Kirjat

Leaderdog kirjoitti:
Tulikomento, Oletko päässyt selaamaan partisaanit, desantteja, sissejä teosta?. Minulla olisi yksi kappele sopivasti kiikarissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei ole vielä posti toimittanut perille. Olettaisin että tulee ensi viikolla. Aihe kiinnostaa kun sangen useinhan kaukopartiomiehillä oli vastassa NKVD:n rajajoukkoja. Näiden käyttämät taktiikat ja tekniikat kiinnostavat. Eli miten toimivat jälkikoirien kanssa, oliko käytössä minkälaiset valvontalinjat ja jälkikentät maastossa ?
 
tulikomento kirjoitti:
Ei ole vielä posti toimittanut perille. Olettaisin että tulee ensi viikolla. Aihe kiinnostaa kun sangen useinhan kaukopartiomiehillä oli vastassa NKVD:n rajajoukkoja. Näiden käyttämät taktiikat ja tekniikat kiinnostavat. Eli miten toimivat jälkikoirien kanssa, oliko käytössä minkälaiset valvontalinjat ja jälkikentät maastossa ?
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä se Jouluksi ehtii.
 
Lueskelin tuossa Waldemar Erfurthin päiväkirjat 1942-1943. Teksti oli ammattimiehen objektiivista tekstiä, eikä hän muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tee sen isompia/laajempia havaintoja muista henkilöistä. Marski kyllä saa kehuja, vaikka varmaan E ajoittain turhautui tämän vanhan ketun uppiniskaisuuteen ja ailahtelevuuteen. Muuten E arvosti Mannerheimia kovasti, ja piti tätä todellisena vanhan koulukunnan upseerina aina moitteettomista pöytätavoista lähtien. Esim Hitlerin luona vieraillessa kun syötiin lähes kenttäolosuhteissa.

Se mitä jäin kirjasta miettimään oli ensinnäkin se, miten joka ikisessä raportissa kehuttiin kovasti Suomen armeijan taisteluhenkeä ja kuria, vaikka ne molemmat lähti rapautumaan asemasodan aikaan. Toki saksalaiselle kenraalille on saatettu syöttää mitä tahansa ja salata vielä enemmän, mutta tyhmä hän ei ollut. Lisäksi ihmettelin sitä, että oltiinko Päämajassakaan oltu täysin kartalla missä mennään (vrt. Kannaksen suurhyökkäys 1944). Toinen mikä pisti silmään oli Mannerheimin jatkuva sairastelu. Kerran Heinrichs joutui varautumaan jo tämän kuolemaan ja miettimään sen jälkeisiä mahdollisia toimia. Marski oli vanha, sairas mies sodan aikaan, se pitää muistaa, mikä joskus unohtuu.

Ihan mielenkiintoinen kirja. Pitää etsiä käsiin vuodet 1941 ja 1944.
 
Suomen Panssarisota löytyi Antikvaarissa nyt lopultakin ykkösellä alkavalla hinnalla, liipaisin menemään. Rouva jos saa tietoon, niin täällä Salamoi muuallakin kuin Panssareissa :eek:

"Ai tuo kirja, ostin sen jo vuosia sitten".

1022_20171212_1313172051_20171212132051.jpg
 
En tiedä olitteko huomanneet tämmöistä juttua joka oli 03.03 2020 Suomen sotilaassa:

Talvisotaa venäläisin silmin
Kari Kuusela | 03.03.2020 | Blogi


Talvisota on herättänyt mielenkiintoa myös itäisessä naapurissamme, kuuluuhan tämä sen näkökulmasta lyhyt rajakahakka kuitenkin sikäläisenkin sotahistoriaan. Kirjoja on ilmestynyt, joista mielenkiintoisin on Bair Irincheevin Tanki na finskoi voine, eli Panssarit Suomen sodassa. Kirja ilmestyi jo viime vuonna mutta sattui vasta nyt käteeni.
Jutun pääkuva: tuhoutuneita T-28-vaunuja venäläisten kuvaamana taisteluiden jälkeen, heikäläisittäin “pisteen 65,5″ lähellä, meikäläisittäin siis Lähteen lohkolla tien varressa olleen vahvan linnoituksen “Poppiuksen” eli Sj. 4:n tuntumassa.
Irincheev on tuttu sotahistorian kirjoittaja Suomessa, häneltä on ilmestynyt useita suomenkielisiäkin kirjoja. Hänen etunsa on kielitaito, äidinkieli venäjän lisäksi hän osaa sujuvasti suomea ja pystyy mm. käyttämään hyväkseen täkäläisiä arkistoja. Useissa hänen kirjoissaan näkyykin kyky käyttää sekä suomalaista että venäläistä aineistoa.
Tässä kirjassa esitellään sekä suomalaisia että venäläisiä panssareita kuvin ja tekstein. Teksti on tietysti venäjää, mutta jos vaikka osaa edes kyrilliset kirjaimet niin kirjasta saa paljon irti. Se käsittelee mm. Puna-armeijan panssariyksiköitä, jotka olivat Suomea vastassa, mutta myös suomalaisia harvoja komppanioita. Jälkimmäisten osalta ei muutamaa uutta valokuvaa lukuun ottamatta uuta ainakaan tämä jutun kirjoittajalle ole, mutta vastapuolen osalta uutta kyllä löytyy. Mielenkiintoista on myös lyhyet elämänkerrat Puna-armeijan panssarimiehistä, jotka saivat Neuvostoliiton sankarin arvon sodan perusteella. Heitä oli peräti 73, jos tämän kirjoittaja listauksen oikein ymmärsi.
Kirjassa on 215 sivullaan runsas kuvitus, josta toki SA-kuvat ovat meillä tuttuja, mielenkiintoisimmat kuvat ovat vastapuolen ottamia.
Kirjaa näyttäisi löytyvän netin kautta kirjakauppa Ruslaniasta eli ruslania.com hintaan 28 euroa, ao. venäläisiin kirjoihin erikoistunut kirjakauppa löytyy Helsingistä osoitteesta Bulevardi 7.
Allekirjoittanut osti opuksen Viipurista Torkkelinkadulla olevasta kirjakaupasta, jossa kannattaa poiketa kun Viipuriin sattuu, esillä on aina mielenkiintoista, toki lähinnä venäjäksi.
Bair Irincheev, Tanki na finskoi voine
ISBN 978-5-00155-013-6

Kaksi suomalaissoturia vallatun T-26:n päällä. Vaunu on kuvatekstin mukaan 40. Kevyestä Panssariprikaatista. Kirjan kuvitusta.
Avainsanat: panssarisota, Sotahistoria, talvisota
 
Divariostoksia lueskelin. W. E. Tuompon Suomen jääkärit. Muistelmia harjoituskentältä ja rintamalta (1918) meni ensin. Se on tyylillisesti rasittava, mutta siinä on jonkin verran sellaista tunnelmatietoa, joka selventää joitakin myöhemmin syntyneiden ja koko aikaa näkemättömien käsityksiä (esim. siitä yleistilanteesta, jossa komppanianpäällikkö Ståhlberg ampui jääkäri Sven Saarikosken).

Samaan syssyyn luin sitten jääkärikapteeni, kirjailija Sulo-Veikko Pekkolan Herrana ja heittiönä (1927) ja Ihmisten kiusana (1928). Olen lukenut ne ennenkin, mutta niistä kirjoista saa jumaliste nautinnon vaikka kolmannella lukemisella. Ensimmäisessä jääkärit näytetään ennsimmäisen ja viimeisen kerran oikeissa arkivaatteissaan. Jälkimmäisessä Pekkola näyttää, millaista sekoilua Porvoon suojeluskunnan sisällissota oli.

Pekkola on tavallaan suomalaisen veijariromaanin isä. Vahva suositus.
 
Vonka kirjoitti:
Divariostoksia lueskelin. W. E. Tuompon Suomen jääkärit. Muistelmia harjoituskentältä ja rintamalta (1918) meni ensin. Se on tyylillisesti rasittava, mutta siinä on jonkin verran sellaista tunnelmatietoa, joka selventää joitakin myöhemmin syntyneiden ja koko aikaa näkemättömien käsityksiä (esim. siitä yleistilanteesta, jossa komppanianpäällikkö Ståhlberg ampui jääkäri Sven Saarikosken).

Samaan syssyyn luin sitten jääkärikapteeni, kirjailija Sulo-Veikko Pekkolan Herrana ja heittiönä (1927) ja Ihmisten kiusana (1928). Olen lukenut ne ennenkin, mutta niistä kirjoista saa jumaliste nautinnon vaikka kolmannella lukemisella. Ensimmäisessä jääkärit näytetään ennsimmäisen ja viimeisen kerran oikeissa arkivaatteissaan. Jälkimmäisessä Pekkola näyttää, millaista sekoilua Porvoon suojeluskunnan sisällissota oli.

Pekkola on tavallaan suomalaisen veijariromaanin isä. Vahva suositus.
Klikkaa laajentaaksesi...

Nyt tulevana pyhänä olisi tarkoitus käydä Joutsenossa katsomassa Ståhlbergin kaatumispaikka.

willimiehenjaljilla.blogspot.com

Lappeenranta / Jääkäri Ståhlberg

Lappeenrannan historiaan keskittynyt blogi
willimiehenjaljilla.blogspot.com willimiehenjaljilla.blogspot.com
 
tulikomento kirjoitti:
Kellään kokemuksia tästä teoksesta ? Käsittelee länsirintaman panssarisotaa 1944-1945.

Katso liite: 43830
Klikkaa laajentaaksesi...

Luettu ja suosittelen. Kirjaa lukiessa kannatta muistaa, ettei Henning ollut 1944 enää mikään kokematon poikanen. Mainitsee muistaakseni itsekin jossain kohtaa, että papereidensa mukaan oli aika kova veteraani Afrikka Korpsista. Ymmärsin, että tässä oli pisara itseironiaa mukana.

Tämän kaverin osalta olisi ollut todella mielenkiintoista lukea myös aikaisemmasta sotatiestä.
 
Vaako kirjoitti:
Luettu ja suosittelen. Kirjaa lukiessa kannatta muistaa, ettei Henning ollut 1944 enää mikään kokematon poikanen. Mainitsee muistaakseni itsekin jossain kohtaa, että papereidensa mukaan oli aika kova veteraani Afrikka Korpsista. Ymmärsin, että tässä oli pisara itseironiaa mukana.

Tämän kaverin osalta olisi ollut todella mielenkiintoista lukea myös aikaisemmasta sotatiestä.
Klikkaa laajentaaksesi...

OK. Kiitos arviosta. Täytynee hankkia kirjahyllyyn. Henning on näemmä kirjoitellut myös Afrikan sotaretkestään.

51YQU6MuDYL._SX354_BO1,204,203,200_.jpg
 
Löysin kirjastosta mielenkiintoisen kirjan nimeltä Vedenalainen Veljeskunta.
Esim. kirjassa kerrotaan, että vuonna 1987 Merivoimista lähti Yliluutnantti Markus Aarnio vuodeksi Navy Seals koulutukseen(mukaan lukien hell week jossa ei käytännössä levätä seitsemään päivään). Kirjassa myös kerrotaan, että monet sukeltajien kurssin aikaisista tasokoetesteistä on otettu käyttöön Aarnion Navy Seal kokemusten myötä.

"
• Matti Anttila • Antti Ellonen
Vedenalainen veljeskunta - Merivoimien sukeltajakoulutuksen historia



Vedenalainen veljeskunta on sukellus Merivoimien vedenalaiseen toimintaan 1950-luvulta nykypäiviin saakka. Se kertoo pienen erikoisjoukon synnystä ja kehityksestä sekä sukeltajien vahvasta yhteenkuuluvuudesta.

Merivoimissa oli ollut koko itsenäisyyden ajan työ- ja pelastussukellustoimintaa. Jatkosodan päättyessä sukeltajina palveli 50 miestä, mutta varsinaisesta sotilastehtäviin liittyvästä koulutushaarasta ei tuolloin vielä ollut kyse. Joitakin vuosia myöhemmin sukeltajia oli palveluksessa enää muutamia, ja koko vedenalaisen toiminnan osaaminen uhkasi hävitä. Merivoimissa kuitenkin tunnistettiin sukeltajien tarve sekä rauhan- että sodanajan tehtäviä silmällä pitäen. Sukeltajien katsottiin olevan erityisen hyödyllisiä sissitoiminnassa ja vedenalaisissa raivaustehtävissä.

Kirjassa seurataan Merivoimien sukellustoiminnan vaiheita aina tähän päivään asti. Siinä tarkastellaan sekä koulutushaaran että sukellukseen liittyvän teknologian kehitystä. Oman osansa saavat kouluttajien ja kurssilaisten värikkäät tarinat vuosien varrelta. Milloin on kertausharjoituksissa pihistetty varuskunnan vartiomieheltä kivääri, milloin taas jätetty puoliksi nyljetty hirvi laiturille.

Sukeltajakoulua pidetään haastavimpana sijoituspaikkana, jossa varusmies voi asevelvollisuutensa suorittaa. Kouluista kovimman on kuudenkymmenen vuoden aikana läpäissyt pari tuhatta miestä.

Kirjaa varten on haastateltu kymmenittäin aikalaisia sekä käyty läpi tuhansia arkistolähteitä. Merkittävän erikoisjoukon historia on ensimmäistä kertaa koottu kirjaksi yksiin kansiin. Kirjan tekstiä täydentävät 150 valokuvaa sekä kurssimatrikkelit.

"
 
tulikomento kirjoitti:
Lueskelin eilen loppuun tämän opinnäytetyön, joka käsittelee Lapissa jatkosodan aikana toimineen kaukopartioyksikkö Osasto Paatsalon käyttämiä tekniikoita ja taktiikoita.

www.doria.fi

Olivatko Lapin kaukopartiomiehet pulassa? : Osasto Paatsalon taktiikoiden, tekniikoiden, toimintatapojen ja varusteiden tarkastelu jatkosodan aikana

www.doria.fi www.doria.fi

Työssä käsitellään myös vihollisen vastatoimenpiteitä, joilla koettivat jäljittää ja tuhota suomalaisia kaukopartiomiehiä. Työn yhtenä lähteenä on käytetty tätä venäläisteosta. Sen verran mielenkiintoinen aihe, että laitoin divarista tilaukseen.

Katso liite: 43613
Klikkaa laajentaaksesi...

Tulipahan nyt sitten luettua tämä itänaapurin hengentuote. Sanoisin että 2/3 kirjasta on täyttä soopaa. Partisaanit tuhoavat kymmeniä huoltotukikohtia, autokolonnia, lentokenttiä yms. suomalaisten selustassa. Ja samalla aiheuttavat suomalaisille ja saksalaisille joukoille useiden tuhansien miesten tappiot. :LOL: Siviilejä kohtaan suoritettu murhatyöt sivuutetaan hyvin nopeasti. Kirjan viimeinen kolmannes oli mielenkiintoisin. Loppupuolella jo hieman avataan venäläisten vastatoimia suomalaisia kaukopartioita kohtaan.

Erillinen valitus vielä kirjan kuvituksesta. SA-kuvia on käytetty ihan miten sattuu. Löytyy mm. kuvia Karhumäen valtauksesta joulukuulta 1941, ja näitä kirja väittää asutuskeskustaisteluiksi joita suomalaiset kaukopartiot kävivät venäläisten selustassa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top