Muistan nähneeni Rautaristin ensimmäisen kerran 80-luvun alkupuolella videolta. Elokuva teki tuolloin teini-ikäiseen vladiin melkoisen suuren vaikutuksen, olihan se ensimmäisiä sotaelokuvia joissa kuvattiin itärintaman tapahtumia eivätkä saksalaiset (kollektiivisesti) olleet pahoja vaan heidän joukossa oli sotilaita laidasta laitaan.
Elokuvasta jäi tuolloin eräänä yksittäiskohtana mieleen elokuvan loppu ja se mitä Coburnin näyttelemä Steiner tuumaa Hauptmann Stransky'lle (Maximilian Schell):
"Then I will show you, where the Iron Crosses grow."
Katsoin leffan uudestaan jokunen vuosi sitten, jos huomioidaan se, että elokuvan saksalaiset puhuivat englantia (tyypillistä tuohon maailman aikaan), niin mielestäni elokuva on kestänyt aikaa todella hyvin ja se käsittelee itse sotaa ja ihmisiä sodassa yllättävänkin modernisti - asetelma on aito, on hyviä ja pahoja, on rohkeita ja vähemmän rohkeita. Sotilaat ovat sotilaita mutta samalla myös ihmisiä inhimillisine tunteineen. Vielä kun huomioi, että elokuvaa tuskin on tarkoitettu miksikään psykologiseksi tutkielmaksi ihmisen käyttäytymisestä sodassa, kyse on ennemminkin tarinaltaan selkeästä ja suoraviivaisesta taistelusta elämästä ja kuolemasta niin Peckinpah on saavuttanut elokuvassa todella realistiselta ja koskettavalta tuntuvan tunteen.
Teininä varmasti koin elokuvan hiukan toisella tapaa, se oli enemmän taistelua elämästä ja kuolemasta, mutta myös sankaruudesta ja pelkuruudesta (minä sen vieläkin näen), mutta nyt tasoja ja näkemyksiä on tullut lisää. Hyvä leffa kaiken kaikkiaan.
vlad
