Vittu hirveää kuraa. Odotin tältä paljon, koska sitä on niin kehuttu, ja jo heti alussa alkoi epäilyn siemen itää kun Henrik Viides kuvattiin jonkinlaiseksi hinteläksi, irstailevaksi juopottelijaksi, jonka hahmo olisi enemmän kotona New Yorkin cityhipstereistä kertovassa ihmissuhdedraamassa. Todellisuudessa Henrik oli roteva soturikuningas, jonka agressiivisuus, uskonnollinen hurskaus ja henkilökohtaiset taistelutaidot ja rohkeus olivat suuresti ihailtuja sen ajan Englannissa. Tämä mies halusi lähteä sotaan Ranskaa vastaan, suorastaan palavalla halulla, eikä suinkaan tuskaillut sotaan joutumista niin kuin elokuvan hintahtava ja tuskallisen epävarma Henrik.
Aikahyppy Azincourtiin. Arrgh. Mitä vittua? Ranskalaisten Dauphin esitetään kummallisena, perverssinä friikkinä, joka vittuilee irstaasti ja on muutenkin vastenmielinen hollywood- haarniskassaan. Taistelun kulku on käännetty lähes päälaelleen, englantilaisten ritaristo asettuu mäen alle lanattavaksi ranskalaisten ratsuväelle, ja sitten parin sissityyliin ammutun nuolikuuron jälkeen taistelu degeneroituu typeräksi avohärdelliksi ja mutapainin sekoitukseksi, jossa surkeasti haarniskoitu, kypärätön Henrik hyppii ja märehtii mudassa yksin, ilman henkivartijoita kuin sika lätissään, mäiskien randomeita, tunnistamattomiksi sotkeutuneita vastaantulijoita hengiltä. Lopuksi vielä ranskalaisten Dauphinista tehdään pelle ja hänet murhataan mutaan jousimiesten tikareilla, ranskalaisten ritarien katsellessa vierestä. Joopa.
Joojoo, tämä ei yritä olla historiallinen dokumentti, vaan on enemmänkin sekoitus Shakespearen näytelmiä, mutta silti. On anteeksiantamatonta tehdä historiallisiin tapahtumiin perustuva spektaakkeli tapahtumista ja hahmoista siten, että tapahtumat, henkilöt ja koko aikakauden henki käännetään päälaelleen. Ei toiminut elokuvana typeryytensä takia, ja historia perseraiskattiin törkeästi.
Ainoa kohtuullisen hyvä kohtaus elokuvassa oli kaksintaistelu alkupuolella, jossa Henrik ja Hotspur ottavat erää. Viis siitä että tätä ei koskaan oikeasti tapahtunut, vaan on olemassa vain Shakespearen näytelmässä Henrik Neljäs, siinä silti käytetään kohtuullisen historiallisia haarniskoita ja aseotteita. Itse asiassa, tämä kohtaus on yksi parhaita haarniskoidun taistelutaidon esiintuomisia, yleensäkään missään elokuvassa. Haarniskat oikeasti suojaavat, niissä pystyy liikkumaan, ase-otteissa on pistoja, puolimiekka-otteita, ja taistelu menee tonttiin suhteellisen nopeasti. Tikarin käyttö tulee hyvin esiin. Yllättävää että tällainen hieno kohtaus löytyy leffan alkupuolelta, ja sitten se degeneroituu ylempänä kuvatuksi abominaatioksi.