Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Käsittääkseni tuo Erkkilän kirja on hyvin tuore tapaus. Pikkuisen ärsyttää tuossa kuvaustekstissä, että valtio ei ole korvannut partisaanien uhreille. Miksi pitäisi korvata, sillä aika harvassa maassa valtio korvaa sodassa vihollisen aiheuttamien toimien kohteille mitään. Se on vähän niinku sodan luonne...
 
Käsittääkseni tuo Erkkilän kirja on hyvin tuore tapaus. Pikkuisen ärsyttää tuossa kuvaustekstissä, että valtio ei ole korvannut partisaanien uhreille. Miksi pitäisi korvata, sillä aika harvassa maassa valtio korvaa sodassa vihollisen aiheuttamien toimien kohteille mitään. Se on vähän niinku sodan luonne...

Kaikille muistutukseksi, niin tuhoutuneet kodit uudelleenrakennettiin sotavahinkovakuutuksista. Tämä siis oli pakollinen lisä palovakuutukseen. Sitä en muista että miten Karjalasta tulleet uudelleen asutettiin, mutta muistelen että esim. kesäasuntoja pakko-otettiin evakoiden asuttamiseen.
 
Kaikille muistutukseksi, niin tuhoutuneet kodit uudelleenrakennettiin sotavahinkovakuutuksista. Tämä siis oli pakollinen lisä palovakuutukseen. Sitä en muista että miten Karjalasta tulleet uudelleen asutettiin, mutta muistelen että esim. kesäasuntoja pakko-otettiin evakoiden asuttamiseen.
1945 säädettiin maanhankintalaki, jonka perusteella perustettiin yli 100 000 tilaa ja tonttia. Noin 40% maasta saatiin valtion maista ja loput pakkolunastamalla, myös yksityisiltä henkilöiltä.
 
Isänpäivän lahjatoive annettu suorittavalle nuoriso-osastolle tiedoksi:


 
Onko kukaan lukenut tätä kirjaa? Kiinnostaisi aihepiirinsä puolesta, varsinkin suomalaiset Ranskan Indokiinan sodassa.

Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa

Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa pohjautuu lukuisiin haastatteluihin, suomalaislegioonalaisten omakätisiin teksteihin sekä ennen tuntemattomiin dokumentteihin.

Teos tuo uutta tietoa suomalaisten osallistumisesta ranskalaiseen vastarintaliikkeeseen toisessa maailmansodassa sekä kohtalokkaaseen Dien Bien Phun taisteluun Indokiinassa.

 
Ostin divarista Jan Guilloun Carl Hamilton -sarjan jännärin Mies Kaliningradista. 1980-luvun lopulle sijoittuva tarina kertoo Ruotsin kautta länteen loikkaavasta neuvostolaivaston amiraalista, joka kertoo venäläisistä Ruotsin aluevesillä olevista vedenalaisista tukikohdista. Ruotsalaiset aloittavat salaisen operaation näiden tukikohtien tuhoamiseksi.

Katso liite: 53689

Harmi kun Hamilttoneita on Suomennettu vain muutama. Ja itellä ei taivu ruotsi lukemiseen.

Kannattaa lukea julkaisujärjestyksessä
 
Aloittelen juuri Ilkka Remeksen Pedon syleilyä. Luenkin sitä nyt ensimmäistä kertaa. Pikkuisen pistää silmään ainakin alussa sellainen jälkimoralistinen ajankuvaus, joka ei oikein vastaa aikalaisia näkemyksiä.
 
Onko kukaan lukenut tätä kirjaa? Kiinnostaisi aihepiirinsä puolesta, varsinkin suomalaiset Ranskan Indokiinan sodassa.

Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa



Olen muistaakseni kuunnellut. Ihan ok oli, mitään super yllättävää ei sisältänyt. Ymmärrettävistä syistä johtuen taisi olla hiukan legioonan suitsuttamista.
 
Uutuuskirja Lapin lennoston Hornet-lentäjistä.

253069999_539562560745292_487367777377752978_n.jpg

Ari Manninen kirjoittaa Facessa:



On asioita, jotka tulee tallentaa ja joista tulee jäädä jälki. Asioita ja henkilöitä, jotka muuten unohtuvat. Lapin lennoston Hävittäjälentolaivue 11:n ohjaajat ja Suomen ilmavoimien F/A-18 Hornet ovat tarinansa ansainneet.

Totean Kuski -kirjan alkusanoissa mm. näin: ”Olen ollut etuoikeutettu päästessäni osalliseksi Härkälaivueen arkea. Kuinka edes osaisin kuvailla sitä kiitollisuuden tunnetta, matkatessani kerta toisensa jälkeen kerosiinin tuoksuiseen kiehtovaan maailmaan. Hetkiä ja kohtaamisia, tarinoita. Ikuisesti sydämeen juurtunut matka, jonka aikana olen saanut elää unelmaani. Matka, jonka aikana syntyi tämä kirja. Kaikki perustuu toimivaan kokonaisuuteen, mutta tämä tarina on puhtaasti ohjaajista, kuskeista, jollainen halusin itsekin olla...
 
Herman30: Siksi, että liimasidottu kirja ei ole niin kestävä. Jotkut liimasidotut kirjat hajoavat käsiin. Esimerkiksi Jukka Raunion Lentäjän Näkökulma 1 on semmoinen, josta irtoavat sivut. Toinen esimerkki on Kershawin Hitler-kirjan suomalainen painos, josta ainakin 1 kirjastokappale särkyi ensimmäisellä lainaajalla, kun sivut lähtivät sentin nippuina irti liimauksen petettyä ihan normaalisti luettaessa. Liimasidos kestää niin kauan kuin se liima ei kivety.

Minulla on hyllyssä mm. Hannulan Maailmansodan historia 1930-luvun lopulta ja kirjapari on edelleen huippukunnossa, kiitos mm. lankasidonnalle.

Esimerkiksi jopa Ospreyn ohuet vihkoset on lankasidottu. Siksipä jopa kirjastokäytössä rääkätyt pysyvät ehjinä.

Liimasidotut kovakantiset ovat järkiään suomalaisten isompien kustantajien helmasynti. Esimerkiksi pienen Koalan kirjat ovat järkiään lankasidottuja. Yhdeltäkään isolta brittikustantajalta en ole nähnyt kovakantisia pelkällä liimasidonnalla.
 
Vanki, vakooja, sissi

Mikko Porvali kirjoittanut Inkerinsuomalaisen Matti Putkisen muistelmat.

Äänikirjana kuuntelussa, lukijana Turkka Mastomäki. 4 tuntia tullut kuunneltua, ja kuuntelen kyllä loppuun.

Alku kuvaa elämää 1920-30 luvun Neuvostoliitossa, jotenkin tutun kuuloista ollut meno silloin, toki paljon kurjempaa.

Hyvä kirja ja ihan ok lukija, vaikka alkuun ei sytyttänyt, saa nähdä mitä mieltä kun saan loppuun kuunneltua.
 
Liimasidotut kovakantiset ovat järkiään suomalaisten isompien kustantajien helmasynti.
Tosi on ja WSOY oli tätä debytoimassa jo 70-luvulla ja pian muut kustantajat tulivat perässä. Mutta tämähän ei kosketa vain suomalaisia kustantajia, vaan ihan tasan kaikkia.

En muista onko muilta kustantajilta tähän liittyen mitään ulostuloja, mutta Tammen edustajahan kertoi, että ainoastaan Keltainen kirjasto -sarjan teokset ovat enää oikeasti sidottuja, loput kovakantiset liimasidottuja.

Esim. Cambridgen yliopiston kirjapaino oli joskus melkoinen ylpeydenaihe kyseiselle opinahjolle ja jokaisessa niteessä oli sen yksittäisen kirjan sitojan nimi jälkisivuilla. Eipä ole enää.
Sitten siirryttiin kovakantisissa lähes kauttaaltaan liimasidoksiin. Esim. saatanallisen kalliin ('siviileille' maksavat reippaasti yli sata euroa uutena) The Cambridge History of China -teossarjan uudemmat ja aikaisempien teosten uusintapainokset ovat liimasidoksia ja sarjan alkupään teosten uusintapainokset vieläpä erittäin huonosti digitoituja näköispainoksia.

Liimasidos ei ole ihan käyttökelvoton, jos niput ovat kuitenkin ommeltuja ja sitten vaan nämä liimattu yhteen, mutta jos koko paska on liimasidoksinen, niin harvoin saa kirjaa luettua läpi kun jo sivuja irtoilee.
Kun mainitsit Kershawn Hitler -elämäkerran, niin Penguin Pressin brittiläinen ensipainos sekä elämäkerran ensimmäisestä (Hubris 1889-1935) että toisesta (Nemesis 1936-1945) osasta ovat (ainakin omistamani niteet) ommeltu niputtain, mutta liimatut yhteen.
Ne olen ostanut käytettynä ja luen nyt toista kertaa lävitse ja muutamia kuvasivuja laskematta, ovat pysyneet hyvin kasassa.

Onhan se tosiaan aika raivostuttavaa, kun löytyy 1880-luvulla valmistettuja kirjoja hyllystä, jotka ovat täysin kunnossa ja sitten muutaman vuoden ikäisiä niteitä, joista sivut irtoilevat.
 
Viimeksi muokattu:
Omasta hyllystäni vilkaisin muutamaa kotimaista kirjaa:
-Eripuraa ja arvovaltaa/Laaksonen lankasidottu
-Terrorismin pesä/Mainio lanka
-Jatkosodan pikkujättiläinen lanka
-Unelma kommunistisesta Suomesta lanka
-Vallankumouksen aave/Rentola liima

ja

Hitler's Fatal Miscalculation/Schmider (Cambridge University Press) lanka
 
Show

Tuli luettua.
 
Selasin aikaisempia puheenvuorojani täällä. Kirjoitin 26.11.2018 silloin lukemastani kirjasta

Njell Ferguson: Julma sota (WSOY, 2013), 658 sivua

No. Luin sen taas kerran uudelleen ja se oli jo 4. kerta. En muista mitään muuta kirjaa lukeneeni niin monesti yhä väsymättä siihen. Siinä on kyse ensimmäisestä maailmasodasta kiihkottomasti ja tarkasti arvioituna. Siinä ei käydä läpi taisteluja, vaan politiikkaa, taloutta, inhimillistä päätöksentekoa ja monia tehtyjä peruuttamattomia virheitä.

Pitää olla tietysti motivoitunut ja kiinnostunut aiheesta, jaksaakseen kahlata tuo paksu kirja läpi. Minulla siihen oli syynä suunnitelemani 3 kirjoitusta aiheista: Ranska ja USA/ Venäjä/ Britannia ensimmäisessä maailmansodassa. Niistä ensimmäinen valmistui eilen (blogissani).

Luin samalla 2 muuta historiakirjaa tästä aiheesta. Nämä 3 kirjaa täydensivät sopivasti toisiaan. Lyhyesti kuvattuna: suuri määrä sotilaita joutui uhraamaan henkensä, haavoittui, joutui vangiksi tai katosi sodan melskeissä vuosina 1914-1918. Keksittiin uusia asioita: ensimmäiset kaasuhyökkäykset, konekiväärien tehokas käyttö, suurkaupunkien pommittaminen ensin zeppeliineillä ja sitten ensimmäisillä pommikoneilla. Sukellusvenesota Saksan puolelta oli tehokasta kunnes niitä opittiin torjumaan ympärysvalloissa.

Tankki keksittiin Britanniassa ja sellaisia ilmestyi rintamalle saksalaisia säikyttämään. Myös Ranska rakensi omat tankkinsa. Niitä käytettiin ja valmistettiin liian vähän siihen aikaan sodan lyhentämiseksi. Tankkien aika tuli vasta 2. maailmansodassa ja silloin Saksan armeijassa.

Julma sota -kirja on arvokas teos kirjahyllyssäni muiden sotakirjojen joukossa.
 
Back
Top