Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Museo
Kenraali
On lukenut. Sissisodan teoriana sinänsä mielenkiintoinen sillä sodankäynnin mallia oli kait haettu jostain Algeriasta ja Indokiinasta. Sen sijaan siviiliväestön roolia sissisodassa oli karkeasti romantisoitu. Teos oli kait kirjoitettu alaikäisille pojille ja teoksessa siviiliväestön naiset iloisesti leipää paistaen lähinnä ruokkivat sissisotaa käyvät miehet metsiin piiloutuneena.
Kiitos. Niin kuvottava elokuva kuin tuo onkin, niin se on silti sellainen mikä jokaisen aikuisen tulisi nähdä jotta ymmärtää mitä kommunismi käytännössä tarkoitti.
Slammer
Kenraali
En kai minä sellaista ole väittänyt. Väitin, että on ihan normaalia ettei teoksesta osaa tai ehditä antaa rakentavaa palautetta, eikä tämän tarvitse liittyä mitenkään kirjoittajan terveydentilaan. Laitosta tuskin kiinnostaa muu kuin se, ettei teoksessa kerrota mitään mitä ei saisi.
Jos minä olisin kirjoittajan kaveri tai kustantaja, niin antaisin valtaosalle etenkin ns. erikoiskirjallisuudesta palautetta rakenteen parantamiseksi. En ole, etkä ilmeisesti sinäkään ole ja painoista tulevien teosten tasosta päätellen valtaosa kavereista ja kustantajista ei tälläista palautetta anna, tai se jää jostain syystä huomiotta. Esimerkiksi tuoretta Gnat-kirjaa silmäillessä on kovasti harmittanut siinä olevat rakenteelliset fibat, jotka olisi aika helppo korjata. Tässäkin vaikuttaa siltä, että kirjoittaja on naputellut tekstiä paloissa lähteiden perusteella eikä kukaan ole sen jälkeen käynyt kokonaisuutta läpi ja varmistanut, että se on järkevä.
Siinä olet varmasti oikeassa, että kirja on ollut kuolevan miehen terapiaa. Mutta en usko, että tämä juuri poikkeaa normaalitilanteesta koska suurin osa harrastajakirjailijoista kirjoittaa ennen kaikkea itselleen, siitä mikä häntä kiinnostaa. Kirjoissa oleviin puutteisiin ei useinkaan osata puuttua, minkä takia en näe erityistä syytä olettaa, että tässä olisi kyse jonkinlaisesta hienotunteisuudessa.
Yhden kirjailijan ja pienen kustantamon tapauksessa tiedän varmuudella, että palaute on rajoittunut kirjailijan omiin kavereihin eikä kustantamo ole millään tavalla auttanut kirjailijaa teoksen parantamisessa. Harvat kaverit osaavat antaa sellaista palautetta, että juuri muuta kuin kirjoitusvirheet saataisiin korjattua. Etenkään kun kavereista todennäköisesti palautteen antajiksi valikoituvat ne, jotka ovat muutenkin myötämielisiä.
Panssari Salama
Respected Leader
Viikonloppulukemista MPKK:sta:
Jäsen @Slammer on tässä ihan oikeassa. Kustantamo on pieni yritys jossa varmasti ei ole varsinaista kustannustoimittajaa. Joku on vaan oman työnsä ohessa kirjan lukenu ja päättäny ottaa julkaistavaksi.
tulikomento
Supreme Leader
Suuret kiitokset linkistä ja vinkistä. Minusta tämä sotataidon klassikot -sarja on todella hyvä. Ostin itselleni muutama vuosi sitten Lorentzin kirjan Iskuja ilmaan. Nämä muut olen sitten ladannut omalle koneelleni.
Leaderdog
Kaukopartio
Mielenkiintoinen kirja esittely, onko kukaa lukenut ? ;
Yhteisöromaaniksi nimetyn kirjan avainlauseeksi sopii oivallinen kiteytys: Venäjällä viidessä vuodessa voi muuttua kaikki, mutta kahdessasadassa vuodessa ei muutu mikään. Tämä venäläinen paradoksi on Neuvostoihmisen lopun punainen lanka.
Stalin saa kirjassa paljon huomiota. Moni sanoo, että Venäjä kaipaa vahvaa kättä, keppiä heiluttavaa päällysmiestä. Ihannehallitsija on voimakas ja oikeudenmukainen tsaari. Puoli maata haaveilee Stalinista, ja ajatus kulkee niin että jos puoli maata hänestä haaveilee, hän väistämättä ilmaantuu uudelleen.
Venäläiset ovat perestroikan jälkeen oivaltaneet, että Stalin on heidän salainen sankarinsa. Hänestä on tehty kymmeniä suosittuja kirjoja ja elokuvia, hänen kuviaan on ilmestynyt autojen tuulilaseihin. Stalin on valittu lukuisissa gallupeissa Venäjän suurmiesten ykkösketjuun.
Stalinia ylistetään, mutta demokratialle naureskellaan. Eräskin haastateltava julistaa, että venäläisellä on oltava sellainen aate, jotta iho nousee kananlihalle ja selkäpiitä karmii.
Kun toinen julistaa, että modernisointi voi Venäjällä toteutua vain pakkotyölaitosten ja teloitusten kautta, alkaa lukijankin selkäpiitä karmia. ”Demokratia! - se on Venäjällä naurettava sana. Demokraatti Putin - kaikkein lyhin vitsi.”
Kun Neuvostoliitto hajosi, vapauden huuma haihtui nopeasti. Pettymys annettuihin lupauksiin on ollut valtava. Venäjä ajautui alennustilaan ja konnat on helppo nimetä: Jeltsin, joka petti Venäjän ja Gorbatšov, joka petti kaiken.
Vuonna 1991 lähdettiin tekemään vallankumousta. Haluttiin vapautta ja noustiin barrikadeille. Ja mitä saatiin? ”Jeltsiniläinen ryövärien vallankumous.” Yhdet roistot ajettiin pois, toiset tulivat tilalle. Yleisen käsityksen mukaan ennen tehtiin asioita sentään yhteiseksi hyväksi, mutta perestroika toteutti vain harvojen unelmia.
Kirjassa on koskettava Suomi-kytkentä. Paikalliseen kommunistieliittiin kuulunut nainen alkaa yllättäen kesken Jeltsinin haukkumisen muistella isäänsä, joka osallistui talvisotaan. Isän mielestä suomalaiset sotilaat olivat valkoisia enkeleitä, jotka suksilla lumipuvuissaan ilmaantuivat joka paikkaan odottamatta, kuin enkelit.
Pala tahtoo nousta kurkkuun, kun venäläinen kertoo, miten suomalaiset pelastivat veden varaan joutuneita vihollisia, myös kertojan isän, tarjosivat ryypyn ja kuivat vaatteet, nauroivat ja taputtivat olkapäälle: ”Olet hengissä, Iivana!” Isä ihmetteli, että tällainenko on vihollinen. Sotavangiksi hän kuitenkin päätyi.
Rauhan tultua sotavangit vaihdettiin. Kirjassa kuvataan, miten vangit marssivat rajalla toisiaan vastaan. Suomalaiset otettiin vastaa halaten ja riemuiten, venäläiset tönittiin tylysti kuin viholliset piikkilanka-aitaukseen ja leimattiin pettureiksi: ”Pelastit oman nahkasi etkä synnyinmaata.”Venäläisille sotavangeille rapsahti kuusi vuotta pakkotyötä vankileirillä ilman oikeudenkäyntiä.
Aleksijevitšin kirjan suuriin ansioihin kuuluu se, että alleviivaamatta yhtään mitään se salakavalasti lisää lukijan ymmärrystä ja armollisuutta ihmistä kohtaan. Venäjän nykymenoa ei tarvitse hyväksyä, mutta on hyvä tietää, miten tähän on tultu.
En olisi etukäteen uskonut, että tavallisia ihmisiä haastattelemalla saa näin vangitsevan dokumentin. Uskomattoman taitavaa ja poikkeuksellista. Omalla listallani Neuvostoihmisen loppuon viime vuoden tärkein kirja.
http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/267365-salainen-sankari-stalin
Yhteisöromaaniksi nimetyn kirjan avainlauseeksi sopii oivallinen kiteytys: Venäjällä viidessä vuodessa voi muuttua kaikki, mutta kahdessasadassa vuodessa ei muutu mikään. Tämä venäläinen paradoksi on Neuvostoihmisen lopun punainen lanka.
Stalin saa kirjassa paljon huomiota. Moni sanoo, että Venäjä kaipaa vahvaa kättä, keppiä heiluttavaa päällysmiestä. Ihannehallitsija on voimakas ja oikeudenmukainen tsaari. Puoli maata haaveilee Stalinista, ja ajatus kulkee niin että jos puoli maata hänestä haaveilee, hän väistämättä ilmaantuu uudelleen.
Venäläiset ovat perestroikan jälkeen oivaltaneet, että Stalin on heidän salainen sankarinsa. Hänestä on tehty kymmeniä suosittuja kirjoja ja elokuvia, hänen kuviaan on ilmestynyt autojen tuulilaseihin. Stalin on valittu lukuisissa gallupeissa Venäjän suurmiesten ykkösketjuun.
Stalinia ylistetään, mutta demokratialle naureskellaan. Eräskin haastateltava julistaa, että venäläisellä on oltava sellainen aate, jotta iho nousee kananlihalle ja selkäpiitä karmii.
Kun toinen julistaa, että modernisointi voi Venäjällä toteutua vain pakkotyölaitosten ja teloitusten kautta, alkaa lukijankin selkäpiitä karmia. ”Demokratia! - se on Venäjällä naurettava sana. Demokraatti Putin - kaikkein lyhin vitsi.”
Kun Neuvostoliitto hajosi, vapauden huuma haihtui nopeasti. Pettymys annettuihin lupauksiin on ollut valtava. Venäjä ajautui alennustilaan ja konnat on helppo nimetä: Jeltsin, joka petti Venäjän ja Gorbatšov, joka petti kaiken.
Vuonna 1991 lähdettiin tekemään vallankumousta. Haluttiin vapautta ja noustiin barrikadeille. Ja mitä saatiin? ”Jeltsiniläinen ryövärien vallankumous.” Yhdet roistot ajettiin pois, toiset tulivat tilalle. Yleisen käsityksen mukaan ennen tehtiin asioita sentään yhteiseksi hyväksi, mutta perestroika toteutti vain harvojen unelmia.
Kirjassa on koskettava Suomi-kytkentä. Paikalliseen kommunistieliittiin kuulunut nainen alkaa yllättäen kesken Jeltsinin haukkumisen muistella isäänsä, joka osallistui talvisotaan. Isän mielestä suomalaiset sotilaat olivat valkoisia enkeleitä, jotka suksilla lumipuvuissaan ilmaantuivat joka paikkaan odottamatta, kuin enkelit.
Pala tahtoo nousta kurkkuun, kun venäläinen kertoo, miten suomalaiset pelastivat veden varaan joutuneita vihollisia, myös kertojan isän, tarjosivat ryypyn ja kuivat vaatteet, nauroivat ja taputtivat olkapäälle: ”Olet hengissä, Iivana!” Isä ihmetteli, että tällainenko on vihollinen. Sotavangiksi hän kuitenkin päätyi.
Rauhan tultua sotavangit vaihdettiin. Kirjassa kuvataan, miten vangit marssivat rajalla toisiaan vastaan. Suomalaiset otettiin vastaa halaten ja riemuiten, venäläiset tönittiin tylysti kuin viholliset piikkilanka-aitaukseen ja leimattiin pettureiksi: ”Pelastit oman nahkasi etkä synnyinmaata.”Venäläisille sotavangeille rapsahti kuusi vuotta pakkotyötä vankileirillä ilman oikeudenkäyntiä.
Aleksijevitšin kirjan suuriin ansioihin kuuluu se, että alleviivaamatta yhtään mitään se salakavalasti lisää lukijan ymmärrystä ja armollisuutta ihmistä kohtaan. Venäjän nykymenoa ei tarvitse hyväksyä, mutta on hyvä tietää, miten tähän on tultu.
En olisi etukäteen uskonut, että tavallisia ihmisiä haastattelemalla saa näin vangitsevan dokumentin. Uskomattoman taitavaa ja poikkeuksellista. Omalla listallani Neuvostoihmisen loppuon viime vuoden tärkein kirja.
http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/267365-salainen-sankari-stalin
Falangi
Kenraali
SS-kommando, joka epäonnistui lähes kaikessa mihin ryhtyi, kohosi Hitlerin suosikiksi, väisti sotarikostuomion ja kuoli miljonäärinä – Tällainen oli Otto Skorzeny
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-200...-other&share=c617698be494986e1988bfd14d12f2b1
tulikomento
Supreme Leader
Löysin äskettäin kympillä divarista.
Tässä käydään melkoisella tarkkuudella läpi vuoden 1991 operaatio Aavikkomyrskyn ilmasotatoimet. Mitenkä ilmakampanja suunniteltiin ja miten se toteutettiin. Päivittäiset sotatoimet kuvataan melkoisella tarkkuudella. Tästä löytyvät tiedot niin ilmataisteluista, ilmatankkausoperaatioista ja ilmasta-maahan -pommituksista. Kirja on julkaistu tuoreeltaan jo vuonna 1991 eli melkein heti Persianlahden sodan päättymisen jälkeen. Hyvä ja asiallinen lähdeteos.
Tässä käydään melkoisella tarkkuudella läpi vuoden 1991 operaatio Aavikkomyrskyn ilmasotatoimet. Mitenkä ilmakampanja suunniteltiin ja miten se toteutettiin. Päivittäiset sotatoimet kuvataan melkoisella tarkkuudella. Tästä löytyvät tiedot niin ilmataisteluista, ilmatankkausoperaatioista ja ilmasta-maahan -pommituksista. Kirja on julkaistu tuoreeltaan jo vuonna 1991 eli melkein heti Persianlahden sodan päättymisen jälkeen. Hyvä ja asiallinen lähdeteos.
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Mielenkiintoinen kirja esittely, onko kukaa lukenut ? ;
Maailmalla on viime vuosina otsa kurtussa ihmetelty, miten Stalinin suosio kasvaa Venäjällä. Jos haluaa ymmärtää diktaattorin suosion syitä ja Venäjän kehitystä, kannattaa lukea Nobel-kirjailija Svetlana Aleksijevitšin vastikään ilmestynyt kirja (Neuvostoihmisen loppu - Kun nykyhetkestä tuli second handia, Tammi 2018), jonka Vappu Orlov on ansiokkaasti suomentanut. Se on vaikuttava, osin järkyttävä, lähes 700-sivuinen dokumentti siitä, miten tähän on tultu.
Yhteisöromaaniksi nimetyn kirjan avainlauseeksi sopii oivallinen kiteytys: Venäjällä viidessä vuodessa voi muuttua kaikki, mutta kahdessasadassa vuodessa ei muutu mikään. Tämä venäläinen paradoksi on Neuvostoihmisen lopun punainen lanka.
Stalin saa kirjassa paljon huomiota. Moni sanoo, että Venäjä kaipaa vahvaa kättä, keppiä heiluttavaa päällysmiestä. Ihannehallitsija on voimakas ja oikeudenmukainen tsaari. Puoli maata haaveilee Stalinista, ja ajatus kulkee niin että jos puoli maata hänestä haaveilee, hän väistämättä ilmaantuu uudelleen.
Venäläiset ovat perestroikan jälkeen oivaltaneet, että Stalin on heidän salainen sankarinsa. Hänestä on tehty kymmeniä suosittuja kirjoja ja elokuvia, hänen kuviaan on ilmestynyt autojen tuulilaseihin. Stalin on valittu lukuisissa gallupeissa Venäjän suurmiesten ykkösketjuun.
Stalinia ylistetään, mutta demokratialle naureskellaan. Eräskin haastateltava julistaa, että venäläisellä on oltava sellainen aate, jotta iho nousee kananlihalle ja selkäpiitä karmii.
Kun toinen julistaa, että modernisointi voi Venäjällä toteutua vain pakkotyölaitosten ja teloitusten kautta, alkaa lukijankin selkäpiitä karmia. ”Demokratia! - se on Venäjällä naurettava sana. Demokraatti Putin - kaikkein lyhin vitsi.”
Kun Neuvostoliitto hajosi, vapauden huuma haihtui nopeasti. Pettymys annettuihin lupauksiin on ollut valtava. Venäjä ajautui alennustilaan ja konnat on helppo nimetä: Jeltsin, joka petti Venäjän ja Gorbatšov, joka petti kaiken.
Vuonna 1991 lähdettiin tekemään vallankumousta. Haluttiin vapautta ja noustiin barrikadeille. Ja mitä saatiin? ”Jeltsiniläinen ryövärien vallankumous.” Yhdet roistot ajettiin pois, toiset tulivat tilalle. Yleisen käsityksen mukaan ennen tehtiin asioita sentään yhteiseksi hyväksi, mutta perestroika toteutti vain harvojen unelmia.
Kirjassa on koskettava Suomi-kytkentä. Paikalliseen kommunistieliittiin kuulunut nainen alkaa yllättäen kesken Jeltsinin haukkumisen muistella isäänsä, joka osallistui talvisotaan. Isän mielestä suomalaiset sotilaat olivat valkoisia enkeleitä, jotka suksilla lumipuvuissaan ilmaantuivat joka paikkaan odottamatta, kuin enkelit.
Pala tahtoo nousta kurkkuun, kun venäläinen kertoo, miten suomalaiset pelastivat veden varaan joutuneita vihollisia, myös kertojan isän, tarjosivat ryypyn ja kuivat vaatteet, nauroivat ja taputtivat olkapäälle: ”Olet hengissä, Iivana!” Isä ihmetteli, että tällainenko on vihollinen. Sotavangiksi hän kuitenkin päätyi.
Rauhan tultua sotavangit vaihdettiin. Kirjassa kuvataan, miten vangit marssivat rajalla toisiaan vastaan. Suomalaiset otettiin vastaa halaten ja riemuiten, venäläiset tönittiin tylysti kuin viholliset piikkilanka-aitaukseen ja leimattiin pettureiksi: ”Pelastit oman nahkasi etkä synnyinmaata.”Venäläisille sotavangeille rapsahti kuusi vuotta pakkotyötä vankileirillä ilman oikeudenkäyntiä.
Aleksijevitšin kirjan suuriin ansioihin kuuluu se, että alleviivaamatta yhtään mitään se salakavalasti lisää lukijan ymmärrystä ja armollisuutta ihmistä kohtaan. Venäjän nykymenoa ei tarvitse hyväksyä, mutta on hyvä tietää, miten tähän on tultu.
En olisi etukäteen uskonut, että tavallisia ihmisiä haastattelemalla saa näin vangitsevan dokumentin. Uskomattoman taitavaa ja poikkeuksellista. Omalla listallani Neuvostoihmisen loppuon viime vuoden tärkein kirja.
http://jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/267365-salainen-sankari-stalin
Hain tänään tuon kirjakaupasta hintaan jotain n. 23 euroa jonkin alennuksen kanssa. Flunssan kourissa alan sitä tavaamaan..
Panssari Salama
Respected Leader
Tämmönen tuli vastaan, onkohan ollut jo täällä:
tulikomento
Supreme Leader
Erittäin mielenkiintoista lukemista. Taas kerran suuret kiitokset linkkaamisesta.
soittaja
Kapteeni
Michelle Obama: Minun tarinani (2018)
Olen hankkinut kirjan ja aloittanut sen lukemisen. Olen kuullut kiittäviä lausuntoja siitä. Jo lukemani 90 ensimmäistä sivua vakuuttivat minut kirjottajan älykkyydestä, hyvästä tyylitajusta ja kirjoittamisen taidosta. Edellä oleva kuva esittää kirjaa nojatuolillani, johon istun kohta jatkamaan sen lukemista.
Koska minun mielipiteilläni ei ole tarpeeksi painoarvoa tämän merkittävän henkilön ansioiden edessä, haluan tällä kertaa lainata ammattimaista kirjallisuuden kriitikkoa. Se antaa sanoille enemmän uskottavuutta. Koska tarina on naisen näkökulma, niin naiset ymmärtävät ehkä paremmin tarinan erilaiset vivahteet. Syrjinnän lisäksi tulee muutakin asiaa elämästä USA:ssa.
Tässä on Kaisa Reetta Tirkkosen blogin "Kirjoista ja muista kertomuksista" sivu tästä uudesta kirjasta:
https://kaisareetta-t.blogspot.com/2019/01/michelle-obama-minun-tarinani.html
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Nyt on vahva lukusuositus ilmailumiehille. Todella hyvät lentäjämuistelmat. Entinen RAF:n F-4 Phantom -pilotti kertoilee lentourastaan kylmän sodan vuosilta. Taitava kirjoittaja ja teksti soljuu hyvin eteenpäin. Tämä keskittyy nimenomaan pilotin näkökulmaan. Täydentää erittäin hyvin David Gledhillin teosta Phantom in Focus, joka kertoo F-4 Phantomilla lentämisestä takapenkkiläisen perspektiivistä. Suosittelen lämpimästi.
Hommasin kyseisen teoksen aikanaan uunituoreena ja siihen on tullut palattua hyvinkin monta kertaa.
tulikomento
Supreme Leader
Tuosta on olemassa myös sellainen versio kuin Vietnam Air War: Debrief. Samalla formaatilla tehty. Olen ajatellut hankkia myös sen kotikirjahyllyyn.
Vietnam ei ole kiinnostanut samalla tavalla kuin Perslahti. Jälkimmäistä kuitenkin pystyi seuraamaan livenä. Vietnamin aikoihin en vielä ollut aiheesta innostunut.
