Kirjat

Muurmanninrata oli yllättävän tärkeä huolto Neuvostoliiton joukoille, ei sitä välttämättä moni tiedostakkaan. Puhumattakaan siitä mistä ko. apu oli peräisin...=> .Made in USA, ja muut:
No, Putkinen luetteloi niitä:

Olisi Suomelle annettuna tasoittanut kummasti, mm. 100 sukellusvenettä ja 10 000 lentokonetta ja 7 000 hyökkäyvaunua.
 

Kiitos vinkistä. Sissikirjallisuus kiinnostaa aina.
 
Yrjö Keinosta olisi lukulistalla. Tietääkö kukaan tarkemmin pohjautuuko tämä kenties Keinosen omiin sotakokemuksiin ? Sijoittuu ilmeisesti kesään 1944 ja Itä-Karjalaan.

Katso liite: 46142

Lapsena tämä oli yks minun suosikki kirjoja.
Oli vähän vaihtelua Lehväslaihoon ja Tikkaseen.
Olisi varmaan kannattanut ala-aste ikäisenä lukea toisenkinlaista tuotantoa.
 
Lehväslaihon Ala-Kurtti - kirja on ylittämätön. Tässä taannoin etsin varastosta yhtä vihkoa ja käteen osui tuo kirja, jota luin sitten muutamana iltana. Lyhennän tässä erästä tarinan osaa ja en valehtele:

keittiökorpraali Kallio, 218 senttinen hirmu vahva jättiläinen vähän sattumalta lähtee mukaan sissipartioon. Viikossa tästä Kalliosta tulee vääpeli. Hän kantaa kerralla selässään viisi kp:a ja kolmea emmaa kaulassaan, kaksi täyttä laukullista lippaita siinä ohessa. Kun joutuu kantamaan haav. kaveria, niin joutuu luopumaan konepistooleista. Jne.jne.

Mutta ehdottomasti kirjan parasta antia on esitys miehen jalkaterästä. Saappaita on tehty armeijakunnan suutarilla ja jalkaterän mitta ei ole vähempää kuin 67 senttiä. Pankaahan mittanauhaan tuo luku ja se lattialle, verratkaa omaanne.

-82 tästä kirjailijasta tehtiin sotakamreeri ja seuraavana vuonna rätkäistiin sotilasansiomitali. Toivon, että jälkimmäinen huomionosoitus ei ole tullut kirjallisuudesta. Mutta selkeästi pv:n huomioima ja jalustalle koroittama kirjailija. Kun reserviläisiä joskus kehotetaan unohtamaan sissiromantiikka, niin se on kyllä luvalla sanoen väheksyntää. Nimittäin leijonanosa reserviläisistä tunnistaa silkan huumorin lukiessaan. Pv:sta on jo vaikeampi sanoa mitään, kun ottaa huomioon nuo tunnustukset, joita tämä kirjailija on saanut taiteilijaeläkkeineen, sotakamreerititteleineen sotilasansiomitaleineen.:)
 
Jos haluatte kokea, millaista on taistelu saaristossa ja kylmänä talvena meren jäällä, niin seuraava kirja kertoo siitä. Kirjoittaja on nähnyt vaivaa, voidakseen kertoa tapahtumien kulun mm. haastattelemalla venäläisiä sotavankeja, jotka ovat olleet tapahtumapaikalla silloin. Luen kirjaa

Niilo Lappalainen: Suursaari toisessa maailmansodassa (WSOY, 1987), 236 sivua

Siinä on myös mielenkiintoisia valokuvia ja tilannekarttoja. Suursaaren valtaus venäläisiltä tehtiin jään päällä kulkien maaliskuussa 1942. Somerin saaren puolustustaistelu heinäkuussa 1942 ja saksalaisten hyökkäys Suursaareen syyskuussa 1944 kuvataan myös.

Erityisesti rannikkojoukoissa ja rannikkotykistössä palvelleiden kannatta lukea kirja, jos onnistutte löytämään sen kirjastosta.
 
Luin tämän joskus muinoin eivätkä muistikuvat ole kovin kirkkaita. Uskallan kuitenkin sanoa että kirja oli varsin realistinen ja kaunistelematon kuvaus itärintaman joukkojen olosuhteista Ei mitään natsipropagandaa. Kannattaa lukea.

Sain luettua. Oli kyllä ihan lukemisen arvoinen kuvaus saksalaisen sotilaslääkärin vaiheista kesästä 1941 Moskovan porteille. Etenemisvaiheen vaikeudet sekä taistelu tauteja ja pakkasta vastaan tulevat hyvin esille. Myös haavoittuneiden hoitoa ja kenttälääkintää tuodaan esille. Hyvä kirja.
 
MPKK:lta taas tuore vanha julkaisu, vaikuttaa sekä mielenkiintoiselta että edelleen ajankohtaiselta:

Mikko Karjalainen on Twitter: "Uusin Suomalaisen sotataidon klassikot-teos on julki. Ville-Poju Somerkarin julkaisematon diplomityö v. 1948 käsittelee Suomen puolustusmahdollisuuksia Pohjois-Suomessa. Teos vapaasti luettavissa doria-julkaisuarkistossa @mpkkfi #sotataito #sotahistoria https://t.co/brcIk2cqln https://t.co/HnuEoc3Qjh" / Twitter

Kirjan kotisivu:

Uusin Suomalaisen sotataidon klassikot -teos on ilmestynyt - Maanpuolustuskorkeakoulu

Uusin Suomalaisen sotataidon klassikot -teos on ilmestynyt​

Järjestyksessään yhdeksäs Suomalaisen sotataidon klassikot -teos on julkaistu. Tämänkertainen klassikko on majuri (myöh. kenraaliluutnantti) Ville-Poju Somerkarin vuonna 1948 laatima Sotakorkeakoulun diplomityö "Suomen puolustuskysymys ja puolustusmahdollisuudet Fennoskandian kalotin joutuessa sotanäyttämöksi Suomen ollessa ei-sotaakäyvä".

Somerkarin aiemmin julkaisematon tutkimus käsittelee arktisen alueen sotilaallista turvallisuutta Suomen näkökulmasta. Teoksen toimittanut sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen toteaa, että kerran vuodessa julkaistavaksi klassikkoteokseksi pyritään valitsemaan julkaisematon, aiemmin vähän tunnettu tutkimus, joka on säilyttänyt ajankohtaisuuteensa. Somerkarin tutkimus täyttää nämä kriteerit.

– Tutkimuksen syntyaikana toinen maailmansota oli juuri päättynyt ja kylmä sota aluillaan. Tutkimus on kestänyt hyvin aikaa, sillä monet Somerkarin ajatukset ovat pohtimisen arvoisia myös tänä päivänä. Arktisen alueen merkitys on noussut yhä voimakkaammin kansainvälisen arvioinnin keskiöön, Karjalainen toteaa.

Neljä asiantuntija-artikkelia​

Somerkarin tutkimuksen yhteyteen on laadittu neljä alkuperäistekstiä selittävää ja syventävää kylkiartikkelia.

Sotataidon laitoksen johtaja, eversti Petteri Kajanmaa lähestyy artikkelissaan Somerkarin tutkimusta Suomen nykyisen sotilasstrategisen tilanteen kautta. Kajanmaa painottaa arktisen alueen geostrategisen aseman paluuta nykypäivän turvallisuuspolitiikkaan, mikä näkyy suurvaltojen, kuten Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina, strategisen kilpailun kasvuna. Tähän ovat syynä uusien merireittien avautumisen mahdollisuus sekä alueen luonnonvarat. Tilanteen tekee herkäksi kansainvälisen, sotilaallisiin asioihin keskittyvän arktisen yhteistyöfoorumin puute.

– Suomi on arktinen maa, jonka sotamateriaali ja sotilaskoulutus vastaavat pohjoisen olosuhteisiin. Haasteenamme ovat maamme koko ja sijainti kahden sotilasstrategisesti kiinnostavan alueen, Arktiksen ja Itämeren välissä, Kajanmaa muistuttaa.

Sotahistorian professori Petteri Jouko sitoo artikkelissaan Somerkarin tutkimuksen Pohjois-Suomen puolustussuunnitelmiin 1940–1950-luvun taitteessa. Joukon mukaan Suomen muuttunut poliittinen asema otettiin huomioon ensimmäisissä sodan jälkeisissä suunnitelmissa 1950-luvulla. Puolustussuunnittelu eteni kohtuullisen nopeasti, mutta suunnitelmien toimeenpano olisi todennäköisesti osoittautunut vaikeaksi, koska pohjoisimmassa Suomessa ei ollut rauhan ajan joukko-osastoja ja liikekannallepanojärjestelmä oli rakennettava uudelleen.

Muissa kylkiartikkeleissa kapteeni Toni Mononen vertaa Somerkarin arvioita Suomen strategisen aseman kehittymistä nykyaikaan, ja Mikko Karjalainen maalaa henkilökuvan Ville-Poju Somerkarista sotilaana rauhan ja sodan töissä.
 
Sain luettua. Oli kyllä ihan lukemisen arvoinen kuvaus saksalaisen sotilaslääkärin vaiheista kesästä 1941 Moskovan porteille. Etenemisvaiheen vaikeudet sekä taistelu tauteja ja pakkasta vastaan tulevat hyvin esille. Myös haavoittuneiden hoitoa ja kenttälääkintää tuodaan esille. Hyvä kirja.

Minusta kuuluu top 10 sodasta kirjoitettuihin teoksiin.
 
Toivottavasti kirjoittaja ei lankea siihen träppiin, että tarkoituksenmukaisesti kyseenalaistaa suunnilleen kaiken ja pyrkii osoittamaan kaiken ennen tehdyn olevan suunnilleen roskaa. Koska niin ei tasan ole. Suomen historiasta ja sotahistoriasta on olemassa hyllyhehtometreittäin hyvää materiaalia, joka kyllä kestää myös aikaa ja lähdekritiikkiäkin.

Mutta aina uudet sukupolvet tekevät pullan mieleisekseen, kukin vuorollaan. Historia selitetään uudestaan ja uudestaan. Ja siksi olenkin pohtinut kiusallisesti, että paljonko esim. satojen vuosien aikana kirjoitukset ovat muuttuneet mistä tahansa asiasta? Olisiko esim. vuonna 1620 tehty Jaakko Ilkasta ihan toisenlainen kertomus kuin vaikkapa tehtiin 1800-luvulla?
 
Jaahas, onkohan taas löytynyt jokin vaiettu tahi peräti salattu kappale sotahistoriaamme. Joskus Yle Puheella kirjamessujen johtaja Ronja Salmi kertoi, kuinka suomalaiset toteuttivat Itä-Karjalassa samanlaisia massaraiskauksia kuin serbit Jugoslavian sisällissodassa. Mitään lähdettä tai perusteluja hän ei vaivautunut esittämään, eivätkä toimittajaneitosetkaan tehneet tarkentavia kysymyksiä, vaan tyytyivät lähinnä nyökyttelemään vieressä.
 
Luin pyhien aikana tämän neuvostoklassikon. Kertoo Moskovan vuoden 1941 puolustuksesta erään jalkaväkipataljoonan tarinan kautta joka kuuluu kenraali Ivan Panfilovin divisioonaan. Pääroolissa on pataljoonan komentaja, joka ryhmittää joukkonsa puolustukseen maastoa hyödyntäen, käy viivytystaistelua asemien edessä ja valaa taistelutahtoa miehiinsä. Kirjassa onkin melko vahva psykologinen ote. Hermopaine ja päätöksenteon kuvaus on sujuvaa ja uskottavaa. Enpä hämmästynyt kun luin että kirjaa on käytetty sotakouluissa johtamistaidon tenttikirjana ja oppaana.

Katso liite: 46429

Siihen sitten Kenraali Panfilovin reservi päälle, niin yksi kurssi on suoritettu.
 
Jaahas, onkohan taas löytynyt jokin vaiettu tahi peräti salattu kappale sotahistoriaamme. Joskus Yle Puheella kirjamessujen johtaja Ronja Salmi kertoi, kuinka suomalaiset toteuttivat Itä-Karjalassa samanlaisia massaraiskauksia kuin serbit Jugoslavian sisällissodassa. Mitään lähdettä tai perusteluja hän ei vaivautunut esittämään, eivätkä toimittajaneitosetkaan tehneet tarkentavia kysymyksiä, vaan tyytyivät lähinnä nyökyttelemään vieressä.
Tämä sukupuolien ja sukupolvien välinen kuilu on varsin ikävä.
Jo aikunen tyttäreni sai jonkun kohtauksen keskustellessamme jostain arkipäiväisestä asiasta. Sain sellaisen "valkoinenheteromiesalistajanatsi" kohtauksen päälleni, että keskustelu on ollut melkoisen niukkaa sen jälkeen. Eikä ole mikään teini enää.
Enkä mä mitään ole tehnyt, ollut sitten ilmeisesti "se".
 
Tämä sukupuolien ja sukupolvien välinen kuilu on varsin ikävä.
Jo aikunen tyttäreni sai jonkun kohtauksen keskustellessamme jostain arkipäiväisestä asiasta. Sain sellaisen "valkoinenheteromiesalistajanatsi" kohtauksen päälleni, että keskustelu on ollut melkoisen niukkaa sen jälkeen. Eikä ole mikään teini enää.
Enkä mä mitään ole tehnyt, ollut sitten ilmeisesti "se".
Joo, tuollainen on luku sinänsä. Sitten nämä nuoren polven tutkijat ja kirjailijat; relevantti historia alkaa olla moneen kertaan möyhitty, joten jos haluaa teokselleen julkisuutta ja sitä kautta myyntiä, niin jotain repäisevää pitää yrittää keksiä.
 
Back
Top