Kirjat

Leaderdog

Kenraali
Lahjoittaja
Niin ja, ei sovi unohtaa äänikirjoja. Tänään piipahdin Jyväskylässä, matka kului Valtapeli Vaikuttamisen jalon taidon merkeissä. Huomenna Kotkaan ja kirja myös päättynee sinne, jos ei kukaan soittele.

Hiihto on myös hyvä kuntoiluharrastus ja jotenkin minulle on joutunut käsiini, TAHTO ;

1550085752130.png

A-K Saarisen kirja kyllä tukee hienosti meitä suomalaisia, meitä on vähän ja meillä on taipumus tehdä jotain, kun siihen ryhdytään, niin alta pois.
 

soittaja

Kersantti
Ote Mannerheimin muistelmista, tiikereiden metsästys

Sain ottaa vastaan kirjan ”Suomen marsalkan muistelmat, lyhennetty kansanpainos (1954)”. Se perustuu hänen laajempaan ja tavallisille lukijoille ehkä liian laajaan ja kalliiseen 2-osaiseen teokseen. Siksi siitä tehtiin lyhyempi versio, johon otettiin mukaan suomalaisia eniten kiinnostavat kohdat. Poimin sen alkupuolelta hän ulkomailla sotien välissä harrastamastaan suurriistan metsästyksestä osan:

” Jouduttuani vuoden 1919 jälkeen virallisista tehtävistä syrjään saatoin muutamina vuosina käyttää aikani suurin piirtein oman haluni mukaan. Tätä vapautta käytin erityisen mielelläni lempiharrastukseeni metsästykseen. Kotimaassa olin mukana hyvien ystävien seurassa monilla virkistävillä metsästysretkillä, mutta sen lisäksi vietin 1920-luvulla joka syksy kuukauden päivät Tirolin Alpeilla, mistä olin vuokrannut saksanhirviensä ja gemsiensä runsaudella houkuttelevan pyyntialueen.

Kun minulle vuonna 1927 tarjoutui tilaisuus matkustaa Intiaan, en voinut vastustaa houkutusta saada koettaa onneani suurriistan metsästäjänä minulle tuntemattomassa maailmankolkassa. Tästä ensimmäisestä Intian-matkastani tuli kaikin puolin antoisa niin hyvin jännittävien, eksoottisten metsästyselämysten kuin solmimieni mielenkiintoisten tuttavuuksiin ja kiehtovien matkavaukutelmien puolesta. Pettymyksekseni minun oli sillä kertaa palattava saamatta kaadetuksi elämäni ensimmäistä tiikeriä.

Se elämys tuli osakseni vasta yhdeksän vuotta myöhemmin, tammi-helmikuussa 1937. Silloin vierailin toisen kerran Intian ja Nepalin kuningaskunnan välissä rajaseuduilla. Metsästyssaaliikseni sain silloin lukea kokonaista neljä tiikeriä. Yksi niistä oli oikea loistokappale, jonka kokoista harvoin tapaa. ”

Useimmat historian harrastajat varmaan tietävät julkisesta elämästä vetäytymiseen johtavista syistä ensin vuonna 1918 (Suomen poliittisen johdon liian läheinen ja alistuva suhde Saksaan) ja myöhemmin uudelleen vuonna 1919. Hän oli välillä lyhytaikainen valtionhoitaja ja paikkasi sen aikana Suomen ulkopolitiikkaa ympärysvaltojen suuntaan. Hänet vedettiin eräiden puolueiden pyynnöstä Suomen 1. presidentinvaalien ehdokkaaksi. Sen vaalin hän hävisi Ståhlbergille.
 
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Ylipäällikkö
Nyt täytyy sanoa että tein löytöjä Suomalaisen kirjakaupan helmialessa. Paikallisessa oli tämän lisäksi menossa remonttiale. Eli tulevan rempan tieltä pienensivät varastoja. Nämä kolme kirjaa sain alle kahteen kymppiin.

Pekka Visuri toimitti Saksan yhteysupseerina Mikkelin Päämajassa toimineen kenraali Waldemar Erfurthin päiväkirjan julkaistuun muotoon. Tässä käydään aikalaissilmin läpi se mitenkä Suomi päätti lähteä Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan.

1941.jpg

Mikko Ylikankaan teos käsittelee brittien Koivistolta käsin bolsevikkeja vastaan suorittamia meri- ja ilmasotatoimia. Harvinainen ja melko huonosti tunnettu aihe Suomessa.

mainio_pikku_sota.jpg

Sitten löytyi vielä perinteistä sotahistoriaa. Tässä käydään läpi Syvärin rintamalla vuodenvaihteessa 1941-1942 käyty ankara Goran taistelu. Rähinään otti osaa mm. jalkaväkirykmentti 8 eli Tuntemattoman sotilaan rykmentti. Linnan teoksessa Lahtinen kaatuu juuri Goran taistelussa.

gora.jpg
 

hansai

Ylipäällikkö
Onko kommenttia ko. kirjasta tai suosituksia Lapuan liikettä ja IKL käsittelevään kirjallisuuteen?

Kirjoittipa nykyinen puolustusministeri Jussi Niinistö vielä vuonna 2003 ilmestyneessä kirjassaan Lapuan liike. Kuvahistoriakansannoususta seuraavasti: “Kyyditystoimintaa on sanottu aseettomaksi sissisodaksi. Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä.”
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Aloittelin äsken tätä surullisenkuuluisan jalkaväkirykmentti ykkösen miehistä kertovaa kirjaa. Koostuu lähes täysin rykmentin veteraanien haastatteluista. Kirja käy läpi rykmentin koko taipaleen jatkosodassa, mutta pääpaino annetaan tietenkin Valkeasaaren tulimyrskyn kuvaukselle.

JR 1 oli 9.-10.6.1944 rintamavastuussa pääasemassa Valkeasaaren lohkolla, kun se jäi puna-armeijan tulijyrän alle. Turhaan rykmenttiä ja sen miehiä haukuttiin tai moitittiin kyvyttömyydestä. Yksikään suomalainen rykmentti, saati sitten suurempikaan joukko-osasto ei olisi kyennyt läpimurtohyökkäystä estämään. Sen verran massiivisella voimalla vihollinen tuli päälle.

Kuten sanottu, koostuu käytetty lähdeaineisto oikeastaan lähes täysin veteraanien omista kertomuksista ja haastatteluista. Toki näillä on lähdearvoa jo itsessään, mutta lukijan kannattaa pitää mielessä se tosiseikka, että vuosikymmenten kuluessa ihmismieli tuppaa myös unohtamaan asioita ja myöhempi julkaistu tutkimuskirjallisuus on voinut vaikuttaa haastateltavien mielipiteisiin ja näkemyksiin. Joka tapauksessa vahva lukusuositus. Tämä vaikuttaa lupaavalta.

View attachment 27635
Sain luettua eilen illalla. Todella mukava ja valaiseva lukukokemus. Erittäin vahva lukusuositus. Yllätys oli suuri kun kirjan loppupuolella ääneen pääsee myös isoisäni vanha lapsuudentoveri. Kertoo kokemuksistaan mitenkä Valkeasaaren läpimurron jälkeen ikäluokkaa 1925 edustaneena joutui täydennysmiehenä JR 1:n riveihin. Perääntyivät kohti Viipuria metsiä pitkin kun teille ei ollut menemistä punapanssareiden takia. Selvisi Tienhaaraan ja soti Viipurinlahden saaristotaistelut läpi. Jäi sodan jälkeen PV:n palvelukseen ja jäi 1980-luvulla eläkkeelle everstinä. Taisi kuolla viime vuonna tai toissavuona. Oli ilo tuntea kyseinen herrasmies.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Taas vähäksi aikaa lukemista. Eri nettidivareista tehtyjä hankintoja. Osasta näistä kyselinkin sivu pari sitten. Ei tullut edes kalliiksi.

Tiihosen esitys kesästä 44 on lienee paras, tai vähintään yksi parhaimmista suomalaisista teemaa käsittelevistä kirjoista.

kirja1.jpg

Tämä on käsittääkseni omassa lajissaan jo klassikko. Kertoo siitä mitenkä tiedustelu onki selville venäläisten joukkokeskitykset Kannaksella, mutta tiedot tulkittiin väärin ja niitä ei otettu korkeammissa esikunnissa (päämaja mukaan luettuna) vakavasti.

kirja2.jpg

Mannisen kirjan menin sitten myös ostamaan kun Sulo Vilenin tapaan halvalla sain.

kirja3.jpg
 

hansai

Ylipäällikkö
Taas vähäksi aikaa lukemista. Eri nettidivareista tehtyjä hankintoja. Osasta näistä kyselinkin sivu pari sitten. Ei tullut edes kalliiksi.

Tiihosen esitys kesästä 44 on lienee paras, tai vähintään yksi parhaimmista suomalaisista teemaa käsittelevistä kirjoista.

View attachment 27834

Tämä on käsittääkseni omassa lajissaan jo klassikko. Kertoo siitä mitenkä tiedustelu onki selville venäläisten joukkokeskitykset Kannaksella, mutta tiedot tulkittiin väärin ja niitä ei otettu korkeammissa esikunnissa (päämaja mukaan luettuna) vakavasti.

View attachment 27835

Mannisen kirjan menin sitten myös ostamaan kun Sulo Vilenin tapaan halvalla sain.

View attachment 27836
Paljonko sinulla on näitä Sulo Vilenejä jo kertynyt?
 

Old Boy

Kenraali
Kenttätykistöpuolelta tulee mieleen ainakin tämä. Tirronen oli mukana kovissa paikoissa kuten mm. Valkeasaaressa 44.
Eino Tirrosen kirja on silminnäkijäkuvaus viime sodistamme patteriston komentajan silmin. Teoksen voivat nuoremmat niin aktiivi- kuin res upseeritkin lukea vaikka ajatellen, selviydynkö itse niistä tehtävistä, joita mahdollisessa sodassa saan. Eloisa silminnäkijäkertomus joukkojen perustamisesta on jopa hauska, jos sotaan lähtö nyt sitä koskaan voi olla. Talvisotavaihe on aika lyhyesti läpikäyty; eihän ammuspulan vaivaama tykistömme enää sodan loppupuolella ihmeitä aikaan saanut. Talvisodan alun Tirronen vietti esikuntatehtävissä.

Jatkosota saa sivumäärästä suurimman osan painopisteinä luonnollisesti hyökkäysvaihe sekä kesä 1944. Hyvin käy ilmi monet vaikeudet sotatiellä Petroskoin toiselle puolelle. Tirronen seurasi kesän 1944 suurhyökkäystä todelliselta aitiopaikalta, Valkeasaaren lohkon tykistöryhmä Tirrosen komentajana. Muistelmat ovat aina subjektiivisia joten kirjasta on unohtunut maininta että tämä tykistöryhmä menetti 46 kpl 48:sta tykistään. Tykkejä ei saatu pois pääasiassa siksi, että vetohevoset olivat rauhallisilla kesälaitumilla kaukana rintamalta. Kirjallisuus kerto vetotraktoreista mutta tämä tärkeämpi syy on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Ylipäänsä Tirrosen uskottavuutta vähentää se, että kirjan mukaan lähes kaikki Tirrosen sodanaikaiset esimiehet olivat idiootteja. IV AK:n tykistökomentaja olisi varmasti haastanut T:n kaksintaisteluun pilven päällä jos tuonpuoleiseen olisi sanut ottaa palveluspistolin mukaan. Nimittäin pahiten Tirronen nuijii 10 D:n tykistökomentaja Mandelinin mainitsematta tätä nimeltä. Nämä haukut ovat aiheellisia; ko herra valmistui 1. kadettikurssilta ja oli vuoteen 1941 edennyt urallaan niin, että hänelle oli pakko antaa tykistörykmentti ja 10. Divisioonan tykkipäällikön posti. Sen sijaan eversti Sippola mainitaan nimeltä ja jokainen kirjan lukenut ei-tykkimies yhdistää myös hänet tähän töppöilijä-Mandeliniin.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Paljonko sinulla on näitä Sulo Vilenejä jo kertynyt?
Aika perkeleesti. :D Hyvää tässä on se, että näitä sotahistorian opuksia voin työntää isäukon kirjahyllyyn, niin ovat poissa tieltä jahka olen ne itse ensin lukenut. Ja kun parisuhteessa elän, joka on kaukosuhde luonteeltaan, niin mammani ei myöskään pääse huomauttelemaan parin kolmen viikon välein että meikäläisen kämppä täyttyy sotahistorian kirjoilla.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Eino Tirrosen kirja on silminnäkijäkuvaus viime sodistamme patteriston komentajan silmin. Teoksen voivat nuoremmat niin aktiivi- kuin res upseeritkin lukea vaikka ajatellen, selviydynkö itse niistä tehtävistä, joita mahdollisessa sodassa saan. Eloisa silminnäkijäkertomus joukkojen perustamisesta on jopa hauska, jos sotaan lähtö nyt sitä koskaan voi olla. Talvisotavaihe on aika lyhyesti läpikäyty; eihän ammuspulan vaivaama tykistömme enää sodan loppupuolella ihmeitä aikaan saanut. Talvisodan alun Tirronen vietti esikuntatehtävissä.

Jatkosota saa sivumäärästä suurimman osan painopisteinä luonnollisesti hyökkäysvaihe sekä kesä 1944. Hyvin käy ilmi monet vaikeudet sotatiellä Petroskoin toiselle puolelle. Tirronen seurasi kesän 1944 suurhyökkäystä todelliselta aitiopaikalta, Valkeasaaren lohkon tykistöryhmä Tirrosen komentajana. Muistelmat ovat aina subjektiivisia joten kirjasta on unohtunut maininta että tämä tykistöryhmä menetti 46 kpl 48:sta tykistään. Tykkejä ei saatu pois pääasiassa siksi, että vetohevoset olivat rauhallisilla kesälaitumilla kaukana rintamalta. Kirjallisuus kerto vetotraktoreista mutta tämä tärkeämpi syy on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Ylipäänsä Tirrosen uskottavuutta vähentää se, että kirjan mukaan lähes kaikki Tirrosen sodanaikaiset esimiehet olivat idiootteja. IV AK:n tykistökomentaja olisi varmasti haastanut T:n kaksintaisteluun pilven päällä jos tuonpuoleiseen olisi sanut ottaa palveluspistolin mukaan. Nimittäin pahiten Tirronen nuijii 10 D:n tykistökomentaja Mandelinin mainitsematta tätä nimeltä. Nämä haukut ovat aiheellisia; ko herra valmistui 1. kadettikurssilta ja oli vuoteen 1941 edennyt urallaan niin, että hänelle oli pakko antaa tykistörykmentti ja 10. Divisioonan tykkipäällikön posti. Sen sijaan eversti Sippola mainitaan nimeltä ja jokainen kirjan lukenut ei-tykkimies yhdistää myös hänet tähän töppöilijä-Mandeliniin.
En ole itse lukenut, mutta syyttääkö tykkimiehenä Tirronen mitenkä JR 1:n jalkaväkimosureita Valkeasaaren murtumisesta ? Juuri äsken luin ko. rykmentin veteraanien muisteluksia ja siinä kerrottiin ettei 9.-10.6.1944 rykmentillä ollut pääasemassa mitään mahdollisuuksia. Oli sitten omaa tykistöä tukena tai ei.
 

soittaja

Kersantti
Lapuan liike

Huomasin vasta äsken kyselyn Lapuan liikettä koskevista kirjoista. Esimerkiksi Suomen ensimmäisten presidenttien elämänkerroissa Ståhlberg, Relander, Svinhufvud, Kallio, Mannerheim, Ryti (kirjoittaja Sakari Virkkunen). Luin koko sarjan ja jokaisessa oli jotain kerrottu näiden henkilöiden kannalta. Kun Ståhlberg kyyditettiin, niin hänen vaimonsa vaati päästä mukaan. Hän haukkui kyydittäjät pahanpäiväisesti matkan aikana. Relander oli liian pehmeä ja asialle myönteinen, mutta Svinhufvud toimi niin kuin piti. Sanoi radiopuheessaan että ” suojeluskuntaväki, palatkaa kotiin.” Ja he uskoivat.

Itse liikkeestä on kerrottu näissä kirjoista, joita en ole itse lukenut:

- Juha Siltala: Lapuan liike ja kyyditykset (1985)
- Matti Hako - Heimo Huuhtanen: Lapuan laki vai kansanvalta? (1981)
- Unto Katajamäki: Kosolan kujanjuoksu (2018)

Löytyi kotipaikkakuntani kirjaston hakuluetteloista.
 
Top