti:
Toptoptop, luetaanpa minun edellinen viesti uudelleen.
Kutsuja tulee kyllä mutta juuri siihen porukkaan, missä niitä pyssyjä hiplataan!
Eikä siihen missä ne torrakot on mukana vain mallin vuoksi ja tehdään jotain ihan muuta. Siinävaiheessa jos ite joutuu asetta käyttään, on homma kussu jo todella,todella pahasti käsille :a-rolleyes:
Laamanator
Eversti
.
Sellaisia poikkeusolojen sotilastehtäviä, jotka eivät edellytä "riittävää" fyysistä suorituskykyä ja sen ylläpitämistä ei Puolustusvoimissa ole. Vain riittävän tason täyttämisen vaatimukset vaihtelevat hieman tehtävän mukaan, ollen alimmillaankin kuitenkin sellaiset, etteivät ne ihan jokaisella satunnaisotannalla valitulla asevelvollisuusikäisellä suomalaisella miehellä ihan ilman harjoittelua täyty.
Monet tietysti esittävät välittömän kysymyksen, mihin tarvitsee fyysistä kuntoa, jos tehtävä on vaikka jossain esikunnassa, perustamiskeskuksessa tai aselajissa, jossa ei päätoimisesti "tetsata". Fyysinen suorituskyky on kuitenkin vahvasti sidoksissa henkiseen suorituskykyyn ja ihmisen jaksamiseen. Tuskin tarvitsee ryhtyä ratakiskosta vääntämään, mitä fyysisen suorituskyvyn taipuminen vaikka pelkän tuolilla istumisen ja valvomisen seurauksena tekee esimerkiksi ajattelutyölle, ja vaikuttaa siten esimerkiksi suunnitteluun ja päätöksentekoon. Ajattelutyö se fyysisesti raskasta vasta onkin, vaikkei sitä jokainen ihan heti uskoisikaan. Tämä on vahva peruste sille, että myös vähemmän fyysisesti painottuvien tehtävien suorituskykyvaatimukset on määritelty vähintään "riittävän" korkealle.
.
Tässä olennaista asian ydintä on kristallisoitu jo aika kirkkaaksi. Puolustusvoimien järjestämän koulutuksen tarkoitus ei tosiaan ole järjestää kivoja tositeevee-tyyppisiä elämysmatkoja reserviläisille, vaan kouluttaa joukkoja sekä vähintäänkin antaa yksilöille tehtäväkohtaista erikoiskoulutusta. Sotilaskoulutus ja sotilaallinen toiminta ovat erityispiirteiltään sellaisia, että niiden parissa saattaa toisinaan tulla jopa hiki ja vähän parempi-kuntoinenkin voi hengästyä. Se kuuluu asiaan ja on jopa suotavaa.
Sen vuoksi en ihan täysin ymmärrä monissa reserviläisissä esiintyvää asennetta, jossa kyllä mielellään ollaan valmiita "hinkkaamaan pyssyjä" ja tekemään kaikkea elämysmatka-agendaan sopivia kivoja juttuja, mutta henkilökohtaisen fysiikan huolehtimisesta ja vähemmän populaareista harjoituksen aiheista ei olla kiinnostuneita. Jos sotilastouhut ja sotilaskoulutus kerran kiinnostavat, niin se tarjoillaan "kokonaispakettina", joka on tarkoitus syödä kokonaan ja hyvällä ruokahalulla - eikä vain noukittava rusinoita pullasta. Erivapauksien tai nirsoilun perusteeksi ei kelpaa se, että "kun ollaan vaan reserviläisiä" whatever asenne. Tästä tietysti päästään siihen perusongelmaan, että erilaisia aiheellisiakin reunaehtoja lisäämällä ihmisiä on entistä haastavampaa motivoida osallistumaan vapaaehtoisesti. Vapaaehtoinen maanpuolustus on useimmille harrastus muiden joukossa ja niitä asioita halutaan tehdä, jotka koetaan kivoiksi. Se on ihan inhimillistä ja ymmärrettävää, vaikka ei välttämättä oikein.
Liikunta on hyvä harrastus ja itsestään kannattaa pitää huolta joka tapauksessa, vaikka sotaväen touhut eivät millään tavalla edes kiinnostaisikaan eikä niihin haluaisi mistään hinnasta ainakaan vapaaehtoisena osallistua. Lihava kaljamahainen ja rapakuntoinen reserviläinen taisteluvarustuksessa on lähinnä koominen näky, jonka koomisuus nousee asteittain henkilön reservin sotilasarvon kasvaessa. Ehdottomasti päivän naamapalmun ansaitseva kontribuutio!
Ylipainoinen varusmies taas on vain säälittävä näky. On surullista, että nuoren miehen elämänhallinta on pettänyt ja hän on jo varusmiesikään mennessä ehtinyt päästämään itsensä niin huonoon kuntoon. Syyttävän sormen voisin suunnata paremman puutteessa vaikka koululiikunnan vähäiseen määrään ja laatuun, niin ja tietysti kotikasvatukseen!
Lihavista ja huonokuntoisista ammattisotilaista en viitsi edes mainitakaan.
crane
Ylipäällikkö
Mun kohdalla ainakin haittaa tietyt vammat raajoissa, jotka haittaa sitä tetsaamista ja ryynäämistä.Laamanator kirjoitti:
Ei mun mielestä ole järkeä alkaa riehuun kertausharjoituksissa hajoittaen kroppaa lisää vain sen takia,et se ois maanpuolustukselle hyväksi
Ehkä kuulun siihen nykyiseen egoistiseen sukupolveen,joka tuijottaa asioita "mikä on minulle hyväksi"-näkövinkkelistä. Enkä näe siinä kyllä mitään pahaa?
koponen
Kenraali
Aiempaan viestiin liittyen, omat havaintoni ovat sen suuntaisia että SA-yksikönpäällikön tehtävä taistelevassa kärjessä on kenties haastavin yksittäinen tehtävä johon henkilö voidaan Suomessa sijoittaa.
Erityisosaamista voidaan vaatia muualla enemmän, mutta laaja-alainen ja törkeän paineen alla itsenäiseen päätöksentekoon ja johtamiseen kykenevä paketti on vaativimmillaan siinä. Alempana organisaatiossa on vähemmän kokonaisvaltaiset vaatimukset, ylempänä on järjestetty tuki ja edellytykset hajauttaa tehtäviä.
Olen pienessä mielessäni miettinyt kuinka monella ei-ammattilaisella on ollut mahdollisuus perehtyä ja harjaantua päälliköksi sellaisella tasolla etteivät polvet petä tosipaikassa. Eipä ehkä monella. Huippupersoona paikkaa harjaantumisen puutetta, mutta...
Ammattisotilaista monet ovat puolestaan selvästi sopimattomia moiseen tehtävään. Virka ei pätevöitä, tässäkään tapauksessa. Onneksi urakierrossa tuossa vaiheessa olevaa väkeä on sen verran paljon, että kenttäarmeijassa saataneen hyvää väkeä sijoitetuksi oikeisiin paikkoihin.
Omat tehtäväni ovat muuttuneet matkan varrella muutaman kerran, ja joka kerta on ollut selvää että perehtymiselle ja harjaantumiselle pitää varata runsaasti aikaa. Niin paljon aikaa, ettei PV tarjoama "pakollinen" tarjonta olisi koskaan luonut menestymisen edellytyksiä. Itselleni olisi häpeällistä pitää SA-sijoitusta, jonka hoitamiseen ei olisi edellytyksiä. Nytkin tuntuu, että pirunmoisesta panostuksesta huolimatta mennään rimaa hipoen.
Miettikää tuntemianne ammattilaisia siviilissä. He ovat omien tehtäviensä hoitajina oikea vertailukohta siihen miten reservin tehtävässänne teidän tulisi menestyä.
Erityisosaamista voidaan vaatia muualla enemmän, mutta laaja-alainen ja törkeän paineen alla itsenäiseen päätöksentekoon ja johtamiseen kykenevä paketti on vaativimmillaan siinä. Alempana organisaatiossa on vähemmän kokonaisvaltaiset vaatimukset, ylempänä on järjestetty tuki ja edellytykset hajauttaa tehtäviä.
Olen pienessä mielessäni miettinyt kuinka monella ei-ammattilaisella on ollut mahdollisuus perehtyä ja harjaantua päälliköksi sellaisella tasolla etteivät polvet petä tosipaikassa. Eipä ehkä monella. Huippupersoona paikkaa harjaantumisen puutetta, mutta...
Ammattisotilaista monet ovat puolestaan selvästi sopimattomia moiseen tehtävään. Virka ei pätevöitä, tässäkään tapauksessa. Onneksi urakierrossa tuossa vaiheessa olevaa väkeä on sen verran paljon, että kenttäarmeijassa saataneen hyvää väkeä sijoitetuksi oikeisiin paikkoihin.
Omat tehtäväni ovat muuttuneet matkan varrella muutaman kerran, ja joka kerta on ollut selvää että perehtymiselle ja harjaantumiselle pitää varata runsaasti aikaa. Niin paljon aikaa, ettei PV tarjoama "pakollinen" tarjonta olisi koskaan luonut menestymisen edellytyksiä. Itselleni olisi häpeällistä pitää SA-sijoitusta, jonka hoitamiseen ei olisi edellytyksiä. Nytkin tuntuu, että pirunmoisesta panostuksesta huolimatta mennään rimaa hipoen.
Miettikää tuntemianne ammattilaisia siviilissä. He ovat omien tehtäviensä hoitajina oikea vertailukohta siihen miten reservin tehtävässänne teidän tulisi menestyä.
skärdis
Respected Leader
Kapiainen kirjoitti:
Mistäs lähtien "kyllä herra, kyllä herra" -huudolla on tervehditty?
En minä ainakaan tervehtemistä pitänyt pahana, mitä nyt vähän koomisena varusmiesten kesken, jos kerran oikeasti on tarkoitus muodostaa yhteenhitsautuneet taisteluvalmiit joukot.
Sen sijaan tuo "kyllä herra, kyllä herra" liittyy kaikkeen turhaan, tarkoituksettomaan, jossa on kaikesta vakuuttelusta huolimatta simputukseen viittaavia vivahteita. Kuten vaikkapa kasarmin moppaaminen kolmeen kertaan päivässä tai villakoiran hautajaisiin käskeminen.
Ei siinä siivouksessa tietysti mitään ongelmaa olisikaan, jos se tehtäisiin kunnon välineillä ja huolellisesti vaikkapa kahdesti viikossa, mutta kun ei.. Maastosta on kiire kasarmille ja osa päivän harjoitteista voidaan jättää tekemättä tai ainakin ohuesti koulututuksi, koska moppausaika painaa päälle. Siinä se järjettömyys tiivistyykin, kun sotaväessä ollaan kuitenkin oppimassa sodankäyntiä, mutta kasarmitodellisuudessa se tarkoitusperä väistyy vaikkapa siivouksen tai muun härväyksen edessä. Jos oven karmin päältä löytyy pölyä, niin "kyllä herra, kyllä herra" -laitetaan koko homma uusiksi. Jos jääkäri ampuu huonosti tai rötväilee tst-harjoituksessa, niin mitäs sitten? Ei niin mitään..
Kapiainen kirjoitti:
Totta tuokin, mutta AUK:n käynyt on kuitenkin valiojoukkoa, joka toteuttaa ylempien esimiestensä käskyjä. Silloin toiminnan on oltava linjassa sen kanssa, miten varusmiehiä halutaan kohdella.
Melko monelle on ainakin miehistötehtävistä jäänyt sen verran vahva p**kanmaku suuhun, ettei ole ruuhkaa ressutouhuihin..
skärdis kirjoitti:
Kasarmeja siivotaan usein ja hyvästä syystä, sen vuoksi että suuri joukko pienissä tiloissa sotkee tahattomasti koko ajan. Ellei laittioita putsattaisi kaksi kertaa päivässä olisivat ne saatanan likaisia eikä sitä likaa saisi pois edes hetken päästä jos siivottaisiin vain kaksi kertaa viikossa. Se moppaaminen ei hirveästi vie aikaa. Minä ainakin tykkään asua ja oleskella siisteissä tiloissa. Siivosin aikoinaan valtion kahden hengen solunkin (laivakontti) vähintään kerran viikossa seiniä myöten. Miksi? Siksi että siistissä kodissa viihtyy paremmin ja taudit eivät leviä. Jotkut sankarit eivät siivonneet koskaan ja koko kontti haisi aivan vitun pahalle ja metsämiehet tietävät miltä ketunkolo haisee. Yhteinen siisteys myös parantaa terveyttä kun ylimääräiset pölyt pyyhitään pois! Jos jääkäri ampuu huonosti niin yhdessä vaiheessa hänet oli tarkoitus laittaa noptel-tukiopetukseen mutta joka kuitenkin jäi torsoksi koska laitteet päätettiin siirtää sinkohallista prikaatin yhteisiin tiloihin, jotka olivat remontissa eivätkä avautuneet koko palvelusaikana... Tst-harjoituksissa opetustilanteissa koko joukko haki vauhtia motivaatiota puuta kiertäen jos ei jaksanut kuunnella mutta yleensä ottaen on aivan totta että asiaan oikein voi puuttua ellei nyt jää x-asentoon makaamaan lumihankeen tahallaan. Näkisin lähinnä ongelman siinä ettei taistelutaitoja enää opetella sen jälkeen kun kello lyö 16-17 ja kantahenkilöstö lähtee kotiin.
No onneksi siitä ollaan pääsemässä eroon pikku hiljaa siitä ettei koulukiusattujen alikkien ja kokelaiden tarvitse enää purkaa patoumiaan alempiinsa 45 minuutin iltavahvuuslaskennoilla ja muilla typeryyksillä kun varustemiehet alkavat tuntemaan paremmin oikeuksiaan. Ei sillä etteikö ko. seisominen olisi kasvattanut...
Tai sitten ehkä miehistötehtäviin jäävää joukkoa ei kiinnostaisi yleensäkään koko touhu oli kohtelu mitä tahansa koska esim. MPK:n kursseilla perstuntumalla arvioiden 80% on reservin aliupseereita ja loput upseereita ja miehistöä.
skärdis
Respected Leader
commando kirjoitti:
Mahtaako nettiopinnot tuoda tuohon muutosta?
Vai onko miehistökadossa sittenkin kyse siitä, että motivaattorina oleva ylennysten kerjääminen ei anna miehistölle potkua? Mahtaisiko reservin upseerien ja aliupseerien hinkuun mitenkään vaikuttaa ylennykset, eikä kyse olisi pyyteettömästä isänmaan palvelemisesta? :a-rolleyes:
KorpiSISSI
Kenraali
koponen kirjoitti:
Tuossapa se ydin on. "Soveltuvuutta" ei punnita kuin tosi-tilanteessa.. Kuupperitulokset ja ammatillinen päteväisyys ei auta jos pää (tai sydän) pettää.
Ei edes käytännön sotakokemukset anna kuin osviittaa. Sotaväsymyskin vie omansa.
Hyvällä fysiikalla, koulutuksella, käytännön kokemuksella ja henkisillä valmiuksilla pärjää pitkälle, mutta... "Palkkasotilaat" on oma lukunsa ja niitähän me ei haluta?
skärdis kirjoitti:
En usko muutokseen, kurssit houkuttavat niitä vain lähes jotka ovat jo mukana tai tulisivat muutenkin mukaan. Ehkä se kuitenkaan pystyy houkuttelemaan uudella väylällä tosimiesten hommiin edes hiukan. Riippuu miten mainostus toteututaan varusmiesten ollessa kotiutumassa.
No koko sotilasarvojärjestelmä on aika vanhentunut. Arvot pitäisi riisua kokonaan pois ja arvioida miehiä pelkän tehtävän perusteella, saadun koulutuksen ja kokemuksen kautta. Näin ollen ei muodostuisi tarpeettomia lokeroita jotka leimaavat ihmisen eli upseerit vs. aliupseerit vs. miehistö. Mielestäni joukkueenjohtajan titteli kertoo enemmän miehestä kuin vänrikin tai lutin nappulat esimerkiksi. Myös esim. nykyisin kun noita aliupseerin arvoja jaetaan 12 kk:n miehille kuten lentokonemekaanikoille ja valmiusjoukkolaisille ei sotilasarvo kerro mitään vaan tehtävä miehen osaamisesta ja kyvyistä. Eihän normaali aliupseeri ko. joukossa ole saanut mitään johtamiskokemusta edes!
koponen
Kenraali
Toki Suomessakin on joukkoja, joiden tehtävähierarkiaan sijoitetut henkilöt eivät suinkaan ole reservin sotilasarvoltaan tai palvelusarvoltaan "oikeassa järjestyksessä". Tuntemiani tällaisia yhdistää totinen tekemisen meininki ja sitoutuminen kehittymiseen. On sekä railakkaampiin tehtäviin varattuja että johtamisrankenteen osia. Syvästä reservistä polkaistussa "suurten tuntemattomien" kokoonpanossa varmasti toisin...
commando kirjoitti:
Mikä tuossa nyt sitten on se muutos?
Ryhmänjohtaja ja joukkueenjohtana on jokatapauksessa "merkattava" jotenkin - ja nykyjärjestelmässä se joukkueenjohtajan merkki on yksi tai kaksi ruusuketta, ryhmänjohtajan merkki kaksi tai kolme kulmarautaa.
Jos/kun esimerkiksi lentomekaanikko saa palvelusaikanaan kaksi kulmarautaa, se tuskin on mikään ongelma ammattitaidon kannalta - lentomekaanikon koulutuksen saanut, rj:n tunnuksilla "merkattu" kaveri tuskin tulee johtamaan mitään muuta ryhmää kuin muista lentomekaanikoista koostuvaa ryhmää, joka tekee duuninsa lentokoneiden lähellä.
Nytkin sijoittajat pyrkivät niin pitkälle kuin mahdollista sijoittamaan sopivimmat/pätevimmät miehet heille parhaiten sopiviin tehtäviin - ja jotenkin se rj ja jj on merkittävä kuitenkin, niin miksei sitten ruusukkeilla ja kulmaraudoilla?! Minkä lisäarvon se toisi jos "merkkausjärjestelmä" muutettaisi?
Kapiainen kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Muutos on se että silloin tietyt tehtävät täytetään pätevimmillä henkilöillä eikä sitä rajoiteta esimerkiksi sotilasarvoilla, jolloin ei päädytä tilanteeseen jolloin jotkut tehtävät on ihan randomisti heitetty upseereille ja osa aliupseereille sekä miehistölle ja sitten jaetaan ihmearvoja kuten insinöörikapteeni ja sotilasvirkamies. Mitä esim. sotilaslakimies tai insinööri tekee upseerinarvolla? Miksi rahastonhoitajan täytyy olla vähintään ylikersantti rauhanturvatehtävissä? Miksi toimistohenkilön täytyy olla toimisto-au ja aliupseeri, eikö miehistön tai upseeriston jäsen pysty selviytymään tehtävästä? Miksei kriisinhallintatehtävään jääkäriksi pyrkivän täytyy olla max. alikersantti tai RJ ei saa olla vänrikki? Kun näistä epäloogisuuksista päästään ohitse nin tehtäviin saadaan pätevämpiä henkilöitä ja taistelu tehtävä vs. sotilasarvo päästään ohitse. Ei yrityksissäkään ole siviiliarvoja vaan tehtävä ihmisillä. Sotilasarvot voi toki pitää mutta ainakin vähintään ne epäloogisuudet sotilasarvoissa pitäisi korjata, poistaa jaotukset ja tehdä yksittäinen lineaarinen arvotaulukko. Miksi sillä lentokonemekaanikolla pitää olla ne natsat vaikkei tekisikään muuta? Vai ovatko ihmiset vain niin typeriä etteivät muuten hakeutuisi koulutukseen jos siitä ei saisi niitä kulmarautoja, jotka kai symboloivat fallosta alunperin? Olenko oikeassa jos oletan että ero upseeriston ja aliupseeriston ero syntyi luokkayhteiskunnan aikana jolloin upseeriksi piti olla aatelinen tai helvetin rikas? Tai entä miksi kenraalien jotka pelaavat sotapelejä, tekevät hankintalaskelmia, hoitavat mediatiedotusta jne. pitää olla käytynä RUK ja pitkä ura jokaisessa alemmassa tehtävässä sotavoimissa että onnistuu? Pätevöittikö RUK tai kadettikoulu tähän ja myös jokaisen alan ammattilaiseksi? Tuollaisiin tehtäviin voitaisiin aivan hyvin ottaa ei-sotilaskoulutuksen tai ainakin lyhyemmän uran välietapeissa tehneitä henkilöitä joilta löytyisi tarpeellinen koulutus (ei välttämättä MPKK) ja kokemus (siviilistä).
commando kirjoitti:
No, kuten sanoin: kyllä nykyjärjestelmässäkin henkilöt sijoitetaan niin hyvin kuin vain mahdollista kykyjensä, ei sotilasarvonsa mukaisesti. Lähellekään jokainen vänrikki ei tule ikinä sijoitetuksi joukkueenjohtajaksi/vast, eikä lähellekään jokainen alikersantti tule sijoitetuksi ryhmänjohtajaksi, ei lähellekään jokainen..vastaavasti kyvykkääksi arvioitu korpraali voidaan sijoittaa rj:ksi ja ylentää ensimmäisen tilaisuuden tullen alikersantiksi. En näe tässä kovinkaan suurta ongelmaa, koska näkemykseni mukaan nykyjärjestelmä jo toimii siten kuin ihan perustellusti esität hyväksi järjestelmäksi.
Erikoisupseerit eivät mielestäni liity tähän kysymykseen mitenkään - koska palvellessaan erikoisupseerin arvossa he toimivat erikoisupseerin tehtävässä..johon vaaditaan ko. alan erikoisosaaminen ja koulutus. No, aina voi tietysti kysyä miksi sotilasinsinöörin tehtävässä toimivan täytyy olla insinööriupseerin arvossa - toisaalta voisi yhtä hyvin kysyä keneltä se on pois jos sotilasinsinöörin tehtävässä palveleva on arvoltaan esimerkiksi insinööriluutnantti..Jos jostain syystä sama mies palvelisi joukkueenjohtajana, hän ei olisi insinööriluutnantti vaan arvo olisi joukkueenjohtajan koulutusta vastaava. Jos taas häneltä joukkueenjohtajan koulutus puuttuu, ei hän joukkueenjohtajaksi ikinä tule sijoitetuksi, koska insinöörin koulutus ei siihen anna valmiuksia.
Sotilasarvolla osoitetaan sekä tehtävää että koulutusta - ihan samalla tavalla siviilissä tietynlaisen tutkinnon suorittaneella on "merkki" siitä minkä tutkinnon hän on suorittanut. Ja toisaalta ei esim filosofian maisteri ole pätevä ihan kaikkiin tehtäviin mihin maisterintutkintoa vaaditaan - mutta on hän silti maisteri..samoin jalkaväkilinjan suorittanut upseeri ei taatusti ole pätevä viestiaselajin vastaaviin tehtäviin - eikä viestiupseerikoulutetuksen saanut pysty jääkärijoukkuetta kiitettävästi johtamaan..jos ollenkaan..mutta molemmat ovat kuitenkin käyneet koulutuksen, jonka sisältöä upseerinarvo kuvaa.
Puolustusvoimissa on jokatapauksessa koulutettava jatkossakin ryhmänjohtajia, joukkueenjohtajia jne..ja rj-tason koulutuksen merkki on aliupseerin arvo jne..MUTTA 100% varmaa siis on että läheskään jokainen alik ei ikinä tule päätymään rj:ksi, eikä lähellekään jokainen vänrikki tule päätymään jjohtajaksi.. Moni jää kokonaan sijoittamattakin kun osaamistaso ja/tai henk.koht kyvyt arvioidaan riittämättömiksi. Ihan samoin kuin siviilissäkin osa maistereista ei välttämättä koskaan saa koulutustaan vastaavaa työtä..silti heillä koulutus on ja siitä merkkinä maisterin "arvo".
Mihinkään punakaartihuutoäänestyksiin ei ole syytä ryhtyä eikä jaella johtajatehtäviä sen mukaan miten nyt joukosta sattuu mukavalta tuntumaan - kyllä ne tehtävät ja sijoitukset pitää perustua koulutukseen, sen myötä osoitettuun osaamiseen sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin..kuten nykyjärjestelmässä asia on.
Mielestäni vertauksesi ylempään korkeakoulututkintoon olisi vertailukelpoinen jos eläisimme mustavalkofilmien maailmassa, jossa ihmisiä tituleerattaisiin ylioppilaiksi, maistereiksi ja sekatyömiehiksi. Upseerinarvothan eivät ole koulutuksellisia indikaattoreita, sellainen olisi esim. sotatieteiden kandidaatti, maisteri ja tohtori sekä vaikkapa jonkinlaisiin MBA-tutkintoihin verrattava yleisesikuntaupseerin kurssit tms.
Sitäpaitsi että hierakia sotakoneistossa perustuisi lineaariseen, ei luokka, arvoasteikkoon ei se tarkoittaisi punakaartien huutoäänestyksiä, vaan aivan normaaliin viran täyttämiskriteereihin, johon kuuluu tietty koulutus (esim. MPKK), kurssit (esim. RUK/AUK) ja yksilön henk. koht. ominaisuudet ja arvostelut. Eli mitä lisäarvoa sotilasarvot tuovat järjestelmään?
Näppärästi myös kyllä ohitit sen seikan, jota myös peräänkuulutin, sen miksei esim. res. ups. koulutuksen saanut voi hakea kriisinhallintatehtävissä alempiin au-tehtäviin joihin olisi paikkoja enemmän ja useimmilla "liian korkea-arvoisilla" paremmat kyvyt ja ominaisuudet.
Sitäpaitsi että hierakia sotakoneistossa perustuisi lineaariseen, ei luokka, arvoasteikkoon ei se tarkoittaisi punakaartien huutoäänestyksiä, vaan aivan normaaliin viran täyttämiskriteereihin, johon kuuluu tietty koulutus (esim. MPKK), kurssit (esim. RUK/AUK) ja yksilön henk. koht. ominaisuudet ja arvostelut. Eli mitä lisäarvoa sotilasarvot tuovat järjestelmään?
Näppärästi myös kyllä ohitit sen seikan, jota myös peräänkuulutin, sen miksei esim. res. ups. koulutuksen saanut voi hakea kriisinhallintatehtävissä alempiin au-tehtäviin joihin olisi paikkoja enemmän ja useimmilla "liian korkea-arvoisilla" paremmat kyvyt ja ominaisuudet.
Zero The Hero
Luutnantti
Sotilasarvot selkeyttävät johtosuhteita epäselvässä tilanteessa jossa ei ole aikaa vertailla koulutus- ja osaamistaustoja. -paitsi silloin kun läsnä on useita saman arvoisia sotilaita jotka eivät tunne toisiaan.
Sotilasarvot ovat käytännössä näppärä ja perinteinen nimike jolla erotellaan eri tasoisten johtajatehtävien hoitajia. Koska mikään menestynyt armeija maailmassa ei ole nännyt niiden lakkauttamista hyödylliseksi, en näe minäkään. Perinteisten nimikkeiden tilalle muotoutuisi vain uusia nimikkeitä.
Sille että Rt-tehtävissä resupsit eivät voi hakeutua alemman henkilöstöryhmän tehtäviin en keksi mitään hyvää syytä.
Sotilasarvot ovat käytännössä näppärä ja perinteinen nimike jolla erotellaan eri tasoisten johtajatehtävien hoitajia. Koska mikään menestynyt armeija maailmassa ei ole nännyt niiden lakkauttamista hyödylliseksi, en näe minäkään. Perinteisten nimikkeiden tilalle muotoutuisi vain uusia nimikkeitä.
Sille että Rt-tehtävissä resupsit eivät voi hakeutua alemman henkilöstöryhmän tehtäviin en keksi mitään hyvää syytä.
commando kirjoitti:
En nyt kyllä edelleenkään löydä sitä pointtia joka erottaisi tuon esittämäsi järjestelmän nykyisestä. Eri tehtävissä toimivat on jokatapauksessa "merkittävä" ja nykyinen tapa kertoo sekä tehtävän että koulutuksen jonka henkilö on Puolustusvoimissa saanut. Toistan vielä kerran myös sen, että lähellekään jokainen alikersantti ei ikinä tule sijoitetuksi ryhmänjohtajaksi, eikä jokainen vänrikki/luutnantti tule ikinä sijoitetuksi joukkueenjohtajaksi - tehtäviin pyritään mahdollisimman pitkälle sijoittamaan ne jotka ovat sopivimmat - aivan kuten esittämässäsi järjestelmässäkin. Sotilasarvo kertoo henkilön pohjakoulutuksen ja on merkkinä henkilön tehtävästä joukossa jotta se toisen joukon jäsen taistelutilanteessa pystyy nopeasti näkemään kuka on kuka ja millä koulutuksella..aivan kuten Zero jo sanoi tuossa edellä. Pidän tätä "merkkaamista" välttämättömänä taistelutilanteessa, jossa lähes aina joudutaan toimimaan samalla alueella eri joukkojen kanssa joiden jäsenet eivät tunne toisiaan. Oma mielipide on se, että veisin "merkkaamisen" vielä sen verran pidemmälle, että arvomerkistä erottaisi myös sen kuka on ammatti-au ja kuka on ammattiupseeri..koska myös sillä on mielestäni iso merkitys kun kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä kommunikoi nopeassa taistelutilanteessa keskenään. Aivan varmuudella kommunikoin siinä tilanteessa eri lailla kun tiedän keskustelukumppanin olevan ammattisotilas kuin jos tiedän hänen olevan reserviläinen. Yksinkertaisesti siitä syystä että ammattisotilaan kanssa on luontevaa puhua "inttiä", reserviläisen kanssa on useimmiten tehokkaampaa kommunikoida hieman toisella tavalla.
Siihen en keksi minäkään perustetta miksei resups voi palvella kriha-tehtävissä au-tehtävissä..varsinkin kun sitten taas ammatti-au joka on myös resups voi hyvin palvella au-tehtävässä.
Zero The Hero kirjoitti:
Voitaisiin sotilasarvottomassa mutta tehtäväkohtaisessa järjestelmässä antaa jokin numereellinen arvo tuollaisia tilanteita varten joka määräytyisi vaikka palkkaluokan ja palvelusvuodet kertomalla?
No onko missään armeijassa pl. sissiliikkeet edes koskaan kokeiltu ko. systeemiä?
Laamanator
Eversti
Eli ilmeisesti ehdotat sotilasarvojärjestelmästä luopumista ja perinteisten henkilökohtaisten sotilasarvojen korvaamista tehtäväkohtaisilla sotilasarvoilla, jolloin henkilö toimisi kyseisellä sotilasarvolla tehtävässä toimimisensa ajan ja luopuisi arvostaan siirtyessään uuteen tehtävään tai poistuessaan organisaatiosta? Tällaista järjestelmää kokeiltiin aluksi Saksassa muun muassa Waffen-SS nimisessä organisaatiossa, mutta pian sielläkin siirryttiin perinteiseen malliin eli henkilökohtaisten sotilasarvojen käyttöön. Saksalaisen ajattelutavan tuntien heillä lienee ollut jotain kokemuksia, jotka ovat antaneet vahvat perusteet takaisin perinteiseen malliin siirtymiselle.
Samalla tavalla voidaan kyseenalaistaa, miksi kaikista suoritetuista varusmiespalveluksista, sotakouluista, kursseista ja mahdollisista aktiivipalveluksistakaan huolimatta kenelläkään tarvitsee olla reservin sotilasarvoa henkilön ollessa reservissä? Koska eihän kukaan reservissä ollessaan tosiasiallisesti toimi missään sotilastehtävässä eikä siten varsinaista tarvetta reservin sotilasarvolle ole. Tämä malli rajaisi sotilasarvot ainoastaan aktiivipalveluksessa oleville ammattisotilaille ja varusmiehille heidän palveluksensa ajaksi.
Noin muuten en nyt ihan ymmärtänyt, mitä ajat tällä kommentoinnilla takaa. Saatan käsittää myös väärin.
Lisäksi sotilaslakimiehet eivät ole erikoisupseereita eivätkä muussakaan sotilasvirassa, ainakaan normaaliolojen aikana.