Liimasidotut kovakantiset ovat järkiään suomalaisten isompien kustantajien helmasynti.
Tosi on ja WSOY oli tätä debytoimassa jo 70-luvulla ja pian muut kustantajat tulivat perässä. Mutta tämähän ei kosketa vain suomalaisia kustantajia, vaan ihan tasan kaikkia.
En muista onko muilta kustantajilta tähän liittyen mitään ulostuloja, mutta Tammen edustajahan kertoi, että ainoastaan Keltainen kirjasto -sarjan teokset ovat enää oikeasti sidottuja, loput kovakantiset liimasidottuja.
Esim. Cambridgen yliopiston kirjapaino oli joskus melkoinen ylpeydenaihe kyseiselle opinahjolle ja jokaisessa niteessä oli sen yksittäisen kirjan sitojan nimi jälkisivuilla. Eipä ole enää.
Sitten siirryttiin kovakantisissa lähes kauttaaltaan liimasidoksiin. Esim. saatanallisen kalliin ('siviileille' maksavat reippaasti yli sata euroa uutena) The Cambridge History of China -teossarjan uudemmat ja aikaisempien teosten uusintapainokset ovat liimasidoksia ja sarjan alkupään teosten uusintapainokset vieläpä erittäin huonosti digitoituja näköispainoksia.
Liimasidos ei ole ihan käyttökelvoton, jos niput ovat kuitenkin ommeltuja ja sitten vaan nämä liimattu yhteen, mutta jos koko paska on liimasidoksinen, niin harvoin saa kirjaa luettua läpi kun jo sivuja irtoilee.
Kun mainitsit Kershawn Hitler -elämäkerran, niin Penguin Pressin brittiläinen ensipainos sekä elämäkerran ensimmäisestä (Hubris 1889-1935) että toisesta (Nemesis 1936-1945) osasta ovat (ainakin omistamani niteet) ommeltu niputtain, mutta liimatut yhteen.
Ne olen ostanut käytettynä ja luen nyt toista kertaa lävitse ja muutamia kuvasivuja laskematta, ovat pysyneet hyvin kasassa.
Onhan se tosiaan aika raivostuttavaa, kun löytyy 1880-luvulla valmistettuja kirjoja hyllystä, jotka ovat täysin kunnossa ja sitten muutaman vuoden ikäisiä niteitä, joista sivut irtoilevat.