Kirjat

soittaja

Kersantti
Vielä yksi kirja eräästä tärkeästä henkilöstä (IKL ja sitä edeltävä aika)

Elias Simojoki oli aikanaan hyvin oikeistolainen pappi ja poliitikko. Hänen elämänsä edustaa hyvin suomalaisen fasismin syntyä ja ajattelutapaa. Myös sinimusta-järjestössä hän oli mukana. Hänestä on kirjoitettu seuraava elämänkerta:

- Miika Siironen: Mustan lipun alla (2017) 328 s.
 
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Ylipäällikkö
Luin tämän itse asiassa viime vuoden puolella, mutta laitanpa silti kuvauksen ketjuun.

s-l640.jpg

Minä pidän amerikkalaista Robert Citinoa yhtenä parhaimmista ja taitavimmista sotahistorioitsijoista. Tämä on erikoistunut saksalaisen sotataidon historiaan aina Fredrik Suuren Preussista nykyiseen Bundeswehriin asti. Death of the Wehrmacht on kolmiosaisen kirjasarjan aloitusosa. Se kertoo mitenkä Hitler menetti vuonna1942 lopullisesti mahdollisuutensa sodan voitokkaaseen päättämiseen. Sota Pohjois-Afrikassa lopahti El Alameinissa ja kesähyökkäys Etelä-Venäjällä päättyi Stalingradin katastrofiin.

Kirja kertoo taustat. Saksan sotataito lähti aina siitä, että suursodassa sitä vastaan asettuisi voimakkaiden vihollisten muodostama liittouma aivan ensimmäisen maailmansodan tapaan. Saksa ei siis kykenisi kovin kauaa taistelemaan usealla rintamalla yhtäaikaisesti. Sen voimavarat ja sodankäyntipotentiaali eivät tähän riittäneet alkuunkaan. Niinpä sotataitoa kehitettiin niin, että kukin vastustaja koetettiin vuorollaan lyödä matalaksi nopealla liikuntasodalla. Tämä toimi vielä vuonna 1940, mutta operaatio Barbarossa toi ilmi strategian puutteet. Neuvostoliitto ei romahtanutkaan salamasodan uhriksi jouduttuaan vaan alkoi taistella vastaan. Samoiten 1941 lopulla USA liittyi sotaan.

Käytännössä mitään uutta ei enää keksitty vuoden 1942 sotatoimille. Kaikki päätettiin panna yhden kortin varaan. Kaukaasian öljykentät oli vallattava, maksoi mitä maksoi. Tämän parempaa strategiaa Wehrmachtin komentoporras ei kyennyt laatimaan ja kuten tunnettua yritys epäonnistui. Siinä missä liittoutuneet ja venäläiset keskittyivät pitkälti strategiassaan teollisen potentiaalin valjastamiseen ja totaaliseen hyödyntämiseen, yrittivät saksalaiset hakea nopeita ratkaisuja taistelukentillä nopealiikkeisillä sotatoimilla. Citino kuvaa kirjassaan osuvasti, että Saksassa kyvykkäimmiksi katsotut upseerit laitettiin asemapaikoille joista käsin panssarikiiloja ohjailtiin. Saksan viholliset puolestaan (varsinkin Yhdysvallat) laittoivat taitavia upseereita logistiikan ja huollon tehtäviin. Kirjassa Citino avaa myös Saksan sotilastiedustelun jatkuvia epäonnistumisia idässä. Vihollinen puna-armeija tunnettiin huonosti. Sen yksiköitä ja niiden liikkeitä ei tunnettu eikä osattu ennustaa.

Kaiken kaikkiaan pirun mielenkiintoinen teos. Kirjasarjan kaksi seuraavaa osaa menevät tämän vuoden hankintalistalle.

kirja.jpgkirja2.jpg
 
Viimeksi muokattu:

EK

Kenraali
Onko kommenttia ko. kirjasta tai suosituksia Lapuan liikettä ja IKL käsittelevään kirjallisuuteen?
Mikko Uola Sinimusta veljeskunta on IKL-kirjallisuuden klassikko. Uolalla on aika vahva oikeistopainotus, mutta se ei tarkoita, etteikö hän olisi oikea tutkija. Ainakin uudemmassa tuotannossa aatemaailma paistaa vahvasti läpi. Olen lukenut tuon, mutten enää muista miten suoraan painotukset näkyvät.
Martti Ahtin Kaappaus : suojeluskuntaselkkaus 1921, fascismin aave 1927, Mäntsälän kapina 1932 on toinen klassikko, huomattavasti tiiviimpi ja helpommin lähestyttävä.
 
Uolalla on aika vahva oikeistopainotus, mutta se ei tarkoita, etteikö hän olisi oikea tutkija. Ainakin uudemmassa tuotannossa aatemaailma paistaa vahvasti läpi.
Väittäisin tuon 'oikeistopainotuksen' suomalaisessa tutkija-asiayhteydessä tarkoittavan rutikuivaa objektiivisuutta. Uola ei lähtökohtaisesti siis käsittele esim. kansallismielisyyttä tai Suur-Suomi -aatetta kielteisesti.
Kuvaava on tietysti myös se, että Uola erottelee fascismin ja kansallissosialismin ilman muuta.

Rintamamiesten liiton historiassa näkyy tilaustyö sikäli, että Suomen vapaussotaa nimitetään aina vapaussodaksi, kun muualla Uola saattaa kansalaissodaksikin sitä nimittää.

Ainoa aatemaailma taitaa olla 'takertuminen' ajopuuteoriaan, jota perustelee edelleen Eritahtisissa aseveljissä.

Ja kun LL:ttä ja IKL:ää mainitaan samassa lauseessa, on se sama kuin vetäisi yhtäläisyysmerkin kommunismin ja sosiaalidemokratian välille.
 

EK

Kenraali
Väittäisin tuon 'oikeistopainotuksen' suomalaisessa tutkija-asiayhteydessä tarkoittavan rutikuivaa objektiivisuutta. Uola ei lähtökohtaisesti siis käsittele esim. kansallismielisyyttä tai Suur-Suomi -aatetta kielteisesti.
Kuvaava on tietysti myös se, että Uola erottelee fascismin ja kansallissosialismin ilman muuta.

Rintamamiesten liiton historiassa näkyy tilaustyö sikäli, että Suomen vapaussotaa nimitetään aina vapaussodaksi, kun muualla Uola saattaa kansalaissodaksikin sitä nimittää.

Ainoa aatemaailma taitaa olla 'takertuminen' ajopuuteoriaan, jota perustelee edelleen Eritahtisissa aseveljissä.

Ja kun LL:ttä ja IKL:ää mainitaan samassa lauseessa, on se sama kuin vetäisi yhtäläisyysmerkin kommunismin ja sosiaalidemokratian välille.
No kannattaa lukea vaikkapa Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle -teoksesta, miten on esim. Rovaniemen tuhopoltoista tai Petsamon vakoilujutuista syytettyjen väitteet Valpon suorittamista pahoipitelyistä kuulustelujen yhteydessä ovat täysin mahdottomia, koska suomalainen virkamies ei voi rikkoa lakia. Hassua, että itse olen lukenut Kansallisarkistossa Petsamon suuren vakoilujutun kuulustelupöytäkirjojen marginaalista Pajakan kuoleman jälkeen jutun haltuunsa ottaneen Valpon etsivän kommentit siitä, että kuulustelut ovat mitättömiä, koska niissä on käytetty voimakeinoja... Uola ei samoja pöytäkirjoja ollut löytänyt, vaikka nuo kommentit ovat ihan yleistä tietoa.

Tai samassa kirjassa käytetään pitkälti palstatilaa sen todistamiseen, etteivät saksalaiset polttaneet Rovaniemen kirkkoa, koska kulttuurikansana saksalaiset eivät kirkkoa olisi polttaneet. Siis missään. Silminnäkijähavainnot kirkon polttamisesta eivät ole Uolan mukaan uskottavia, koska kauppala paloi jo, joten näkyvyys oli heikko, mutta silminnäkijähavainnot siitä, että suomalaisten krh olisi kirkon sytyttänyt ovatkin uskottavia, koska ovat silminnäkijähavaintoja.

Mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että Uola on oikea ja ammattitaitoinen historiantutkija. Ei kuitenkaan välttämättä objektiivisin mahdollinen, mutta tulkinnat ovat aina riitelynaiheita. Onneksi, mutten tutkijoilla ei olisi töitä.
 

EK

Kenraali
No lähtökohta Uolalla on ainakin tuossa kirjassa ja muutamassa muussa, että oikeistolainen liikehdintä ennen sotia (Lapuan liike, IKL jne) oli vain Suomen suojelemista vailla sen kummempia tarkoitusperiä. Vasemmistolaisuus (SDP ja siitä vasemmalle) on automaattisesti vähintäänkin epäilyttävää ja todennäköisesti Neuvostoliiton miehityksen edesauttamista. Esim. poliisin väkivaltaisuus ennen sotia pitäisi mielestäni olla aika tunnettua. Puhumattakaan Valpon toiminnasta. Ja Petsamon vakoilujutun kiharaisuus on ollut tunnettua sekä julkisesti että ammattipiireissä jo kauan ennen minun aikaani.

Uolalla on paljon hyvää, mutta tendenssi on aika selvä. Vähän kuten Bäckmanin väitöskirjassa, mutta enemmän Uolalla on ihan oikeaa asiaa.
 

EK

Kenraali
Vielä yksi kirja eräästä tärkeästä henkilöstä (IKL ja sitä edeltävä aika)

Elias Simojoki oli aikanaan hyvin oikeistolainen pappi ja poliitikko. Hänen elämänsä edustaa hyvin suomalaisen fasismin syntyä ja ajattelutapaa. Myös sinimusta-järjestössä hän oli mukana. Hänestä on kirjoitettu seuraava elämänkerta:

- Miika Siironen: Mustan lipun alla (2017) 328 s.
Simojoki on suvun vanhemman polven keskuudessa lähes pyhimys. Isovanhempien keskuudessa täyspyhimys. Tai siis isän puolella. Äidin puolella ei. Molemmat suvut Kiuruvedeltä ja vielä samalta kylältä.

Kastoi kaksi vanhinta isäni sisarusta ja isoeno siivosi ruumista ennen pois vientiä. Isoeno oli myös mukana siinä Viron vallankaappaus -virityksessä. Isänäiti oli aina sitä mieltä, että "siinä se oli se kaikkein kommein mies."
 

Rajajääkäri

Kenraali
Lahjoittaja
Satui käsiini Tie Tali-Ihantalaan, Konekiväärimiehen päiväkirjan pokkariversio: https://www.adlibris.com/se/bok/tie-tali-ihantalaan-9789524922814
Paljon olen sotakirjoja lukenut, mutta täytyy sanoa, että tämä oli hyvä ja realistisen oloinen kuvaus tapahtumista, onhan se päiväkirjamainen.
Karmeaa ja raakaa touhua oli/on sotiminen ja täytyy kyllä sanoa, että syvään kumarran miehiä, jotka kestivät esim. nuo Tali-Ihantalan taistelut täysjärkisenä, oli kyllä sellaista teräsmyrskyä.
Suosittelen hyvänä lukukokemuksena.
 

hansai

Ylipäällikkö
No lähtökohta Uolalla on ainakin tuossa kirjassa ja muutamassa muussa, että oikeistolainen liikehdintä ennen sotia (Lapuan liike, IKL jne) oli vain Suomen suojelemista vailla sen kummempia tarkoitusperiä. Vasemmistolaisuus (SDP ja siitä vasemmalle) on automaattisesti vähintäänkin epäilyttävää ja todennäköisesti Neuvostoliiton miehityksen edesauttamista
Suojeluskuntien Suomi- teoksessa tämä aihe herätti oikeastaan eniten ihmetystä, koska se tuntui olevan järjestössä ok kaikissa muodoissaan, joita olisi voinut kutsua jopa hyvinkin kovilla sanoilla.
 
  • Tykkää
Reactions: EK

tulikomento

Ylipäällikkö
Satui käsiini Tie Tali-Ihantalaan, Konekiväärimiehen päiväkirjan pokkariversio: https://www.adlibris.com/se/bok/tie-tali-ihantalaan-9789524922814
Paljon olen sotakirjoja lukenut, mutta täytyy sanoa, että tämä oli hyvä ja realistisen oloinen kuvaus tapahtumista, onhan se päiväkirjamainen.
Karmeaa ja raakaa touhua oli/on sotiminen ja täytyy kyllä sanoa, että syvään kumarran miehiä, jotka kestivät esim. nuo Tali-Ihantalan taistelut täysjärkisenä, oli kyllä sellaista teräsmyrskyä.
Suosittelen hyvänä lukukokemuksena.
Samaa mieltä. JR 48:n kk-miehenä palvelleen rivimiehen muistelmat antavat kyllä karun kuvan Ihantalan tulihelvetistä. Mieleen jäivät varsinkin kuvaukset massiivisten tykistökeskitysten alle jäämisestä.

98_l_tie_tali-ihantalaan_240ppi.jpg

Ihantalaa käsittelevänä klassikkona voitaneen pitää Pohjamon teosta JR 12:n "jänkäjääkäreiden" lähitorjuntamiehistä. Kovahermoiset miehet saalistivat panssarikauhuilla ja panssarinyrkeillä varustettuina läpimurtoa yrittäviä punapanssareita. Tämä kirja on yksi ikisuosikeistani.

img_7833_3.jpg
 

EK

Kenraali
Samaa mieltä. JR 48:n kk-miehenä palvelleen rivimiehen muistelmat antavat kyllä karun kuvan Ihantalan tulihelvetistä. Mieleen jäivät varsinkin kuvaukset massiivisten tykistökeskitysten alle jäämisestä.

View attachment 27892

Ihantalaa käsittelevänä klassikkona voitaneen pitää Pohjamon teosta JR 12:n "jänkäjääkäreiden" lähitorjuntamiehistä. Kovahermoiset miehet saalistivat panssarikauhuilla ja panssarinyrkeillä varustettuina läpimurtoa yrittäviä punapanssareita. Tämä kirja on yksi ikisuosikeistani.

View attachment 27894
"Jos tulleepi suru puserhon, nin otamma puseron pois." Sanoivat jänkäjääkärit Talia kohti marssiessaan.
 
No lähtökohta Uolalla on ainakin tuossa kirjassa ja muutamassa muussa, että oikeistolainen liikehdintä ennen sotia (Lapuan liike, IKL jne) oli vain Suomen suojelemista vailla sen kummempia tarkoitusperiä.
Itse en asetu vakiintuneiden määritelmien taakse, jos niissä ei ole järjen hiventäkään ja fascismin tai kansallissosialismin sijoittaminen taloudellisesti tai sosiaalisesti oikealle on vailla järkeä. Kumpikaan aate ei ollut myöskään konservatiivinen (nykyhetkeä säilyttävä) tai taantumuksellinen (kellon siirtäminen nykyistä asiantilaa edeltäneeseen aikaan), vaan radikaali ennen kokemattomalla tavalla (no, fascismi tietysti ei niinkään, vaan lähes maltillinen verratuna kahteen totalitaariseen kilpakumppaniinsa).

Lapuan liike alkoi kommunisminvastaisena kansanliikkeenä, joka halusi poistaa kommunismin julkisesta elämästä. Siinä se onnistui. Tämän jälkeen se radikalisoitui sosiaalidemokratian- ja suorastaan parlamentianvastaiseksi liikkeeksi.
Sillä oli vahva tuki suurtilallisten keskuudessa Pohjanmaalla. Moni massikeisarikin oli messissä. Liikettä voi hyvin pitää oikeistolaisena.

Isänmaallinen kansanliike menetti edellisten tuen täysin, kun se ei enää asettanutkaan yksityisomaisuutta pyhäksi asiaksi, omaksui fascisteilta yhteiskunnan järjestämisen korporatiiviseen malliin, asetti johtotähdeksi kansakokonaisuuden rakentamisen, lähti mukaan ammattiyhdistystoimintaan (jonka johtoon tuli entinen punakaartilainen), tuli vapaamuurarivastaiseksi sekä omaksui 'johtajaperiaatteen', jota tosin ei osannut noudattaa ja IKL:n todelliset aivot asettivat Kosolan nimelliseksi 'johtajaksi', joka asemansa tajutessaan masentui ja kuoli.
Se saattoi syntyä Lapuan liikkeen raunioille, mutta siitä tuli jotain ihan muuta ja kilpailijoiden (kommunismin ja sosiaalidemokratian) vastustaminen ei vie oikealle.

En ole ihan varma kumpaa kirjaa tarkotit, mutta tuollaista käsitystä (siis pelkästään kommunismilta suojaamisessa) ei ainakaan Sinimustassa veljeskunnassa Uola antanut.
 

Maidan

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Ylipäällikkö
Stalikan kenraaleiden pienoiselämäkertoja. Käsittelyssä tunnetut (Zhukov, Konev, Rokossovski) ja vähemmän tunnetut komentajat. Myös 1930-luvun puhdistukset käydään läpi (Tuhatsevski). Kaikkiaan ihan kelpo läpileikkaus puna-armeijaan ja sen taistelukykyyn.

kirja1.jpg

Jonesin teos Leningradin piirityksestä on kelpo luettavaa. Perspektiivi on samanlainen kuin Beevorilla. Isot strategiset kuviot käydään läpi ja sen jälkeen ääneen pääsevät yksittäiset ihmiset, niin sotilaat kuin siviilitkin molemmilta puolilta. Kuten arvata saattaa, käydään piirityksen kauhut tarkasti läpi. Eli koskettavia ihmiskohtaloita tässä kyllä riittää.

kirja2.jpg
 

soittaja

Kersantti
Tytti Isohookana-Asunmaa: Virolaisen aika,
Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963-1981. (WSOY 2006).

Olen saanu ”perintönä” sukulaisilta myös tämän kirjan. Tunnen kirjoittajan, joka on entinen kulttuuriministeri ja yliopiston opettaja. Hän on julkaissut muutakin Suomen historiaan liittyvää.

Kirja on tehty huolellisesti ja asiantuntevasti. Siellä on paljon puolueen sisäiseen elämään liittyvää tietoa. Jos se kaikki olisi ollut julkista tietoa silloin, olisi se vaikuttanut näkemykseen tuosta puolueesta. Keskinäiset kilpailut Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen kesken kyllä olivat tiedossa. Samoin se, kumman puolella Kekkonen oli.

Koska olen vasta 720-sivuisen kirjan alkupuolella, nykyisin pinnalla olevia keskustapuolueen nimiä on mainittu vasta nuoriso-osastoissa ja poliittisissa opiskelijajärjestöissä.

Eräs vanhaa perusmaalaisliittoa ravisuttanut tärkeä tieto tuli esille. Suuri vaaliliitto presidentinvaaleissa 1968 oli monille puolueen jäsenille järkytys. He olivat erityisesti Pohjois-Suomessa ankarasti toimineet kommunistien aatteen leviämistä vastaa. Nyt puolue vaati heitä äänestämään vaaliliittoa, jossa myös kommunistit olivat mukana. Toinen oli Veikko Vennamon menestyminen. Nämä kaksi asiaa yhdessä aiheuttivat alamäen alkamisen Keskustapuolueen kannatuksessa.

Kirja on runsaasti kuvitettu.
 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ihmettelin ensin että mitä Tytti tietää virolaisista. Mutta sitten sytytti; kyse Vihannes Jorolaisesta. :D
 

Maidan

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
=Dmitriy Bystrolyov-Tolstoi
Yllätyin, hän kirjoittana ihan ok.

Jännä että YLE:ssa näytetään dokumentteja jostain naisvakoilijasta muka "atomipommin varastajasta" suurena vakoilijana. Vaikka nainen on täysin mitättömyys verrattuna Dmitri Bystroyotoviin.
Ja Bystrolyotovista taas ei kerrota mitään.

Edit. Korjasin ja poistin "ei yhtään Leo Tolstoi huonompi".
 
Viimeksi muokattu:
Top