Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
tulikomento kirjoitti:
Yrjö Keinosta olisi lukulistalla. Tietääkö kukaan tarkemmin pohjautuuko tämä kenties Keinosen omiin sotakokemuksiin ? Sijoittuu ilmeisesti kesään 1944 ja Itä-Karjalaan.

Katso liite: 46142
Klikkaa laajentaaksesi...

Luettu. Mitähän tästä sanoisin, mukavan helppolukuista ja nopeasti luettavaa kerrontaa. Jalkaväkijoukkue jää kesäkuun 1944 lopulla Syvärin rintamalla neukkujen selustaan ja rämpii lopulta omien linjoille U-asemaan päätyen. Henkiinjäämiskertomuksena ihan OK-tasoa. Mutta sotakirjallisuuden kliseitä tässä minusta kyllä on.
 
tulikomento kirjoitti:
Heinrich Haape: Operaatio Barbarossa - Muistelmia saksalaisten Moskovan retkestä 1941-1942. Onko mistään kotoisin ?

Katso liite: 46282
Klikkaa laajentaaksesi...
Luin tämän joskus muinoin eivätkä muistikuvat ole kovin kirkkaita. Uskallan kuitenkin sanoa että kirja oli varsin realistinen ja kaunistelematon kuvaus itärintaman joukkojen olosuhteista Ei mitään natsipropagandaa. Kannattaa lukea.
 
Rannari kirjoitti:
Luin tämän joskus muinoin eivätkä muistikuvat ole kovin kirkkaita. Uskallan kuitenkin sanoa että kirja oli varsin realistinen ja kaunistelematon kuvaus itärintaman joukkojen olosuhteista Ei mitään natsipropagandaa. Kannattaa lukea.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ainakin Amazonissa saanut erittäin hyvät arvostelut. Kotimaisesta nettidivarista lähti tilaukseen muutamalla eurolla. Ilmestynyt 50-luvulla, joten muistelijalla oletettavasti on vielä kokemukset hyvin muistissa.

 
Tässäpä pari vastaan tullutta mielenkiintoisen tuntuista kirjaa.

Erään Tiikeri-pataljoonan miesten omakohtaisia muistoja koottuna yhteen. Saksalaisten panssarimiesten kokemukset kiinnostavat aina.

519vw6WIrGL._SX347_BO1,204,203,200_.jpg

11. panssariratsuväkirykmentti soti erikoisissa olosuhteissa. Vietnam kun oli kaikkea muuta kuin hyvää panssarimaastoa. Mutta Blackhorse -rykmentti pärjäsi hyvin.

51yJcqGquOL._SX332_BO1,204,203,200_.jpg
 
Mitä tapahtui 80 vuotta sitten tammikuussa 1941 Suomessa? Vastaus: Oli välirauhan aika. Odotettiin seuraavaa sotaa ja puolustusvoimat valmistautuivat siihen. Asepalvelua pidennettiin ja tehostettiin. Saksaa toivottiin yleisesti Suomen hankalan tilanteen pelastajaksi. Venäjän uutta hyökkäystä pelättiin. Hitlerillä oli suunnitelma, johon Suomi otettiin mukaan halusi se sitä tai ei. Suomihan halusi, kuten sitten näimme.

Näissä mietteissä olen lukemassa kirjaa:

Pioneerit sodassa 1939-1944 (1994), 252 sivua, SASA-paino, Salo
Julkaisija on Pioneerilajien liitto ry.

Siihen on koottu veteraanien yhteisellä ponnistuksella vuosina 1984-1993 ilmestyneet 43 Hakku-lehden kirjoitusta näköispainoksena. Kyse on pioneeriaselajin historiasta, joka on saanut näin vahvistusta Suomen sotahistorian kirjallisuuden laajassa ”kirjameressä”. Tulos on komea!

Sanotaanko näin: Kuka miinoitti teitä, rakensi siltoja vesistöihin, puhkaisi ajouria koskemattomaan korpeen, suoritti vaarallista miinanraivausta jne. Kaiken lisäksi vihollisen hyökätessä kesken rakennustyön pioneeri tarttui aseeseen ja asettui puolustamaan jalkaväen rinnalla. Paljon heitä meni uhreina isänmaata puolustaessa ja monissa tehtävissä.
 
Voisiko aktiivilukijat tuottaa jonkun suosikki top20-listan mielestään parhaista teoksista kaikkien iloksi.

@tulikomento pystyisi varmasti kokoamaan muutaman kategorian listat?
 
soittaja kirjoitti:
Siihen on koottu veteraanien yhteisellä ponnistuksella vuosina 1984-1993 ilmestyneet 43 Hakku-lehden kirjoitusta näköispainoksena. Kyse on pioneeriaselajin historiasta, joka on saanut näin vahvistusta Suomen sotahistorian kirjallisuuden laajassa ”kirjameressä”. Tulos on komea!
Klikkaa laajentaaksesi...
Pioneeriaselajista on laadittu ihan oikeakin historia, nimittäin Eero-Eetu Saarinen: Pioneeriaselajin historia 1918-68 ja joku toinen teki sille vähemmän tunnetun jatko-osan ulottumaan 1990-luvulle.Ne löytynevät käytettynä tai ainakin kaukolainaukseen, kun MpKK:n kirjastoon ei nyt pääse. Tämä Eero-Eetu oli todellinen pinohiirien "Grand Old Man" joka valmistui upseeriksi jo ennen sotia. Aselajista on myös laadittu kaksiosaiseksi paisunut pioneeritaktiikan historia ihan hiljattain, joka on vieläpä ilmaiseksi diginä luettavissa MpKK:n julkaisusarjassa.

Hakku on ihan OK aselajilehti, mutta ei sen artikkelikokoelma ole mikään historia. Hyvää lukemistoa tietenkin.
 
Viimeksi muokattu:
^^^^Kyllä tuo lista olisi paha laatia jo ihan senkin takia, kun kokoajan löytyy mielenkiintoista luettavaa. Mutta onhan noiden luettujen kirjojen perässä usein kommenttia ko. kirjan tasosta.
 
No olipas tunkkainen muisto lähimenneisyydestä jo pelkkä tuo wiki-artikkeli. Kalevi Sorsat, Kansan Uutiset, kaikki kaatamassa julkaisua, koska se "antaa kansalle väärän kuvan Paasikiven-Kekkosen linjasta", ja "vaarantaa ystävälliset suhteemme" Neuvostoliittoon.

VMP.

Mutta hyvä muistutus, että siinä missä Paasikivi oli reaalipolitiikko, Kekkonen oli opportunisti ja hännystelijä. Näistä muista suomettuneista sen ajan politiikoista puhumattakaan,
 
Panssari Salama kirjoitti:
No olipas tunkkainen muisto lähimenneisyydestä jo pelkkä tuo wiki-artikkeli. Kalevi Sorsat, Kansan Uutiset, kaikki kaatamassa julkaisua, koska se "antaa kansalle väärän kuvan Paasikiven-Kekkosen linjasta", ja "vaarantaa ystävälliset suhteemme" Neuvostoliittoon.

VMP.

Mutta hyvä muistutus, että siinä missä Paasikivi oli reaalipolitiikko, Kekkonen oli opportunisti ja hännystelijä. Näistä muista suomettuneista sen ajan politiikoista puhumattakaan,
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä tuo rähmälläänolo itsesensuureineen ja neukkujen nuoleskeluineen on historian häpeätahra. Valitettavasti suomettumisen henki ja mentaliteetti elää ja voi hyvin tänäkin päivänä, vaikka Neuvostoliittoa ei ole ollut enää 30 vuoteen olemassakaan.
 
Itä-Saksan ulkomaantiedustelun päällikön muistelmat. Markus Wolf oli Stasin HVA:n pitkäaikainen päällikkö. Solutti suvereenisti agenttejaan varsinkin Länsi-Saksaan. Yksi heistä päätyi jopa liittokansleri Willy Brandtin henkilökohtaiseksi avustajaksi.

Itä-Saksan poliisivaltion nurjista puolista Wolf ei tietenkään vastuuta ota. Omien kansalaisten jatkuva kyttääminen sekä mm. RAF:n äärivasemmistoterroristien suojeleminen eivät kuulemma olleet lainkaan hänen vastuullaan. Ja omien sanojensa mukaan Wolf ryhtyi jo ennen Berliinin muurin murtumista Erich Honeckerin patavanhoillisen kommunistivallan kriitikoksi. Joopa joo, uskoo ken haluaa.

Kirja on parhaimmillaan DDR:n ulkomaantiedustelun operaatioiden kuvaamisessa. Yhteisen kielen, tapakulttuurin ja perinteiden vuoksi Stasi ui Länsi-Saksassa kuin kala vedessä. Mutta aina välillä Wolf kärsi tappioita Länsi-Saksan vastavakoilun saatua itäpuolen vakoojia kiinni. Tätä tiedustelusotaa Wolf kuvaa mielenkiintoisesti ja uskottavasti. Myös vanhoja sihteerikköjä hurmanneiden Romeo-agenttien toimintaa avataan.

Suomikin mainitaan kirjassa kertaalleen. 70-luvun lopussa Wolf matkusti Tukholmaan Suomen kautta väärennetyllä DDR:n diplomaattipassilla. Supo kuvasi tämän väärät paperit ja vinkkasi ruotsalaisia kollegoja miehen tulosta Tukholmaan. Säpo varjosti Wolfia ja kuvasi tämän tapaamisen agenttinsa kanssa. Ruotsalaiset toimittivat kuvat länsisaksalaisille. Muutamaa vuotta myöhemmin Stasin vakooja Werner Stiller loikkasi länteen ja tunnisti Wolfin valokuvasta. Tätä ennen lännellä ei ollut hajuakaan miltä Markus Wolf näyttää kun yhtäkään valokuvaa miehestä ei ollut.

1008_kasvoton_mies5930.jpg
 
Aloitin Rick Atkinsonin Liberation -trilogian ensimmäisen osan, An Army At Dawn, joka kuvaa miten USA rakensi armeijansa tyhjästä, ja aloitti ensimmäisenä laajana soitatoimenpiteenä maihinnousulla Afrikkaan.

Trilogian kaksi seuraavaa osaa, The Day of Battle (Sisilia ja Italia) sekä The Guns At Last Light, (Ranska ja eteneminen Saksaan) seuraavana vuorossa.

B1V1WuCqZfS._SY300_.png


Kolmasosa kirjasta luettuna, on kyllä mielenkiintoista, miten tyhjästä perustettu, kokematon armeija kasvaa rooliinsa. Kirjat myös siinä hyviä, että sisältää paljon yksittäisten henkilöiden nostoja ja kohtaloita, kuten nykyään tapana. So far so good!
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top