Kirjat

tulikomento

Ylipäällikkö
Ruotsissa on julkaistu todella paljon asiallista kirjallisuutta Flygvapnetin kylmän sodan historiasta ja eri konetyyppien historiasta. Tämä on yksi parhaimpia lajissaan. Erittäin mielenkiintoista asiaa Ruotsin ilmavoimien kylmän sodan aikaisista toiminnoista. Aihetta käydään läpi laajalla spektrillä. On juttua tunnistuslentoja suorittaneilta piloteilta ja myös taistelunjohdon näkökulmaa. Suosittelen erittäin lämpimästi.

kirja.jpg
 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Käväisin länsirannikolla ja kuuntelin yhteen putkeen Operaatio Finljandija tämäkin on hyvää luettavaa maustettuna tutuilla nimillä ja paikkakunnilla. Mainittuna mm.Paukka Marttina,Ilmari Honkanen Antti Vorho,Mikko Pöllä,Immolan lentokenttä,osasto Kuhlmey, Stuga ja Tarzan.....jne jne.


mainImage_ef396f91-287d-428e-9294-03ad2d42585f_x640.jpg

Tuotekuvaus
Helmikuussa 1942 suomalaiset tuhoavat Petrovskij Jamin huoltotukikohdan. Mikä salainen tehtävä tähän liittyi? Seuraavana vuonna liittoutuneet sopivat Teheranissa tähän asti tuntemattoman Baltic Protocol -sopimuksen. Sen lisäpöytäkirja sisältää huippusalaisen Operaatio Finljandija -suunnitelman. Alkukeväällä 1944 Suomi käy salaisia rauhantunnusteluja Neuvostoliiton kanssa. Saksan etu olisi, että Suomi jatkaisi kanssasotijana. Monimutkaisessa tilanteessa suomalainen tiedustelu tekee kaikkensa saadakseen selvyyden venäläisten aikeista. Alkaa henkeäsalpaavan vauhdikas ja yllätyksellinen taistelu oikeasta tiedosta. Ville Kaarnakarin kolmas Operaatio-kirja vie lukijan keskelle salaista sotaa, jossa radiotiedustelu ja kaukopartiot yrittävät hankkia Päämajan operaatiojohdolle ja rauhanneuvotteluja käyvälle valtiojohdolle päätöksentekoa varten tarvittavat tiedot tulevista tapahtumista.Tiesikö Suomi etukäteen kesän 1944 suurhyökkäyksestä enemmän kuin tähän mennessä on kerrottu...
 
Viimeksi muokattu:

tulikomento

Ylipäällikkö
Käväisin länsirannikolla ja kuuntelin yhteen putkeen Operaatio Finlandian, tämäkin on hyvää luettavaa maustettuna tutuilla nimillä ja paikkakunnilla. Mainittuna mm.Paukka Marttina,Ilmari Honkanen Antti Vorho,Mikko Pöllä,Immolan lentokenttä,osasto Kulmey, Stuga ja Tarzan.....jne jne.


View attachment 33419

Tuotekuvaus
Helmikuussa 1942 suomalaiset tuhoavat Petrovskij Jamin huoltotukikohdan. Mikä salainen tehtävä tähän liittyi? Seuraavana vuonna liittoutuneet sopivat Teheranissa tähän asti tuntemattoman Baltic Protocol -sopimuksen. Sen lisäpöytäkirja sisältää huippusalaisen Operaatio Finljandija -suunnitelman. Alkukeväällä 1944 Suomi käy salaisia rauhantunnusteluja Neuvostoliiton kanssa. Saksan etu olisi, että Suomi jatkaisi kanssasotijana. Monimutkaisessa tilanteessa suomalainen tiedustelu tekee kaikkensa saadakseen selvyyden venäläisten aikeista. Alkaa henkeäsalpaavan vauhdikas ja yllätyksellinen taistelu oikeasta tiedosta. Ville Kaarnakarin kolmas Operaatio-kirja vie lukijan keskelle salaista sotaa, jossa radiotiedustelu ja kaukopartiot yrittävät hankkia Päämajan operaatiojohdolle ja rauhanneuvotteluja käyvälle valtiojohdolle päätöksentekoa varten tarvittavat tiedot tulevista tapahtumista.Tiesikö Suomi etukäteen kesän 1944 suurhyökkäyksestä enemmän kuin tähän mennessä on kerrottu...
Kaarnakari kirjoittaa sujuvaa vaihtoehtohistoriaa. Tarina soljuu eteenpäin ja tosiaan sotahistorian sivuilta tuttuja nimiä vilisee silmissä. Tästä kirjasta muistan tosin yhden epäloogisuuden. Kun suomalaisille ollaan järjestämässä Luftwaffen ilmatukea, on suunnittelussa mukana legendaarinen Adolf Galland. Sanoisin että tuo olisi ollut aika epätodennäköistä kun Galland oli tuolloin General der Jagdflieger eli hävittäjäaseesta vastannut kenraali. Kuhlmeyn olisi suomalaisten avuksi komentanut maataistelulentäjien kenraali eli General der Schlachtflieger.
 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kiinnitin huomiota siihen mainintaan äänestä joka "Stugasta" lähtee tosi toimissa,löytyykö lähikuvaa äänen tuottajista?.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Kiinnitin huomiota siihen mainintaan äänestä joka "Stugasta" lähtee tosi toimissa,löytyykö lähikuvaa äänen tuottajista?.
stuka.jpg

The Jericho Trumpet were propeller driven sirens which spun creating noise whilst under great speeds. However, this proved to be a nuisance to pilots and also made them noticeable early on. This lead to Ju 87 pilots lowering their speed making them vulnerable to attack. Additionally, some bombs were fitted with whistles to create noise upon release.
 

Leaderdog

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Siis noita on eri versioita, toiset kiinni telineissä ja toiset ei?
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Eversti Hans-Georg Eismann palveli talvella ja keväällä 1945 Veikselin armeijaryhmän operaatioupseerina ja näin ollen hän pääsi näkemään todella läheltä sen kuinka kyvytön tomppeli olikaan armeijaryhmän komentajana toiminut SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler.

Heinäkuun 1944 pommiattentaatin jälkeen Hitler käynnisti rajut puhdistukset Wehrmachtin riveissä ja samalla SS:n valta-asema kasvoi. Rintamakomentajuudesta haaveillut Himmler sai kun saikin Veikselin armeijaryhmän päällikkyyden. Sotilaana tämä oli surkea amatööri. Pian havaittiin että tämä tulisi tarvitsemaan apua ja hyviä esikuntaupseereita siirrettiin Himmlerin alaisiksi. Eismann yhtenä heistä.

Eismannin muistelukset ovat karua kertomaa. Koko Veikselin armeijaryhmä ei ollut muuta kuin ryhmä hätäisesti koottuja ja jo aiemmissa taisteluissa loppuunkuluneita yksikköjä. Puna-armeijaa joukoilla ei pysäytetty. Himmlerin aika kului esikunnan karttapöytien sijaan parantolassa, jossa tämä poti enemmän tai vähemmän kuviteltua flunssaansa. Samalla aikaa jäi toki myös poliittisille juonitteluille. Sotapäällikkönä tämä ei saanut mitään aikaiseksi. Jopa Himmlerin oman SS-esikunnan upseerit pyysivät Eismannia auttamaan surkeassa tilanteessa.

Erikoinen ja ajatuksia herättävä kirja kolmannen valtakunnan romahduksen päiviltä.

kirja.jpg
 

John Hilly

Kenraali
Aika rankkaa tekstiä:

Suomettuminen alkoi ”väärästä” hallituksesta

Markku Jokipii | 06.10.2019 | 10:08- päivitetty 04.10.2019 | 17:31

K.A. Fagerholmin hallitus kaatui Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton salaliittoon.

Entinen ulkoministeri ja suurlähettiläs Paavo Rantanen kertaa, miten Karl-August Fagerholmin (sd.) hallitus kaatui presidentti Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton salaliittoon.

Vasta kaksi vuotta tasavallan presidenttinä toiminut Kekkonen tunsi valtansa olevan uhattuna. Hänen nimittämänsä Fagerholmin laajapohjainen enemmistöhallitus ei ollut Neuvostoliiton mieleen.

KGB:n suurin vihollinen Suomessa oli Suomen sosialidemokraattinen puolue, jonka suosio peittosi kevyesti kotikommunistiemme uskottavuuden. ”Väärästä” hallituksesta piti päästä eroon. Jos hallitusta ei olisi kaadettu, siinä olisi Urho Kekkonenkin pian mennyt likaveden mukana.

Vaikka Neuvostoliiton yhdessä Kekkosen kanssa masinoima hallituskriisi kesti vain muutaman kuukauden, Paavo Rantanen sanoo:
”Yöpakkasten perintönä suomalaiseen politiikkaan jäi suomettuminen, jonka vaikutuksia perataan yhä… Ei riittänyt enää, että tasavallan presidentti hyväksyi hallitukset ja niiden jäsenet, vaan nyt Moskovallekin oli avattu tie puuttua Suomen sisäisiin asioihin… Tarina ei ole kaikilta osiltaan kunniakas. Mäkihyppytermein voisi sanoa, että pituuspisteet olivat hyvät, mutta tyylipisteet jäivät heikommiksi.”

Kyseessä oli K.A. Fagerholmin kolmas hallitus. Mukana oli Kekkosen kannalta epämieluisia demareita – muun muassa Väinö Leskinen. Neuvostoliitto ilmaisi vastenmielisyytensä heti. Ironista asiassa oli, että aiemmin Fagerholm oli saanut rangaistuksen muun muassa osallistumisesta Adolf Hitlerin pilkkaamiseen.

Neuvostoliitto viivytteli Suomen kannalta tärkeiden taloudellisten yhteistyöhankkeiden neuvotteluja, eikä suvainnut aktiivisuuttamme lännen suuntaan. Kyseessä oli kauppapoliittinen mykkäkoulu, jonka tarkoitus oli panna tannerilaiset sosialidemokraatit polvilleen.

UKK pani lakeijansa asialle

Paavo Rantanen oli ulkoministeriössä vasta-alkaja, mutta pääsi seuraamaan idänkaupan parissa käytävää painiottelua. Neuvostoliittoa ärsytti 1950-luvun alkupuolella tapahtunut henkinen vapautuminen. KGB valitteli neuvostovastaisista kirjoista kaupoissamme, joistakin elokuvista jne. Lännen tiedotusvälineet kertoivat Neuvostoliiton painostuksesta. Esimerkiksi kirjailija Boris Pasternakin Nobel-palkinnon ansainnut Tohtori Zivago oli paha kirja.

Pahinta oli sosialidemokraatin johtama hallitus, josta ei löytynyt ainuttakaan kommunistia. Neuvostoliitto olisi halunnut Suomesta malliesimerkin valtiosta, joka siirtyisi rauhanomaisesti sosialististen valtioiden saaristoon. Tehtaankadun KGB-virkailijat tuskastuivat suomalaisten mieltymyksiin. Täällähän luettiin tuhansia kertoja enemmän Aku Ankkaa ja Valittuja Paloja kuin Pravdaa.

Ilkeään tahalliseen välikäteen joutui suorasanainen – Kekkosen kaveri ja myöhemmin monopoli-Finnairin pääjohtaja – Gunnar Korhonen töräyttäessään:
”Itäistä alkuperää olevien autojen kilpailukyvyn tulee olennaisesti parantua ennen kuin niitä voidaan myydä Suomessa sellaisia määriä kuin viisivuotissopimuksessa edellytetään”. Lopuksi hän oli todennut, että kemian tuotteiden tuonnin riittämättömyys ei ollut ostajasta kiinni. Neuvostoliittolaisten kulutustavaroiden laatutaso oli surkea.

Kaikki pantiin Fagerholmin hallituksen syyksi. Kyllä Kekkonenkin tiesi, että hänen ja KGB:n halujen tiellä oli tämä itsepäinen kansakunta, väärä pääministeri ja väliin outo, hankala parlamentarismi.

Aika, jolloin vielä uskallettiin

Sen lisäksi että Kekkonen kaikista varoituksista huolimatta nimitti Fagerholmin hallituksen, UKK osoitti myös muunlaista rohkeutta. Suomen Kommunistisen Puolueen syntymäpäiville tulossa olleelle Otto Wille Kuusiselle ei myönnetty lupaa tulla maahan. Se, jos mikä osoitti, että Suomi halusi Neuvostoliiton tietävän, kuinka täällä suhtauduttiin pahimpaan Suomensyöjään. Kekkonen oli tapahtuneen takana, ei Fagerholm.

Paavo Rantasen päiväkirja- ja lehtileikkeet sekä puhesitaatit kertovat paljon 1950-luvun lopun Suomen hiostamisesta, jota kuitenkin kutsuttiin yöpakkaseksi. Urho Kekkonen toimi taka-alalla kuin nukketeatterin johtaja marionettien narujen riiputtajana. Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo oli hallituksen rapauttaja, jollaiseksi Johannes Virolainen painostettiin. He olivat todelliset myyrät.

Tuolloin ajat olivat kuitenkin toiset verrattuna vuosikymmenen kuluttua Kekkosen palvonnan aikaan. Vasta paljon myöhemmin Kalevi Sorsa (sd.) luonnehti: ”Kekkonen oli valtaihminen, joka oli valmis millaisiin kauppoihin ja millaisiin konsteihin tahansa säilyttääkseen vallan tien avoimena edessään.”
Kekkosen seuraaja Mauno Koivisto oli vielä marraskuun lopulla 1959 jopa rohkea Ylioppilaslehdessä hallitusta puolustaessaan. Toimintatapa muuttui, kun hän presidenttinä oli antava KGB-upseereille UKK:n tapaan mahdollisuuden vaikuttaa maan asioihin.

Myyrät palkitaan

Maalaisliiton puoluesihteeri Arvo Korsimo teki töitä Kekkoselle. Hallituksen horjuttaminen oli edennyt kyllin pitkälle: Johannes Virolainen (ml.) eroaisi ja V.J. Sukselainen (ml.) kokoaisi seuraavan vähemmistöhallituksen (aina ja kaikkeen valmis RKP saisi yhden ministeripaikan). Korsimo ehdotti itselleen seuraavia palkkioita: Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkki, jäsenyys Suomen ja Neuvostoliiton kauppa- ja lainavaltuuskunnassa, palkkansa kaksinkertaistaminen sekä kutsua tulevaan hallitukseen, mistä hän julkisesti kuitenkin kieltäytyisi (!).

Korsimosta tuli silti ministeri, Virolainen siirtyi muutamaksi vuodeksi sivuun, ja Ahti Karjalainen tuolloin vielä UKK:lle uskollisena sai pitkät pestit ministerinä. Kekkosen pelko V.J. Sukselaista kohtaan johti tämän syrjäyttämiseen, hän kun oli vaaraksi UKK:n mahdollisena manttelinperijänä, kuten Karjalainenkin myöhemmin liian suurena Neuvostoliiton ystävänä.

Rantasen kirja sisältää ällistyttäviä takaumia. Jo yöpakkashallitusta 1958 kaadettaessa Johannes Virolainen oli ehdottanut kokonaisvaltaista ratkaisua: Väinö Leskinen ja Olavi Lindblom saisivat lähteä ja UKK valittaisiin uudelleen 1962! Siis tuolta hiipii suomettuneisuuden yksi myöhemmin toteutuva hikihelmi: poikkeuslaki pelastavana nöyryyden osoituksena.
Paavo Rantanen: Yöpakkaset 1958. Hyppy suomettumiseen. Atena 2019.
 

Panssari Salama

Ylipäällikkö
Onko kukaan täällä lukenut Robert Forczykin tammikuussa ilmestynyttä Fall Red kirjaa? Johdannon mukaan Forczyk päätyy Ranskan nopean sotilaallisen tappion syyn olleen enemmänkin konkreettinen, kuin mitä aiemmin maalaillut kommentit Ranskan armeijan poliittisista ja doktriinin jäykkyyksistä ovat olleet. Ranskan armeija hävisi mm. siksi (hänen mukaansa), että se ei taktisissa tilanteissa saanut riittävästi tulivoimaa taisteluihin ja ilmatilaan taisteluiden yläpuolella. Konkreettisina esimerkkeinä maanpäällisen tulivoiman puutteesta pst- ja krh -aseistus.

 

tulikomento

Ylipäällikkö
Onko kukaan täällä lukenut Robert Forczykin tammikuussa ilmestynyttä Fall Red kirjaa? Johdannon mukaan Forczyk päätyy Ranskan nopean sotilaallisen tappion syyn olleen enemmänkin konkreettinen, kuin mitä aiemmin maalaillut kommentit Ranskan armeijan poliittisista ja doktriinin jäykkyyksistä ovat olleet. Ranskan armeija hävisi mm. siksi (hänen mukaansa), että se ei taktisissa tilanteissa saanut riittävästi tulivoimaa taisteluihin ja ilmatilaan taisteluiden yläpuolella. Konkreettisina esimerkkeinä maanpäällisen tulivoiman puutteesta pst- ja krh -aseistus.

Enpä ole lukenut, joskin olen kuullut tuosta. Minä olen ymmärtänyt niin, että ranskalaisten suurimpia heikkouksia oli surkea johtaminen ja aivan erityisesti surkea viestiverkko. Mm. panssareissa ei ollut radioita. Muistaakseni myös puolustusta johtanut kenraali Maxime Weygand oli jossain vaiheessa päämajassaan yhden ainoan puhelinlinjan varassa. Perinteinenhän näkemys on että Ranskan armeijan suhteellisen vahva panssariaselaji oli siroteltu pitkin rintamaa jalkaväen tulitueksi.

Tässä videossa lisää teemasta.

 

arix

Kenraali
Enpä ole lukenut, joskin olen kuullut tuosta. Minä olen ymmärtänyt niin, että ranskalaisten suurimpia heikkouksia oli surkea johtaminen ja aivan erityisesti surkea viestiverkko. Mm. panssareissa ei ollut radioita. Muistaakseni myös puolustusta johtanut kenraali Maxime Weygand oli jossain vaiheessa päämajassaan yhden ainoan puhelinlinjan varassa. Perinteinenhän näkemys on että Ranskan armeijan suhteellisen vahva panssariaselaji oli siroteltu pitkin rintamaa jalkaväen tulitueksi.

Tässä videossa lisää teemasta.

Itse olen ymmärtänyt että myös Ranskan tykistö oli voimakasta, mutta se oli isoissa ongelmissa Saksalaisen ilmatoiminnan kanssa. Kun tykistö sai suojattuna tehdä tehtävänsä niin Saksalaiset joukot olivat ongelmissa.
Iso ongelma oli myös yhteistoiminnassa eri aselajien kesken. Sitä ei ollut harjoiteltu ennen sotaa ja toiminnan alettua sitä ei pystytty tekemään mobilisoinnin takia.
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Professori Norman Daviesin teos Varsovan kesän ja syksyn 1944 traagisesta kansannoususta on lukemisen arvoinen. Kirja jakautuu kolmeen osioon. Ensimmäinen osa taustoittaa Puolan historiaa ja suhteita länteen ja itään. Toinen osa kertoo itse kansannousun tapahtumat ja viimeinen kolmas osio käsittelee jälkiselvittelyt.

Kirjan luettuani voin sanoa että tämä vahvisti käsitystäni puolalaisista. Omien havaintojeni perusteella ovat ylpeää kansaa. Mutta heillä on tapana heittää marttyyrin viitta ajoittain päällensä. Varsovan 1944 tapahtumat on tästä mainio esimerkki. Puolan maanalainen kotiarmeija AK ja Puolan Lontoossa toiminut pakolaishallitus päättivät yrittää maan itsenäisyyden palauttamista tilanteessa jossa saksalaiset olivat itärintaman takaiskujen myötä vetäytymässä. Ja oleellisen tärkeää myös oli, että takaa-ajava puna-armeija ei ehtisi liian syvälle Puolan maaperälle tuhoamaan Puolan kansallista itsenäisyyttä. Puolalaisilla ei ollut turhia harhakuvitelmia Stalinin Neuvostoliitosta.

Mutta kuten tunnettua, epätoivoinen yritys pääkaupungin valtaamiseksi epäonnistui. Saksalaiset kostivat julmasti ja puna-armeija jäi katselemaan Varsovan tuhoa Veikselin itärannalle. Kirjassa on lukuisia traagisia silminnäkijäkuvauksia ja ne elävöittävät tekstiä mukavasti. Siinä mielessä hyvä teos, että se auttaa lukijaa ymmärtämään myös nykypäivän Puolaa ja puolalaisten mentaliteettia.

View attachment 30331
Hyvänä lisänä tälle Daviesin tiiliskivelle luin tässä äskettäin Zbigniew Czajkowskin päiväkirjamerkinnät Varsovan kansannousun päiviltä. Tai oikeastaan tarina alkaa jo keväältä 1943 ja käy läpi maanalaisen salaisen sodan toiminnat yhden vastarintataistelijan näkökulmasta. Kesällä 1944 Czajkowski oli 17-vuotias nuorukainen joka halusi kiihkeästi taistella julmaa saksalaismiehittäjää vastaan. Ajoittain järkyttävää ja ennen kaikkea koskettavaa luettavaahan tämä on.

Aluksi kaikki näyttää menevän hyvin. Saksalaiset yllätetään ja osa pääkaupungista on nopeasti Puolan kotiarmeijan käsissä. Sitten saksalaiset tointuvat alkujärkytyksestään ja aloittavat vastatoimet. Vastarinnalle alkaa pian selvitä että apua ei ole tulossa länsiliittoutuneilta eikä Veikselin itärannalla istuskelevalta puna-armeijalta. Czajkowskin mieliala alkaa muuttua innostuksesta kohti epätoivoa. Hyvä ja koskettava teos.

kirja.jpg
 
Top