Kirjat

Se ei ainakaan ole mitenkään kaupallinen mainos, sillä mainostetaan kirjastoa. Tuskin lisää kirjan myyntiä.
 
Ihan helmi, näin nopean vilkaisun perusteella
Samaa mieltä. Helkkarin mielenkiintoista asiaa suomalaisen panssariyhtymän kehityksestä ja käyttöperiaatteista.
Mä oon kyllä vähän eri mieltä. Johtuiko näkemykset kenties siitä, että vilkaisu oli liian nopea. No, ei se mitään. Kun ollaan eri mieltä, syntyy keskustelua.

Panssarijoukot (ei siis aselaji, kuten mulle on jo täällä huomaútettu) täytti kesällä 100 vuotta, mutta kirja alkaa vasta sodan jälkeen. Tosin sotakokemusten sodanjälkeisellä käsittelyllä. Olis ymmärrettävää, jos Kylmän sodan jälkeinen aika jäisi ainoastaan julkisten lähteiden kaytöllä pintapuoliseksi, mutta kirjoittaja ilmoittaa arkistöjen avautuneen ainoastaan 1960-luvun puoliväliin!! Lisäksi käytössä on ollut 1970-luvun alun taktisia ohjeita. Näin ollen 100 v supistuu reilun 20 vuoden ajanjaksoksi. Ajanjakso on myös sama, mitä kirjoittaja itse on useasti aikaisemmin tutkinut. Sattumako?

Tutkimatta siis jää miten meillä päädyttiin siihen ettei maasto-oloissamme tarvita panssarikalustoa ja osaamista. Tämä siitä huolimatta että meillä sata vuotta sitten oli ajanmukaisuudessa uusimpia nyky Leo-malleja vastaava kalusto käytössä ranskalaisine kouluttajineen. Tästä ajasta alle 15 v myöhemmin taas tultiin päinvastaiseen johtopäätökseen joka kuitenkin konkretisoitui käytännön osaamiseksi varsin hitaasti.

Sota-ajasta kirjoittaja ilmoittaa lakonisesti, että se on jo tutkittu Erkki Käkelän sekä Pekka Kantakosken toimesta. Molemmat ansioituneita panssarihistorioitsijoita mutta heidän julkaisunsa eivät täytä tieteellisiä kriteereitä. Jälkimmäinen äskettäin edesmennyt ahkera kirjoittaja on lisäksi ignoroitu panssariyhteisössä. Mukava havaita että hänelle nyt annetaan arvoa.
 
Viimeksi muokattu:
Mä oon kyllä vähän eri mieltä. Johtuiko näkemykset kenties siitä, että vilkaisu oli liian nopea. No, ei se mitään. Kun ollaan eri mieltä, syntyy keskustelua.

Panssarijoukot (ei siis aselaji, kuten mulle on jo täällä huomaútettu) täytti kesällä 100 vuotta, mutta kirja alkaa vasta sodan jälkeen. Tosin sotakokemusten sodanjälkeisellä käsittelyllä. Olis ymmärrettävää, jos Kylmän sodan jälkeinen aika jäisi ainoastaan julkisten lähteiden kaytöllä pintapuoliseksi, mutta kirjoittaja ilmoittaa arkistöjen avautuneen ainoastaan 1960-luvun puoliväliin!! Lisäksi käytössä on ollut 1970-luvun alun taktisia ohjeita. Näin ollen 100 v supistuu reilun 20 vuoden ajanjaksoksi. Ajanjakso on myös sama, mitä kirjoittaja itse on useasti aikaisemmin tutkinut. Sattumako?

Tutkimatta siis jää miten meillä päädyttiin siihen ettei maasto-oloissamme tarvita panssarikalustoa ja osamista. Tämä siitä huolimatta että meillä sata vuotta sitten oli ajanmukaisuudessa uusimpia nyky Leo-malleja vastaava kalusto käytössä ranskalaisine kouluttajineen. Tästä ajasta alle 15 v myöhemmin taas tultiin päinvastaiseen johtopäätökseen joka kuitenkin konkretisoitui käytännön osaamiseksi varsin hitaasti.

Sota-ajasta kirjoittaja ilmoittaa lakonisesti, että se on jo tutkittu Erkki Käkelän sekä Pekka Kantakosken toimesta. Molemmat ansioituneita panssarihistorioitsijoita mutta heidän julkaisunsa eivät täytä tieteellisiö kriteereitä. Jälkimmäinen äskettäin edesmennyt ahkera kirjoittaja on lisäksi ignoroitu panssariyhteisössä. Mukava havaita että hänelle nyt annetaan arvoa.

Mistä muuten johtuu se ettei panssarijoukoista ole Suomessa muodostunut omaa aselajia? Tuo on varsin erikoinen kuvio.

Ongelmana on tietysti sekin mitä kaikkea panssarijoukkoihin sisällytettäisiin. Pelkät tst-panssarit eivät aselajistatusta ansaitsekaan mutta kyse on kuitenkin monimutkaisesta eri aselajien kokonaisuudesta johon pitäisi niistää siivu sieltä ja toinen täältä. Kun jokainen tarvitsee omat erikoiskäkättimensä ja taktiset kuvionsa niin noinkohan esimerkiksi ps-pioneerien tai huollon tarpeet tulevat asianmukaisesti huomioiduksi oman aselajinsa piirissä.
 
Onko normaalia, että kirjasto mainostaa tiettyä kirjaa?

EIs7VjAWkAAUPgS.jpg:large
Voiko mitenkään olla, että kirjasto yrittää houkutella asiakkaita? Voiko mitenkään olla, että kirjasto käyttää houkutteluun jotain ajankohtaista ja julkisuutta saanutta kirjaa?
 
Voiko mitenkään olla, että kirjasto yrittää houkutella asiakkaita? Voiko mitenkään olla, että kirjasto käyttää houkutteluun jotain ajankohtaista ja julkisuutta saanutta kirjaa?
Tottakai, silloinhan tämä olisi yleinen näky ulkomainospaikossa. Nyt ei vaan ole ollut ja julkisinvaroin toimivan laitoksen toiminnaksi poikkeuksellinen.

Muuta ilmoittelua olemassa olostaan kirjastot on harrastaneet aiemmin.
 
Mistä muuten johtuu se ettei panssarijoukoista ole Suomessa muodostunut omaa aselajia?
Varmuuden vuoksi on syytä vielä määritellä käsitteet: Maavoimien joukot jaetaan aseistuksen tai tehtävän mukaan aselajeihin, kuten jv, kt, viesti tai pioneerit. Itsenäiseen taisteluun kykenevä joukko tarvitsee nämä kaikki, jolloin syntyy prikaati tai divisioona.

Petteri Jouko ei vastaa tähän kysymykseen vaikka nykyisin meillä on panssaroituja joukkoja kaikissa aselajeissa jopa huoltokin mukaanluettuna. Ehkä kyse oli siitä, että ennen sotia ps-joukot näivettyivät pieneksi porukaksi ja sotien jälkeen taas laajentumisesta huolimatta ainoastaan pienehkö porukka Parolassa muodosti meille panssarialan osaamiskeskittymän. Eli niitä ei pienuutensa johdosta nostettu aselajin statukselle.

Osaamiskeskittymäkin hajotettiin Vekaran ja Parolan välillä, mitä esim Kantakoski piti suurena virheenä. Hänen sanomansa tosin julkisuudessa teilattiin virheellisin perustein ja tälle siirrollekin oli toisaalta ihan relevantit perusteet.
 
Viimeksi muokattu:
Varmuuden vuoksi on syytä vielä määritellä käsitteet: Maavoimien joukot jaetaan aseistuksen tai tehtävän mukaan aselajeihin, kuten jv, kt, viesti tai pioneerit. Itsenäiseen taisteluun kykenevä joukko tarvitsee nämä kaikki, jolloin syntyy prikaati tai divisioona.

Petteri Jouko ei vastaa tähän kysymykseen vaikka nykyisin meillä on panssaroituja joukkoja kaikissa aselajeissa jopa huoltokin mukaanluettuna. Ehkä kyse oli siitä, että ennen sotia ps-joukot näivettyivät pieneksi porukaksi ja sotien jälkeen taas laajentumisesta huolimatta ainoastaan pienehkö porukka Parolassa muodosti meille panssarialan osaamiskeskittymän. Eli niitä ei pienuutensa johdosta nostettu aselajin statukselle.

Osaamiskeskittymäkin hajotettiin Vekaran ja Parolan välillä, mitä esim Kantakoski piti suurena virheenä. Hänen sanomansa tosin julkisuudessa teilattiin virheellisin perustein ja tälle siirrollekin oli ihan relevantit perusteet.

Sellaiseen virheelliseen väittämään ainakin säännöllisesti törmäsi että Leopardien tullessa tst-panssarit ripoteltiin komppanioittain jalkaväen varuskuntiin. En tiedä oliko tuo Kantakoskelta mutta ainakin Suomen Sotilas on sitä viljellyt.

Ihan noin raakaa temppua ei sentään todellisuudessa tehty mutta on kai ihan inhimillistänin että toiminnan jakaminen kahteen paikkaan aiheuttaa henkistä ummetusta kun koko orkesteri on pitkään ollut yksissä käsissä ja siihen on varmaan suhtauduttu kuin omaan lapseen.
 
Sellaiseen virheelliseen väittämään ainakin säännöllisesti törmäsi että Leopardien tullessa tst-panssarit ripoteltiin komppanioittain jalkaväen varuskuntiin. En tiedä oliko tuo Kantakoskelta mutta ainakin Suomen Sotilas on sitä viljellyt.

Ihan noin raakaa temppua ei sentään todellisuudessa tehty mutta on kai ihan inhimillistänin että toiminnan jakaminen kahteen paikkaan aiheuttaa henkistä ummetusta kun koko orkesteri on pitkään ollut yksissä käsissä ja siihen on varmaan suhtauduttu kuin omaan lapseen.

Taidatpa olla oikeassa. SS taisi tosiaan kritisoida tuota vetoamalla Kantakosken näkemyksiin.
 
Sellaiseen virheelliseen väittämään ainakin säännöllisesti törmäsi että Leopardien tullessa tst-panssarit ripoteltiin komppanioittain jalkaväen varuskuntiin. En tiedä oliko tuo Kantakoskelta mutta ainakin Suomen Sotilas on sitä viljellyt.
Muistan tän jutun muutaman vuoden takaa. Ei voine sanoa Suomen Sotilaan sitä viljelleen kun se oli vaan kertaalleen Jukka Knuutin pakinassa. Knuuti on entinen Plm:n virkamies joka tuli hommaansa Holkerin hallituksen poliittisen avustajan paikalta. Sitä ennen Uudessa Suomessa toimituspäällikönä. Kyllä väite alunperin Kantakoskelta taisi olla peräisin. Hänen viimeiset teoksensa ei ollu tuotannon parhaimmistoa, kauniisti sanottuna.

Mitä taas tulee puheena olevaan Panssaritaktiikka 100 v kirjaan, niin sieltä löytyi todellinen helmi. Nimittäin JTR:n edeltäjän JPston komentajan lausunto panssariyhtymän tykistön käytöstä. Itsekin muistan tämän silmälasipäisen herran kehystetyn valokuvan palvelupaikkani esikunnan käytävän seinällä.

Silénin sanoin: ”Vastapainona pienelle osumatodennäköisyydelle on mainittava mahdollisuus keskittää suurten putkimäärien tuli yhteen maaliin niin, että tykistön ammunnan kokonaisvaikutus on viholliselle kuin pyhyyden kasvot – joka on ne nähnyt on kuollut.”
 
Viimeksi muokattu:
Muistan tän jutun muutaman vuoden takaa. Ei voine sanoa Suomen Sotilaan sitä viljelleen kun se oli vaan kertaalleen Jukka Knuutin pakinassa. Knuuti oli entinen Plm:n virkamies joka tuli hommaansa Holkerin hallituksen poliittisen avustajan paikalta. Sitä ennen Uudessa suomessa toimituspäällikönä. Kyllä väite alunperin Kantakoskeleta taisi olla peräisin. Hänen viimeiset teoksensa ei ollu tuotannon parhaimmistoa, kauniisti sanottuna.

Ehkä närkästyin perättömästä väittämästä niin että kuvittelen sen olleen enemmänkin esillä? Täysin mahdollista.
 
Mä oon kyllä vähän eri mieltä. Johtuiko näkemykset kenties siitä, että vilkaisu oli liian nopea. No, ei se mitään. Kun ollaan eri mieltä, syntyy keskustelua.

Panssarijoukot (ei siis aselaji, kuten mulle on jo täällä huomaútettu) täytti kesällä 100 vuotta, mutta kirja alkaa vasta sodan jälkeen. Tosin sotakokemusten sodanjälkeisellä käsittelyllä. Olis ymmärrettävää, jos Kylmän sodan jälkeinen aika jäisi ainoastaan julkisten lähteiden kaytöllä pintapuoliseksi, mutta kirjoittaja ilmoittaa arkistöjen avautuneen ainoastaan 1960-luvun puoliväliin!! Lisäksi käytössä on ollut 1970-luvun alun taktisia ohjeita. Näin ollen 100 v supistuu reilun 20 vuoden ajanjaksoksi. Ajanjakso on myös sama, mitä kirjoittaja itse on useasti aikaisemmin tutkinut. Sattumako?

Tutkimatta siis jää miten meillä päädyttiin siihen ettei maasto-oloissamme tarvita panssarikalustoa ja osaamista. Tämä siitä huolimatta että meillä sata vuotta sitten oli ajanmukaisuudessa uusimpia nyky Leo-malleja vastaava kalusto käytössä ranskalaisine kouluttajineen. Tästä ajasta alle 15 v myöhemmin taas tultiin päinvastaiseen johtopäätökseen joka kuitenkin konkretisoitui käytännön osaamiseksi varsin hitaasti.

Sota-ajasta kirjoittaja ilmoittaa lakonisesti, että se on jo tutkittu Erkki Käkelän sekä Pekka Kantakosken toimesta. Molemmat ansioituneita panssarihistorioitsijoita mutta heidän julkaisunsa eivät täytä tieteellisiä kriteereitä. Jälkimmäinen äskettäin edesmennyt ahkera kirjoittaja on lisäksi ignoroitu panssariyhteisössä. Mukava havaita että hänelle nyt annetaan arvoa.
Löytyihän se oma arvioni:
Simo Liikkanen: Panssarinmurskaajat
Siteeraan omaa yllälinkattua kirjoitustani aiheen tiimoilta:
Kuvaava oli 1920-luvulla tehtyjen vaunukokeiden perusteella tehty totaalinen virhearvio vaunujen käyttömahdollisuuksista Kannaksella. PST unohdettiin vuosikymmeneksi ja vielä senkin jälkeen jäätiin kinaamaan tykkien ja kiväärien paremmuudesta puhumattakaan 14mm/20mm -kiistasta.

Eli tuossa teoksessa on jotain lihavoidusta aiheesta. Ja on paljon parempi kuin Jouko Vahtolan Tankit tulee!
 
Löytyihän se oma arvioni:
Simo Liikkanen: Panssarinmurskaajat
Siteeraan omaa yllälinkattua kirjoitustani aiheen tiimoilta:
Ei Liikasen kirjakaan ole tieteellinen tutkimus, vaikka tietokirjailija itse onkin maisterimiehiä. 1920-luvun alun vaunukokeista on yksi opinnäytetasoinen tutkimus. Itsestään selvä johtopäätös tehtiin silloin ps-vaunujen liikkumismahdollisuuksista tien ulkopuolella. Eli se ettei se onnistu, kuten ei vielä vuosikymmeniä myöhemminkään. Mutta sitä en ymmärrä, miksi maailmansodan kokeneet ranskikset ei hiffannu sankan metsän muuttuvan avomaastoksi kun siihen on viikko ammuttu tykistöllä. Kaikkihan muistaa kuvat Talvisodan Summasta.
 
Ei Liikasen kirjakaan ole tieteellinen tutkimus, vaikka tietokirjailija itse onkin maisterimiehiä. 1920-luvun alun vaunukokeista on yksi opinnäytetasoinen tutkimus. Itsestään selvä johtopäätös tehtiin silloin ps-vaunujen liikkumismahdollisuuksista tien ulkopuolella. Eli se ettei se onnistu, kuten ei vielä vuosikymmeniä myöhemminkään. Mutta sitä en ymmärrä, miksi maailmansodan kokeneet ranskikset ei hiffannu sankan metsän muuttuvan avomaastoksi kun siihen on viikko ammuttu tykistöllä. Kaikkihan muistaa kuvat Talvisodan Summasta.
Tuo on totta, ettei ole tieteellinen tutkimus. Oli vain teos, joka pikaisesti muistui mieleen.
 
Back
Top