Panssari Salama
Respected Leader
Berliinin muurin murtumisen 30-vuotispäivän kunniaksi voisin itse lähteä asentamaan sitä mainosta TehtaankadulleMielestäni ei pitäisi olla missään.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Berliinin muurin murtumisen 30-vuotispäivän kunniaksi voisin itse lähteä asentamaan sitä mainosta TehtaankadulleMielestäni ei pitäisi olla missään.
Joo, ehkä näin jäynä mielessä, mutta muuten en pidä linjasta.Berliinin muurin murtumisen 30-vuotispäivän kunniaksi voisin itse lähteä asentamaan sitä mainosta Tehtaankadulle
Ei tuolla ole mitään tekemistä nyt esissä olevan kirjaston ulkoMAINOSkampanjan kanssa.Ei siitä niin kauaa ole, kun kirjasto sensuroi neuvostoliittovastaisia kirjoja valikoimastaan. Ja ylläpiti ennakkosensuuria uusien niteiden ostamisessa.
Kirjan aihe aasinsiltana. Ja että mainos olisi vieläpä Tehtaankadulla. Lämmittää jo pelkkä ajatus (ja ajoitus) mieltäEi tuolla ole mitään tekemistä nyt esissä olevan kirjaston ulkoMAINOSkampanjan kanssa.
Ihan helmi, näin nopean vilkaisun perusteella
Mä oon kyllä vähän eri mieltä. Johtuiko näkemykset kenties siitä, että vilkaisu oli liian nopea. No, ei se mitään. Kun ollaan eri mieltä, syntyy keskustelua.Samaa mieltä. Helkkarin mielenkiintoista asiaa suomalaisen panssariyhtymän kehityksestä ja käyttöperiaatteista.
Mä oon kyllä vähän eri mieltä. Johtuiko näkemykset kenties siitä, että vilkaisu oli liian nopea. No, ei se mitään. Kun ollaan eri mieltä, syntyy keskustelua.
Panssarijoukot (ei siis aselaji, kuten mulle on jo täällä huomaútettu) täytti kesällä 100 vuotta, mutta kirja alkaa vasta sodan jälkeen. Tosin sotakokemusten sodanjälkeisellä käsittelyllä. Olis ymmärrettävää, jos Kylmän sodan jälkeinen aika jäisi ainoastaan julkisten lähteiden kaytöllä pintapuoliseksi, mutta kirjoittaja ilmoittaa arkistöjen avautuneen ainoastaan 1960-luvun puoliväliin!! Lisäksi käytössä on ollut 1970-luvun alun taktisia ohjeita. Näin ollen 100 v supistuu reilun 20 vuoden ajanjaksoksi. Ajanjakso on myös sama, mitä kirjoittaja itse on useasti aikaisemmin tutkinut. Sattumako?
Tutkimatta siis jää miten meillä päädyttiin siihen ettei maasto-oloissamme tarvita panssarikalustoa ja osamista. Tämä siitä huolimatta että meillä sata vuotta sitten oli ajanmukaisuudessa uusimpia nyky Leo-malleja vastaava kalusto käytössä ranskalaisine kouluttajineen. Tästä ajasta alle 15 v myöhemmin taas tultiin päinvastaiseen johtopäätökseen joka kuitenkin konkretisoitui käytännön osaamiseksi varsin hitaasti.
Sota-ajasta kirjoittaja ilmoittaa lakonisesti, että se on jo tutkittu Erkki Käkelän sekä Pekka Kantakosken toimesta. Molemmat ansioituneita panssarihistorioitsijoita mutta heidän julkaisunsa eivät täytä tieteellisiö kriteereitä. Jälkimmäinen äskettäin edesmennyt ahkera kirjoittaja on lisäksi ignoroitu panssariyhteisössä. Mukava havaita että hänelle nyt annetaan arvoa.
Voiko mitenkään olla, että kirjasto yrittää houkutella asiakkaita? Voiko mitenkään olla, että kirjasto käyttää houkutteluun jotain ajankohtaista ja julkisuutta saanutta kirjaa?Onko normaalia, että kirjasto mainostaa tiettyä kirjaa?
Tottakai, silloinhan tämä olisi yleinen näky ulkomainospaikossa. Nyt ei vaan ole ollut ja julkisinvaroin toimivan laitoksen toiminnaksi poikkeuksellinen.Voiko mitenkään olla, että kirjasto yrittää houkutella asiakkaita? Voiko mitenkään olla, että kirjasto käyttää houkutteluun jotain ajankohtaista ja julkisuutta saanutta kirjaa?
Varmuuden vuoksi on syytä vielä määritellä käsitteet: Maavoimien joukot jaetaan aseistuksen tai tehtävän mukaan aselajeihin, kuten jv, kt, viesti tai pioneerit. Itsenäiseen taisteluun kykenevä joukko tarvitsee nämä kaikki, jolloin syntyy prikaati tai divisioona.Mistä muuten johtuu se ettei panssarijoukoista ole Suomessa muodostunut omaa aselajia?
Varmuuden vuoksi on syytä vielä määritellä käsitteet: Maavoimien joukot jaetaan aseistuksen tai tehtävän mukaan aselajeihin, kuten jv, kt, viesti tai pioneerit. Itsenäiseen taisteluun kykenevä joukko tarvitsee nämä kaikki, jolloin syntyy prikaati tai divisioona.
Petteri Jouko ei vastaa tähän kysymykseen vaikka nykyisin meillä on panssaroituja joukkoja kaikissa aselajeissa jopa huoltokin mukaanluettuna. Ehkä kyse oli siitä, että ennen sotia ps-joukot näivettyivät pieneksi porukaksi ja sotien jälkeen taas laajentumisesta huolimatta ainoastaan pienehkö porukka Parolassa muodosti meille panssarialan osaamiskeskittymän. Eli niitä ei pienuutensa johdosta nostettu aselajin statukselle.
Osaamiskeskittymäkin hajotettiin Vekaran ja Parolan välillä, mitä esim Kantakoski piti suurena virheenä. Hänen sanomansa tosin julkisuudessa teilattiin virheellisin perustein ja tälle siirrollekin oli ihan relevantit perusteet.
Sellaiseen virheelliseen väittämään ainakin säännöllisesti törmäsi että Leopardien tullessa tst-panssarit ripoteltiin komppanioittain jalkaväen varuskuntiin. En tiedä oliko tuo Kantakoskelta mutta ainakin Suomen Sotilas on sitä viljellyt.
Ihan noin raakaa temppua ei sentään todellisuudessa tehty mutta on kai ihan inhimillistänin että toiminnan jakaminen kahteen paikkaan aiheuttaa henkistä ummetusta kun koko orkesteri on pitkään ollut yksissä käsissä ja siihen on varmaan suhtauduttu kuin omaan lapseen.
Muistan tän jutun muutaman vuoden takaa. Ei voine sanoa Suomen Sotilaan sitä viljelleen kun se oli vaan kertaalleen Jukka Knuutin pakinassa. Knuuti on entinen Plm:n virkamies joka tuli hommaansa Holkerin hallituksen poliittisen avustajan paikalta. Sitä ennen Uudessa Suomessa toimituspäällikönä. Kyllä väite alunperin Kantakoskelta taisi olla peräisin. Hänen viimeiset teoksensa ei ollu tuotannon parhaimmistoa, kauniisti sanottuna.Sellaiseen virheelliseen väittämään ainakin säännöllisesti törmäsi että Leopardien tullessa tst-panssarit ripoteltiin komppanioittain jalkaväen varuskuntiin. En tiedä oliko tuo Kantakoskelta mutta ainakin Suomen Sotilas on sitä viljellyt.
Muistan tän jutun muutaman vuoden takaa. Ei voine sanoa Suomen Sotilaan sitä viljelleen kun se oli vaan kertaalleen Jukka Knuutin pakinassa. Knuuti oli entinen Plm:n virkamies joka tuli hommaansa Holkerin hallituksen poliittisen avustajan paikalta. Sitä ennen Uudessa suomessa toimituspäällikönä. Kyllä väite alunperin Kantakoskeleta taisi olla peräisin. Hänen viimeiset teoksensa ei ollu tuotannon parhaimmistoa, kauniisti sanottuna.
Löytyihän se oma arvioni:Mä oon kyllä vähän eri mieltä. Johtuiko näkemykset kenties siitä, että vilkaisu oli liian nopea. No, ei se mitään. Kun ollaan eri mieltä, syntyy keskustelua.
Panssarijoukot (ei siis aselaji, kuten mulle on jo täällä huomaútettu) täytti kesällä 100 vuotta, mutta kirja alkaa vasta sodan jälkeen. Tosin sotakokemusten sodanjälkeisellä käsittelyllä. Olis ymmärrettävää, jos Kylmän sodan jälkeinen aika jäisi ainoastaan julkisten lähteiden kaytöllä pintapuoliseksi, mutta kirjoittaja ilmoittaa arkistöjen avautuneen ainoastaan 1960-luvun puoliväliin!! Lisäksi käytössä on ollut 1970-luvun alun taktisia ohjeita. Näin ollen 100 v supistuu reilun 20 vuoden ajanjaksoksi. Ajanjakso on myös sama, mitä kirjoittaja itse on useasti aikaisemmin tutkinut. Sattumako?
Tutkimatta siis jää miten meillä päädyttiin siihen ettei maasto-oloissamme tarvita panssarikalustoa ja osaamista. Tämä siitä huolimatta että meillä sata vuotta sitten oli ajanmukaisuudessa uusimpia nyky Leo-malleja vastaava kalusto käytössä ranskalaisine kouluttajineen. Tästä ajasta alle 15 v myöhemmin taas tultiin päinvastaiseen johtopäätökseen joka kuitenkin konkretisoitui käytännön osaamiseksi varsin hitaasti.
Sota-ajasta kirjoittaja ilmoittaa lakonisesti, että se on jo tutkittu Erkki Käkelän sekä Pekka Kantakosken toimesta. Molemmat ansioituneita panssarihistorioitsijoita mutta heidän julkaisunsa eivät täytä tieteellisiä kriteereitä. Jälkimmäinen äskettäin edesmennyt ahkera kirjoittaja on lisäksi ignoroitu panssariyhteisössä. Mukava havaita että hänelle nyt annetaan arvoa.
Kuvaava oli 1920-luvulla tehtyjen vaunukokeiden perusteella tehty totaalinen virhearvio vaunujen käyttömahdollisuuksista Kannaksella. PST unohdettiin vuosikymmeneksi ja vielä senkin jälkeen jäätiin kinaamaan tykkien ja kiväärien paremmuudesta puhumattakaan 14mm/20mm -kiistasta.
Ei Liikasen kirjakaan ole tieteellinen tutkimus, vaikka tietokirjailija itse onkin maisterimiehiä. 1920-luvun alun vaunukokeista on yksi opinnäytetasoinen tutkimus. Itsestään selvä johtopäätös tehtiin silloin ps-vaunujen liikkumismahdollisuuksista tien ulkopuolella. Eli se ettei se onnistu, kuten ei vielä vuosikymmeniä myöhemminkään. Mutta sitä en ymmärrä, miksi maailmansodan kokeneet ranskikset ei hiffannu sankan metsän muuttuvan avomaastoksi kun siihen on viikko ammuttu tykistöllä. Kaikkihan muistaa kuvat Talvisodan Summasta.Löytyihän se oma arvioni:
Simo Liikkanen: Panssarinmurskaajat
Siteeraan omaa yllälinkattua kirjoitustani aiheen tiimoilta:
Tuo on totta, ettei ole tieteellinen tutkimus. Oli vain teos, joka pikaisesti muistui mieleen.Ei Liikasen kirjakaan ole tieteellinen tutkimus, vaikka tietokirjailija itse onkin maisterimiehiä. 1920-luvun alun vaunukokeista on yksi opinnäytetasoinen tutkimus. Itsestään selvä johtopäätös tehtiin silloin ps-vaunujen liikkumismahdollisuuksista tien ulkopuolella. Eli se ettei se onnistu, kuten ei vielä vuosikymmeniä myöhemminkään. Mutta sitä en ymmärrä, miksi maailmansodan kokeneet ranskikset ei hiffannu sankan metsän muuttuvan avomaastoksi kun siihen on viikko ammuttu tykistöllä. Kaikkihan muistaa kuvat Talvisodan Summasta.