N-sana estää Huckleberry Finnin käsittelyn joissakin amerikkalaiskouluissa – Uudessa suomennoksessa rumaa sanaa ei ole sensuroitu
Uudelleen suomennettu Huckleberry Finnin seikkailut käsittelee amerikkalaista rasismia ennen ja nyt.
E. W. Kemblen näkemys Huckleberry Finnistä kirjan ensimmäisessä painoksessa vuonna 1884.(KUVA: PRINT COLLECTOR)
Kyösti Niemelä
Julkaistu: 21.1. 2:00 , Päivitetty: 21.1. 7:53
Romaani
Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut (Adventures of Huckleberry Finn). Suom. Juhani Lindholm. Siltala. 374 s.
Mark Twainin Huckleberry Finn (1885) on Yhdysvalloissa yksi maan kanonisoiduimmista romaaneista ellei kanonisoiduin. Sitä luetaan kouluissa, sitä tutkitaan loputtomasti ja se synnyttää yhä uusia kulttuurikiistoja.
Ja jonkinlaista kaanonia se on täälläkin, sillä nyt julkaistu suomennos on ainakin neljäs.
Romaanissa missourilainen poika Huckleberry Finn lähtee pakoon väkivaltaista alkoholisti-isäänsä. Hän kulkee lautalla alas Mississippi-jokea matkakumppaninaan omistajaltaan karannut orja Jim. Huck tapaa värikkäitä hahmoja ja kokee koomisia ja jännittäviä seikkailuja noin 1840-luvun Yhdysvalloissa.
KIRJAN keskeinen ristiriita toimii edelleen hienosti. Huck kokee, että hänen velvollisuutensa kristittynä ja hyvänä yhteisön jäsenenä olisi palauttaa Jim lailliselle omistajalleen, koska niin oikeamielinen kunnon ihminen toimisi. Toisessa vaakakupissa painaa kuitenkin ystävyys Jimin kanssa ja Jimin kiitollisuus ystäväänsä kohtaan.
Kiintymys Jimiin saa Huckin toistuvasti toimimaan omaatuntoaan vastaan. Huckin sisäistä kamppailua kuvaavat jaksot ovat kauheita, hauskoja ja moraalisesti syvällisiä.
Esimerkiksi tällaisia:
”[K]yllä minäkin tärisin jo häntä kuunnellessani, koska minullekin alkoi oikeasti valjeta, että kohta Jim tosiaan OLISI vapaa – ja kenen takia? Minun tietysti. Tästä tosiasiasta en päässyt yli enkä ympäri, ja se alkoi vaivata minua niin etten saanut hetken lepoa enkä pystynyt pysymään paikallani. En ollut aikaisemmin tajunnutkaan, mitä olin tekemässä. Olin kuin pistoksissa enkä saanut asiaa mielestäni. Yritin todistella olevani syytön, koska enhän minä ollut vienut Jimiä lailliselta omistajaltaan, mutta ei se mitään auttanut..[..] Minulle tuli niin kurja ja viheliäinen olo, että toivoin olevani kuollut.”
Kirjailija Mark Twain (KUVA: HS)
TWAININ kirja ilmestyi 1880-luvulla ja se sijoittuu noin 1840-luvulle. Siinä välissä, vuosina 1861–1865 Yhdysvalloissa käytiin sisällissota, jonka seurauksena orjuus lakkautettiin. Kirjan julkaisuaikaan orjuus ei siis enää ollut ajankohtainen poliittinen kysymys.
Romaania luetaan ja siitä keskustellaan Yhdysvalloissa nykyään nimenomaan rotuaiheen kautta, vaikka teoksen aikalaisvastaanotossa teema ei ollut juuri lainkaan esillä. Kommentoijat pohtivat enemmän esimerkiksi lapsuutta, kasvatusta ja tuon ajan koulutusta, jota Twain satirisoi kirjan alkupuolella. Lisäksi pohditutti romaanin sopivuus lapsille, sillä kotoa karannutta ja juonittelevaa Huckleberrya ei nähty hyvänä roolimallina.
Huckleberry Finn muuttui Yhdysvalloissa rakastetusta poikakirjasta suureksi klassikoksi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kirjallisuudentutkija
Jonathan Arac näkee muutoksen liittyvän muun muassa kansalaisoikeusliikkeen nousuun ja varhaisvuosiin. Tarina valkoisesta, kouluja käymättömästä ja hyväsydämisestä pojasta, joka keskellä brutaalia rasismia ystävystyy hitaasti mustan miehen kanssa, nähtiin sopivalta kirjalta lasten käsiin ja kansallinen kaanonin huipulle.
HUCKIN sisäiseen muutokseen viittaavat myös romaanin vastustajat. Kirjailija
Jane Smiley herätti Yhdysvalloissa kohua hyökätessään
Huckleberry Finniä vastaan vuonna 1996 arvostetussa Harper’s-lehdessä.
Smileylle romaanin ongelma on, että se käsittelee rasismia liiaksi valkoisen henkilöhahmon, Huckleberryn, tunteiden kautta. ”Valkoiset amerikkalaiset ajattelevat aina, että rasismi on tunne, ja he torjuvat tai omaksuvat sen”, Smiley kirjoittaa. Mustat amerikkalaiset taas näkevät rasismin amerikkalaisen kulttuurin, politiikan ja talouden jäsentäjänä. Huck alkaa tuntea oikein Jimiä kohtaan, mutta hän ei silti kohtele Jimiä oikein, ei myöskään kirjan loppupuolella.
Opettaako
Huckleberry Finn lapsille, että tärkeintä on tuntea oikein?
Huckleberry Finnin sijaan Smiley nostaisi kaanonin huipulle
Setä Tuomon tuvan (1852).
Harriet Beecher Stowen orjuudenvastainen romaani oli julkaisuaikanaan valtavan suosittu ja arvostettu, mutta 1990-luvulle tultaessa jo aika unohduksissa. Se käsittelee tarkemmin orjuutta ylläpitäviä instituutioita ja normeja ja näin ollen rasismia yhteiskunnan jäsentäjänä.
Mikään kirjoitus Harper’sin historiassa ei ollut saanut aikaan yhtä suurta lukijakirjeiden vyöryä. Vaikka lehti oli julkaissut poleemisia kirjoituksia politiikasta ja kulttuurista,
Huckleberry Finn sai eniten vihaisia lukijoita liikkeelle. Lapsuudessa luetuilla kirjoilla voi olla voimakas ote ihmisistä.
Oli Smileyn luennasta mitä mieltä hyvänsä, hänen esiinnostamansa ongelma on Suomessakin ajankohtainen. Keskusteltaessa rasismista on aina vaarana jumittaa liiaksi valkoisen valtaväestön pään sisälle: suvaitsevaisuuteen, hyväksyntään ja niin edelleen, niin tärkeitä teemoja kuin ne ovatkin.
ENITEN keskustelua on herättänyt kirjassa toistuva sana nigger. Mustiin viittaava sana esiintyy kirjassa yli 200 kertaa ja myös Huck käyttää sitä. Asiasta keskusteltiin Yhdysvalloissa erityisen paljon 1990-luvulla. Edelleen aina välillä uutisoidaan, että sanan takia ei jossain koulussa opeteta
Huckleberry Finniä tai joku vaatii, ettei sitä opetettaisi.
N-sanan voima on Yhdysvalloissa vuosien saatossa vain kasvanut, ja sen julkinen käyttö on erittäin rajattua. Kun kirjasta tehtiin lapsille suunnattu elokuvaversio vuonna 1993, n-sanaa ei kuultu lainkaan. Kirjassa sana on realismia, sillä sitä käytettiin laajasti romaanin kuvaamana aikana.
Sana vaikeuttaa kirjan käsittelyä kouluissa. Ei sen vuoksi, mitä n-sana merkitsi kirjan tapahtuma-aikaan tai edes kirjan kirjoitusaikaan vaan mitä se merkitsee nykyään. Jos oppilas käyttää kirjasta puhuessaan luokassa n-sanaa, se saattaa vaikuttaa negatiivisesti luokan ilmapiiriin.
Sanalla on voimaa Suomessakin. Kun kerroin ystävälleni kirjoittavani arviota
Huckleberry Finnin seikkailuiden uudesta suomennoksesta, hän kysyi heti, miten nigger on suomennettu. Se on toki suomennettu sanalla neekeri, joka on tätä nykyä yksiselitteisen rasistinen ja loukkaava sana.
EI pidä unohtaa, että
Huckleberry Finnin päätymistä Yhdysvaltojen kirjakaanoniin auttoi myös, että romaani on täynnä tekopyhää ja väkivaltaista rasismia, johon lukijan on helppo ottaa etäisyyttä. Twain oli kirjan kirjoitushetkellä muuta Yhdysvaltoja edellä rasisminvastaisuudessaan.
Jos kirjaa lukee tämän päivän rasismikeskustelua vasten, Huckin isä on tunnistettavan satiirinen kuvaus köyhästä, kaunaisesta ja vihaisesta valkoisesta miehestä. Häntä harmittaa, kun Huck on oppinut lukemaan ja hän raivostuu erityisesti tapaamastaan mustasta miehestä, jolla oli hieno hattu ja hopeapäinen keppi. Huikea hahmo muistuttaa monien amerikkalaisten liberaalien käsitystä
Donald Trumpintyöväenluokkaisista äänestäjistä.
Romaanin jälkeen Yhdysvalloissa on noussut suosioon kertomus, jossa valkoisella hahmolla on inspiroiva, oikeamielinen ja hänet paremmaksi jalostava musta ystävä. Huckleberry Finn ja Jim saattavat olla tämän tarinan perustajaisät.
VUOSIKYMMENIEN saatossa suomalaiset lapset ja nuoret eivät tietenkään ole lukeneet Huckleberry Finniä suhteessa Yhdysvaltojen historiaan, orjuuteen tai amerikkalaiseen kulttuurihistoriaan.
Huckleberry Finnin seikkailujen uuden suomennoksen on julkaissut Siltala.
Heille se on ollut villi, huumorissaan röyhkeä, välillä pelottava ja välillä liikuttava seikkailukertomus, jolla on humaani sanoma. Kun kirja muuttuu maailmankirjallisuudeksi ja lähtee matkustamaan ajassa ja paikassa, sen politiikka himmenee ja yleisinhimilliset teemat voimistuvat.
Mikä voi tietysti muuttua. Uuden suomennoksen lukijoille romaanin teemat valkoisten ja mustien suhteista, rasismista ja ympäristön rasistisesta väkivallasta eivät ole enää yhtä eksoottisia kuin Mississippi-joki.
Näin Jim puhuu Huckille eri suomennoksissa
”Well, den, I reck'n I did dream it, Huck; but dog my cats ef it ain't de powerfullest dream I ever see. En I hain't ever had no dream b'fo' dat's tired me like dis one.”
”No, vissin minä sitten näki unta, Huck; mut koira viekön, se ole hurjin uni minkä minä ole näke. Ja minä ikinä ei ole näke uni, joka olisi minu väsyttäny niinku tämä.”
- Huckleberry Finnin seikkailut (1927), suomennos Yrjö Kivimies
”Kai mar mää sitte ole nähny unta, mut ol se totta viäköö pahuksemoisi uni mitä mää ole ikinä nähny. Enkä mää ol koskan mistä unest täl tappa väsyny.”
- Huckleberry Finnin seikkailut (1972), suomennos Jarkko Laine
”No niin, kai mä sitten näin unta, Huck, mutta pakko sanoa että se oli elävin uni ikinä. Enkä mä ole koskaan minkään unen jälkeen ollu näin väsyksissä.”
- Huckleberry Finnin seikkailut (2018), suomennos Juhani Lindholm
