Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tietokirjallisuuden huippunimi Jared Diamond kirjoittaa Suomen selviytymistarinasta jopa kiusallisen mairittelevasti

Sanokaa minulle, Veljet, mitä v....n kiusallista on SELVIYTYMISESSÄ? Hesarin otsikoita lukiessa alkaa hilse kiehua päässä ja vatsaa vääntää. Hesari on kyllä kummallinen instituutio. Sen mielestä vissiin kansakunnan ehdoton selviytymistaistelu on vähän väärin ja temppujen ylistäminen kiusallista. No, sopii toki julkaisun yleislinjaan tosi hyvin.

Suomi on ehdoton menestystarina, oikeasti. Ihmiset sen ymmärtävät. Ja osa onkin kyrsiintynyt, kun tätä oivallista kehtoa rikotaan ja horjutetaan. Minusta sen rikkominen on ei vain kiusallista vaan rikollista.
 
Juu, ei saa mainostaa. Ei se mitään, mainostan silti. Pari päivää menee, satoi tai paistoi.
Katso liite: 30425

Kallosen aiempia Törni-kirjoja lukeneena sanoisin että aikamoista hagiografiaa kirjoittaa. Tähän mennessä paras ja ylivoimaisesti kriittisin Lauri Törnistä kertova teos jonka olen lukenut on Juha Pohjosen ja Oula Silvennoisen laatima Törni-elämäkerta.
 
Taitaa olla melkoiset "koulukuntaerot" kyseisten kirjoittajien välillä. Jos Kallonen nostaa jalustalle, niin eiköhän nämä mainitsemasi miehet koita polkea suohon. Tästähän on täällä jo kirjoiteltu. Kallonen kirjoittaa ainakin faktoista, kun taas dosenteilla tuntuu olevan asiavirheitä. Glooriaa voi vaikka suodattaa, jos faktat on kunnossa. En tästä viitsisi kauheesti vääntää, kun on todennäköisesti hyvä kirja meneillään.
Olen vasta alussa, ja opus on yli 500 sivuinen. Kovasti on tiukkoja yksityiskohtia ainakin, sukupuutkin voivat olla jollekin merkityksellisiä. Dosenttienkin olisi kannattanut syntymäaika ja kuolinmaa tarkastaa, vaikka Kari Kallosen kirjoista.;)
 
Taitaa olla melkoiset "koulukuntaerot" kyseisten kirjoittajien välillä. Jos Kallonen nostaa jalustalle, niin eiköhän nämä mainitsemasi miehet koita polkea suohon. Tästähän on täällä jo kirjoiteltu. Kallonen kirjoittaa ainakin faktoista, kun taas dosenteilla tuntuu olevan asiavirheitä. Glooriaa voi vaikka suodattaa, jos faktat on kunnossa. En tästä viitsisi kauheesti vääntää, kun on todennäköisesti hyvä kirja meneillään.
Olen vasta alussa, ja opus on yli 500 sivuinen. Kovasti on tiukkoja yksityiskohtia ainakin, sukupuutkin voivat olla jollekin merkityksellisiä. Dosenttienkin olisi kannattanut syntymäaika ja kuolinmaa tarkastaa, vaikka Kari Kallosen kirjoista.;)

Kallosen ja Sarjasen kolmiosainen Törni-sarja Leijonamieli, Purppurasydän, Ristiretki oli kyllä sellaista hehkutusta että oksat pois. Päähenkilö oli kaikessa erehtymätön superssotilas ja täydellinen ihminen. Kallonen käsittääkseni ei ole tutkijakoulutusta saanut historiantutkija. Tätä taas Pohjonen & Silvennoinen ovat.

Luin heidän Törni-kirjansa Tuntematon Lauri Törni pari vuotta sitten. Se on tähän mennessä ainoa tieteelliset kriteerit täyttävä miehestä kirjoitettu teos. Törnin sotilaallisia ansioita siinä ei kiistetä. Sen sijaan Törnin henkilökuvaan se tuo rosoja sävyjä. Levoton sielu tämä varmasti oli ja viinapäissään osasi olla todella v-mäinen tyyppi. Kännissä rähinöinti oli arkipäivää. Rauhan oloihin Lauri Törni ei koskaan sopeutunut. Ei kai tämä muuten olisi syksyn 1944 välirauhateon jälkeen maanpetoksellisesti lähtenyt luhistuvaan kolmanteen valtakuntaan.

Viime kädessä makuasioita mitä haluaa lukea. Itse arvostan tiettyä kriittisyyttä. Kallonen ei minusta ole tällainen kirjoittaja.
 
Kallosen ja Sarjasen kolmiosainen Törni-sarja Leijonamieli, Purppurasydän, Ristiretki oli kyllä sellaista hehkutusta että oksat pois. Päähenkilö oli kaikessa erehtymätön superssotilas ja täydellinen ihminen. Kallonen käsittääkseni ei ole tutkijakoulutusta saanut historiantutkija. Tätä taas Pohjonen & Silvennoinen ovat.

Luin heidän Törni-kirjansa Tuntematon Lauri Törni pari vuotta sitten. Se on tähän mennessä ainoa tieteelliset kriteerit täyttävä miehestä kirjoitettu teos. Törnin sotilaallisia ansioita siinä ei kiistetä. Sen sijaan Törnin henkilökuvaan se tuo rosoja sävyjä. Levoton sielu tämä varmasti oli ja viinapäissään osasi olla todella v-mäinen tyyppi. Kännissä rähinöinti oli arkipäivää. Rauhan oloihin Lauri Törni ei koskaan sopeutunut. Ei kai tämä muuten olisi syksyn 1944 välirauhateon jälkeen maanpetoksellisesti lähtenyt luhistuvaan kolmanteen valtakuntaan.

Viime kädessä makuasioita mitä haluaa lukea. Itse arvostan tiettyä kriittisyyttä. Kallonen ei minusta ole tällainen kirjoittaja.
Onhan se näinkin, vänkään vielä vähän. Ei kai se, että on tutkijakoulutusta, kuittaa kirjoitettuja virheitä.
Oletko lukenut tuota meidän Törni-ketjua?
 
Onhan se näinkin, vänkään vielä vähän. Ei kai se, että on tutkijakoulutusta, kuittaa kirjoitettuja virheitä.
Oletko lukenut tuota meidän Törni-ketjua?

En ole tuota ketjua seurannut. Törni sinällään aiheena ei kovin paljoa ole jaksanut kiinnostaa. Hänestä kirjoitettuja teoksia joita olen vuosien mittaan lukenut Pohjosen & Silvennoisen lisäksi ovat Lars Rönnqvistin Törnin jääkärit, Kallosen ja Sarjasen trilogia ja Cleverleyn Törni-elämäkerta.

Ansiokkaimmaksi nostan Pohjosen ja Silvennoisen. Vaikka nämä metodimaisesti ovat lähteneet myytinmurtamiseen, on ote poikkeuksellisen psykoanalyyttinen ja teos pohjaa pääosiltaan arkistoaineistoon. Tässä oma arvosteluni ko. kirjasta vuodelta 2016 (linkkisivun viimeinen kirjoitus).

 
Tietokirjallisuuden huippunimi Jared Diamond kirjoittaa Suomen selviytymistarinasta jopa kiusallisen mairittelevasti

Sanokaa minulle, Veljet, mitä v....n kiusallista on SELVIYTYMISESSÄ? Hesarin otsikoita lukiessa alkaa hilse kiehua päässä ja vatsaa vääntää. Hesari on kyllä kummallinen instituutio. Sen mielestä vissiin kansakunnan ehdoton selviytymistaistelu on vähän väärin ja temppujen ylistäminen kiusallista. No, sopii toki julkaisun yleislinjaan tosi hyvin.

Suomi on ehdoton menestystarina, oikeasti. Ihmiset sen ymmärtävät. Ja osa onkin kyrsiintynyt, kun tätä oivallista kehtoa rikotaan ja horjutetaan. Minusta sen rikkominen on ei vain kiusallista vaan rikollista.

Vaikka oletkin oikeassa, että Suomi on ehdoton menestystarina, niin pelkästään otsikkoja lukeneena voin sanoa, että onhan se toisinaan kiusallista kun Suomea kehutaan. Ei Suomalainen osaa olla, jos kaikki on hyvin.
 
Sanokaa minulle, Veljet, mitä v....n kiusallista on SELVIYTYMISESSÄ? Hesarin otsikoita lukiessa alkaa hilse kiehua päässä ja vatsaa vääntää. Hesari on kyllä kummallinen instituutio. Sen mielestä vissiin kansakunnan ehdoton selviytymistaistelu on vähän väärin ja temppujen ylistäminen kiusallista. No, sopii toki julkaisun yleislinjaan tosi hyvin.
Hesarilla täyskäännös vuosisadassa suomalaiskansallisesta sanomalehdestä suomalaisvihamieliseksi tarinankertojaksi. Niin se vaan voi nimi pysyä samana, mutta sisältö muuttua täysin.
 
Juu, eri mies. Tämä kirjoittaa kirjoja ja mm.verkkolehteä.

Kansallisarkistosta löytyi todiste – tutkijat mustasivat Lauri Törnin mainetta keksityillä väitteillä
VIERASHUONE 15.5.2019 08:32Kari Kallonen
1927
Nuori vänrikki Lauri Törni oli välirauhan aikaan seitsemän viikkoa Saksassa.

Nuori vänrikki Lauri Törni oli välirauhan aikaan seitsemän viikkoa Saksassa. (Kuva Osasto Lauri Törni Perinnekilta)
Historiantutkijat syyttivät muita vääristelystä, mutta jäivät nolosti itse kiinni.
KOLUMNI Viime aikoina on kiistelty siitä, kaunisteliko professori Mauno Jokipii aikoinaan tarkoituksellisesta suomalaisten vapaaehtoisten SS-miesten historiaa. Kritiikin kärjessä on ollut Helsingin Sanomat, mutta myös saman yhtiön sisarlehti Ilta-Sanomat vakuutti, kuinka kritiikki Jokipiitä kohtaan ei ole epäisänmaallisuutta vaan historiatiedettä.
Tieteen ja tutkimuksen keskeinen tehtävä kun oli kirjoittajan mukaan epäillä aikaisempia tutkimuksia ja katsoa niitä kriittisin silmin. Jokipii oli muuttanut lähteessään olleen sanan ”ammuttiin” muotoon ”sai surmansa”.
”Seuraava looginen kysymys on: mitä muuta Jokipii on vääristellyt?”
Olen itse kirjoittanut kollegani kanssa jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäisen osan Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin elämäkerrasta. Vietnamin sodan salaisessa tehtävässä kadonneen Törnin sisaret olivat tuolloin vielä elossa, samoin suuri joukko Törnin jääkäreitä ja amerikkalaisia aseveljiä.
Kirjoista muodostuikin vauhdikas kolmelle mantereelle sijoittuva seikkailukertomus, jonka tapahtumat pitäytyivät tositapahtumissa, mutta dialogit oli dramatisoitu. Tyylilajin valinta närästi muutamaa historiantutkijaa, mutta sotahistoria sai paljon uusia, nuoria lukijoita.
Dosentit Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen julkaisivat vuonna 2013 kirjansa Tuntematon Lauri Törni (Otava), joka mainoskannen mukaan purki ”tosiasioihin perustumatonta henkilökulttia”. Törnin tarina alkaa kuitenkin kirjassa nolosti väärällä syntymäajalla, ja päättyy kuolemaan väärässä maassa.
Kirjoittaja kävi Kansallisarkistossa tarkistamassa tutkijoiden esittämät perättömät väitteet.
Kirjoittaja kävi Kansallisarkistossa tarkistamassa tutkijoiden esittämät perättömät väitteet. (Kuva Päivi Luosma)
Kanteen on valittu kuva elämästään seitsemän viikkoa Saksassa SS-vapaaehtoisena olleesta nuoresta Törnistä, pääkallokokardi koppalakissaan. Helpoin tapa viedä henkilön maine on tehdä hänestä natsi, tai oikeastaan vieläkin enemmän. Ilta-Sanomat kysyi tuolloin mitä mieltä olin kirjasta.
”Jos dosentti ja tohtori haluavat tehdä Törnistä juopon natsin niin tehköön, akateemisten tutkijoiden pitäisi kuitenkin pyrkiä jonkinlaiseen tarkkuuteen.”
Pohjonen ja Silvennoinen muun muassa väittivät kirjassaan, että Törni olisi syyllistynyt useisiin tappeluihin ja juopotteluihin ollessaan suomalaisista vapaaehtoisista koostuneen SS-pataljoonan mukana Saksassa. Tutkijat kirjoittivat, kuinka Törnin ”retki päättyi humalaisiin töppäyksiin ja nolostuttavaan kotiinpaluuseen maitojunan kyydissä”.
Silvennoinen toistaa vielä vuosia myöhemmin Vihreän langan alasivuston artikkelissaan, kuinka Törni palautettiin SS:n Schönbrunnin kasarmeilta Suomeen juomisen ja tappelemisen takia. Kukaan muu Törnistä kirjoittanut ei vastaavasta ollut kertonut. Kaksikko syyttikin muita kirjailijoita kaunistelusta ja asioiden keksimisestä.
Olin jo varma, että en enää Lauri Törnistä kirjaa kirjoittaisi, mutta sotasankarin satavuotispäivät ja yhä uudelleen eri medioiden toimesta eteen tulevat syytökset ja väärät tiedot saivat mieleni muuttumaan. Virheet kumuloituvat aina kun niitä toistetaan, esimerkiksi Yleisradio ei ole liki kuuteen vuoteen vaivautunut korjaamaan Törni oikeaksi kuolinmaaksi Vietnamia Laosin sijaan.
Mielestäni oli myös häpeämättömän röyhkeää syyttää muistelleita henkilöitä – usein jo iäkkäitä aikalaisia – suoranaisesta valehtelusta. Pohjonen ja Silvennoinen eivät tehneet itse ainoatakaan Törnin tunteneen henkilön haastattelua.
Päätin tarkistaa tutkijoiden esittämät epäilyttävät väitteet, mainitun yhtenä monista. Saksasta oli palautettu 16 upseeria jatkosodan syttyessä, koska vapaaehtoisten ryhmässä oli heitä liikaa. Tunnettu tieto on, että liikaupseereiden mukana lähetettiin välikohtauksen johdosta myös kolme aliupseeria Suomeen.
Dosenttien kirjassaan antamat lähteet eivät kertoneet mitään Törnin alkoholinkäytöstä, ainoastaan Valpon kuulustelija Juho Rajala väitti omassa muistiossaan Törnin liittyvän tappeluihin. Rajala itse oli tuomittu sotilaspassinsa väärentämisestä ja häntä syytettiin kuulustelukertomusten peukaloimisesta.
Kansallisarkistosta löytyvä yhdysupseeri K.E. Levälahden kirje osoittaa Törnin syyttömäksi.
Kansallisarkistosta löytyvä yhdysupseeri K.E. Levälahden kirje osoittaa Törnin syyttömäksi. (Kuva Kari Kallonen)
Professori Mauno Jokipii kuitenkin kertoo teoksessaan Panttipataljoona, että kaksi upseeria olisi syyllistynyt häiriöihin. Lähteeksi oli mainittu yhdysupseeri K.E. Levälahden kirje, joka löytyisi Kansallisarkistosta. Anoin käyttöluvan sieltä löytyviin SS-arkistoihin, joita tutkittiin samaan aikaan valtioneuvoston kanslian selvityshankkeessa.
Käyttöluvan saaminen kesti kuukausia, ja uumoilin sen johtuvan selvityshankkeesta. Lopulta selvisi, että Kansallisarkiston oman oudon teknisen virheen johdosta lupa ei ollut koskaan kirjautunut, ja en näin saanut asiasta tietoa. Puolen vuoden kuluttua lupa kuitenkin järjestyi.
Kansallisarkistosta löytyikin kyseinen todiste. Kirjeessään 12.8.1941 Stralsundista Esko Riekille yhdysupseeri vahvistaa syylliset, jotka ”ovat menneet samassa lähetyksessä kuin ne upseerit, jotka pyynnöstä ja ylimääräisinä täältä vapautettiin”. Levälahti julkistaa nimet, luutnantti Karjalaisen ja vänrikki Paukkalan, jotta upseereita ei sekoitettaisi syyttömiin.
Törni ei liity tapaukseen millään tavalla, mutta tutkijat ovat silti mustanneet Törnin maineen tekemällä hänestä maitojunalla palautetun, ”tappelevan juopon natsin”. Sekä Silvennoinen että Pohjonen ovat työskennelleet Kansallisarkistossa. Toisin kuin itse sain, annoin heille mahdollisuuden vastata, mutta hieman pilkallissävyisistä sähköposteista huolimatta kumpikaan ei pystynyt esittämään mitään lähteitä ennakkoluuloiselle kuvitelmalleen.
Suomessa onkin vallalla erikoinen historiantulkinta, natsijahti. Se muistuttaa talvisotaa edeltävää neuvostoliittolaista jartsevilaista propagandaa, jossa suomalaisen sotilaan ja valtionjohdon salaisena ja pahantahtoisena motiivina taustalla on aina jonkinlainen kansallissosialistinen salajuoni.
Myös kirjansa alkuluvuissa Pohjonen ja Silvennoinen toistavat mielenterveysongelmaisen henkilön esittämää väitettä, jossa toinen Mannerheim-ristin ritari Alpo Marttinen sekä Törni puuhailevat keväällä 1949 Ruotsissa ”amerikkalaisen vakoilujärjestön” parissa. Järjestön johtajaksi nimetty Marttinen oli todellisuudessa tuolloin jo opettamassa Yhdysvalloissa Fort Leavenworthissa talvisodankäyntiä.
Lyön Marskin ryyppy -pullon vetoa, että valtamedioiden kolumnistit eivät nyt kysy, mitä muuta tutkijat ovat vääristelleet.
Lue myös: Korkeimman oikeuden tuomari – ”Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni sai sotilasarvonsa takaisin”

Facebook Twitter WhatsApp
Kommentoi Facebookissa
 
Kallosen aiempia Törni-kirjoja lukeneena sanoisin että aikamoista hagiografiaa kirjoittaa. Tähän mennessä paras ja ylivoimaisesti kriittisin Lauri Törnistä kertova teos jonka olen lukenut on Juha Pohjosen ja Oula Silvennoisen laatima Törni-elämäkerta.

Minä pidin Cleverleyn teoksesta, koska hän oli päässyt haastattelemaan amerikkalaisia paljon ja kampasi hyvin eikä vetänyt oulasteluun eikä nostanut jalustalle vaan kertoi, miten se meni.
 
Minä pidin Cleverleyn teoksesta, koska hän oli päässyt haastattelemaan amerikkalaisia paljon ja kampasi hyvin eikä vetänyt oulasteluun eikä nostanut jalustalle vaan kertoi, miten se meni.

Tuossa mielessä Cleverley oli etulyöntiasemassa suomalaisiin nähden. Pääsi haastattelemaan entisiä US Armyn erikoisjoukkojen miehiä. Totta sekin että Silvennoinen varsinkin viime vuosina on profiloitunut fasisti- ja natsijahdeissa ja oma agendahan hänellä on. Silti en väheksyisi tämän ja Pohjoisen kirjaa. Luin sen 2016 keväällä joten muistikuvat ei ole ihan tuoreet. Mutta sanoisin että eivät nämä Törniä nyt sentään kiiluvasilmäiseksi natsiksi syyttäneet. Värväytyminen Waffen-SS:n riveihin ja myöhemmin 1944 hyppääminen Saksan kelkkaan selitettiin toiminnan kaipuuksi. Sillä sotilashan Lauri Törni oli. Mitään muuta varsinaista ammattia hänellä ei oikeastaan koskaan ollut. Toiminnasta ja ilmeisesti sotimisesta myös pitänyt Törni ei kyennyt sopeutumaan rauhan oloihin. Saksan muututtua viholliseksi, syyllistyi Törni sitten maanpetokseen, josta hänet myös tuomittiin.

Kirja valottaa myös jatkosodan aikaisen Osasto Törnin sisäistä ryhmädynamiikkaa. Erikoislaatuinen tämä porukka oli. Kuria ei juuri ollut, mutta valiotaistelijoita Törni osastoonsa keräsi, joten kyllä se sai myös jälkeä syntymään. Törnin johtamistaitoja kirjassa sitten kyllä kritisoitiin. Ja kritiikkiä on esittänyt myös osastossa rivimiehenä palvellut Mauno Koivistokin. Törnin elämää varjosti sitten välillä rankaksikin kiihtynyt alkoholin käyttö. Rähinäviinaa nautittuaan saattoi mies muuttua itse perkeleeksi. Tässä mielessä Törni ei takuulla ollut niitä maailman mukavimpia miehiä.
 
Tuossa mielessä Cleverley oli etulyöntiasemassa suomalaisiin nähden. Pääsi haastattelemaan entisiä US Armyn erikoisjoukkojen miehiä. Totta sekin että Silvennoinen varsinkin viime vuosina on profiloitunut fasisti- ja natsijahdeissa ja oma agendahan hänellä on. Silti en väheksyisi tämän ja Pohjoisen kirjaa. Luin sen 2016 keväällä joten muistikuvat ei ole ihan tuoreet. Mutta sanoisin että eivät nämä Törniä nyt sentään kiiluvasilmäiseksi natsiksi syyttäneet. Värväytyminen Waffen-SS:n riveihin ja myöhemmin 1944 hyppääminen Saksan kelkkaan selitettiin toiminnan kaipuuksi. Sillä sotilashan Lauri Törni oli. Mitään muuta varsinaista ammattia hänellä ei oikeastaan koskaan ollut. Toiminnasta ja ilmeisesti sotimisesta myös pitänyt Törni ei kyennyt sopeutumaan rauhan oloihin. Saksan muututtua viholliseksi, syyllistyi Törni sitten maanpetokseen, josta hänet myös tuomittiin.

Kirja valottaa myös jatkosodan aikaisen Osasto Törnin sisäistä ryhmädynamiikkaa. Erikoislaatuinen tämä porukka oli. Kuria ei juuri ollut, mutta valiotaistelijoita Törni osastoonsa keräsi, joten kyllä se sai myös jälkeä syntymään. Törnin johtamistaitoja kirjassa sitten kyllä kritisoitiin. Ja kritiikkiä on esittänyt myös osastossa rivimiehenä palvellut Mauno Koivistokin. Törnin elämää varjosti sitten välillä rankaksikin kiihtynyt alkoholin käyttö. Rähinäviinaa nautittuaan saattoi mies muuttua itse perkeleeksi. Tässä mielessä Törni ei takuulla ollut niitä maailman mukavimpia miehiä.

Nuo jutut Silvennoinen otti suoraan Cleverleyltä, eli hän on pääasiallinen lähde monissa asioissa Pohjoiselle ja Oulalle.

Cleverleylla oli jo Bad Tölzin kapakkatappelu, se kun Törni heitti Yrjönkadulla urputtavan tyypin parvelta altaaseen, muutamia muita hämmelöitä ja liki raiskausyritys kännissä bileissä jne. Mauno Koivisto -viitteet ym. Koska Cleverleyn oli huolellisin ja kattavin siihen asti, pelkkä kiihkoton dokumentti, en oikein usko, että Oula on voinut keksiä muuta lisää kuin tulkintaa ja painotuksia. Mutta se on vielä lukematta minulta. Palaan tähän myöhemmin.
 
Viimeksi muokattu:
Saksan muututtua viholliseksi, syyllistyi Törni sitten maanpetokseen, josta hänet myös tuomittiin.
Tuomittiin kuten asekätkijät, entinen Presidentti meni linnaan, ei tosin siihen kuin piti. Ajat olivat toiset.
Lasse oli hämmentynyt, hyvä oli muuttunut pahaksi. Kaikki mikä oli ennen hyvää, oli nyt kiellettyä.
Ryssä oli vienyt kodin ja isänmaan, pois oli päästävä ja sukellusvene tarjosi kyydin.
Kuitenkin hän oli 25v. sodan loppuessa, ja lähetti "Suomisen Olli" kirjeitä kotiin. Tämä mies masinoi natsivallankaappausta Suomeen?
No, olihan hän kova dokaamaan ja tappelemaan, ja ehkä hieman hankala. Nykyään se pistettäisiin introverttiyden ja jonkun kirjainyhdistelmän syyksi. Hyvä työssään.
 
Tuomittiin kuten asekätkijät, entinen Presidentti meni linnaan, ei tosin siihen kuin piti. Ajat olivat toiset.
Lasse oli hämmentynyt, hyvä oli muuttunut pahaksi. Kaikki mikä oli ennen hyvää, oli nyt kiellettyä.
Ryssä oli vienyt kodin ja isänmaan, pois oli päästävä ja sukellusvene tarjosi kyydin.
Kuitenkin hän oli 25v. sodan loppuessa, ja lähetti "Suomisen Olli" kirjeitä kotiin. Tämä mies masinoi natsivallankaappausta Suomeen?
No, olihan hän kova dokaamaan ja tappelemaan, ja ehkä hieman hankala. Nykyään se pistettäisiin introverttiyden ja jonkun kirjainyhdistelmän syyksi. Hyvä työssään.

En lähtisi nyt ihan asekätkijöihin vertaamaan. Asekätkijät eivät sentään toimineet syksyllä 1944 viholliseksi muuttuneen Saksan piikkiin. Törni lähti tammikuussa 1945 vapaaehtoisesti Saksaan osallistumaan saksalaisten masinoiman vastarintaliike Sonderkommando Nordin puuhiin. Turhautui tosin siellä toiminnan puutteeseen. Mutta maanpetoslainsäädäntöhän on ollut ihan yksiselitteinen. Syksystä 1944 lähtien Suomi oli käynyt sotaa natsi-Saksaa vastaan välirauhanehtojen mukaisesti. Törni kyllä epäilemättä tiesi itse syyllistyvänsä maanpetokseen siirtymällä vihollisvaltion palvelukseen.
 
Viimeksi muokattu:
2109522.jpg




Paarma Harri: Salaisen tiedustelun partiot 1940-1945. Päämajan alaisen tiedusteluosaston päällikkönä toimineen Harri Paarman teos sodan aikaisesta ja rauhan jälkeisestä tiedustelutoiminnasta.

Vaikuttaa mielenkiintoiselle kirjalle.
 
En lähtisi nyt ihan asekätkijöihin vertaamaan. Asekätkijät eivät sentään toimineet syksyllä 1944 viholliseksi muuttuneen Saksan piikkiin. Törni lähti tammikuussa 1945 vapaaehtoisesti Saksaan osallistumaan saksalaisten masinoiman vastarintaliike Sonderkommando Nordin puuhiin. Turhautui tosin siellä toiminnan puutteeseen. Mutta maanpetoslainsäädäntöhän on ollut ihan yksiselitteinen. Syksystä 1944 lähtien Suomi oli käynyt sotaa natsi-Saksaa vastaan välirauhanehtojen mukaisesti. Törni kyllä epäilemättä tiesi itse syyllistyvänsä maanpetokseen siirtymällä vihollisvaltion palvelukseen.

Tietenkin se oli maanpetos. Oula on kuitenkin niin vasemmalla, että hän ei kykene näkemään värejä eikä tunne aikaa syvätasolla olenkaan. Paitsi vasemmistotunteen siitä huomaa.

Ymmärrän Paasikiveä, kun hän jopa niissä oloissa sodan jälkeen armahti Törnin.

Itse Suomi oli saksalaiset istuttanut ja saanut vapaaksi melkoiselta mitalta rintamakilometrejä. Välirauhansopimuksen jälkeen aluksi yritettiin "valesotaa", koska saksalaiset olivat muutenkin lähdössä. Syksyn mittaan Valvontakomissio vaati verta ja vankeja. Oli pakko alkaa paukuttaa. Siilasvuo sitten alkoi homman Halstin kanssa. He olivat aikuisia miehiä. Törni oli nuorukainen.

Vasta Saksan yhdistymisen aikoihin 1990-luvulla alettiin kysellä, olemmeko vielä sodassa Saksan kanssa, kun ei ole mitään rauhaakaan sovittu. Sitä siinä pohdittiin.

Hallitus totesi sitten virallisesti 1990-luvulla, että vihollisuuksia ei ole ja todetaan päättyneeksi.

Cleverleyn teoksesta tulee esiin yksi Törnin kantama aatteellinen piirre, ja se on viha kommunismia kohtaan. Vaikka Saksa rahoitti ja koulutti, asekätkennästä erillään oleva kontaktiryhmä perustettiin Neuvostoliiton miehityksen varalta. Sama suomalainen "kattojärjestö" junaili myös Sonderkommando Nordin taustalla. Siitä porukasta piti tulla sitten miehitetyn Suomen nyrkki. Huomasivat kyllä sitten, että Saksa häviää sodan totaalisesti, joten ei voi lopultakaan auttaa ja alkoivat ottaa etäisyyttä.

Vastarintaliikettä tukivat muuten Ragnar Nordström ja vuorineuvos Petter Forsström ainakin moottorivenein, ja samaisen porukan etappiverkosto toimitti kaikenlaisia "merkittyjä ihmisiä" ulos maasta Saksaan ja Ruotsiin: upseereja ja tiedusteluhenkilöstöä, virolaisia ja itäkarjalaisia pakolaisia sekä Saksan kansalaisia. Siinä sopassa oli siis mukana melkoinen kokoelma oikeita äärioikeistolaisia ja toisaalta tavallisia kansalaisia, jotka tekivät aitoja suomalaisia hyödyttäviä palveluksia saksalaisten rahoittamana.

Vastarintaliike erkani saksalaisista huomatessaan sen häviävän. Ideahan oli taistella miehitystä vastaan. Vielä vuonna 1948 Lauri "Tahko" Pihkala ja Roos jatkoivat toimintaa ja kävivät muuten Norjassa kyselemässä apuja, jos vielä vaaran vuodet päättyisivät miehitykseen. Maanpetoksellista toimintaa tietysti sekin silloin. Entä jos maahan olisi tullut "laillinen" Hertta Kuusisen hallitus? Edelleen.

Mikään ei ole niin yksinkertaista. On toki sellaisiakin, kuten Lapissa kesken taistelujen loikannut kapteeni Railio, joka olisi pitänyt ampua, eikä suojella häntä vuosikausia, kuten tietynlaiset tutkijat tekivät ja tekevät vieläkin. On toki hyvä, että Oulan kaltaiset ovat taas näille "saksalaismielisille" vastapainona.

Törni oli aika viaton poika ja hyviä aikeita täynnä. Presidentti J. K. Paasikivi armahti Törnin vapausrangaistuksen suorittamisesta ja palautti kansalaisluottamuksen jo joulukuussa 1948. Meillä Suomessa on aika ajoin vielä muutamia harvinaista rotua olevia viisaita, ja joskus he nousevat esiin oikeassa paikassa ja ymmärtävät, että mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei saata olla lakikaan. Tosin Paasikivi käytti laillista valtaansa, ja vieläpä vuotena, jolloin tilanne oli äärimmäisen herkkä ja jolloin oli jopa kommunistien vallankaappaushankekin.

Paasikiven linja:

Tasavallan presidentin päätös Helsingin kaupungissa asuvan sähköasentajan, Riihimäen keskusvankilassa säilytetyn vangin Lauri Allan Törnin anomukseen, että hänet, joka 21 päivänä toukokuuta 1947 on Korkeimmassa oikeudessa tuomittu maanpetoksesta kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen neljän vuoden kansalaisluottamuksen menetykseen, sekä...21.11.1947 samassa oikeudessa karkaamisesta kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen armosta vapautettaisiin enemmälti kärsimästä sanottuja rangaistuksia. Annettu Helsingissä, Valtioneuvostossa 23.12.1948.

Tämän anomuksen olen itselleni esittelyttänyt ja nähnyt hyväksi armosta määrätä, että Lauri Allan Törni on päästettävä ehdonalaiseen vapauteen rangaistusten täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa määrätyin ehdoin ja koeajoin sekä palauttaa hänelle kansalaisluottamuksen tästä päivästä lukien, mutta en ole katsonut olevan syytä anomukseen muualta osalta suostua.

J. K. Paasikivi
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top