Sotahistoria
Antony Beevor: Kohtalokas silta. Arnhem 1944 (Arnhem – The Battle for the Brigades, 1944). Suom. Seppo Raudaskoski. WSOY. 681 s.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005997534.html
Kymmenettuhannet siviilit maksoivat hengellään liittoutuneiden ylimielisyydestä – helpoksi arvioitu operaatio Market Garden epäonnistui surkeasti
Antony Beevor kuvaa liittoutuneiden epäonnistunutta operaatiota vallata strategisesti tärkeät sillat Alankomaista.
Saksalaiset tuhosivat taisteluissa lopulta lähes kokonaan brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan.
Berliiniin mentäisiin nyt ihan heittämällä.
Liittoutuneiden sodanjohdon ylimielisyydeksi äitynyt voitonhuuma näkyi jo Market Gardenin nimellä tunnetun ison sotilasoperaation suunnittelussa Normandian maihinnousun jälkimainingeissa.
Brittirykmentti pelasi Ranskan luoteiskolkassa niityllä krikettiä sunnuntaina 27. elokuuta 1944. Mailat, pallot, suojukset ja veräjäkepit oli salakuljetettu mantereelle rykmentin huoltoautolla.
”Älköön sanottako, että hyökkäsimme mannermaalle valmistautumattomina”, peliin osallistunut 20-vuotias vastavalmistunut upseeri
Stuart Hills kirjoitti myöhemmin julkaistuissa muistelmissaan.
Tunnettu brittiläinen sotahistorioitsija
Antony Beevor korostaa uudessa kirjassaan
Kohtalokas silta. Arnhem 1944, että nopeasti kokoon kyhätyn Market Gardenin kohtalo oli sinetöity siitä hetkestä alkaen.
Market Garden oli toisen maailmansodan suurin maahanlaskuoperaatio, jossa laskuvarjojoukot pudotettiin suoraan taisteluun. Operaatio jäi suutariksi, vaikka liittoutuneet panostivat siihen materiaalisesti paljon.
Antony Beevor muistuttaa, että operaation massiivisen kokoluokan tähden myös sen epäonnistuminen sai valtavat mittasuhteet. Taisteluissa kaatui yli 15 000 liittoutuneiden sotilasta, hollantilaisten siviiliuhrien määrä nousi useisiin kymmeniin tuhansiin. Yksin Nijmegenissä kuoli 2 200 siviiliä. Operaatio ei liioin nopeuttanut natsi-Saksan antautumista – kuten liittoutuneet olivat toivoneet.
Beevorin mukaan ei ole liioin syytä unohtaa, että operaatio Market Gardenia seurannut nälkätalvi tappoi yli 20 000 siviiliä siinä osassa Alankomaita, joka jäi Saksan haltuun. Pelkästään Rotterdamista lähettiin Saksaan pakkotöihin 40 000 17–40-vuotiasta miestä. Kaiken kaikkiaan noin 150 000 siviiliä joutui jättämään kotinsa Arnhemissä.
Se oli kova maksu operaatiosta, joka syntyi paljolti juuri sotamarsalkaksi nimitetyn
Bernard Montgomeryn kiukuttelusta. Hän halusi suurellisesti näyttää Yhdysvaltojen armeijan Euroopan joukoille, että brittiarmeija on lyömätön, kunhan amerikkalaiset vain takaisivat brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan ja sitä tukevan kenraali
Omar Bradleyn johtaman 12. armeijakunnan huollon.
Huoltovarmuuden takaaminen merkitsi sitä, että kenraali
George Pattonin johtama Yhdysvaltojen maavoimien kolmas armeija joutui pysähtymään Saarjoelle.
Operaatio Market Gardenin tavoitteena oli Weselin ja Arnhemin välisten kaikkien elintärkeiden siltojen valtaaminen.
Sen jälkeen sotamarsalkka sir Bernard Montgomery laski, että hänen johtamansa 21. armeijakunta pääsisi etenemään suoraan Reinin ylitse Ruhrin alueelle.
Jo suunnitteluvaiheessa Montgomery pääsi sooloilemaan, koska liittoutuneiden Euroopan armeijan ylipäällikkö
Dwight D. Eisenhower oli loukannut jalkansa lentokoneonnettomuudessa ja poti vammaansa liittoutuneiden komentokeskuksessa Granvillessa Normandiassa.
Eisenhower ei luottanut Montgomeryyn, mutta ei pystynyt käskyttämään tätä usean sadan kilometrin päästä.
Montgomery sai suunnitelmalleen tukea kenraaliluutnantti
Frederick Browningilta, joka oli kirjailija
Daphne du Maurierin aviomies.
Molemmat uskoivat, että sotilaat etenisivät helposti kuin parturoitua klubireittiä taivaltaen Arnhemiin. Tosin kävi. Klubireitti muuttui helvetintieksi.
Antony Beevor korostaa, että suunnitelmassa oli niin monta heikkoa kohtaa ja strategista virhettä, että kenraaliluutnantti Browningin olisi kannattanut kuunella kenraalimajuri
Robert Urquhartia, joka puuskahti esimehelleen: Market Garden ”on mielestäni itsemurhaoperaatio”.
Saksalaiset tuhosivat taisteluissa lopulta lähes kokonaan brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan.
Operaation suunnittelussa ei otettu huomioon sotamarsalkka
Walter Modelin komentaman armeijakunta B:n ja kenraalieversti
Kurt Studentin 1. laskuvarjoarmeijan taistelutahtoa ja vastarintaa. Montgomery ja Browning olettivat, että saksalaisjoukot olisivat pakomatkalla kohti Saksaa Pohjois-Ranskan taisteluista.
Arnhemin silta jää valtaamatta, ja saksalaisjoukot kaivautuvat entistä tiukemmin Alankomaihin, minkä siviilit saavat kokea nahoissaan.
Saksalaisjoukot olivat myös valmistautuneet hyvin jo etukäteen liittoutuneiden maahanlaskuoperaatioon.
”Kiersin haudan muotoisen kuopan. Kuopan vieressä oli risti, josta roikkui luodin rei’ittämä amerikkalaiskypärä. Ristiin oli kirjoitettu goottilaisilla kirjaimilla: Tervetuloa 101. maahanlaskudivisioona”, kuvasi saksalaissotilaiden hurttia huumoria vuonna 1964 Pulitzer-palkinnon runoilijana saanut
Louis Simpson, joka palveli 101. divisioonan 327. liitokonejalkaväkirykmentissä.
Kohtalokkaan sillan parasta antia ovat naisten päiväkirjamerkinnät sodan järjettömyydestä, mielivaltaisuudesta ja raakuudesta.
Samoin Antony Beevor osoittaa konkreettisesti sen, että sota ei etene lineaarisesti kohti lopullista voittoa, vaikka pintapuoliset sotahistoriat usein näin yrittävät vakuuttaa.
Kohtalokas silta on perinpohjainen kirja, ehkä liiankin kanssa.
Antony Beevor kattaa pöytää niin pitkään ja perusteellisesti, että lukija lähtee pahimpaan nälkäänsä haukkaamaan huikopalaa, kun ei jaksa odottaa varsinaisen ruoan tuloa pöytään.
Katso liite: 27597
Tuosta nousi se helkkarinmoinen kohu ja tuohon liittyi sitten ne väitteet Lappeenrannan Huhtiniemen joukkohaudoista (osoittautuivat huuhaaksi).
