Tähän säikeeseen kootkoon foorumin väki teksti- ja kuva-aineistoa suomalais-ugrilaisten kansojen käyttämistä jousista. Ehdotan samalla säikeen merkitsemistä pysyväisaiheeksi.
Schefferus, J. Suom. Itkonen, T. 1979. Lapponia eli Lapin maan ja kansan usi ja todenmukainen kuvaus, jossa esitetään tähän asti tuntemattomia tietoja lappalaisten alkuperästä, taikauskosta ja -menoista, ravinnosta, elintavoista ja askareista, samoin eläimistä ja eri metalleista, joita on heidän maassaan, huolellisesti kuvitettuna valaisevillä piirroksilla. Karisto, Hämeenlinna. S. 207-208. Alkuperäinen v. 1673.
20. luku
Lappalaisten metsästysaseista ja pyyntivälineistä
Edellä olevasta ilmenee että lappalaisilla on erilaisia metsästysaseita; selostamme niitä nyt vähän tarkemmin. Ensimmäinen ja yleisimmin käytetty ase on jousi; sen kaari on kolme kyynärää pitkä, kaksi sormea leveä, tuuman vahvuinen tai vahvempikin, ja se tehdään kahdesta eri puusta liittämällä ne päällekäin yhteen. Sillä koivukaareen kiinnitetään pihkaisuuden vuoksi notkea ja taipuisa mäntypuinen kaari, niin että jousella on voimaa lennättää erilaisia nuolia. Kaaren molemmat osat on päällystetty tuohella sään aiheuttamien vahinkojen, sateen ja lumen varalta. Siinä, mitä Lomeniukselle on aivan väärin kerrottu, nim. että kaaret tehtäisiin poron luusta, ei ole toden varjoakaan, sillä luu on aivan kovaa eikä voi taipua sillä tavoin kuin kaaren tulee, minkä kuka tahansa käsittää. "Teroittamalla poron luita tehdään veitsiä ja taivuttamalla niitä kaariksi tehdään jousia", Lomenius sanoo. Jos hän olisi tälläistä kirjoittanut nuolista, olisi siinä jotakin perää. Mutta kun hän puhuu jousista, ei sitä voi millään puolustaa.
Kuitenkin luulen, että hän on saanut tämän Olaus Magnukselta niin kuin paljon muutakin, mitä hän on lainannut tältä taholta, täyttääkseen sillä Matkakirjansa. Olaus näet kirjoittaa, XVIII, 30, kertoessaan erilaisista porontuotteista, että "luita ja sarvia tuodaan jousien ja heittolaitteiden tekijöille, jotka vaihtokaupassa hankkivat niitä suuret määrä". Koska Lomenius lienee siitä lukenut, että jousien tekijät hankkivat poron luita, hän näyttää käsittäneen, että luuta käytetään jousien valmistamiseen ja, kuten hän itse sanoo, niiden taivuttamiseen kaariksi. Mutta ei Olaus ole sellaista tarkoittanut eikä hän siinä puhu edellä kuvaavastamme jousilajista, vaan mainitessaan samassa yhteydessä heittokoneet hän tarkoittaa jousityyppiä, joka on varustettu puuvarrella, jolle nuoli asetetaan, ja jollaista sanotaan varsijouseksi, saksaksi Armbrust, ranskaksi arbalestre. Tälläisiä jousia ei tehdä norsunluusta eikä helmiäisestä tai muusta sellaisesta, mutta niiden varret on tapana koristaa sellaisella upotuksilla, mihin Pohjolan sepät käyttävät poronluuta. Tälläinen on ollut Olauksen tarkoitus, jota Lomenius ei ole tajunnut, mikäli hän nyt sitten on sattunut huomaamaan tämän kohdan Olauksen kirjasta.
Oli miten oli, varmaa on, etteivät lappalaisten jouset ole luuta vaan puuta, eikä niitä edes koristeta luu-upotuksin, koska niissä ei ole varttakaan. Ne ovat pelkkiä paljaita kaaria, joita ei vedetä vireeseen millään apuneuvoillla vaan jännitetään ja pidetään vireessä pelkästään oikean kädne voimalla. Edellä jo sanoin, että nämä jouset tehdään kahdesta toisiinsa liitetystä puusta; lisättäköön, vielä että ne liitetään yhteen liimaamalla. Liimaa lappalaiset valmistavat seuraavalla tavalla. He nylkevät vastapyydettyjä ahvenia, panevat niiden nahat kuumaan veteen niin kaukaksi että suomut voidaan perata; sitten ne keitetään vähässä vedessä, ja vaahto kuoritaan tarkoin pois, kepakolla nitä ahkerasti käännellen, hämmentäen ja hienontaen, kunnes siitä tulee puuroa. Sen he sitten kuivattuvat levyinä ja panevat vasten varalla talteen. Jos sitten on jotakin liimattavaa, käytetään vähän vettä liiman pehmittämiseksi aivan kuin muunkin liiman suhteen menetellään.
Paitsi puujousia on heillä toisenlaisiakin, rautaisia varsijousia, joista saksalaiset, kuten jo sanoin, käyttävät nimeä Armbrust. Niiden käyttö on melkoisesti lisääntynyt lappalaisten keskuudessa viime aikoina. Ne viritetään rautakoukuilla, jonka toinen pää on kiinnitetty vyöhön, jotta voitaisiin suuremmalla voimalla ja lujemmin ponnistaen vetää jännettä, samalla kuin toinen jalka on pistettynä varren päässä olevaan rautarenkaaseen; sitten koko vartalolla ponnistaen vedetään koukkua ylöspäin, kunnes jänne on kiristetty varteen sovitetun luuhyrrän pykälään, jolloin uusi jousi on vireessä. Nuolia heillä on kahdenlaisia, toiset rautakärkisiä, toiset kärjettömiä ja tylppiä pienriistan, kuten oravain, kärppien ym. pyyntiä varten. Olaus Magnus kertoo, VII, 1, että "tylppäpäisiä puunuolia käytetään näätien, soopelien ja oravien ampumiseen." Mutta rautakärkisillä nuolilla ammutaan, kun tavataan isompaa riistaa. Välistä käytetään myös luusta ja sarvesta tehtyjä kärkiä; minun hallussani on nähtävänä sellaisia. He polttavat hehkuvalla raudalla kolon puunuolen päähän, lyövät siihen liimalla sivellyn sarvikärjen, joka sitten teroitetaan veitsellä tai kovasimella.[/TD]
yle.fi
