Keskustelua sotaelokuvista

Kuinka usein onkaan ollut niin että IMDB arviossa vähäisen pistemäärän leffa onkin just itselle ollut ihan älyttömän hyvä. Heidän pisteistä ei kannata muodostaa mielipidettä elokuvista.

Olen sen Imdp:n tehokäyttäjänä ollut ikuisuuden. En edes katso enää alle vitosen elokuva. Ennen muinoin katsoin ja oli ihan katottavia jotkut. Nykyisin ei maita.
Vielä enemmän kuin elokuvista, Imdb:n pisteet kertovat sarjoista. 8 pojoa on minimi että viitsii edes pilottia katsoa. Luotan universaaliseen yhteiseen omatuntoon ja elokuvamakuun, mitä internetti tarjoaa.
 
Jos hakee klassikkoja ja potentiaalisia Oscar-tason filmejä niin joo IMDB pisteistä saa pääteltyä paljon. Itse olen kuitenkin huomannut että moni alemman pistemäärän leffa tosiaan jollain tavalla on miellyttänyt.
Mun mittakaavalla maailman paras elokuva Excalibur (1981) on reitattu 7,4 joten siitä katsoen voin helposti löytää miellyttäviä elokuvia jopa alle 5 pisteen. Olenkin poikkeava.

excaliburlak.jpg


.
 
Kuinka usein onkaan ollut niin että IMDB arviossa vähäisen pistemäärän leffa onkin just itselle ollut ihan älyttömän hyvä. Heidän pisteistä ei kannata muodostaa mielipidettä elokuvista.

Olen itsekin huomannut sen, että nykyään IMDb:ssä ei todellakaan kannata tuijottaa pisteitä - ei etenkään uusien elokuvien kohdalla, jolloin voimakkaasti markkinoidut suositut elokuvat saavat erityisesti ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana aivan liian korkeita pisteitä, mikä antaa väärän kuvan leffan tasosta/laadukkuudesta. Joskin vielä vuosien jälkeen joidenkin hittien pisteet voivat olla suhteellisen korkeita huomioiden elokuvan kokonaisvaltainen taso, näin esim. Jacksonin Taru sormusten herrasta -saagan leffojen kohdalla, joiden pisteet ovat 8,9-8,7 välillä ja ne kuuluvat tämän mukaan maailman 15. parhaan elokuvan joukkoon. Uskokoon ken tahtoo.

Vaikka olenkin katsonut kaikki Taru sormusten herrasta leffat teatteriversioina ja EE-versioina niin en niistä yhdellekään antaisi edes kahdeksaa pistettä. Eivätkä ne täten kuuluisi omalla listallani parhaimpien leffojen listalla kovinkaan korkealle.

Etenkin monien kulttimainetta saavuttaneiden leffojen pisteet voivat olla yllättävänkin alhaiset, tämä johtuu usein siitä, että ne eivät saavuta suuren yleisön suosiota ja voivat teemaltaan tai muusta syystä johtuen olla "hiukan haasteellisia". Tai sitten ne voivat olla niin vastenmielisiä, mikä riittää laskemaan pisteitä kohtuudella. Tun Fei Moun "Hei tai yang 731" - paremmin tunnettu nimellä "Man behind the sun", on niitä elokuvia joka ei pisteillä mässäile (IMDb:ssä 6,1 pts) mutta mainetta sillä on sitten sitäkin enemmän.

Elokuvasta lyhykäisyydessään IMDb:ssä:

"Japanese troops round up Chinese and Russian prisoners of war and take them to a place called Squadron 731, where they are grotesquely tortured and experimented on to test new biological weapons." (linkki: http://www.imdb.com/title/tt0093170/?ref_=fn_al_tt_1)

Itse en ole löytänyt leffaa Suomesta, mikäli löytyy niin onhan se ostettava.

vlad
 
Etenkin monien kulttimainetta saavuttaneiden leffojen pisteet voivat olla yllättävänkin alhaiset, tämä johtuu usein siitä, että ne eivät saavuta suuren yleisön suosiota ja voivat teemaltaan tai muusta syystä johtuen olla "hiukan haasteellisia". Tai sitten ne voivat olla niin vastenmielisiä, mikä riittää laskemaan pisteitä kohtuudella. Tun Fei Moun "Hei tai yang 731" - paremmin tunnettu nimellä "Man behind the sun", on niitä elokuvia joka ei pisteillä mässäile (IMDb:ssä 6,1 pts) mutta mainetta sillä on sitten sitäkin enemmän.

Elokuvan nimi saa vieläkin kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Olen kerran teini-iässä yrittänyt katsoa tämän kulttiteoksen.

75177aeabf27.jpg

Puolivälin kohdilla jätin kesken. En pystynyt enää katsomaan yhtään lisää sitä ihmisten sadistista rääkkäämistä.
 
Elokuvan nimi saa vieläkin kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Olen kerran teini-iässä yrittänyt katsoa tämän kulttiteoksen.

Puolivälin kohdilla jätin kesken. En pystynyt enää katsomaan yhtään lisää sitä ihmisten sadistista rääkkäämistä.

Et ole ainoa, joka on kyseisen leffan joutunut jättämään kesken - kuten kirjoitin, itse en ole leffaa nähnyt, otteita siitä kylläkin mutta niiden perusteella on vaikea sanoa, kuinka sitten kävisi jos ryhtyisin katsomaan elokuvaa.

Vaikka elokuva pohjautuu historiallisiin tapahtumiin, japanilaisten miehittäjäjoukkojen tekoihin Kiinassa, näkemättä elokuvaa on vaikea arvioida missä määrin leffassa on annettu sija itse kidutuksella mässäilylle ja missä määrin pitäydytään historiallisissa tosiseikoissa. Todennäköisesti lähestymistapa on se, että pääpaino on mässäilyllä ja historialliset tapahtumat ovat vain side tämän julkituomiselle.

Se mitä japanilaisjoukot Kiinassa ja Mantsuriassa miehittämillään alueilla tekivät sisältää sellaista väkivaltaa ja brutaaliutta, että aiheesta on mahdollista tehdä asiallinen mutta teoilla mässäilemätön leffa (miksei useampiakin) - Nanjingin verilöyly on tällainen leffa, mikä kyllä löytyy minulta mutta en ole vielä katsonut sitä. Tässäkin huomaa Eurooppa-keskeisyyden, Kiinan ja Kaakkois-Aasian hirmuteot ovat saaneet suhteettoman vähän huomiota vaikka Kiinassa, japanilaismiehityksen aikana, kuoli eri arvioiden mukaan nyky-Kiinan alueella käydyissä sodissa jopa parikymmentä miljoonaa ihmistä - mahdollisesti enemmänkin. Osa uhreista toki tuli kiinalaisten keskinäisissä yhteenotoissa, joissa olivat osallisina myös kommunistit.

vlad
 
Talvisodasta ilmestyi äskettäin uusi restauroitu versio. Onko kukaan ehtinyt perehtyä tähän lähemmin ?


Katso liite: 8582

Itselläni on dvd-kokoelmassa se originaali teatteriversio ja tv-sarjajulkaisu. Mutta onko tässä uudessa julkaisussa mitään olennaisesti uutta aiempiin verrattuna ?

Käsittääkseni ei mitään olennaisesti parempaa. Korjatkoon joka paremmin tietää - mutta onhan se hyvä että tuo mestariteos tuodaan "uutena" niin saadaan ehkä taas pari uutta katsojaa. Kaikkien suomalaisten tulisi nähdä tuo leffa, kyseessä kuitenkin aihe joka todellisuudessa synnytti Suomen kansakuntana. Trailerissa ihmetytti, miten paljon huonompi se on kuin alkuperäinen traileri, joka jollakin tavalla tavoittaa leffan ja sen aiheen "painon" ihan eri tavalla...

 
Käsittääkseni ei mitään olennaisesti parempaa. Korjatkoon joka paremmin tietää - mutta onhan se hyvä että tuo mestariteos tuodaan "uutena" niin saadaan ehkä taas pari uutta katsojaa. Kaikkien suomalaisten tulisi nähdä tuo leffa, kyseessä kuitenkin aihe joka todellisuudessa synnytti Suomen kansakuntana. Trailerissa ihmetytti, miten paljon huonompi se on kuin alkuperäinen traileri, joka jollakin tavalla tavoittaa leffan ja sen aiheen "painon" ihan eri tavalla...

Kyllä tuo pitää katsoa VHS formaatissa ja vielä tv sarja versiona.
 
Kuinka usein onkaan ollut niin että IMDB arviossa vähäisen pistemäärän leffa onkin just itselle ollut ihan älyttömän hyvä. Heidän pisteistä ei kannata muodostaa mielipidettä elokuvista.

Normaalisti itselle 7 tai enemmän pisteitä on raja IMDB:ssä, niin löytyy katsomisen arvoisia pätkiä. Tuo raja ei kuitenkaan toimi lähellekkään aina, esimerkiksi kauhu- ja toimintaelokuvissa. Noissa lajityypeissähän huonokin on välillä parasta mahdollista viihdettä ja alle viiden pisteenkin löytyy "klassikoita".
 
Kyllä tuo pitää katsoa VHS formaatissa ja vielä tv sarja versiona.

VHS:ää minulta ei enää löydy, mutta tv-sarja löytyy - jos Talvisota elokuvana on ehdottomasti paras suomalainen sotaleffa niin mielestäni tv-sarja-versio siitä on vieläkin parempi. TV-sarjassa päästiin vieläkin syvemmälle tapahtumiin ja henkilöhahmojen ympärille tuli lihaa entistä enemmän, ja kun jo muistetaan, että leffa on hyvä (kestää vertailun minkä tahansa sotaelokuvan kanssa).

Parikan Talvisota on sikälikin kiintoisa elokuvana, että mielestäni se on parempi mitä Tuurin kirja, joka sekään ei huono ole. Ja tietty se tv-sarja on vieläkin parempi.

vlad
 
Parikan Talvisota on sikälikin kiintoisa elokuvana, että mielestäni se on parempi mitä Tuurin kirja, joka sekään ei huono ole. Ja tietty se tv-sarja on vieläkin parempi.

Ehdottomasti. Harmi ettei tv-sarjaa saa enää mistään. Leffakin toimii kertaistumaa paremmin tv-sarjamaisesti katsottuna, varsinainen sarja toki vielä paremmin.

Reilun kolmen tunnin mittaisena kertakatselu on aika maraton, mutta sarjassa kaikki tapahtumat saa asianmukaisen "painon" kun 105 päivää (plus YH) rytmittyy vähän laajemmalle...
 
Niin ja on muuten tosiaan parempi kuin kirja, joka on jotenkin kylmä (heh...talvisota) ja etäinen. Uskoakseni Tuurin tarkoitus on ollut tehdä siitä sellainen jäyhä pohjanmiehen kertomus, josta suuret tunteet luetaan rivien välistä, mutta ratkaisu ei tunnu täysin onnistuneelta.
 
Mitäs mieltä foorumilaiset ovat Sam Peckinpahin "Rautarististä.?"

Muistan nähneeni Rautaristin ensimmäisen kerran 80-luvun alkupuolella videolta. Elokuva teki tuolloin teini-ikäiseen vladiin melkoisen suuren vaikutuksen, olihan se ensimmäisiä sotaelokuvia joissa kuvattiin itärintaman tapahtumia eivätkä saksalaiset (kollektiivisesti) olleet pahoja vaan heidän joukossa oli sotilaita laidasta laitaan.

Elokuvasta jäi tuolloin eräänä yksittäiskohtana mieleen elokuvan loppu ja se mitä Coburnin näyttelemä Steiner tuumaa Hauptmann Stransky'lle (Maximilian Schell):

"Then I will show you, where the Iron Crosses grow."

Katsoin leffan uudestaan jokunen vuosi sitten, jos huomioidaan se, että elokuvan saksalaiset puhuivat englantia (tyypillistä tuohon maailman aikaan), niin mielestäni elokuva on kestänyt aikaa todella hyvin ja se käsittelee itse sotaa ja ihmisiä sodassa yllättävänkin modernisti - asetelma on aito, on hyviä ja pahoja, on rohkeita ja vähemmän rohkeita. Sotilaat ovat sotilaita mutta samalla myös ihmisiä inhimillisine tunteineen. Vielä kun huomioi, että elokuvaa tuskin on tarkoitettu miksikään psykologiseksi tutkielmaksi ihmisen käyttäytymisestä sodassa, kyse on ennemminkin tarinaltaan selkeästä ja suoraviivaisesta taistelusta elämästä ja kuolemasta niin Peckinpah on saavuttanut elokuvassa todella realistiselta ja koskettavalta tuntuvan tunteen.

Teininä varmasti koin elokuvan hiukan toisella tapaa, se oli enemmän taistelua elämästä ja kuolemasta, mutta myös sankaruudesta ja pelkuruudesta (minä sen vieläkin näen), mutta nyt tasoja ja näkemyksiä on tullut lisää. Hyvä leffa kaiken kaikkiaan.

vlad
 
Muistan nähneeni Rautaristin ensimmäisen kerran 80-luvun alkupuolella videolta. Elokuva teki tuolloin teini-ikäiseen vladiin melkoisen suuren vaikutuksen, olihan se ensimmäisiä sotaelokuvia joissa kuvattiin itärintaman tapahtumia eivätkä saksalaiset (kollektiivisesti) olleet pahoja vaan heidän joukossa oli sotilaita laidasta laitaan.

Elokuvasta jäi tuolloin eräänä yksittäiskohtana mieleen elokuvan loppu ja se mitä Coburnin näyttelemä Steiner tuumaa Hauptmann Stransky'lle (Maximilian Schell):

"Then I will show you, where the Iron Crosses grow."

Katsoin leffan uudestaan jokunen vuosi sitten, jos huomioidaan se, että elokuvan saksalaiset puhuivat englantia (tyypillistä tuohon maailman aikaan), niin mielestäni elokuva on kestänyt aikaa todella hyvin ja se käsittelee itse sotaa ja ihmisiä sodassa yllättävänkin modernisti - asetelma on aito, on hyviä ja pahoja, on rohkeita ja vähemmän rohkeita. Sotilaat ovat sotilaita mutta samalla myös ihmisiä inhimillisine tunteineen. Vielä kun huomioi, että elokuvaa tuskin on tarkoitettu miksikään psykologiseksi tutkielmaksi ihmisen käyttäytymisestä sodassa, kyse on ennemminkin tarinaltaan selkeästä ja suoraviivaisesta taistelusta elämästä ja kuolemasta niin Peckinpah on saavuttanut elokuvassa todella realistiselta ja koskettavalta tuntuvan tunteen.

Teininä varmasti koin elokuvan hiukan toisella tapaa, se oli enemmän taistelua elämästä ja kuolemasta, mutta myös sankaruudesta ja pelkuruudesta (minä sen vieläkin näen), mutta nyt tasoja ja näkemyksiä on tullut lisää. Hyvä leffa kaiken kaikkiaan.

vlad
Se sotilassairaala kohtaus on jäänyt mieleeni. Upseeristo vei lihat ja potilaille jäi kasvikset. Viimeisestä katselukerrasta noin 10 vuotta.
Yksi parhaimpia minusta myös.
 
Muistan nähneeni Rautaristin ensimmäisen kerran 80-luvun alkupuolella videolta. Elokuva teki tuolloin teini-ikäiseen vladiin melkoisen suuren vaikutuksen, olihan se ensimmäisiä sotaelokuvia joissa kuvattiin itärintaman tapahtumia eivätkä saksalaiset (kollektiivisesti) olleet pahoja vaan heidän joukossa oli sotilaita laidasta laitaan.

Elokuvasta jäi tuolloin eräänä yksittäiskohtana mieleen elokuvan loppu ja se mitä Coburnin näyttelemä Steiner tuumaa Hauptmann Stransky'lle (Maximilian Schell):

"Then I will show you, where the Iron Crosses grow."

Katsoin leffan uudestaan jokunen vuosi sitten, jos huomioidaan se, että elokuvan saksalaiset puhuivat englantia (tyypillistä tuohon maailman aikaan), niin mielestäni elokuva on kestänyt aikaa todella hyvin ja se käsittelee itse sotaa ja ihmisiä sodassa yllättävänkin modernisti - asetelma on aito, on hyviä ja pahoja, on rohkeita ja vähemmän rohkeita. Sotilaat ovat sotilaita mutta samalla myös ihmisiä inhimillisine tunteineen. Vielä kun huomioi, että elokuvaa tuskin on tarkoitettu miksikään psykologiseksi tutkielmaksi ihmisen käyttäytymisestä sodassa, kyse on ennemminkin tarinaltaan selkeästä ja suoraviivaisesta taistelusta elämästä ja kuolemasta niin Peckinpah on saavuttanut elokuvassa todella realistiselta ja koskettavalta tuntuvan tunteen.

Teininä varmasti koin elokuvan hiukan toisella tapaa, se oli enemmän taistelua elämästä ja kuolemasta, mutta myös sankaruudesta ja pelkuruudesta (minä sen vieläkin näen), mutta nyt tasoja ja näkemyksiä on tullut lisää. Hyvä leffa kaiken kaikkiaan.

vlad

Rautaristin kuvauksista muuten liikkuu vaikka minkälaista legendaa. Peckinpah oli itse noihin aikoihin jo pahasti alkoholisoitunut ja ilmeisen loppuun palanut mies. Olen ymmärtänyt että leffan viimeinen kohtaus jossa Steiner ja Stransky tekevät keskinäiset välinsä selviksi, on täyttä improvisointia alusta loppuun. Tuossa vaiheessa rahat oli kuvaustiimiltä loppu ja piti vaan hätäisesti ja halvalla saada jotain kasaan. No, James Coburn ja Maximilian Schell keksivät sitten tuon legendaarisen lopun, jossa Steiner kertoo näyttävänsä preussilaiselle aatelismiehelle missä niitä rautaristejä kasvaa.
 
Back
Top