Kirjat

Muistelen lukeneeni kirjan, jossa käsiteltiin Suomen jatkosodan aikaisia ilmataisteluvoittoja. Ja näitä lukuja olisi vertailtu sitten Neuvostoliiton arkiston auettua sikäläisten yksiköiden sotapäiväkirjoihin.

Onko kellään muistikuvaa mistä kirjasta olisi kyse.

Mahtoiko olla parivaljakko Keskinen & Stenman kaksiosainen Ilmavoitot -kirjasarja ?

r28604.jpgimgi_3355.jpg
 
Mahtoiko olla parivaljakko Keskinen & Stenman kaksiosainen Ilmavoitot -kirjasarja ?

Katso liite: 43516Katso liite: 43517

Voi olla.

Asia tuli mieleeni, kun päädyin taas hs.fi keskustelussa jankkaamaan tuosta kuuluisasta 1:32 voittosuhteesta.

Ei ole kuulemma mahollinen. Vaan oikea suhde on 1:3 tms. Ja osittain myös pienempi, koska kaikki alas ammutut koneet eivät olleet hävittäjiä.

Niin tuli mieleen palauttaa asia ja aihe mieleeni
 
Voi olla.

Asia tuli mieleeni, kun päädyin taas hs.fi keskustelussa jankkaamaan tuosta kuuluisasta 1:32 voittosuhteesta.

Ei ole kuulemma mahollinen. Vaan oikea suhde on 1:3 tms. Ja osittain myös pienempi, koska kaikki alas ammutut koneet eivät olleet hävittäjiä.

Niin tuli mieleen palauttaa asia ja aihe mieleeni
Jos mitään auttaa, yksi venäläinen on tällaista kirjoitellut kesän 1944 hyökkäyksen alun ilmatappioista:
"Completely overwhelming were the results of Finnish fighter plane combat activities. The Finnish data say that in the period 9 June through 18 July pilots of LLv-24 and LLv-34 performed 2,168 sorties and shot down 425 Soviet aircraft. Whereas the Finns themselves lost only 18 “Messerschmitts”, out of those in fighting engagements with Soviet fighter planes — only 10. The results of combat operations by fighter planes from LLv-26 were substantially more modest — 15 shot down Soviet aircraft. Of course, it is necessary to take into account that the group was armed with “Brewsters” vintage 1939. They long ago and many times exhausted the entire resource and by the measure of any other aviation except Finnish were good only for scrapping. German fighter planes of the “Kuhlmei grouping” performed 984 sorties and shot down 126 aircraft (Zefirov, 2003). These phenomenal numbers appear at first sight to be unbridled “fish stories”. However, most official collection “Secrecy label removed” informs that the losses in Vyborg-Petrozavodsk operation were 311 aircraft (Secrecy label removed…, 1993, pg. 122, 165, 167-168, 201). Repeating again, it is not known if the collection compilers took into account Leningrad front air force losses after capturing Vyborg. However, even if we take the “standard” for air fights in the Second World War triple exaggeration of the number of stated wins over the real ones, it comes up with one lost Finnish fighter plane per 8 shot down Soviet aircraft." (http://www.solonin.org/en/article_mark-solonin-25-june-stupidity4)
 
Jos mitään auttaa, yksi venäläinen on tällaista kirjoitellut kesän 1944 hyökkäyksen alun ilmatappioista:
"Completely overwhelming were the results of Finnish fighter plane combat activities. The Finnish data say that in the period 9 June through 18 July pilots of LLv-24 and LLv-34 performed 2,168 sorties and shot down 425 Soviet aircraft. Whereas the Finns themselves lost only 18 “Messerschmitts”, out of those in fighting engagements with Soviet fighter planes — only 10. The results of combat operations by fighter planes from LLv-26 were substantially more modest — 15 shot down Soviet aircraft. Of course, it is necessary to take into account that the group was armed with “Brewsters” vintage 1939. They long ago and many times exhausted the entire resource and by the measure of any other aviation except Finnish were good only for scrapping. German fighter planes of the “Kuhlmei grouping” performed 984 sorties and shot down 126 aircraft (Zefirov, 2003). These phenomenal numbers appear at first sight to be unbridled “fish stories”. However, most official collection “Secrecy label removed” informs that the losses in Vyborg-Petrozavodsk operation were 311 aircraft (Secrecy label removed…, 1993, pg. 122, 165, 167-168, 201). Repeating again, it is not known if the collection compilers took into account Leningrad front air force losses after capturing Vyborg. However, even if we take the “standard” for air fights in the Second World War triple exaggeration of the number of stated wins over the real ones, it comes up with one lost Finnish fighter plane per 8 shot down Soviet aircraft." (http://www.solonin.org/en/article_mark-solonin-25-june-stupidity4)
Soloninin artkkeli oli mielenkiintoista luettavaa, venäläisestä näkökulmasta, objektiivisesti.
 
Tasan sata vuotta sitten Euroopan kohtaloa ratkottiin Varsovan esikaupungeissa Veikselin varrella. Prof. Norman Daviesin klassikkoteos kertoo Puolan ja Neuvosto-Venäjän välillä 1919-1920 käydystä sodasta. Alkumenestyksen jälkeen Trotskin puna-armeija iskee takaisin pakottaen puolalaiset vetäytymään Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. Tämän jälkeen bolsuja alkaa kiinnostaa kommunistisen maailmanvallankumouksen levittäminen koko Eurooppaan. Puola on vain ikävästi tiellä, joten se vallataan ensiksi. "Veikselin ihme" kuitenkin tapahtuu ja puolalaiset saavuttavat johtajansa marsalkka Pilsudskin johdolla loistavan voiton Varsovan porteilla. Hyvä kirja melko lailla unohdetusta aiheesta. Kirja kuvaa myös hyvin puolalaisten mentaliteettia. Sama uhriutuminen ja marttyyriasenne kansassa näkyy yhä tänäkin päivänä.

400397._UY475_SS475_.jpg
 
Tasan sata vuotta sitten Euroopan kohtaloa ratkottiin Varsovan esikaupungeissa Veikselin varrella. Prof. Norman Daviesin klassikkoteos kertoo Puolan ja Neuvosto-Venäjän välillä 1919-1920 käydystä sodasta. Alkumenestyksen jälkeen Trotskin puna-armeija iskee takaisin pakottaen puolalaiset vetäytymään Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. Tämän jälkeen bolsuja alkaa kiinnostaa kommunistisen maailmanvallankumouksen levittäminen koko Eurooppaan. Puola on vain ikävästi tiellä, joten se vallataan ensiksi. "Veikselin ihme" kuitenkin tapahtuu ja puolalaiset saavuttavat johtajansa marsalkka Pilsudskin johdolla loistavan voiton Varsovan porteilla. Hyvä kirja melko lailla unohdetusta aiheesta. Kirja kuvaa myös hyvin puolalaisten mentaliteettia. Sama uhriutuminen ja marttyyriasenne kansassa näkyy yhä tänäkin päivänä.

Katso liite: 43557

Kirjaan liittyen, Daviesin tuore luento aiheesta.

 
James "Mad Dog" Mattis ja sotilasjohtajan "täytyy lukea -lista".


Hän on näköjään rankannut Guy Sajerin Unohdetun sotilaan kakkoseksi. Suomennos ilmestyi 1977 (ja oli kahdessa osassa) "Sajer", oikealta nimeltään Guy Mouminoux, on elsassilainen eli oikeastaan puoliksi fransmanni, mutta meni divisioona Grossdeutschlandin huoltoon ja sitten myöhemmin oli panssarikrenatöörinä aikavälillä 1942 - 1945. Raakaa sotaa. Mouminoux elää kai vielä eli oli ihan kakarana siellä.

Pitää nyt vielä meille aurinkoakin tarkemmille realisteille muistuttaa, että jotkut historioitsijat ovat kiistäneet kirjan paikkansapitävyyden ja aitouden ja todenneet, että kirja ei ole täysin todessa pysyvä, vaan pikemminkin eräänalainen "à clef". Jotkin kirjan yksityiskohdat, kuten rykmenttien sijainti, ovat virheellisiä, kun taas toisia juttuja on mahdotonta tarkistaa, koska todistajia tai virallisia asiakirjoja ei ole, ja suurin osa olemassa olleistakin tuhoutui sodan aikana tai sen jälkeen.

Myöhemmässä haastattelussa Mouminoux muistutti: "Se on tarina miehestä, jonka oli pakko tehdä asioita, joita hän ei halunnut tehdä." Silti kirjaa toistuvasti on käytetty keskusteluissa todisteena Wehrmachtin sotarikoksista. Itse epäilen, että moni asia on kuitenkin ollut sinne päin. Kun huolto kusi, varastettiin siviilien ruoka, ja partisaanien kanssa oli varmaan raakaa.
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoinen saksalaiskirja Stalingradista. Kirjoittajina pari veteraania. Pääosin tässä tarkastellaan eri komentotasojen tekemiä päätöksiä (luonnollisesti jälkiviisaudella). Mukana ihan mielenkiintoista juttua mm. Mansteinista, von Seydlitzistä ja Pauluksesta.

9780304363384.jpg
 
James "Mad Dog" Mattis ja sotilasjohtajan "täytyy lukea -lista".


Hän on näköjään rankannut Guy Sajerin Unohdetun sotilaan kakkoseksi. Suomennos ilmestyi 1977 (ja oli kahdessa osassa) "Sajer", oikealta nimeltään Guy Mouminoux, on elsassilainen eli oikeastaan puoliksi fransmanni, mutta meni divisioona Grossdeutschaldin huoltoon ja sitten myöhemmin oli panssarikrenatöörinä aikavälillä 1942 - 1945. Raakaa sotaa. Mouminoux elää kai vielä eli oli ihan kakarana siellä.

Pitää nyt vielä meille aurinkoakin tarkemmille realisteille muistuttaa, että jotkut historioitsijat ovat kiistäneet kirjan paikkansapitävyyden ja aitouden ja todenneet, että kirja ei ole täysin todessa pysyvä, vaan pikemminkin eräänalainen "à clef". Jotkin kirjan yksityiskohdat, kuten rykmenttien sijainti, ovat virheellisiä, kun taas toisia juttuja on mahdotonta tarkistaa, koska todistajia tai virallisia asiakirjoja ei ole, ja suurin osa olemassa olleistakin tuhoutui sodan aikana tai sen jälkeen.

Myöhemmässä haastattelussa Mouminoux muistutti: "Se on tarina miehestä, jonka oli pakko tehdä asioita, joita hän ei halunnut tehdä." Silti kirjaa toistuvasti on käytetty keskusteluissa todisteena Wehrmachtin sotarikoksista. Itse epäilen, että moni asia on kuitenkin ollut sinne päin. Kun huolto kusi, varastettiin siviilien ruoka, ja partisaanien kanssa oli varmaan raakaa.

Korkealla sijalla kenraalin listalla näyttää olevan myös Nate Fickin omaelämäkerta / sotamuistelus. Fick palveli Irakin invaasion aikana merijalkaväen keihäänkärkenä toimineessa tiedustelupataljoonassa. Tv-sarja Generation Kill kertoo yksikön tarinan.
 
Lueskelin eilen loppuun tämän opinnäytetyön, joka käsittelee Lapissa jatkosodan aikana toimineen kaukopartioyksikkö Osasto Paatsalon käyttämiä tekniikoita ja taktiikoita.


Työssä käsitellään myös vihollisen vastatoimenpiteitä, joilla koettivat jäljittää ja tuhota suomalaisia kaukopartiomiehiä. Työn yhtenä lähteenä on käytetty tätä venäläisteosta. Sen verran mielenkiintoinen aihe, että laitoin divarista tilaukseen.

1113_partisaaneja4956.jpg
 
En ole Venäjästä paljon kirjoittanut. Teen nyt poikkeuksen mielenkiintoisten uusien kirjojen takia. En ole (vielä) lukenut niiistä muuta kuin esittelyn. Kaikki kolme kirjaa vaikuttavat mielenkiintoisilta. Tässä on

1. Michale Jones: Leningrad - piirityksen vuodet (2020). 416 s.

Olen lukenut muita kirjoja samasta aiheesta. Venäläisten itsensä kuvaama Anna Reidin kirja (Piiritetyn kaupungin murhenäytelmä, 2013) oli niistä järkyttävin. Kuoleminen, jäätyminen, omaisten hautaaminen, jyrinä, pommitus ym.

Tämän kirjan on tehnyt sotahistorioitsija Michael Jones. Siinä kerrotaan mm. tavallisten leningradilaisten elämästä. Miljoona ihmistä kuolee nälkään. Paljastetaan jälleen kerran vaiettuja tabuja Venäjällä, kuten kannibalismi ja ryöstely.
 
Viimeksi muokattu:
En ole Venäjästä paljon kirjoittanut. Teen nyt poikkeuksen mielenkiintoisten uusien kirjojen takia. En ole (vielä) lukenut niiistä mmuta kuin esittelyn. Kaikki neljä kirjaa vaikuttavat mielenkiintoisilta. Tässä on

1. Michale Jones: Leningrad - piirityksen vuodet (2020). 416 s.

Olen lukenut muita kirjoja samasta aiheesta. Venäläisten itsensä kuvaama Anna Reidin kirja (Piiritetyn kaupungin murhenäytelmä, 2013) oli niistä järkyttävin. Kuoleminen, jäätyminen, omaisten hautaaminen, jyrinä, pommitus ym.

Tämän kirjan on tehnyt sotahistorioitsija Michael Jones. Siinä kerrotaan mm. tavallisten leningradilaisten elämästä. Miljoona ihmistä kuolee nälkään. Paljastetaan jälleen kerran vaiettuja tabuja Venäjällä, kuten kannibalismi ja ryöstely.

Ihan luettava kuten Jonesin muukin tuotanto. Myös tämä on hyvä. Kertoo Moskovan taistelusta 1941.

51r1JBFET-L._AC_SY400_.jpg
 
Venäjän historiasta kiinnostuneille ja muillekin luettavaksi on ilmestynyt kirja

2. Vladislav Bykov, Olga Derkach, Anne Kuorsalo: Venäjä - väärin kehittynyt maa (2020), 203 s.

Kyse on kahden venäläisen ja yhden suomalaisen analyysi siitä, mikä Venäjällä on mennyt vikaan. Kirja keskittyy Neuvostoliiton ajan loppumisen jälkeiseen aikaan. Siinä taas painopiste on Putinin hallintokaudessa. Erikoisuutena on kirjan lopuun lisätty Anne Kuorsalon kirjoittama luku informaatiovaikuttamisesta.

Jälleen voin todeta aiheen olevan ennestään tuttu itselleni. Olen lukenut mm. Putinista ja hänen hallintonsa vainoamista toisinajattelijoista useita kirjoja. Niitä löytyy kirjastosta, jos muutkin haluavat niitä lukea.
 
Suomen itsenäistyminen tapahtui niinkuin on kerrottu. Asioita voidaan pohtia monelta kannalta. Silloin kannattaa ehkä lukea kirja, joka ilmestyi jo vuonna 1967 ensimmäisen kerran kahtena erillisenä niteenä:

3. Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920 (2020), 692 sivua

Ajanjakso käydään professori Tuomo Polvisen toimesta läpi pikkutarkasti. Myös venäläisten vallankumouksen hävinneiden „valkoisten“ toiminnasta ja ajatusmaailmasta kerrotaan. Kirjoittajalla on vahva mielipide Leninin oikeista tarkoituksista myöntäessään Suomelle sen pyytämän itsenäisyyden tunnustuksen. Sitä muut maat vaativat ennenkuin suostuivat tunnustamaan Suomen valtion syntymistä.
 
Viimeksi muokattu:
Kuuntelin työmatkan ratoksi äänikirjan:

2

Koneen ruhtinas
Menestyneen, ristiriitaisen ja monisyisen uranuurtajan avoin elämäkerta.
KONE Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja Pekka Herlin (1932-2003) oli liikemies, maanviljelijä ja purjehtija. Hän johti KONE Oy:n ennennäkemättömään kansainväliseen menestykseen.
Koneen ruhtinas käsittelee avoimesti tämän ristiriitaisen miehen elämää ja persoonaa. Hän jätti jälkeensä suuren omaisuuden, mutta myös lastensa välit rikki repivän perintöriidan.
Amerikkalaissyntyinen John Simon teki kirjaa varten yli sata haastattelua. Pekka Herlinin perheen avoin ja suorasukainen osallistuminen on kuitenkin ollut suurin tuki kirjan kirjoittamiselle.

-Suosittelen, hieno tarina. Maailma on kova, mutta niin on miehetkin.
 
Tätä luen parhaillaan...


Kirjasta puolet luettu mutta ollaan vasta kuolemanportilla...

Jo Stutthofin portilla Aarnelle tuli kammottava tunne, että ainoastaan se erotti hänet enää helvetistä.

Myöhemmin hän kuuli, että vangit olivat nimenneet leirin sisäänkäynnin kuolemanportiksi. Löyhkä parakissa oli pistävä. Vankien lyömiseen natsivartijat ja kurinpitovangit eli kapot eivät tarvinneet mitään erityistä syytä.

9414431180_e54bb8169b_o.jpg


Kaunokirjalliseen muotoon puettu ohuehko kirjanen. Erittäin mielenkiintoinen aikalaiskuvaus pojasta, joka oli väärässä paikassa väärään aikaan. Kirja etenee Oulun pommituksista Helsinkiin ja sieltä Danzigin sataman kautta Stutthofin kauhuihin.
 
Viimeksi muokattu:
Tulikomento, Oletko päässyt selaamaan partisaanit, desantteja, sissejä teosta?. Minulla olisi yksi kappele sopivasti kiikarissa.
 
Back
Top