Keskiaikaiset aseet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja AKE-ukki
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Totta kai isoissa kenttätaisteluissa ammuttiin jousilla yläkulmilla, kohde oli iso ja oli syytä saada useampi ammus kohteeseen ennen lähitaistelua. Lisäksi suurin osa taistelijoista oli kevyesti panssaroituja joten massatuli oli tehokasta.
 
Laukkaava ratsu on aika vikkelä. Ja nuoli lentää loppumatkasta hitaammin. Mitä luulette, onko nuolen väistely ollut mahdollista tai yleistä? Kyllähän luotejakin voi väistellä eli maahan jos näkee valon välähdyksen.

Lähinnä varmaan hajamuodostelmissa on voinut olla tilaa ja aikaa väistellä nuolia. Yleisempää on ollut että nuolia torjuttiin käsillä tai kääntämällä kasvot poispäin. Intiaaneja vastaan käydyissä sodissa todettiin että amerikkalaisotilaiden nuolivammat olivat yleisemmin käsissä.
 
Eikös brittein mosquito ollut myös liimaamalla tehty, ja liimasaumat eivät sitten kestäneet eteläisimmillä taistelukentillä?
Aivan ensimmäisissä käytettiin Kaseiiniliimoja ja näissä koneissa esiintyi ongelmia.
Joten koneiden kasauksessa siirryttiin keinohartsiliimoja.

Myös saksalla oli ongelmia liimojen kanssa Ta 154 koneen kanssa.

Suomi ei saanut kunnon liimoja koko jatkosodan aikana vaan joutui käyttämään korvikkeita.
”Lentokone vanerien” valmistukseen oli tilattu välirauhan aikana ”filmejä” varastoon jotka riittivät vuoden 1944 alkuun.
Huonoilla liimoilla liitoksen lujuuden saavuttaminen oli vaativa operaatio.
Lisäksi liimauksen lujuus ei kestänyt pitkään.

Kunnon liimat kestivät ulkonakin hyvin.
Kuten Pyryn siivet jotka peruskorjattiin ensimmäisen kerran 10v jälkeen, eikä niissä havaittu liimausten heikkenemistä.
 
Intiaaneja vastaan käydyissä sodissa todettiin että amerikkalaisotilaiden nuolivammat olivat yleisemmin käsissä.

Käsissä, kaulassa ja päässä.....vaikka westerneissä nuoli osuukin yleensä keskelle trauma-aluetta ja vain yhdessä elokuvassa tietääkseni suoraan ahteriin. :cool: Valkoihoisuhrilta löytyi usein nuoli myös sukuelimissä sojottamassa, se sujautettiin jo valmiiseen kalmoon. Smithsonian-arkistoissa löytyy tieto tai -tieto- mm. siitä, että kenraali Custerilla oli ampumahaava ohimossa ja nuoli sukuelimissä ja täts it. Custerin adjutantti oli puolestaan ammuttu siiviläksi ruutiaseilla....todennäköisesti inkkarit luulivat häntä Custeriksi. Custerin veli puolestaan oli nuoli lonkassa ja olkapäässä, kuolettava osuma ohimossa. No, on huomattava, että nämä ovat tietoja ja -tietoja-.
 
Lähinnä varmaan hajamuodostelmissa on voinut olla tilaa ja aikaa väistellä nuolia. Yleisempää on ollut että nuolia torjuttiin käsillä tai kääntämällä kasvot poispäin. Intiaaneja vastaan käydyissä sodissa todettiin että amerikkalaisotilaiden nuolivammat olivat yleisemmin käsissä.
Zig-zag ratsastusreittiä lienee käytetty, toisaalta epätasainen maasto pakottaa siihen muutenkin. Fiksu jousiporukka kanavoi vihollisen ja ampuu keskityksen. Sitten vetäytyy taistellen. Sotalaivatkin tekee zigzag torpedon pelossa. USS Indianapoliksen kapteenia syytettiin siitä kun ei tehnyt ja laiva tuhoutui. Ratsujen kanavointi onnistuu ehkä niemellä, sillalla, solassa ja metsiköiden välissä.
 
Naval history tuntee myös ainakin yhden torpedoilla tehdyn keskityksen. Japsit ampui jossain malesia-indonesia kapeassa kohdassa ww2. Lieneekö katapulteilla tehty aikoinaan keskityksiä?
 
Onkohan lentokoneita kokeiltu liimailla ahvenliimalla. :)

On, tosin ei varmaan enää 2. maailmansodan aikana. 1900-luvun alkupuolelle asti eläinliima oli jotakuinkin ainoa vaihtoehto. Tosin teollisessa mittakaavassa yleensä sitä tehtiin vanhoista laiduneläimistä, ei ehkä niinkään kaloista.
 
Intiaanien -sota ratsain- ei muistuttanut eurooppalaista vähääkään. Intiaanien taistelutapaan kuului osoittaa henkilökohtaista rohkeutta ja monta kertaa valkonaamat pelastuivat juuri siksi, että hyökkäystoiminta inkkareilla oli hajanaisten ryhmien päälle tuloja. Jousi ei ollut inkkareille mikään rynnäkköase, sillä voitiin suorittaa tulenavaus, mutta siitä eteenpäin hevonen laukkuutettiin suoraan päin vihollista ja käsikähmä oli valmis alkamaan.

Hollywood-elokuvamielikuvasto ei vastaa todellisuutta oikeastaan kuin harvoin. Tanssii susien kanssa - filmissä on asiantuntijoiden mukaan kuvattu varsin autenttisesti inkkareiden menetelmiä.
 
Intiaanit ei kai kauheasti harrastaneet ratsurynnäköitä, vaikka käyttivätkin kyllä välistä keihäitä peitsinä, lähinnä ehkä takaa-ajoissa. 1800-luvulla tasankointiaanien saavuttamat voitot olivat pääasiassa väijytyksiä, tai sitten houkuteltiin valkoiset hyökkäämään vahvoihin puolustusasemiin, tätä tekivät erityisesti nez percet, lienevät ainoita inkkareita joita vastaan pitkäpuukot eivät mielellään hyökänneet.
 
Minulla tulee mieleen konekiväärin kaarituli vs. suoratuli tässä keississä. Kuinka paljon konekiväärin kaaritulta käytettiin viime sodissa?

Ei juurikaa enää viime sodassa. 1. maailmansodassa enemmänkin.

One of the new tactics was “barrage fire,” whereby groups of gunners fired indirectly — that is, without necessarily seeing their targets — in order to prevent enemy troop movements, to give covering fire or to generally harass and suppress the enemy.
The gunners angled their weapons high so the rounds would arc over the battlefield, much like artillery does.


image041.jpg

Vickers machine gun engaged in long-range ‘barrage’ fire at Arras, 1917. This was an innovative technique for supplementing an artillery barrage.
 
Kuinka paljon konekiväärin kaaritulta käytettiin viime sodissa?
Suomessa valmistauduttiin tuohon kyllä ennen sotaa.
Kk m/32-33:n lisäämällä laatikon vasempaan takareunaan kiinnike MG-08 tyyppiselle optiikalle ja suutaimelle.
Epäsuoralle tulelle tarkoitettua suuntaimia tilattiin saksatta sotilasasiamiehen välityksellä 1930.

D-166 luodin käyttöönoton syynä oli, konekiväärien käyttö epäsuoraan tuleen.
D-166 oli liian raskas jalkaväki käyttöön→ kova rekyyli ja raakaineeden tuhlaus.

Epäsuoraa tulta käytettiin ainakin kerran kannaksella. Kohteena oli venäläisten huolto polku/tie.
Mutta se lopetettiin koska tuloksia ei voitu havaita (myöhemmin vanki tiedoista saatiin selville että tuli olikin ollut tehokasta)

Ps, Tässäkin voidaan kysyä miksi sitä ei käytetty?
Aseet olivat valmiina patruunat oli suunniteltu sitä varten.
Epäsuorastatuletta oli huutava pula.


Konekiväärikomppanian henkilöstön lisäyksen syynä oli vaatimus käyttää konekiväärejä suora-ammunnan lisäksi epäsuoraan ammuntaan. Tätä tehtävää varten lisättiin komppanian vahvuuteen muun muassa tulenjohtaja ja mittaukseen tarvittavaa henkilöstöä. Ohjesäännöissä korostettiin konekiväärien ristitulen tappavaa vaikutusta ja aseiden ryhmittämistä sivustatuliasemiin puolustuksessa. Joissain tapauksissa konekivääreitä saatettiin kuitenkin käyttää jopa kilometrien päässä olevaa vihollista vastaan epäsuoralla suuntauksella. Epäsuora ammunta konekiväärillä tuli kyseeseen lähinnä poikkeustilanteissa ja suuremmilla konekiväärimäärillä, johtuen tulen epätarkkuudesta ja melko vaatimattomasta vaikutuksesta maalissa. Siitä huolimatta se nähtiin yhtenä vaihtoehtona aseita ryhmitettäessä.
 
Viimeksi muokattu:
Minulla tulee mieleen konekiväärin kaarituli vs. suoratuli tässä keississä. Kuinka paljon konekiväärin kaaritulta käytettiin viime sodissa?
Ps, Tässäkin voidaan kysyä miksi sitä ei käytetty?
Aseet olivat valmiina patruunat oli suunniteltu sitä varten.
Epäsuorastatuletta oli huutava pula.
Epäsuora ammunta kk:lla lienee aihe, jota ei kukaan ole tutkinut. Sehän löytyi sotien välilla laadituista ohjesäännöistämme, joten kai metodia myös harjoiteltiin kun tähtäimetkin oli hankittu. En ole löytäny kirjallisuudestakaan muuta, kun tämän jo mainitun yhden kerran, jolloin 6:lla kk:lla ammuttiin Summassa linjojen takana olevaa niittyä yhtäjaksoisesti koko valoisa aika. Miksi siis ei sitten käytetty enempää?

Mun käsitys on, että kyseessä on ulkomailta kopioitu metodi, joka ei sopinut Suomen maastoon. Oletan että Saksassa tarkoituksena oli pääasiassa lisätä kk:n kantamaa ampumalla sopivassa paikassa tähystettyä kaaritulta alempana olevaan maastoon. Keski-Eurooppahan on täynnä kukkuloita ja harjanteita, joilta on kilometrien näkyvyys. Maali siis näkyi optiselle tähtäimelle koko ajan ja tarvittava etäisyys saatiin kartasta tai mitattiin etäisyysmittarilla. Meillä taas joudutaan ampumaan tykistön ja krh:n tavoin ilman keinoa saada aseille tarkka sivusuunta. Kun tulta näin ei saada "kasaan" se hajoaa tehottomaksi. Toinen syy voisi olla, että suurvallan isoista joukoista oli helpompi irroittaa tarvittavat 4-6 asetta, jotta tulen tiheys olisi riittävä. Meillähän se edellytti reservipataljoonan kk-komppanian pääosan käyttämistä tällaiseen tarkoitukseen.
 
Viimeksi muokattu:
Intiaanit ei kai kauheasti harrastaneet ratsurynnäköitä, vaikka käyttivätkin kyllä välistä keihäitä peitsinä, lähinnä ehkä takaa-ajoissa.

Harrastivat kyllä, kunnes pitkäpuukoille tuli käyttöön patruunakäyttöiset takaaladattavat kiväärit. Beecher islandin taistelu, jossa Kyömynenä kuoli oli ensimmäinen merkittävä ottelu, jossa cheynnein ratsurynnäkkö tuli -liian kalliiksi-. Aseiden tulinopeus oli siis kriittinen tekijä.
 
Näin kun aiheeseen liittyvää on tullut harrasteltua ja sen myötä ajankuluksi vähän "tutkittuakin" niin asia on juuri näin.
Ns. mongolijouset ovat teknisesti hyvin erilailla tehty kuin eurooppalaiset jouset. Sinänsä osasyy tähän on sekin että mongolien asuttamilla aroilla käytettävissä olleet materiaalit olivat hyvin erilaisia kuin euroopassa, joten olosuhteiden pakostakin jouset ovat olleet erilaisin menetelmin tehtyjä kuin Euroopassa tehtiin. Myös käyttöperiaate oli paimentolaiskansoilla erilainen. Jousta käytettiin ratsailta - Euroopassa jousi oli jalkamiehen väline. Tästäkin syystä eurooppalainen jousi on hyvin erilainen kuin mongolijousi.

Jos taas jousta tarkastellaan sota-aseena, niin silloinkin käyttötapa on ollut hyvin erilainen Euroopassa ja paimentolaiskansoilla.
Euroopassa pitkäjousi, tai oikeastaan pitkäjousen "sotilasversio" warbow, oli lähinnä epäsuorantulen ase. Warbow:n käyttöperiaate oli että iso määrä jousimiehiä ampuu yhtäaikaa samalle etäisyydelle suuren määrän nuolia. Jousiampujan tärkein taito oli osata ampua nuolensa käsketylle etäisyydelle, ei osua tarkasti pieneen maaliin. Jos on warbow:n joskus saanut käsiinsä, ymmärtää hyvin miksei yli 100 paunaisella, usein jopa pitkälti yli 100 paunaisella, pitkäjousella voi ampua kovin tarkasti..
Mongolijousella taas ammuttiin taistelussakin hevosen selästä, läheltä, nopeasti ja tarkasti - jolloin sen ominaisuudetkin ovat siihen sopivat ja erilaiset kuin pitkäjousen warbow-versiolla.

Sinänsä kyllä euroopassakin osattiin hienoja jousia valmistaa. Pitkäjousia tehtiin joko sellaisista puulajeista, joista saatiin luonnonmukainen "laminaattijousi" tai sitten käytettiin erilaisia puulajeja niitä yhdistäen, jotta jouseen saatiin halutut ominaisuudet. Tietysti eri puulajien yhdistäminen oli haasteellista keskiajan liimaamismenetelmin, mutta sitä kuitenkin osattiin tehdä.
Ylipäätään keskiajan jouset, olivat ne sitten eurooppalaisia "long bow- tyyppisiä tai paimentolaiskansojen "horse bow" - tyyppisiä jousia, ovat teknisesti erittäin hienoja aseita.

Good stuff. Komposiittijousihan ei ole ollut Euroopassa uusi tuttavuus, Välimeren alueella käytetty vuosituhansia. Tutankhamonin haudasta löytyi kymmeniä komposiittijousia. Tietysti siinäkin tapahtui kehitystä. Hunnien jousien sanotaan olleen ennennäkemättömän tehokkaita ja mm. Bysantti kopioi ne nopeasti omaan käyttöön. Mutta pohjoisempaan Eurooppaan se ei näytä levinneen vaikka tilaisuuksia oli vaikka kuinka ja eurooppalaiset saivat monesti kokea nahoissaan että itärau...öh...puu toimi. Syy siihen lienee että eurooppalaisista puulajeista pystyttiin tekemään riittävän hyviä jousia huomattavasti nopeammin kuin komposiittijousi. Ja kun eurooppalainen maasto suosii enemmän jalkamiestä niin pitkäjousen pituuskaan ei ole ollut mainittava haitta.

Lähi-idän muinaisjousi oli nykysilmään erikoisen näköinen, tuollainen kolmio. Onkohan harrastajat kuinka kokeilleet noista replikoita, että miten pelittävät.
Hornbowegypt04.jpg


Mongolit muuten kyllä ampuivat jousillaan myös jalkamiehinä, ainakin Tsingisin aikoihin oli ihan vaatimuksenakin että sotilaalla piti olla jousi myös 'jalkatyöhön'. Ilmeisesti se on ollut pitempikantamaisempi jousi.
 
Back
Top