Brittijournalisti Stuart Smith yrittää elämäkerrassa selvittää arvoitusta nimeltä Otto Skorzeny.
Elämäkerta
Stuart Smith: SS-kommando Otto Skorzeny. Euroopan vaarallisin mies (Otto Skorzeny: The Devil’s Disciple). Suom. Päivä Paju. Minerva. 510 s.
ARPINAAMAINEN SS-Obersturmbannführer
Otto Skorzeny oli natsi, joka osasi brändätä maineensa
Hitlerin eliittijoukoissa. Hänellä oli suuret suunnitelmat, mutta vain vähän suoranaisia onnistumisia. Silti hän kohosi Hitlerin suosikiksi. Skorzeny selvisi hengissä – ja lopulta myös ilman tuomiota toisen maailmansodan tapahtumista.
Uhkarohkeudestaan tunnettu Otto Skorzeny rakensi paljolti itse oman maineensa.
Brittijournalisti
Stuart SmithinSkorzeny-elämäkerrassa esittämä johtoajatus on, että karismaattinen, kommandoiskuihin erikoistunut Otto Skorzeny osasi ottaa uskottavasti kunnian toisten tekemistä urotöistä ja teki näin itsestään kaikissa SS:n salaisissa operaatioissa ja kommandoiskuissa tärkeämmän tekijän kuin oikeasti oli.
Hän oli puhdasverinen propagandisti, SS-mannekiini. Hän tiesi, kuinka hyödyntää julkisuutta.
Esimerkiksi Il Ducen vapauttaminen oli Luftwaffen laskuvarjojoukkojen komentajan, kenraalieversti
Kurt Stundentin ja Luftwaffen kapteenin
Heinrich Gerlachin operaatio. Skorzeny onnistui tekemään siitä paikan päällä Gran Sassossa oman manööverinsä.
Aluksi hän vapautti improvisoidulla rynnäköllä Il Ducen Campo Imperatoren vuoristohotellista. Sen jälkeen kamerat ikuistivat, kuinka hän hymy kasvoillaan auttoi
Benito Mussolinin pieneen yhteyslentokoneena toimivaan Storchiin ja hyppäsi itse kyytiin mukaan.
Myytti oli syntynyt. Eikä se haalistunut. Hän oli natsiaatteen ruutukasvo.
HETI Mussolinin vapauttamisen jälkeen syksyllä 1943 SS:n vahvaan itävaltalaiseen falangiin kuulunut Otto Skorzeny sai Hitleriltä ja sodanjohdolta mitä mielikuvituksellisempia tehtävänantoja. Niistä kaikki epäonnistuivat tavalla tai toisella, mikä ei kuitenkaan rokottanut hänen mainettaan.
Pieleen menivät esimerkiksi marsalkka
Pétainin kidnappaus, partisaanijohtaja
Josip Broz Titon sieppaus Drvarin alueelta vallatussa Jugoslaviassa ja operaatio Scherhorn, jonka tarkoitus oli pelastaa puna-armeijan rintamalinjojen taakse jäänyt iso saksalainen joukko-osasto.
Liioin niskuroivan Unkarin valtionhoitajan
Miklós Horthyn 37-vuotiaan pojan talteenotto ei edennyt käsikirjoituksen mukaan. Kenraali
Dwight Eisenhowerin salamurha jäi taas pelkäksi suunnitelmaksi, jota ei ollut todennäköisesti tarkoitus toteuttaa.
Operaatio Greifin yhtenä salaisena tavoitteena oli Ardennien taistelun aikaan liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylipäällikön tappaminen. Tätä ainakin väläytettiin käytäväpuheissa.
Silti amerikkalaiset joutuivat reagoimaan tähän uhkaan. Siksi Otto Skorzeny oli heille koko sodan ajan paholaisen kätyri. Hän oli mörkö.
Puheissa oli myös
Josif Stalinin ja
Winston Churchillin salamurha Teheranin konferenssissa. Operaation työnimi oli Weitsprung, pitkä hyppy. Siinä suunnitelmassa
Franklin Delano Roosevelt olisi otettu panttivangiksi.
ELÄMÄKERTA nostaa juuri epäonnistumiset Skorzenyn toiminnan toiseksi kokoavaksi tekijäksi. Ne määrittävät Smithin mukaan myös SS-kommandon sodanjälkeistä elämää, joka ei ollut yhtä näyttävä kuin hänen uransa natsi-Saksassa.
Kakistelematta Smithin näkemystä ei voi niellä, koska kuollessaan 67-vuotiaana keuhkosyöpään Skorzenyllä oli yksin pankkitilillä rahaa nykykurssilla yli 13 miljoonaa dollaria. Kiinteistöjen ja osakkeiden arvo nousi vähintään 70 miljoonaan dollariin.
Aika hyvin epäonnistujalta, joka ei osannut luovia nykyhetkessä – kuten Smith väittää.
Skorzeny toimi kansainvälisenä asekauppiaana ja sotilasneuvontajana diktatuureissa, aluksi kenraali Francon suojeluksessa. Ura alkoi heti sen jälkeen, kun liittoutuneet vapauttivat hänet kaksi vuotta kestäneestä tutkintavankeudesta. Hän ei saanut tuomiota mistään sota-ajan rikoksistaan.
Smith ei elämäkerrassa anna kunnon vastausta siihen, miksi pahamaineista, pesunkestävää natsia ei tuomittu vankilaan. Kenen etuja vapauttaminen palveli?
Skorzenyn mainetta puolusti Dachaun kenttäoikeudessa Britannian salaisen agenttiyksikön, SOE:n kuuluisa everstiluutnantti
F. F. E. Yeo-Thomas. Hänen motiiveitaan ei ole selvitetty. Myöhemmin kaksikko jopa ystävystyi.
Niin ikään Skorzenyn asemaa Euroopan uusfasisten johtohahmona ja vanhojen natsien pakoringin Die Spinnen pääjehuna Stuart Smith pitää myyttinä, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi Italian keskeisillä uusfasisteilla oli läheiset suhteet Skorzenyyn, joka myös auttoi heitä pakenemaan Espanjaan ja Etelä-Amerikkaan, kun maa alkoi polttaa jalkojen alla.
Italialainen uusfasisti
Stefano Delle Chiaie suunnitteli 1970-luvun alussa maailmalaajuista verkostoa, jonka takuumiehinä olisivat juuri Otto Skorzeny ja
Juan Perón. Skorzeny ystävystyi Italian uusfasismin keskeiseen teoreetikkoon
Julius Evolaan Hitlerin Sudenpesässä jo syksyllä 1943.
Läheisiin ystäviin kuului myös lopulta Espanjaan paennut ruhtinas
Junio Valerio Borghese – Italian uusfasismin vanha mies, joka konsultoi mm.
Augusto Pinochetia.
Wienissä syntynyt Otto Skorzeny, Mussolinin pelastaja, oli loppuun asti paatunut natsi, joka ei katunut tekemiään rikoksia.
TEOS toki kuvaa tarkasti Hitlerin luottomieheksi kohonneen Otto Skorzenyn näyttävän panoksen Italian syrjäytetyn fasisti-diktaattorin Benito Mussolinin vapauttamisessa Gran Sassosta lähellä L’Aquilaa syyskuussa 1943.
Kovin ulkokohtaisesti se kertoo Waffen-SS:n uhkarohkeiden täsmäiskujen suunnittelijan poliittisia jännitteitä synnyttäneestä sodanjälkeisestä toiminnasta, vaikka Stuart Smith sille paljon tilaa antaakin.
Sodan jälkeen liikemieheksi ryhtyneestä Skorzenysta tuli nopeasti poliittinen ongelma sekä lännessä että idässä. Siitä kertoo elämäkerran suomenkielisen laitoksen alaotsikko: Euroopan vaarallisin mies. Miksi näin kävi?
Siihen Smith ei vastaa kunnolla, koska yrittää osoittaa, että koko kysymys on vailla perusteita.
YLLÄTTÄVÄÄ kyllä liittoutuneiden sotasyyllisyysoikeudenkäynnit kuivin jaloin selvittäneen Otto Skorzenyn arvoituksellisessa hahmossa on samoja piirteitä kuin SS-Reichsführerin
Heinrich Himmlerinhenkilääkärin
Felix Kerstenin luonnekuvassa.
Molemmissa tapauksissa menneisyyden rekonstruointi on vaikeaa, koska sekä Skorzeny että Kersten näpelöivät itse todellisuutta ja vetäisivät ylleen sankarin viitan silloinkin, kun siihen ei ollut mitään syytä.
Iso ero piili siinä, että Skorzeny oli henkeen ja vereen natsi, Kersten taas keskitys- ja tuhoamisleireillä kuolemaa odottavien uhrien pelastaja.