Keskiaikaiset aseet

arix kirjoitti:
Tuommoisen teossa on muuten älyttömän paljon työtä, vaatii aikaa ja vaivaa. (y)
Klikkaa laajentaaksesi...
Onpa hyvin istuva ja kaunis, vaikka renkaita ei näytetä niitatun, kuten historiallisesti olisi tehty, joten tuo ei olisi panssarina kovin kestävä.
Noita renkaita tehtiin kuulemma niin (ja varmaan vieläkin) että paksua rautalankaa käärittiin tangon ympärille ja sitten jonkunlaisella terällä painettiin ne poikki tankoa pitkin = iso kasa valmiita renkaita. Vaikka tuollaisen paidan 'kutominen' onkin työlästä niin erityisen korkeaa osaamista se ei vaatinut verrattuna levyhaarniskan takomiseen, lisäksi panssari kesti isältä pojalle ja niitä oli helppo kierrättää, joten pikku hiljaa panssarin määrä lisääntyi.

1. ristiretken aikainen ritari oli vielä aika vaatimattomasti suojattu:
canter_m.jpg

Sata vuotta myöhemmin panssaria riitti jo päästä varpaisiin.
 
fulcrum kirjoitti:
Onpa hyvin istuva ja kaunis, vaikka renkaita ei näytetä niitatun, kuten historiallisesti olisi tehty, joten tuo ei olisi panssarina kovin kestävä.
Noita renkaita tehtiin kuulemma niin (ja varmaan vieläkin) että paksua rautalankaa käärittiin tangon ympärille ja sitten jonkunlaisella terällä painettiin ne poikki tankoa pitkin = iso kasa valmiita renkaita. Vaikka tuollaisen paidan 'kutominen' onkin työlästä niin erityisen korkeaa osaamista se ei vaatinut verrattuna levyhaarniskan takomiseen, lisäksi panssari kesti isältä pojalle ja niitä oli helppo kierrättää, joten pikku hiljaa panssarin määrä lisääntyi.

1. ristiretken aikainen ritari oli vielä aika vaatimattomasti suojattu:
canter_m.jpg

Sata vuotta myöhemmin panssaria riitti jo päästä varpaisiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joskus katsoin dokkaria, missä tehtiin se klassinen valkoinen vaate, joka laskeutuu molemmin puolin, eteen ja taakse ja rinnassa on punainen risti. Sen dokumentin mukaan kyseessä ei ollut mikään lakana, vaan paksu villahuopa, jonka yhtenä tehtävänä oli blokata nuolia. Sen ohjelman mukaan toimi tässä tehtävässä erittäin hyvin.
 
EK kirjoitti:
Joskus katsoin dokkaria, missä tehtiin se klassinen valkoinen vaate, joka laskeutuu molemmin puolin, eteen ja taakse ja rinnassa on punainen risti. Sen dokumentin mukaan kyseessä ei ollut mikään lakana, vaan paksu villahuopa, jonka yhtenä tehtävänä oli blokata nuolia. Sen ohjelman mukaan toimi tässä tehtävässä erittäin hyvin
Klikkaa laajentaaksesi...

Aasiassa oli joku samanlainen viritys nuolten blokkaamiseen. Toinen seikka saattoi olla, että hulmuava vaate teki maalista hämäävän suuren ja oli -helpompaa- ampua huti pitkin vaatteita. Tuo villaloimi ritarin yllä toimi todennäköisesti myös ihan lämmikkeenä, kun tuuli tuiversi ja vettä tuli kaatamalla niskaan. Ratsailla myös toimiva kuosi. Jousi-nuolikauden eroja: inkkarit pohjois-amerikassa taistelivat lähes alasti. Kilpi oli, muttei muuta.
 
On luontaista tähdätä lyhyiltä matkoilta vaatteiden koosta riippumatta massakeskipisteeseen. Ja toinen juttu on sitten käytännön osumatarkkuus. Eikös tuohon aikaan enimmäkseen maalina ollut vastapuolen ryhmitys, ei yksittäinen mies.
 
baikal kirjoitti:
Aasiassa oli joku samanlainen viritys nuolten blokkaamiseen. Toinen seikka saattoi olla, että hulmuava vaate teki maalista hämäävän suuren ja oli -helpompaa- ampua huti pitkin vaatteita. Tuo villaloimi ritarin yllä toimi todennäköisesti myös ihan lämmikkeenä, kun tuuli tuiversi ja vettä tuli kaatamalla niskaan. Ratsailla myös toimiva kuosi. Jousi-nuolikauden eroja: inkkarit pohjois-amerikassa taistelivat lähes alasti. Kilpi oli, muttei muuta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Samurailla oli silkkinen vaate joka pullistui ratsastaessa ja toimi erinomaisena nuolikaapparina selän puolella. Tällä oli hieno nimi: Horo...

 
DM kirjoitti:
On luontaista tähdätä lyhyiltä matkoilta vaatteiden koosta riippumatta massakeskipisteeseen. Ja toinen juttu on sitten käytännön osumatarkkuus. Eikös tuohon aikaan enimmäkseen maalina ollut vastapuolen ryhmitys, ei yksittäinen mies.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ison maalin tiedetään aiheuttavan hutilointia ampumistilanteessa. Ja ratsailta ammuttaessa tuo hutilointi korostunee. Aasialaiset ja inkkarit taistelivat mielukkaasti henkilökohtaista taitoa ja rohkeutta osoittaen. Ratsastavilla sotilailla ei useinkaan ollut jousia, jotka olisivat olleet mitään pitkän kantaman ihmeitä. Ne olivat aika kompakteja ja tehty ratsain käytävään taisteluun. Brittien marjakuusijouset eivät olisi kelvanneet ratsusotilaille.
 
baikal kirjoitti:
Jousi-nuolikauden eroja: inkkarit pohjois-amerikassa taistelivat lähes alasti. Kilpi oli, muttei muuta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Nykyihmisen on vaikea käsittää, kuinka vahvasti maaginen ajattelu määritti intiaanien kaikkea toimintaa. Niinpä taistelussakin parhaan suojan tarjosivat iholle tai vaatteeseen maalatut uskonnolliset kuviot. Viimeisen kerran niiden tehoa koeteltiin Wounded Kneessa 1890, jolloin siouxien henkipaidat osoittautuivat kuitenkin luodinkestävyydeltään varsin heikoiksi. Eteläisillä heimoilla, kuten komansseilla ja kiowilla tiedetään olleen joitain vanhoja espanjalaisia rintahaarniskoja, joita pidettiin suuressa arvossa. Muuten soturit suojautuivat hevosen ruhon taakse roikkumalla sen kaulalla ja kyljellä.
 
EK kirjoitti:
Joskus katsoin dokkaria, missä tehtiin se klassinen valkoinen vaate, joka laskeutuu molemmin puolin, eteen ja taakse ja rinnassa on punainen risti. Sen dokumentin mukaan kyseessä ei ollut mikään lakana, vaan paksu villahuopa, jonka yhtenä tehtävänä oli blokata nuolia. Sen ohjelman mukaan toimi tässä tehtävässä erittäin hyvin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Joo, elokuvissahan se on aina joku ohut koristeellinen rätti. Vaatepanssari oli keskiajan käytetyin haarniskamalli (ei nahkapanssari kuten roolipeleissä, ne oli Euroopassa harvinaisia).
Tuo päällysvaate on kai kopioitu Lähi-Idästä ristiretkien aikaan, kuten moni muukin juttu. Sodan lisäksi ristiretket olivat merkittävä kulttuurillinen vaihtokausi puolin ja toisin. Esimerkiksi ritarihyveet kehittyivät sekä kristittyjen että muslimien puolella samaan suuntaan.

baikal kirjoitti:
Ison maalin tiedetään aiheuttavan hutilointia ampumistilanteessa. Ja ratsailta ammuttaessa tuo hutilointi korostunee. Aasialaiset ja inkkarit taistelivat mielukkaasti henkilökohtaista taitoa ja rohkeutta osoittaen. Ratsastavilla sotilailla ei useinkaan ollut jousia, jotka olisivat olleet mitään pitkän kantaman ihmeitä. Ne olivat aika kompakteja ja tehty ratsain käytävään taisteluun. Brittien marjakuusijouset eivät olisi kelvanneet ratsusotilaille.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mongoleilla (ainakin paremmin varustetuilla) oli kaksi jousta, toinen ratsaille ja toinen jalkautuneena ampumiseen. Erään vietnamilaisen armeijan mongolit voittivat jalkautumalla ja taistelemalla pitkäjousimiesten tyyliin, kun vietnamilaisilla oli elefantteja joita hevoset pelkäsivät.
 
fulcrum kirjoitti:
Mongoleilla (ainakin paremmin varustetuilla) oli kaksi jousta, toinen ratsaille ja toinen jalkautuneena ampumiseen. Erään vietnamilaisen armeijan mongolit voittivat jalkautumalla ja taistelemalla pitkäjousimiesten tyyliin, kun vietnamilaisilla oli elefantteja joita hevoset pelkäsivät.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on itseäkin mietityttänyt, kuinka voi 100 000 ratsain kulkevan, kevyesti panssaroidun soturin joukko jousilla ja nuolilla aseistettuna voittaa lähes jokaisen heitä vastaan tulleen armeijan? Melkein aina mongolien vihollisten lukumäärä ylitti heidät monesti kymmenillä tuhansilla.

Yhdistelmä koulutusta, taktiikkaa, kurinalaisuutta, älykkyyttä ja jatkuvasti mukautettuja uusia taktiikoita antoi mongolien armeijalle etumatkan sen aikaisia hitaampia ja raskaampia armeijoita vastaan. Mongolit hävisivät hyvin vähän taisteluita, ja he yleensä palasivat taistelemaan uudelleen toisena päivänä ja voittivat silloin.

Tärkeä tekijä heidän taktisessa ylivoimassaan oli se, että he olivat halukkaita oppimaan valloittamilta ihmisiltä. Jos vihollisilla oli ideoita ja strategioita, joita mongolit pitivät hyödyllisinä, he mukauttivat ne omaan käyttöönsä. Mongolit esimerkiksi palkkasivat kiinalaisten ja muiden kulttuurien piiritysasiantuntijoita rakentamaan monimutkaisia piirityskoneita ja suunnittelemaan strategioita piirittäessään voimakkaasti linnoitettuja kaupunkeja.
 
Kiusankpl kirjoitti:
Yhdistelmä koulutusta, taktiikkaa, kurinalaisuutta, älykkyyttä ja jatkuvasti mukautettuja uusia taktiikoita antoi mongolien armeijalle etumatkan sen aikaisia hitaampia ja raskaampia armeijoita vastaan
Klikkaa laajentaaksesi...

Liikkuvuus ja mukana kulkeva useamman päivän huolto. Välttäminen ratkaisutaistelua itselle epäedullisessa asetelmassa, aasialaisen mielen joustavuus. Tiedustelu liikkui paljon ja etsi heikkoja kohtia. Yhteiskuntien tm. kulttuurinen soturikasvatus. Soturi oli kuin kotonaan keinuvassa satulassa ja oli todennäköisesti ehdottoman sitoutunut omaan porukkaansa.
 
160lbs ENGLISH WARBOW shoots FULL WEIGHT MEDIEVAL ARROWS at reproduced MEDIEVAL ARMOUR.


samalla kanavalla paljon muitakin aiheeseen liittyviä videoita kuten
 
Viimeksi muokattu:
Kiusankpl kirjoitti:
Tämä on itseäkin mietityttänyt, kuinka voi 100 000 ratsain kulkevan, kevyesti panssaroidun soturin joukko jousilla ja nuolilla aseistettuna voittaa lähes jokaisen heitä vastaan tulleen armeijan? Melkein aina mongolien vihollisten lukumäärä ylitti heidät monesti kymmenillä tuhansilla.

Yhdistelmä koulutusta, taktiikkaa, kurinalaisuutta, älykkyyttä ja jatkuvasti mukautettuja uusia taktiikoita antoi mongolien armeijalle etumatkan sen aikaisia hitaampia ja raskaampia armeijoita vastaan. Mongolit hävisivät hyvin vähän taisteluita, ja he yleensä palasivat taistelemaan uudelleen toisena päivänä ja voittivat silloin.

Tärkeä tekijä heidän taktisessa ylivoimassaan oli se, että he olivat halukkaita oppimaan valloittamilta ihmisiltä. Jos vihollisilla oli ideoita ja strategioita, joita mongolit pitivät hyödyllisinä, he mukauttivat ne omaan käyttöönsä. Mongolit esimerkiksi palkkasivat kiinalaisten ja muiden kulttuurien piiritysasiantuntijoita rakentamaan monimutkaisia piirityskoneita ja suunnittelemaan strategioita piirittäessään voimakkaasti linnoitettuja kaupunkeja.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mongoolit kuten muutkin Aasian kansat (myös lähi-idän) suosivat usein lamellihaarniskaa ja sitä käytettiin niin ratsastajien kuin hevostenkin suojaamisessa.
 
Teräsmies kirjoitti:
Mongoolit kuten muutkin Aasian kansat (myös lähi-idän) suosivat usein lamellihaarniskaa ja sitä käytettiin niin ratsastajien kuin hevostenkin suojaamisessa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen mielestäni nähnyt joskus dokumentin, missä harrastettiin kokeellista historiantutkintaa. Aiheena oli Kiinalainen lamellipanssari, mikä oli tehty (muistaakseni) senaikaisesta paperista laminoimalla. Oli muuten kevyt ja kesti hyvinkin miekan iskut ja esti hyvin nuoletkin. Lamellin paksuus oli muistaakseni jotain >10mm... että paksuhan se oli, mutta toimiva.

Ei ehkä ihan joka sään panssari tuo.

Tänä kesänä menen Gotlantiin/ visbyn ja toivottavasti pääsen paikalliseen museoon tutustumaan 1361-vuoden taistelussa käytettyihin tst-varusteisiin.
 
AKE-ukki kirjoitti:
Olen mielestäni nähnyt joskus dokumentin, missä harrastettiin kokeellista historiantutkintaa. Aiheena oli Kiinalainen lamellipanssari, mikä oli tehty (muistaakseni) senaikaisesta paperista laminoimalla. Oli muuten kevyt ja kesti hyvinkin miekan iskut ja esti hyvin nuoletkin. Lamellin paksuus oli muistaakseni jotain >10mm... että paksuhan se oli, mutta toimiva.

Ei ehkä ihan joka sään panssari tuo.

Tänä kesänä menen Gotlantiin/ visbyn ja toivottavasti pääsen paikalliseen museoon tutustumaan 1361-vuoden taistelussa käytettyihin tst-varusteisiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Suuri etu noissa lamellipanssareissa oli halpuus sekä valmistamisen nopeus. Käyttäjän kannalta positiivista oli keveys sekä liikkuvuus, lisäksi korjaaminen oli myös helppoa ja nopeaa. Luultavasti lamellien lakkaus toimi hyvin kosteussuojana ensimmäiseen taisteluun saakka... :unsure:
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top