Kirjat

hansai

Ylipäällikkö
Kyllä, likapyykkiähän ilmeisesti tulee pesuun vasta kun tapahtumista on riittävän kauan aikaa kulunut.
Ei tämän kirjan myötä tule, on julkaistu jo jokin aika sitten ja hiljaista on... en yhtään ihmettele, miksi ei ole saanut koko kansan suosiota ennen talvisotaa.

Melkoista "ei meidän järjestö"-meininkiä.

Hyvin paljon tekivät kyllä hyvää, paljon enemmän.
 

hansai

Ylipäällikkö
Suojeluskuntien suomi luettu.

Lyhyesti: lukemisen arvoinen teos.
Sisältö hieman ärsyttävästi koottu, aiheista on lisätty samaa asiaa toistavia "tietoiskuja" sotkemaan pääkirjoitusta.
Kuvamateriaali pääosin heikkolaatuista, joukossa on tosin joitain helmiäkin, kuten kuva piikkimattopysäytys operaatiosta.

Ensimmäinen osa ehkä parasta antia(Aapo Roseliuksen kirjoittama, olkoon hänestä mitä mieltä vaan) järjestön syntyhistorian ja kehityskaaren osalta. Yllättävää oli oikeastaan valtion vastaisen toiminnan salliminen ja hiljainen hyväksyntä järjestön johtoa myöden.

Toinen osa oli taas mielestäni vähän kuin olisi pakolla työnnetty tilastotietoa, jonka kiinnostavuus on matala.

Järjestön luonne muuttui sodan lähestyessä enemmän kansaa yhdistäväksi kuin erottavaksi ja tämä oli oikeastaan saavutus, josta pitäisi olla ylpeä.

Kotirintamatoiminnan kertomukset oli mielenkiintoisia.

Viimeinen, häpeällinen osa on tahra suomen historiassa(taantuvat lait jne)

Lukusuositus
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Onko kukaan sotahistorian ystävä kahlannut läpi Tapio Tiihosen teoksia Kannaksen 1944 suurhyökkäyksestä ? Yritin itse viime vuosikymmenellä lukea kirjat läpi mutta kesken jäi projekti. Minusta teksti oli aika lailla raskassoutuista ja kirjoittaja käytti paljon palstatilaa neuvostoliittolaisten sotataktiikan ja strategian pohjustamiseen. Epäilemättä tärkeitä taustakontekstin ymmärtämiseksi, mutta teksti vaan oli minusta vaikeaselkoista.

Tiihosen ansioksi pitää kutenkin katsoa se kova työ, jonka tämä teki Venäjän sota-arkistoja kolutessaan.

kirja1.jpg kirja2.jpg yllätyskannaksella.jpg

Jatkokysymyksenä sitten, että tuleeko kenellekään mieleen vielä muita kesän 1944 taistelun venäläisnäkökulmaa käsitteleviä teoksia ? Nämä kaksi minulla jo on.

1299_l_kannaksen_suurtaistelut_240.jpg 12170.jpg
 

Ottoville

Ylipäällikkö
Lahjoittaja


Kirja on hyvin ”amerikkalaistyylinen” paljon isoja kuvia.


Sisällöstä on sitten tingitty.
Tämä on yllättävää asia tekijän huomioon ottaen.
Kirjasta on tullut pintapuolinen katsaus A.Lahden aseisiin.


Hyvä esimerkki on, ohjaajakonekivääri L-34,L-33/36 ja L-34/36 esittely.
Aseisiin käytetään ~10 riviä tekstiä ja 8 kuvaa.
Kuvista on vain mallista L-34, eikä muita malleja käsitellä olenkaan.

Loput kuvat on lukosta, varaosista ja työkaluista. Herää kysymys miksi?
Osat on kyllä numeroitu mutta mistään ei käy selville, mikä osa on kyseessä.

Aseista ja ominaisuuksitta ei ole mitään yhteenvetoa taulukkoa.
Kirjasta saattaa olla esim: aseen painon selvittäminen työlästä tai täytyy turvautua muihin lähteisiin.

Positiivista on alkuperäiset asia kirjat, joita kirjassa on.
Kannattaa harkita vakavasti ennen ostopäätöstä onko kirja kannatava sijoitus.
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
Onko kukaan sotahistorian ystävä kahlannut läpi Tapio Tiihosen teoksia Kannaksen 1944 suurhyökkäyksestä ?
Tiihosen väitöskirja tuli aikoinaan luettua.

Jos Kannas 1944 kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa tutustua.

Jos en ihan väärin muista, niin tuo Ratkaisu Kannaksella 1944 on vain kansantajuisempi versio kyseisestä väitöskirjasta.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Tiihosen väitöskirja tuli aikoinaan luettua.

Jos Kannas 1944 kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa tutustua.

Jos en ihan väärin muista, niin tuo Ratkaisu Kannaksella 1944 on vain kansantajuisempi versio kyseisestä väitöskirjasta.
Taisi olla juuri se väikkäri jota yritin viime vuosikymmenellä tahkota. Aika puuduttavalta se tuntui. Pitänee sitten paneutua tuohon karvalakkiversioon.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Tässä ihan viime aikoina olen alkanut lueskella ilmasotakirjallisuuden lisäksi WW2:n itärintamaa käsittelevää kirjallisuutta. Ajattelin tehdä pienoista listaa strategisen tason ja operatiivis-taktillisen tason kirjoista, jotka ns. kuuluisivat yleissivistykseen. Listalla siis sellaisia joita olen tähän mennessä lukenut.

- John Erickson: The Road to Stalingrad & The Road to Berlin

Tiettävästi ensimmäinen kokonaisesitys itärintamasta, joka pohjautuu NL:n arkistolähteisiin.

- Alan Clark: Barbarossa

Jeesuksen vanha (60-luku) peräisin oleva yleisesitys, ote journalistinen.

- Richard Overy: Russia's War

90-luvun lopulla ilmestynyt kokonaiskuva, jossa hyödynnetty NL:n romahtamisen myötä julkiseksi tulleita arkistoja.

- Lloyd Clark: Kursk: The Greatest Battle

Hyvä ja kohtalaisen tuore kuvaus Kurskin panssaritaistelusta. Taustakonteksti hyvin mukana.

Näiden lisäksi mieleen tulee amerikkalaisen David Glantzin tiiliskivet puna-armeijan operaatioista. Minulta löytyy miehen tuotannosta suomennettu Leningradin piirityksestä kertova teos.
 
Onko kukaan sotahistorian ystävä kahlannut läpi Tapio Tiihosen teoksia Kannaksen 1944 suurhyökkäyksestä ?
Aikoinaan tuli luettua olikohan se tuo Ratkaisu Kannaksella, kun kaivoin tietoa Kuuterselän taistelun yksityiskohdista johonkin Axis History Forumin vitjaan liittyen. Mieleen jäi mm. Tiihosen neukkuarkistolöytöihin perustuva arvio, että Kuuterselässä, läpimurron jälkeen, kaksi kärkeä kävi kovan öisen keskinäisen taistelun Mustamäen kylän alueella, ja tappiot n. pataljoonaluokkaa. Suomalaisia ei alueella ollut, joten Tiihonen päätteli siis kyseessä olleen omien välinen kova taistelu. Kysyin tuosta AHF:n aktiivisilta venäläishistorioitsijoilta, mutta he eivät löytäneet arkistolähteistään vastaavaa tietoa.

Oli ihan luettava kirja.
 
Sotahistoria

Antony Beevor: Kohtalokas silta. Arnhem 1944 (Arnhem – The Battle for the Brigades, 1944). Suom. Seppo Raudaskoski. WSOY. 681 s.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005997534.html

Kymmenettuhannet siviilit maksoivat hengellään liittoutuneiden ylimielisyydestä – helpoksi arvioitu operaatio Market Garden epäonnistui surkeasti

Antony Beevor kuvaa liittoutuneiden epäonnistunutta operaatiota vallata strategisesti tärkeät sillat Alankomaista.
Saksalaiset tuhosivat taisteluissa lopulta lähes kokonaan brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan.


Berliiniin mentäisiin nyt ihan heittämällä.

Liittoutuneiden sodanjohdon ylimielisyydeksi äitynyt voitonhuuma näkyi jo Market Gardenin nimellä tunnetun ison sotilasoperaation suunnittelussa Normandian maihinnousun jälkimainingeissa.
Brittirykmentti pelasi Ranskan luoteiskolkassa niityllä krikettiä sunnuntaina 27. elokuuta 1944. Mailat, pallot, suojukset ja veräjäkepit oli salakuljetettu mantereelle rykmentin huoltoautolla.
”Älköön sanottako, että hyökkäsimme mannermaalle valmistautumattomina”, peliin osallistunut 20-vuotias vastavalmistunut upseeri Stuart Hills kirjoitti myöhemmin julkaistuissa muistelmissaan.

Tunnettu brittiläinen sotahistorioitsija Antony Beevor korostaa uudessa kirjassaan Kohtalokas silta. Arnhem 1944, että nopeasti kokoon kyhätyn Market Gardenin kohtalo oli sinetöity siitä hetkestä alkaen.

Market Garden oli toisen maailmansodan suurin maahanlaskuoperaatio, jossa laskuvarjojoukot pudotettiin suoraan taisteluun. Operaatio jäi suutariksi, vaikka liittoutuneet panostivat siihen materiaalisesti paljon.

Antony Beevor muistuttaa, että operaation massiivisen kokoluokan tähden myös sen epäonnistuminen sai valtavat mittasuhteet. Taisteluissa kaatui yli 15 000 liittoutuneiden sotilasta, hollantilaisten siviiliuhrien määrä nousi useisiin kymmeniin tuhansiin. Yksin Nijmegenissä kuoli 2 200 siviiliä. Operaatio ei liioin nopeuttanut natsi-Saksan antautumista – kuten liittoutuneet olivat toivoneet.

Beevorin mukaan ei ole liioin syytä unohtaa, että operaatio Market Gardenia seurannut nälkätalvi tappoi yli 20  000 siviiliä siinä osassa Alankomaita, joka jäi Saksan haltuun. Pelkästään Rotterdamista lähettiin Saksaan pakkotöihin 40 000 17–40-vuotiasta miestä. Kaiken kaikkiaan noin 150 000 siviiliä joutui jättämään kotinsa Arnhemissä.

Se oli kova maksu operaatiosta, joka syntyi paljolti juuri sotamarsalkaksi nimitetyn Bernard Montgomeryn kiukuttelusta. Hän halusi suurellisesti näyttää Yhdysvaltojen armeijan Euroopan joukoille, että brittiarmeija on lyömätön, kunhan amerikkalaiset vain takaisivat brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan ja sitä tukevan kenraali Omar Bradleyn johtaman 12. armeijakunnan huollon.

Huoltovarmuuden takaaminen merkitsi sitä, että kenraali George Pattonin johtama Yhdysvaltojen maavoimien kolmas armeija joutui pysähtymään Saarjoelle.

Operaatio Market Gardenin tavoitteena oli Weselin ja Arnhemin välisten kaikkien elintärkeiden siltojen valtaaminen.
Sen jälkeen sotamarsalkka sir Bernard Montgomery laski, että hänen johtamansa 21. armeijakunta pääsisi etenemään suoraan Reinin ylitse Ruhrin alueelle.

Jo suunnitteluvaiheessa Montgomery pääsi sooloilemaan, koska liittoutuneiden Euroopan armeijan ylipäällikkö Dwight D. Eisenhower oli loukannut jalkansa lentokoneonnettomuudessa ja poti vammaansa liittoutuneiden komentokeskuksessa Granvillessa Normandiassa.

Eisenhower ei luottanut Montgomeryyn, mutta ei pystynyt käskyttämään tätä usean sadan kilometrin päästä.

Montgomery sai suunnitelmalleen tukea kenraaliluutnantti Frederick Browningilta, joka oli kirjailija Daphne du Maurierin aviomies.

Molemmat uskoivat, että sotilaat etenisivät helposti kuin parturoitua klubireittiä taivaltaen Arnhemiin. Tosin kävi. Klubireitti muuttui helvetintieksi.

Antony Beevor korostaa, että suunnitelmassa oli niin monta heikkoa kohtaa ja strategista virhettä, että kenraaliluutnantti Browningin olisi kannattanut kuunella kenraalimajuri Robert Urquhartia, joka puuskahti esimehelleen: Market Garden ”on mielestäni itsemurhaoperaatio”.

Saksalaiset tuhosivat taisteluissa lopulta lähes kokonaan brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan.

Operaation suunnittelussa ei otettu huomioon sotamarsalkka Walter Modelin komentaman armeijakunta B:n ja kenraalieversti Kurt Studentin 1. laskuvarjoarmeijan taistelutahtoa ja vastarintaa. Montgomery ja Browning olettivat, että saksalaisjoukot olisivat pakomatkalla kohti Saksaa Pohjois-Ranskan taisteluista.

Arnhemin silta jää valtaamatta, ja saksalaisjoukot kaivautuvat entistä tiukemmin Alankomaihin, minkä siviilit saavat kokea nahoissaan.

Saksalaisjoukot olivat myös valmistautuneet hyvin jo etukäteen liittoutuneiden maahanlaskuoperaatioon.

”Kiersin haudan muotoisen kuopan. Kuopan vieressä oli risti, josta roikkui luodin rei’ittämä amerikkalaiskypärä. Ristiin oli kirjoitettu goottilaisilla kirjaimilla: Tervetuloa 101. maahanlaskudivisioona”, kuvasi saksalaissotilaiden hurttia huumoria vuonna 1964 Pulitzer-palkinnon runoilijana saanut Louis Simpson, joka palveli 101. divisioonan 327. liitokonejalkaväkirykmentissä.

Kohtalokkaan sillan parasta antia ovat naisten päiväkirjamerkinnät sodan järjettömyydestä, mielivaltaisuudesta ja raakuudesta.
Samoin Antony Beevor osoittaa konkreettisesti sen, että sota ei etene lineaarisesti kohti lopullista voittoa, vaikka pintapuoliset sotahistoriat usein näin yrittävät vakuuttaa.

Kohtalokas silta on perinpohjainen kirja, ehkä liiankin kanssa.
Antony Beevor kattaa pöytää niin pitkään ja perusteellisesti, että lukija lähtee pahimpaan nälkäänsä haukkaamaan huikopalaa, kun ei jaksa odottaa varsinaisen ruoan tuloa pöytään.

1549954942608.png
 

aj77

Ylipäällikkö
Sotahistoria

Antony Beevor: Kohtalokas silta. Arnhem 1944 (Arnhem – The Battle for the Brigades, 1944). Suom. Seppo Raudaskoski. WSOY. 681 s.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005997534.html

Kymmenettuhannet siviilit maksoivat hengellään liittoutuneiden ylimielisyydestä – helpoksi arvioitu operaatio Market Garden epäonnistui surkeasti

Antony Beevor kuvaa liittoutuneiden epäonnistunutta operaatiota vallata strategisesti tärkeät sillat Alankomaista.
Saksalaiset tuhosivat taisteluissa lopulta lähes kokonaan brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan.


Berliiniin mentäisiin nyt ihan heittämällä.

Liittoutuneiden sodanjohdon ylimielisyydeksi äitynyt voitonhuuma näkyi jo Market Gardenin nimellä tunnetun ison sotilasoperaation suunnittelussa Normandian maihinnousun jälkimainingeissa.
Brittirykmentti pelasi Ranskan luoteiskolkassa niityllä krikettiä sunnuntaina 27. elokuuta 1944. Mailat, pallot, suojukset ja veräjäkepit oli salakuljetettu mantereelle rykmentin huoltoautolla.
”Älköön sanottako, että hyökkäsimme mannermaalle valmistautumattomina”, peliin osallistunut 20-vuotias vastavalmistunut upseeri Stuart Hills kirjoitti myöhemmin julkaistuissa muistelmissaan.

Tunnettu brittiläinen sotahistorioitsija Antony Beevor korostaa uudessa kirjassaan Kohtalokas silta. Arnhem 1944, että nopeasti kokoon kyhätyn Market Gardenin kohtalo oli sinetöity siitä hetkestä alkaen.

Market Garden oli toisen maailmansodan suurin maahanlaskuoperaatio, jossa laskuvarjojoukot pudotettiin suoraan taisteluun. Operaatio jäi suutariksi, vaikka liittoutuneet panostivat siihen materiaalisesti paljon.

Antony Beevor muistuttaa, että operaation massiivisen kokoluokan tähden myös sen epäonnistuminen sai valtavat mittasuhteet. Taisteluissa kaatui yli 15 000 liittoutuneiden sotilasta, hollantilaisten siviiliuhrien määrä nousi useisiin kymmeniin tuhansiin. Yksin Nijmegenissä kuoli 2 200 siviiliä. Operaatio ei liioin nopeuttanut natsi-Saksan antautumista – kuten liittoutuneet olivat toivoneet.

Beevorin mukaan ei ole liioin syytä unohtaa, että operaatio Market Gardenia seurannut nälkätalvi tappoi yli 20  000 siviiliä siinä osassa Alankomaita, joka jäi Saksan haltuun. Pelkästään Rotterdamista lähettiin Saksaan pakkotöihin 40 000 17–40-vuotiasta miestä. Kaiken kaikkiaan noin 150 000 siviiliä joutui jättämään kotinsa Arnhemissä.

Se oli kova maksu operaatiosta, joka syntyi paljolti juuri sotamarsalkaksi nimitetyn Bernard Montgomeryn kiukuttelusta. Hän halusi suurellisesti näyttää Yhdysvaltojen armeijan Euroopan joukoille, että brittiarmeija on lyömätön, kunhan amerikkalaiset vain takaisivat brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan ja sitä tukevan kenraali Omar Bradleyn johtaman 12. armeijakunnan huollon.

Huoltovarmuuden takaaminen merkitsi sitä, että kenraali George Pattonin johtama Yhdysvaltojen maavoimien kolmas armeija joutui pysähtymään Saarjoelle.

Operaatio Market Gardenin tavoitteena oli Weselin ja Arnhemin välisten kaikkien elintärkeiden siltojen valtaaminen.
Sen jälkeen sotamarsalkka sir Bernard Montgomery laski, että hänen johtamansa 21. armeijakunta pääsisi etenemään suoraan Reinin ylitse Ruhrin alueelle.

Jo suunnitteluvaiheessa Montgomery pääsi sooloilemaan, koska liittoutuneiden Euroopan armeijan ylipäällikkö Dwight D. Eisenhower oli loukannut jalkansa lentokoneonnettomuudessa ja poti vammaansa liittoutuneiden komentokeskuksessa Granvillessa Normandiassa.

Eisenhower ei luottanut Montgomeryyn, mutta ei pystynyt käskyttämään tätä usean sadan kilometrin päästä.

Montgomery sai suunnitelmalleen tukea kenraaliluutnantti Frederick Browningilta, joka oli kirjailija Daphne du Maurierin aviomies.

Molemmat uskoivat, että sotilaat etenisivät helposti kuin parturoitua klubireittiä taivaltaen Arnhemiin. Tosin kävi. Klubireitti muuttui helvetintieksi.

Antony Beevor korostaa, että suunnitelmassa oli niin monta heikkoa kohtaa ja strategista virhettä, että kenraaliluutnantti Browningin olisi kannattanut kuunella kenraalimajuri Robert Urquhartia, joka puuskahti esimehelleen: Market Garden ”on mielestäni itsemurhaoperaatio”.

Saksalaiset tuhosivat taisteluissa lopulta lähes kokonaan brittiläisen 1. laskuvarjodivisioonan.

Operaation suunnittelussa ei otettu huomioon sotamarsalkka Walter Modelin komentaman armeijakunta B:n ja kenraalieversti Kurt Studentin 1. laskuvarjoarmeijan taistelutahtoa ja vastarintaa. Montgomery ja Browning olettivat, että saksalaisjoukot olisivat pakomatkalla kohti Saksaa Pohjois-Ranskan taisteluista.

Arnhemin silta jää valtaamatta, ja saksalaisjoukot kaivautuvat entistä tiukemmin Alankomaihin, minkä siviilit saavat kokea nahoissaan.

Saksalaisjoukot olivat myös valmistautuneet hyvin jo etukäteen liittoutuneiden maahanlaskuoperaatioon.

”Kiersin haudan muotoisen kuopan. Kuopan vieressä oli risti, josta roikkui luodin rei’ittämä amerikkalaiskypärä. Ristiin oli kirjoitettu goottilaisilla kirjaimilla: Tervetuloa 101. maahanlaskudivisioona”, kuvasi saksalaissotilaiden hurttia huumoria vuonna 1964 Pulitzer-palkinnon runoilijana saanut Louis Simpson, joka palveli 101. divisioonan 327. liitokonejalkaväkirykmentissä.

Kohtalokkaan sillan parasta antia ovat naisten päiväkirjamerkinnät sodan järjettömyydestä, mielivaltaisuudesta ja raakuudesta.
Samoin Antony Beevor osoittaa konkreettisesti sen, että sota ei etene lineaarisesti kohti lopullista voittoa, vaikka pintapuoliset sotahistoriat usein näin yrittävät vakuuttaa.

Kohtalokas silta on perinpohjainen kirja, ehkä liiankin kanssa.
Antony Beevor kattaa pöytää niin pitkään ja perusteellisesti, että lukija lähtee pahimpaan nälkäänsä haukkaamaan huikopalaa, kun ei jaksa odottaa varsinaisen ruoan tuloa pöytään.

View attachment 27597
'
Löytyy mm Googlen playn kirjakaupasta. Ilmaisen näytteen lukeminen alkaa tänään. Uskon että tulee koko teos ostettua.
 
Minulla on luku kesken. On kyllä perinpohjaista kerrontaa.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Aloittelin äsken tätä surullisenkuuluisan jalkaväkirykmentti ykkösen miehistä kertovaa kirjaa. Koostuu lähes täysin rykmentin veteraanien haastatteluista. Kirja käy läpi rykmentin koko taipaleen jatkosodassa, mutta pääpaino annetaan tietenkin Valkeasaaren tulimyrskyn kuvaukselle.

JR 1 oli 9.-10.6.1944 rintamavastuussa pääasemassa Valkeasaaren lohkolla, kun se jäi puna-armeijan tulijyrän alle. Turhaan rykmenttiä ja sen miehiä haukuttiin tai moitittiin kyvyttömyydestä. Yksikään suomalainen rykmentti, saati sitten suurempikaan joukko-osasto ei olisi kyennyt läpimurtohyökkäystä estämään. Sen verran massiivisella voimalla vihollinen tuli päälle.

Kuten sanottu, koostuu käytetty lähdeaineisto oikeastaan lähes täysin veteraanien omista kertomuksista ja haastatteluista. Toki näillä on lähdearvoa jo itsessään, mutta lukijan kannattaa pitää mielessä se tosiseikka, että vuosikymmenten kuluessa ihmismieli tuppaa myös unohtamaan asioita ja myöhempi julkaistu tutkimuskirjallisuus on voinut vaikuttaa haastateltavien mielipiteisiin ja näkemyksiin. Joka tapauksessa vahva lukusuositus. Tämä vaikuttaa lupaavalta.

kirja.jpg
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Minulla nyt menossa Heikki Ylikankaan Romahtaako rintama ja uskoisisin että tässä kirjassa on lähteet ja viitteet kuosissa:

View attachment 27657
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/05/heikki-ylikangas-romahtaako-rintama

Ps. Kovaa tekstiä, suosittelen vahvasti.
Suhtautuisin tähän Ylikankaan kirjaan todella suurella varauksella. :eek: Tuosta nousi se helkkarinmoinen kohu ja tuohon liittyi sitten ne väitteet Lappeenrannan Huhtiniemen joukkohaudoista (osoittautuivat huuhaaksi).

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/11/05/heikki-ylikangas-romahtaako-rintama

Mutta jos luet, niin suosittelen ehdottomasti heti seuraavaksi lukulistalle Jukka Kulomaan ja Jarmo Niemisen teosta, joka julkaistiin Ylikankaan kirjan jälkeen oikomaan Ylikankaan teesejä.

imge_9507.jpg
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Kyllä, otan vinkistä vaarin ja haalin käsiini tuon, ja pakkohan se on. Sen verran tiukkaa teksiä Ylikankaan kirja on.

Hieno vinkki, veli Tulikomento.

Kiitos.
Joo, kannattaa lukea myös tuo toinen. Tunnustan etten silloin päälle 10 vuotta takaperin Ylikangasta lukenut, mutta tuon Teloitetun totuuden muistan lukeneeni. Kuten Jokisipilä blogissaan kirjoittaa, esitti Ylikangas väitteensä että kesällä 1944 ammuttiin omia reilusti enemmän mitä yleisesti tiedetään. Ja kun tämä ei kyennyt lähdeaineistolla asiaa todistamaan, esitti tämä että todisteeksi riittää lähestulkoon se ettei mitään arkistodokumentaatiota asiasta ole. Eli johtopäätös oli jotakin sellaista, että ko. arkistot on tuhottu ja että taustalla oli massiivinen puolustusvoimien salaliitto. Kumma kyllä, tuollaisen takana olisi pitänyt olla kymmeniä, ellei satoja asiasta tietoisia ja yksikään ei hirveää salaisuutta paljastanut ja tuonut julki. Tässä Ylikankaan argumentaatio tökkii. Kulomaa ja Nieminen puolestaan perustivat kirjansa vahvaan lähdemateriaaliin. Mitään villejä väittämiä ei esitetty. Perustivat koko kirjan dokumentteihin, jotka voitiin todentaa.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Oletko tehnyt jonkilaisen hakemiston kirjoistasi, jotta vältät tuplat?, minulla on reilut 300 kirjaa sotakirjastoni hyllyssä ja ei millään muista kaikkia ulkoa.
En. Ovat sikin sokin kahdessa eri kirjahyllyssä. Ja nekin ääriään myöten täynnä. Ja omassa kotonani minulla on vain ilmailu- ja ilmasotakirjat. Muun sotahistorian olen sijoittanut isäukolleni, jolla on vielä tilaa ottaa kirjallisuutta vastaan. :D
 
Top