Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kirjassa / Dokumenteissa mainitaan lukemattomista itsensä vahingoittamis tapauksista tuomioineen päivineen. Ei ole Vanjallakaan ruusuilla tanssimista ollut. Ja viimeisenä Stalin sanoi että valehtelette. Sitä mukaan valehtejliat tuomittiin mitä ankarimmin. Upseeristoa poistettiin päiviltä tolkuttomasti, puhumattakaan muista.
 
Leaderdog kirjoitti:
Kirjassa / Dokumenteissa mainitaan lukemattomista itsensä vahingoittamis tapauksista tuomioineen päivineen. Ei ole Vanjallakaan ruusuilla tanssimista ollut. Ja viimeisenä Stalin sanoi että valehtelette. Sitä mukaan valehtejliat tuomittiin mitä ankarimmin. Upseeristoa poistettiin päiviltä tolkuttomasti, puhumattakaan muista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tästä tulee mieleen, että venäläisiä loikkasi saksalaisten puolelle pilvin pimein...jopa Stalingradin mottiin... Kun eivät uskoneet omaa propagandaa, että Stalingrad on saarrettu. On aika hurja määrä ns. "Hiwejä", jotka olivat saksalaisten palveluksessa, iso osa jopa taistelevissa osissa.

Huhujen mukaan kiinni saadut hiwit Stalingradin motin antautumisen jälkeen joko hakattiin kiväärinperillä kuoliaaksi tai ajettiin yli tankin telaketjulla...jos siis kävi tuuri. Gulag loppuelämäkseen nyt ainakin tuli.
 
Sardaukar kirjoitti:
Tästä tulee mieleen, että venäläisiä loikkasi saksalaisten puolelle pilvin pimein...jopa Stalingradin mottiin... Kun eivät uskoneet omaa propagandaa, että Stalingrad on saarrettu. On aika hurja määrä ns. "Hiwejä", jotka olivat saksalaisten palveluksessa, iso osa jopa taistelevissa osissa.

Huhujen mukaan kiinni saadut hiwit Stalingradin motin antautumisen jälkeen joko hakattiin kiväärinperillä kuoliaaksi tai ajettiin yli tankin telaketjulla...jos siis kävi tuuri. Gulag loppuelämäkseen nyt ainakin tuli.
Klikkaa laajentaaksesi...

Neuvostoliittolaisia sotilaita ja upseereita, on asiakirjojen mukaan jättäytynyt / harhautunut tahallaan vastustajien puolille. Heitä ei ole kiinnostanut sotia kenenkään puolesta eikä ketään vastaan.
 
tulikomento kirjoitti:
Tämä on myös mielenkiintonen. Sisältää pöytäkirjoja Stalinin ja sotilaskomentajien välisistä neuvonpidoista pian talvisodan jälkeen. Kenraalit ja marsalkat kusi sukassa selittivät Isä Aurinkoiselle minkä takia sota Suomea vastaan meni surkeasti.

Katso liite: 26625
Klikkaa laajentaaksesi...
On kyllä paikoitellen hauskaakin luettavaa, kun Stalin kettuilee noille selitteleville kenuilleen jotenkin tähän tyyliin: "Vai eksyitte, kun oli Suomessa metsää. Pietari Suuri aikoinaan meni sinne ja siellä oli metsää, Aleksanterinkin aikana siellä oli metsää ja vieläkin ihmettelette että siellä olikin metsää."
 
Leaderdog kirjoitti:
Venäläisiä sotilaita ja upseereita, on asiakirjojen mukaan jättäytynyt / harhautunut tahallaan vastustajien puolille. Heitä ei ole kiinnostanut sotia kenenkään puolesta eikä ketään vastaan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Beevorin kirjan Stalingrad mukaan joidenkin saksalaisten divisioonien miehistössä oli jopa 25% Hiwejä.

Sitten hieman ironisempi samasta kirjasta. Yksi venäläinen yritti yöllä ryömiä saksalaisten puolelle, mutta eksyi pimeässä. Näki komentokorsun ja meni sisään sanoen haluavansa antautua. Miesparka oli omaksi vahingokseen mennyt naapurirykmentin komentokorsuun. Teloitettiin saman tien.
 
Erkki kirjoitti:
On kyllä paikoitellen hauskaakin luettavaa, kun Stalin kettuilee noille selitteleville kenuilleen jotenkin tähän tyyliin: "Vai eksyitte, kun oli Suomessa metsää. Pietari Suuri aikoinaan meni sinne ja siellä oli metsää, Aleksanterinkin aikana siellä oli metsää ja vieläkin ihmettelette että siellä olikin metsää."
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämä on myös hyvä teos Stalikan elämästä. Tässä on myös paljonkin juttua noista neuvostojohdon sota-aikaisista kokouksista. Jäi mieleen mm. kohta missä Stalin käskee asesuunnittelijoita kehittämään panssarivaunun joka vielä tuhoutumisensa jälkeenkin kykenee jatkamaan taistelua (Sic !). Ja sitten on hyvää tarinaa myös Stalinin omista jäätävistä virheistä 1941-1942. Ukko kuuntelee jotain marsalkka Budjonnyin kaltaista idioottia ihan vain siksi että tämä oli uskollinen nuoleskelija. Piti ratsuväkeä ensiarvoisen tärkeänä aselajina vielä siinä vaiheessa kun Wehrmachtin panssarikärjet lähestyivät Volgaa ja Kaukasusta.

DSC_0012-1500x1500.jpg
 
tulikomento kirjoitti:
......................
Piti ratsuväkeä ensiarvoisen tärkeänä aselajina vielä siinä vaiheessa kun Wehrmachtin panssarikärjet lähestyivät Volgaa ja Kaukasusta.
Klikkaa laajentaaksesi...
NL:n ratsuväki toimi erittäin hyvin loppusodassakin asti panssarijoukkojen tukena. NL:ta puuttui puolitelavaunuja ja kuorma-autoja, joten "jalkaväen" saaminen panssarijoukkojen läpimurron mukaan (poisluettuna ns. "tankodesantniki" eli vaunun kannella matkustava jalkaväki) vaati ratsuväkeä. Ja ratsuväki ei kärsinyt kelirikosta niin paljoa kuin motorisoidut joukot.
 
Sardaukar kirjoitti:
NL:n ratsuväki toimi erittäin hyvin loppusodassakin asti panssarijoukkojen tukena. NL:ta puuttui puolitelavaunuja ja kuorma-autoja, joten "jalkaväen" saaminen panssarijoukkojen läpimurron mukaan (poisluettuna ns. "tankodesantniki" eli vaunun kannella matkustava jalkaväki) vaati ratsuväkeä. Ja ratsuväki ei kärsinyt kelirikosta niin paljoa kuin motorisoidut joukot.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pointti oli minulla enempi se, että tuossa kirjassa kerrotaan mitenkä kesällä 42 Stalin ja Budjonnyi jauhavat muille siitä mitenkä nyt pitäisi saada ratsuväkiarmeijat liikkeelle kansalaissodan tyyliin ja mitenkä 76- milliset ratsastavat patterit ovat voiton avain. Ja tämä siis samoihin aikoihin kun neukkujen vastahyökkäys Harkovassa on jo hyvää vauhtia muuttumassa valtavaksi katastrofiksi.
 
Ei näyttänyt valtava mies- ja kalusto ylivoima tuottaneen toivottua tulosta ei. Saati sitten sangen ylivoimainen sodanjohto.
 
tulikomento kirjoitti:
Pointti oli minulla enempi se, että tuossa kirjassa kerrotaan mitenkä kesällä 42 Stalin ja Budjonnyi jauhavat muille siitä mitenkä nyt pitäisi saada ratsuväkiarmeijat liikkeelle kansalaissodan tyyliin ja mitenkä 76- milliset ratsastavat patterit ovat voiton avain. Ja tämä siis samoihin aikoihin kun neukkujen vastahyökkäys Harkovassa on jo hyvää vauhtia muuttumassa valtavaksi katastrofiksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Puna-armeijalla meni loppuvuoteen 1943, ennenkuin ns. "combined arms" sisäistettiin. Ja Stalin oli lopultakin antanut luvan jo 20-30-luvuilla kehitettyyn "syvän taistelun" oppiin. Tietystikin kun oli ensin teloituttanut 30-luvulla sen kehittäjät.. :p
 
^Tota on joskus miettinyt, miksi pitää teloittaa epäonnistujat??., eikö kaikki meistäkin tee joskus virheitä?.
 
Leaderdog kirjoitti:
^Tota on joskus miettinyt, miksi pitää teloittaa epäonnistujat??., eikö kaikki meistäkin tee joskus virheitä?.
Klikkaa laajentaaksesi...

Taisi mennä ohessa jo onnistujatkin...

Eli jos onnistuit mutta et noudattanut orjallisesti käskyjä, niin ei kun seinää vasten. Jos taas noudatit, mutta epäonnistuit...sama juttu...
 
Viimeksi muokattu:
Kustaanmiekka kirjoitti:
https://www.facebook.com/suomensotilas/photos/a.390803295685/10156009288240686/?type=3

Hiljattain vaikeaan syöpään menehtyneen everstiluutnantti Timo Lieneen kiehtovan sotilastiedustelun maailmasta kertovan omaelämäkerrallisen kirjan ensimmäinen painos myytiin ennätysajassa loppuun.
Nyt kirjasta on otettu uusi painos.

Katso liite: 25364
Klikkaa laajentaaksesi...

Liene, Timo (2018). Irtoviiksimies: Erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä. Helsinki: Kustannus Oy Suomen Mies.

Lukaisin tämän Irtoviiksimiehen. Itse irtoviiksimiehen ura päättyi työkyvyttömyyseläkkeeseen ja teos julkaistiin kirjoittajan menehdyttyä syöpään 47-vuotiaana. Kirjan alkupuolen sinänsä turhat lätinät ajasta ennen tiedustelutehtäviä valottivat lähinnä kirjoittajan persoonaa sisältäen muutaman humoristisen anekdootin, kuvauksia pennalismista kadettikoulussa ja kertomuksia siitä miten ylemmät sotilashenkilöt olivat menettäneet malttinsa. Oman kuolleen kadettiupseeri-isän vaikutuksien arviointi jää ohueksi. Luonnehdinnat sotahistorian laitoksen toiminnasta kertoivat että henkilökunta siellä painoi pitkää päivää upseerin palkalla mutta työ oli varsin opetuspainotteista.

Ulkomaankomennusten kuvauksissa huomiota herätti se miten nimeämättömäksi jääneen maan sotilastiedustelu salakuvasi leireissä omien sotilaiden (homo)seksiä ja miten Natoon kuulumattoman Suomen edustaja sai tiedusteluraportteja nähtäväkseen lähinnä viinapalkalla. Varsinaista sotilastiedustelun toimintaa Suomessa käsittelevä osuus kirjassa taas oli sattuneesta syystä aika suppea eikä sisältänyt mitään sinänsä erikoista. Toiminta Kähärän johdossa Viestikoelaitoksessa ei antanut kuvaa mistään huimat erikoiskyvyt omaavasta salaisesta organisaatiosta vaan ennemminkin tiedustelutoimintaa harjoittavasta ja salailuun itse taipuvaisesta mutta toki kait asiansa osaavasta valtion laitoksesta.

Teoksesta valtaosa käsittelee ulkomaankomennuksia ja kirjoittajan eloa Sandiksessa lopulta omalla huvilallaan. Afganistanin tilanteen analysoinnissa tuodaan esiin kostokeskeisen heimokulttuurin pitkäjännitteiset toimintatavat. Eli suvut jatkavat riitelyään tavalla jota kaikki länsimaalaiset eivät ymmärrä. Kuvaukset Intelligence Fusion Centerin toiminnasta kertovat miten Yhdysvallat sotiaan kävi ja muuten kv. komennnusten kuvaus lähinnä kertoo miten herrat upseerit kv. operaatioissa kilpeään kiillottivat. Samalla avataan edes jotain Suomen sotilastiedustelun toimista Afganistanissa. EU-ajoista alleviivattiin että eräs amiraali A ylennettiin erään Ukrainaa koskeneen tunnetun ja kohua herättäneen lausuntonsa jälkeen.

Teoksen lisäarvo tuli lähinnä siitä että joku ylipäätään kirjoitti avaten hieman mitä suomalaiset tiedustelu-upseerit työkseen tekevät, minkälaisten ongelmien parissa he työkseen askartelevat, minkälainen on tiedusteluorganisaation organisaatiokulttuuri ja minkälaisia persoonia siellä on töissä. Tekstistä näkee että kirjoittaja on kirjoittanut ennenkin. Mistään kaunokirjallisesta ja uusia ulottuvuuksia sotilastiedusteluun avaavasta teoksesta ei kuitenkaan ole kyse, mutta syöpähoitojen uuvuttaman miehen kirjoittamaksi teksti on sujuvaa. Kirjan loppu käsittelee luopumista ja viimeistä taistelua syöpää vastaan ollen siksi koskettava.
 
Tuossa Lieneen kirjassa puoleen väliin asti jouduin kamppailemaan loppuun lukemisen ja keskeyttämisen välillä, no luin loppuun.
Kääpiöautoilija Liene eli kyllä värikästä elämää, mutta tuo alku oli kyllä puisevaa luettavaa.

Ps. Ehkä tuon aselajin ammatista ei kovin paljoa voikkaan valottaa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top