Kertausharjoitusvuorokausia saa tulevaisuudessa nettiopinnoista

commando kirjoitti:
Voitaisiin sotilasarvottomassa mutta tehtäväkohtaisessa järjestelmässä antaa jokin numereellinen arvo tuollaisia tilanteita varten joka määräytyisi vaikka palkkaluokan ja palvelusvuodet kertomalla? ;)

Eli olet sinäkin siis sitä mieltä että jokin merkkaamisjärjestelmä olisi oltava - miksi siis luopua hyväksi ja toimivaksi kautta maailman todetusta merkkausjärjestelmästä..
 
Ehkä täytyy sitten myöntää vain olevani väärässä mutta toivottavasti keskustelusta jotain ajateltavaa jäi.
 
commando kirjoitti:
Ehkä täytyy sitten myöntää vain olevani väärässä mutta toivottavasti keskustelusta jotain ajateltavaa jäi.
No, et mielestäni väärässä ole - mutta kuvaamasi järjestelmä vaan on jo olemassa ja käytössä.
 
Commando on periaatteessa ihan oikeilla jäljillä. Ranking-systeemi voisi olla notkeampi ilman jakoa miehistöön, päällystöön jne. Herra kapteeni kuulostaa toisaalta luontevammalle kuin Herra kahdeksan., Tai kapteeni Möttönen vs. kahdeksan Möttönen. Alokashan voisi olla nolla ja marsalkka 50. Näin uransa huipulla, nykyisessä kenraalikunnassa, olisivat Herra 47 ja siitä ylöspäin.

Millainen himmeli olisi se kaavio, jota tulkiten määriteltäisiin taistelijan numeroarvo? Pitäisikö tuo arvo lisäksi määritellä uudelleen aina tehtävän vaihtuessa? Miten osoitetaan yhdellä numerolla jonkun pätevyys/sopivuus, kun tehtäviä on kymmeniä erilaisia ja jokainen vaatii erilaista osaamista. Aika hankala kokonaisuus, joka ei lopulta antaisi mitään nykyjärjestelmään verrattuna.
 
Jos mietin tuota "luokkajakoa" (kuten sen jotkut ilmeisesti mieltää) hiukan, niin sinä aikana mitä olen sotilaana itse ollut, on muutos siinä asiassa ollut todella valtava.

Jos mennään vaikka vain sellaiset reilut 10vuotta taaksepäin jako eri henkilöstöryhmien välillä oli (nykypäivän näkökulmasta) jopa aika raju - tänä päivänä taas jakoa ei oikeastaan enää edes ole..ainakaan palkatun väen kesken. Sotilas on ennnenkaikkea sotilas - ja vasta sen jälkeen upseeri, opistoupseeri tai aliupseeri..ja tuo asia tuntuu vain vahvistuvan koko ajan.

Sitä en osaa niin hyvin arvioida, miten reserviläiset ovat asian kanssa edenneet, mutta näppituntuma reserviläisten kanssa työskentelyn perusteella on - hiukan valitettavasti - se, että osa reservinupseereista on mielestään niin upseeria ettei yksikään ammattiupseeri ole omasta mielestään niin upseeri.. Ikävä kyllä asia taitaa olla niin että ne todelliset "sulkahatut" löytyy tänä päivänä reserviupseereista..ammattiupseerit mieltävät itsensä ja muut ammattisotilashenkilöstäryhmät ennenkaikkea sotilaiksi.
 
Joo-o, ehkä osa res ups on tuollaisia. Onneksi itse olen välttynyt sellaisista luuloista ja ehkä myös seurasta...
 
vehamala kirjoitti:
Joo-o, ehkä osa res ups on tuollaisia. Onneksi itse olen välttynyt sellaisista luuloista ja ehkä myös seurasta...

Valitettavasti osa on - suurin osa ei, mutta niinkuin aina se pienehkö, jollain tavalla ikävällä tavalla erottuva vähemmistö leimaa helposti ison joukon asiallisia kavereita negatiivisella leimalla.
Suurin osa resupseereista on hyvin tehtäviensä tasalla ja kovin moni ehkä turhankin epävarma oman osaamisensa suhteen.
Tämäkin on kertausharjoituksissa mielenkiintoinen piirre muuten: Lähes aina ne ammattitaitoisimmat ja kyvykkäimmät resupseerit ovat hiukan liiankin vaatimattomia ja epäileväisiä omaan osaamisensa ja kykyihinsä - ja sitten taas se toinen osa resupseereista tulee ylitsepursuavalla itseluottamuksella upseerihenkseleitä, tai pitäisi kai sanoa komentovyötä, paukuttaen - ja pian todetaan ettei kyvyt riitä juuri ollenkaan..joka sitten kyllä myös näkyy..ja useimmiten kääntyy kiukutteluun siitä että "kyllähän minä mutta kun nuo rj:t ja miehistö.." No, sanoisin että tuo kyvykkäimpien epävarmuus johtuu useimmiten siitä, että ne kaverit oikeasti tajuavat miten vaativassa tehtävässä toimivat, joten epävarmuus on luonnollista - ja komentovyön paukuttelijat taas eivät ole tulleet ajatelleeksikaan että lähes kaikissa muissa nykyajan armeijoissa vastaavia tehtäviä hoitaa ammattiupseerit..
Suurin osa resupseereista on kuitenkin siis asiallisia ja osaavia kavereita, osa jopa hämmästyttävän ammattitaitoisia tehtävissään..kuten toki myös aliupseeritkin. Sanotaan mitä sanotaan niin tämä järjestelmä tuottaa halvalla hyvää - emme vain itse sitä aina huomaa/vaatimustaso on niin kova ettei sitä pysty mitenkään kukaan täyttämään. Tosin se takaa osaltaan sen kovan tason kun vaaditaan paljon.
 
Siviilielämässä on sairaalat perinteisesti ollut melko hierarkisia paikkoja. Nykyään ei. Nykyään esim. osastonlääkäri (olkoon vaikka kirra) hyvinkin tervehtii ja pitää ovea auki esimerkiksi siivoojalle. Monessa siviilifirmassa ei meno ole niin jäykkää, että tervehditään "vain koska muuten tulee esapekkaa", vaan koska ollaan työkavereita.
 
Sanonpa suoraan, että hopö höpö ja unen näköä. Kiinassa käytettiin taskujen määrää kun sotilasarvoista yritettiin luopua kommunismin perusteella. Ranskassa sotilasarvojen rinnalla on merkit, jotka ilmaisevat onko henkilö 5, 10 vai 15 vuoden määräaikaisessa virassa.

Sotilasarvo osoittaa henkilön asemaa ja tehtävää organisaatiossa. Sotilasarvo osoittaa myös henkilön koulutusta, kokemusta ja erityisosaamista.

Sotilasarvosta tunnistaa heti onko sotilas upseeri, erikoisupseeri, reserviupseeri, opistoupseeri, aliupseeri vai miehistöä.

Upseerien sotilasarvoista tunnistaa onko upseeri, upseeri, esiupseeri vai yleisesikuntaupseeri. Aliupseerien sotilasarvoista tunnistaa onko aliupseeri perus-, yleis- vai mestariopinnot suorittanut.

Sotilaiden välisessä kanssakäymisessä niin kotimaassa kuin kansainvälisissä tehtävissä sotilasarvo laittaa henkilöt kahdessa sekunnissa oikeaan arvo, asema ja johtojärjestykseen vaikka henkilöt tapaisivat toisensa ensimmäistä kertaa.

Sotilasarvot osoittavat heti kuka toimintaa johtaa ja kenelle kuulu vastuu. Tietysti sotilasarvossa vanhin voi luovuttaa johtovastuun sotilasarvossa seuraavalle ja näyttöjen perusteella henkilöitä voidaan ylentää sotilasarvossa.

Sotilasarvo, esimerkiksi prikaatikenraali, osoittaa kensainvälisissä tehtävissä sen kuka istuu pöytää ja on mukana tekemässä päätöksiä. Everstit jäävät sivupenkeille ja evestiluutnantit oven taakse. Majurit ja kapteenit valmistelevat asioita toimistossa. Aliupseerit toteuttavat tehtäviä vanhimman johdolla.

Ja hyvin toimii, on toiminut 5000 vuotta ja toimii jatkossakin.
 
Toimisi ehkä vielä paremmin jos myös tehtävän vaihtuessa alemmaksi tai miehen osoittautuessa huonoksi voitaisiin arvoa laskea, eikös? Miksi muuten Suomessa tämä ei ole mahdollista, eikö tuo kurinpitorangaistuksena ainakin ole muualla aivan normaalia?
 
Palveluksessa kirjoitti:
Sotilasarvosta tunnistaa heti onko sotilas upseeri, erikoisupseeri, reserviupseeri, opistoupseeri, aliupseeri vai miehistöä.

Periaatteessa kyllä - käytännössä ei..joten jos tarkkoja ollaan niin:

Jos sotilas on arvoltaan luutnantti, yliluutnantti, kapteeni tai majuri ei sotilasarvon perusteella pysty sanomaan onko kyseessä upseeri, opistoupseeri vai reservinupseeri. Henkilön fyysinen ikä voi antaa viitteitä jonkinlaiseen päättelyyn - sotilasarvo ei. Tähän kun vielä lisää sen, että ammattialiupseeri, joka on suorittanut reserviupseerikurssin, palvelee kenttäarmeijassa upseerinarvossa, vaikka rauhanajan Puolustusvoimissa palveleekin aliupseerin palvelusarvossa, niin aika laajalla ja sotilasarvosta tulkitsemattomalla taustalla olevista henkilöistä puhutaan kun puhutaan luutnantti - majuri arvoisista sotilaista. Majureistakaan ei tunnista onko kyseessä esiupseeri, ye-upseeri. opistoupseeri evp reservissä vai reservinupseeri, ellei sitten päällä satu olemaan sellainen uniformu johon kuuluu kauluslaatat..maastopuvussa ei tunnista.

Erikoisupseerit tunnistaa - samoin miehistön, mutta aliupseereistakaan ei sotilasarvosta tunnista onko kyseessä ammatti-aliupseeri vain reservinaliupseeri. Ammattialiupseerien kohdalla käytyjen kurssien määrän voi päätellä sotilasarvosta..rauhanaikana..sodan aikana siis ei, koska RU-kurssin suorittanut ammatti-au palvelee silloin reservinupseerin arvossa joka voi olla mitä tahansa väliltä vänrikki-kapteeni..teoriassa myös majuri ja koska reservinaliupseereita löytyy kaikista aliupseeriarvoista alikersantista sotilasmestariin ilman että on ensimmäistäkään ammatti-au:ien kurssia käytynä.

Eli hyvin erilaisin koulutus- ja kokemuspohjin meikäläisessä armeijassa voi sotilaita palvella upseerin ja aliupseerin arvomerkein.
 
Kapiainen kirjoitti:
.
Eli hyvin erilaisin koulutus- ja kokemuspohjin meikäläisessä armeijassa voi sotilaita palvella upseerin ja aliupseerin arvomerkein.

+Lisäksi vieä erot reservinupseeri-reservinupseeri reservinaiupseeri-reservinaiupseeri;
Joillain ei ole varusmiespalveluksen jällkeen harjoitusvuorokausia tai on hyvin vähän, toiset ovat reenanneet ja jatkokouluttautuneet 30pv/vuosi 10-20 vuoden ajan.

Tässäkin suhteen arvomerkit antaa osviittaa mutta ei aina.
 
Kirjoitin omasta näkökulmasta ja kokemuksesta. Palvelusvuosia on sen verran, että tunnistan henkilöstöryhmän, sotilasarvon ja kokemuksen pukeutumisesta, yleisestä sotilaallisuudesta, painoindeksistä, keskustelusta, käsitteiden käytöstä, laaditusta asiakirjasta, toimeenpanokyvystä, määräaikojen noudattamisesta ja tuloksista sekä tietysti siitä, että tunnen pääosan upseereista ja melkein pääosan opistoupseereista sekä huomattava osan aliupseereista ja olen tekemisissä monen reserviläisen kanssa.
 
Siviilielämässä on sairaalat perinteisesti ollut melko hierarkisia paikkoja. Nykyään ei. Nykyään esim. osastonlääkäri (olkoon vaikka kirra) hyvinkin tervehtii ja pitää ovea auki esimerkiksi siivoojalle. Monessa siviilifirmassa ei meno ole niin jäykkää, että tervehditään "vain koska muuten tulee esapekkaa", vaan koska ollaan työkavereita.

Yhtäläisesti myös Puolustusvoimat on työyhteisönä lähes melkein normaali ja meininki kantahenkilökunnan välisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä on kohtalaisen letkeää ja vahvan morjestelukäytännön sävyttämää, mikä ei käytännössä varmasti eroa millään tavalla siviilityöyhteisöjen normaalista päivittäisestä toiminnasta. Esimerkiksi mainittu oven auki pitäminen kenelle tahansa ei ole mitenkään sidoksissa henkilön asemaan organisaatiossa, vaan se kuuluu normaaleihin hyviin käytöstapoihin. Se ei ole keneltäkään pois.

Normaalien hyvien käytöstapojen lisäksi talon tapoihin vain kuuluu vanhemman sotilashenkilön huomioiminen tervehtimällä ja puhuttelemalla henkilöä tämän sotilasarvolla, ainakin keskustelun alussa. Lisäksi esimerkiksi kokoustyyppisessä tilanteessa suuremman joukon kesken on tapana huomioida korkeimman sotilasarvon omistavan sotilaan läsnäolo aloittamalla puheenvuoro "herra sotilasarvo, hyvät herrat" tyyppisellä aloituksella. Samalla tavalla on hyvä huomioida myös mahdollinen naisten läsnäolo.

Tämä on yhtä normaalia ja luontevaa kuin perinteisesti hyviin käytöstapoihin kuuluvat ja jokaiselle jo kotikasvatuksessa/peruskoulussa opetetut: "hyvää päivää", "kiitos", "ole hyvä", lakin riisuminen pois päästä sisällä jne. Ei tällaista käytöstapakoodistoa noudateta minkään "esapekan" pelossa, vaan puhtaasti siitä syystä, että se vain kuuluu talon tapoihin osana normaalia sosiaalista kanssakäymistä ja kulttuuria. Yleinen sotilaallinen käyttäytyminen, pukeutuminen ja ulkoinen habitus ovat PV:n tyyppisessä sosiaalisessa yhteisössä yksittäiselle sotilaalle kunniaksi, päinvastainen käyttäytyminen puolestaan ei, vaikka virallinen organisaatio ei sellaisesta moukkamaisuudesta varsinaisesti antaisikaan välitöntä sanktiota.

En henkilökohtaisesti näe talon käytöstavoissa mitään erikoista enkä varsinkaan ongelmallista. Siviilimaailman pipopäässäsisällä-käytöstapoihin tottuneet varusmiehet ja reserviläiset sen sijaan saattavat nähdä asian hieman toisin, mutta heidänkin on hyvä ymmärtää toimia talossa talon tavalla ja käyttäytyä sotilaana kuin sotilas.
 
Kapiainen kirjoitti:
Suurin osa resupseereista on hyvin tehtäviensä tasalla ja kovin moni ehkä turhankin epävarma oman osaamisensa suhteen.
Tämäkin on kertausharjoituksissa mielenkiintoinen piirre muuten: Lähes aina ne ammattitaitoisimmat ja kyvykkäimmät resupseerit ovat hiukan liiankin vaatimattomia ja epäileväisiä omaan osaamisensa ja kykyihinsä
...
No, sanoisin että tuo kyvykkäimpien epävarmuus johtuu useimmiten siitä, että ne kaverit oikeasti tajuavat miten vaativassa tehtävässä toimivat, joten epävarmuus on luonnollista
Suurin osa resupseereista on kuitenkin siis asiallisia ja osaavia kavereita, osa jopa hämmästyttävän ammattitaitoisia tehtävissään..kuten toki myös aliupseeritkin. Sanotaan mitä sanotaan niin tämä järjestelmä tuottaa halvalla hyvää - emme vain itse sitä aina huomaa/vaatimustaso on niin kova ettei sitä pysty mitenkään kukaan täyttämään. Tosin se takaa osaltaan sen kovan tason kun vaaditaan paljon.

Juu, epävarmuutta on ainakin minulla joskus ollut mukana...

Tästä tulee mieleen omaan "ressu-uraani" eniten vaikuttanut henkilö, ex-sa-päällikköni, jonka toimia minulla oli tilaisuus seurata ehkä tavanomaista enemmän.
Ei esiintymistä tai itsensä esilletuontia, pelkästään asiaan keskittymistä ja jollain erikoisella tavalla antamalla Sotilaan vaikutelman.
Pari vuotta sitten hän siirtyi eläkkeelle ja varareserviin majurina, yhtenä niistä erittäin harvoista ressuista, jotka tuohon arvoon itse "hyväksyn".
 
Palveluksessa kirjoitti:
Kirjoitin omasta näkökulmasta ja kokemuksesta. Palvelusvuosia on sen verran, että tunnistan henkilöstöryhmän, sotilasarvon ja kokemuksen pukeutumisesta, yleisestä sotilaallisuudesta, painoindeksistä, keskustelusta, käsitteiden käytöstä, laaditusta asiakirjasta, toimeenpanokyvystä, määräaikojen noudattamisesta ja tuloksista sekä tietysti siitä, että tunnen pääosan upseereista ja melkein pääosan opistoupseereista sekä huomattava osan aliupseereista ja olen tekemisissä monen reserviläisen kanssa.

No et muuten tasan tunnista!!

Menee jo vähän liian pitkälle alkaa väittämään että tunnistat henkilöstöryhmän pukeutumisesta, painoindeksistä, laaditusta asiakirjasta, toimeenpanokyvystä jne..
Juttusi alkaa kovasti kuulostaa jonkun henkilöstöryhmien pahimman erottelujan pahimman koohottajan jutuilta.
 
Tehdään leikkimielinen testi, vastaa mielessäsi seuraaviin ja muodosta käsitys sotilaasta, ei tarvitse vastata kirjallisesti.
- pukeutumisesta: milloin hankit viimeisen m 58 ja m 83, näkyykö päältä, että ne ovat liian pieniä tai isoja ja silittämättä, montako kunniamerkkiä kannat maastopuvussa, paraatipuvussa, juhlapuvussa, minkä väriset sukat sinulla on palvelusasussa ja juhla-asussa?
- yleisestä sotilaallisuudesta: montako kertaa sanot herra kenraali yhden keskustelu aikana?
- painoindeksistä: mikä on painoindeksisi, HKI ja KKI?
- keskustelusta: mikä on ilmoittautumisen ja esittäytymisen ero? vastaatko puhelimeen keskustellessasi esimiehesi kanssa
- käsitteiden käytöstä: mitä tarkoittaa kyberstrategia, osaamisen johtaminen, NLT, WBR, vältätkö keskustelussa sanoja meetfursti, banaani ja strategia
- laaditusta asiakirjasta: mikä on esittelyn ja esityksen ero, mikä on varmentajan ja allekirjoittajan ero, millä rivillä on viitteet ja otsikko
- toimeenpanokyvystä: toimitko vision, toiminta-ajatuksen, kirjallisen käskyn, suullisen käskyn, toisen suullisen käskyn perusteella
- määräaikojen noudattamisesta: mitä teet, jos et pysty toteuttamaan annettua tehtävää määräajassa?
- tuloksista: miten henkilökohtaiset tulostavoitteesi oli määritetty ja liittyivätkö ne tuottavuuteen, tehokkuuteen, taloudellisuuteen tai laadun varmistamiseen?
 
Onkohan 70 rauhan vuotta liian pitkä aika sotavaltion kannalta? Mutta, jatkakaa.
 
Lievä käännös kohti aiheen otsikkoa.

Auttaako suunniteltu hyväksiluettavuus (ja toivottavasti aktiivinen ko. suoritteiden markkinointi) reserviläisarmeijaa toimimaan ammattimaisesti poikkeusoloissa?

Onko suunniteltujen toimenpiteiden kustannustehokkuus (näissä niukkenevien resurssien oloissa) parempi vai huonompi kuin vaihtoehtoisten toteutustapojen? Entä vaikuttavuus?
 
Palveluksessa kirjoitti:
Tehdään leikkimielinen testi, vastaa mielessäsi seuraaviin ja muodosta käsitys sotilaasta, ei tarvitse vastata kirjallisesti.
- pukeutumisesta: milloin hankit viimeisen m 58 ja m 83, näkyykö päältä, että ne ovat liian pieniä tai isoja ja silittämättä, montako kunniamerkkiä kannat maastopuvussa, paraatipuvussa, juhlapuvussa, minkä väriset sukat sinulla on palvelusasussa ja juhla-asussa?
- yleisestä sotilaallisuudesta: montako kertaa sanot herra kenraali yhden keskustelu aikana?
- painoindeksistä: mikä on painoindeksisi, HKI ja KKI?
- keskustelusta: mikä on ilmoittautumisen ja esittäytymisen ero? vastaatko puhelimeen keskustellessasi esimiehesi kanssa
- käsitteiden käytöstä: mitä tarkoittaa kyberstrategia, osaamisen johtaminen, NLT, WBR, vältätkö keskustelussa sanoja meetfursti, banaani ja strategia
- laaditusta asiakirjasta: mikä on esittelyn ja esityksen ero, mikä on varmentajan ja allekirjoittajan ero, millä rivillä on viitteet ja otsikko
- toimeenpanokyvystä: toimitko vision, toiminta-ajatuksen, kirjallisen käskyn, suullisen käskyn, toisen suullisen käskyn perusteella
- määräaikojen noudattamisesta: mitä teet, jos et pysty toteuttamaan annettua tehtävää määräajassa?
- tuloksista: miten henkilökohtaiset tulostavoitteesi oli määritetty ja liittyivätkö ne tuottavuuteen, tehokkuuteen, taloudellisuuteen tai laadun varmistamiseen?

Tämä ei nyt enää liity yhtään mihinkään tämän keskustelun otsikon mukaiseen keskusteluun - eikä muuten liity myöskään siihen omaan kommenttiisi josta tämä (naurettava) keskustelunjuonne lähti.. Väitit siinä että arvomerkeistä tunnistaa heti henkilöstöryhmän ja ties mitä muuta, johon totesin että ei tunnista..
Valitettavasti jutuistasi paistaa mielestäni aika vahvasti läpi joku 80-luvun pahimman henkilöstöryhmien välisen erottelun aika, jossa osa upseereista piti toimi-/opistoupseereita hädintuskin ihmisinä ja osa toimi-/opistoupseereista oli täysin avoimesti upseerivihamielisiä. Siitä on luojan kiitos päästy nyttemmin kokonaan eroon - ja jos tosiaan olet Puolustusvoimissa töissä, oli henkilöstöryhmäsi mikä tahansa..niin pidän todella, todella valitettavana että tuollaista ajattelutapaa yhä edelleen esiintyy. Ei voi kuin toivoa että joku fiksu nykypäivän ye-upseeri tai joku vahvan auktoriteetin omaava, fiksu ammattialiupseeri kyykyttää sinua asennekasvatuksen nimessä siihen 80-luvun malliin.
Tuo ilmeinen asenteesi on Puolustusvoimien kannalta työyhteisönä todella negatiivinen asia, mene peilin eteen ja kehity - en voi muuta tässä kohtaa sanoa.
 
Back
Top