Ajelin töistä kotiin Suomalaisen Kirjakaupan kautta. Valikoimasta lähti matkaan tämä juuri ilmestynyt Mikko Porvalin uutuusteos. Kaakkois-Suomen ja Karjalankannaksen kaukopartio- ja tiedusteluhistoriaa jatkosodan kesältä 1941. Perustuu vankasti arkistolähteisiin ja sisältää otteita sotapäiväkirjoista ja partiokertomuksista. Tuttuja nimiä kirja täynnä: Kaino Rastas, Uuno Suokas, Olavi Paukkunen, Paavo Suoranta ym. Myös Rajavartiolaitoksen tuolloista roolia ja osuutta rajantakaisessa tiedustelussa käsitellään.
Katso liite: 53587
Juttua Polvalin kirjasta:
Etelä-Suomen sanomat
Kaukopartio Tolvanen piti tuumaustaukoa Kanneljärven Hötsölässä kesäkuussa 1941 sen jälkeen, kun partio oli paljastunut Suulajärvellä. Antti Porvali on kuvassa toinen oikealta. KOHTI ITÄÄ -KIRJAN KUVITUSTA
Lahti oli välirauhan aikaan Kannaksen tiedustelun hermokeskus – Uusi kirja luo kokonaiskuvaa suomalaisten partiotoiminnasta itärajan takana
Lahdessa toimi keväällä 1941 kaukopartiomiesten koulutuskeskus. Kaupungissa myös kuulusteltiin venäläisiä desantteja ja loikkareita.
Ilkka Kuosmanen
Arkistot oli käsketty tuhota lokakuussa 1944. Jostain syystä niin ei kuitenkaan tapahtunut vaan koko sodan ajan kattava salainen tiedusteluaineisto kaivettiin maahan ”jossain Hämeessä”.
Tietokirjailija Mikko Porvalilla (s. 1980) on melko vahva aavistus siitä, että hänen isoisällään Antti Porvalilla oli asiassa näppinsä pelissä. Antti oli Terijoelta kotoisin oleva ammattisotilas. Hän toimi jatkosodassa kaukopartiomiehenä niin kutsutussa osasto Vehniäisessä, jonka tehtävänä oli tiedustella oloja Kannaksella.
– Hän sai tehtäväkseen tiedusteluaineiston polttamisen, mutta luultavasti tajusi itsekin, miten ainutlaatuinen kokonaisuus oli kyseessä. Aavistelen, että kätköpaikka oli hämeenlinnalaisella maatilalla, jossa isoisäni asui sodan jälkeen, Mikko Porvali sanoo.
Kohti itää on ensimmäinen osa kolmiosaisesta sarjasta. ATENA
Jossain vaiheessa dokumentit kaivettiin ylös maakätköstä ja siirrettiin erään yksityiskodin kellariin Imatralle. 1980-luvun lopulla kokonaisuus päätyi sota-arkistoon, jossa se on odottanut löytäjäänsä siitä lähtien. Porvalin mukaan aineisto on ainutlaatuinen, sillä se sisältää osasto Vehniäisen täydellisen sotapäiväkirjan ja yksityiskohtaiset tiedustelutiedot koko jatkosodan ajalta.
Porvali on penkonut asiakirjoja nyt nelisen vuotta. Työn tuloksena on juuri julkaistu
Kohti itää -kirja (Atena), joka antaa kattavan yleiskuvan Kannaksen partiotiedustelusta 1920-luvulta lähtien aina jatkosodan ensimmäiseen kesään ja syksyyn. Kirja on ensimmäinen osa kolmiosaisesta sarjasta.
Kuuden päivän reissusta tienasi puolen vuoden palkan.
Tietokirjailija Mikko Porvali
Tietokirjailija Mikko Porvali on varsinaiselta ammatiltaan poliisi. Hän toimii nykyisin Sisä-Suomen poliisilaitoksen operatiivisena lakimiehenä. SAMI SAARENPÄÄ
– Kaukopartioistahan on kyllä kirjoitettu paljonkin kirjoja, mutta ne ovat usein lennokkaita seikkailutarinoita, joissa liikutaan yksittäisten partioiden matkassa. Itse pyrin antamaan laajemman kuvan tiedustelutyön kokonaisuudesta ja strategisesta merkityksestä, Porvali painottaa.
SUOMI ALOITTI tiedustelutoiminnan Neuvostoliitossa jo vuonna 1919. Sotajoukkojen liikkeiden ohella Suomen viranomaisia kiinnostivat myös siviiliväestön mielialat itärajan takana.
Ennen 1940-luvun sotia matkaan lähti usein ”vapaita agentteja”, jotka olivat yleensä venäjäntaitoisia ja kovakuntoisia nuoria miehiä, kotoisin läheltä itärajaa. Isänmaan asian ohella lähtijöitä saattoi motivoida raha.
– Kuuden päivän reissusta tienasi osapuilleen rajavartiolaitoksen aliupseerin puolen vuoden palkan, Porvali kertoo.
Hannes Vehniäinen tähystää ”siellä jossakin”. Talvisodan jälkeen hänen tiedusteluosastonsa asettui Lahteen. KOHTI ITÄÄ -KIRJAN KUVITUSTA
Tiedustelutiedon tarve kasvoi talvisodan jälkeen, sillä uuden sodan uhka roikkui ilmassa. Osasto Vehniäinen eli Tilastotoimisto U2:n Viipurin alatoimisto U2/V siirtyi maaliskuussa 1940 Lahteen niin kuin suuri osa Viipurin muustakin väestöstä.
U2/V:n toimisto sijaitsi Lahdessa Rautatienkatu 3:ssa, jossa työskenteli puolenkymmentä henkilöä. Käytännössä työ oli kaukopartioiden asioiden järjestelemistä sekä kiinni jääneiden desanttien ja idästä tulleiden loikkareiden kuulustelemista.
– Välirauhan aikaan Kannakselle tehtiin ainakin 20 matkaa. Yksikön toiminnalliset tukikohdat sijaitsivat Lappeenrannassa ja Rautjärvellä, Porvali kertoo.
Aarne Ronnun ja Jalmar Nikkasen partio ei koskaan palannut partiomatkaltaan kesäkuussa 1941. Rontu ammuttiin maastossa, Nikkanen jäi kiinni ja teloitettiin vakoojana. Kuvassa venäläisten partiolta takavarikoimia tavaroita. KOHTI ITÄÄ -KIRJAN KUVITUSTA
KUN LUMI TULI maahan syksyllä 1940, partiotoiminta oli pakko laittaa tauolle, sillä jäljet olisivat paljastaneet miehet armotta.
U2/V suuntasi voimansa tulevien kaukopartioiden koulutukseen. Tarkoitusta varten Lahden Ahtialaan Alasenjärven pohjoisrannalle Kesäniemen huvilaan perustettiin tiedustelijoiden koulutuskeskus. Kolmella kurssilla koulutettiin Porvalin mukaan se noin 30 kantasissin joukko, jonka varaan Kannaksen kaukopartiotoiminta jatkosodan alussa perustui.
"He eivät yhtään tienneet, mihin olivat tulleet" – tappava luotisade yllätti monet suomalaisnuoret talvisodassa
Antti Porvali osallistui tiedustelijakurssille Ahtialassa maaliskuussa 1941. Hän teki jatkosodassa itse ainakin kuusi partiomatkaa.
– Hän puhui kaukopartioasioista kyllä myöhemmin paljonkin mutta ei koskaan vakoiluasioista. Ne olivat salassa pidettäviä jo siksikin, että hän koulutti itse vakoojiksi myös venäläisiä loikkareita, joiden myöhemmistä kohtaloista ei ollut mitään tietoa, Porvali sanoo.
Ahtialan tiedustelijakoulun miehiä Kesäniemen huvilan portailla kevättalvella 1941. Antti Porvali seisoo portailla alimmaisena. KOHTI ITÄÄ -KIRJAN KUVITUSTA
Osasto Vehniäisen ajalta Lahdessa ei ole säilynyt juurikaan tietoa, Lahteen päivättyjä kuulustelupöytäkirjoja lukuun ottamatta. Niistä selviää, että itänaapurin vakoojat pyrkivät värväämään Suomesta useaan otteeseen erityisesti nuoria naisia.
– Naisia värvättiin, koska nainen on ihmisten silmissä epätodennäköisempi sotilasvakooja eikä häntä pidetä uhkana, tutkija arvelee.
Lukion oppikirjoissa Suomi ei ollut tahdoton ajopuu lähtiessään jatkosotaan
Itänaapurin tiedustelulta jäi kuitenkin huomaamatta, että nuorten naisten olisi pitänyt pystyä selviytymään myös hiihtomatkasta takaisin itään halki Karjalan korpien. Se tiesi vähintään 50 kilometrin taivalta umpihangessa.
– Niin, eihän se välttämättä kovin realistiselta kuulosta, Porvali myöntää.
KUN JATKOSOTA alkoi kesäkuussa 1941, osasto Vehniäinen siirtyi Lahdesta lähemmäs itärajaa Lappeella sijainneeseen Iitiän kylään. Porvali käy kirjassaan läpi yksikön sodanaikaista toimintaa yksityiskohtaisesti päivä päivältä. Kaukopartioiden toiminnan painopiste muuttui sodassa tiedon keräämisestä erilaisiksi sabotaasi-tehtäviksi.
Kaukopartioille toimitettiin jatkosodassa muona- ja tarviketäydennystä lentokoneesta tiputetuilla torpedoilla. Myöhemmin partioita kuljetettiin suoraan vihollisen selustaan vesitasoilla. KOHTI ITÄÄ -KIRJAN KUVITUSTA
Tiedonvälitys tehostui huomattavasti, kun partioiden käyttöön saatiin niin sanottu kyynel-radio. Vaikka sillä pystyi aluksi vain lähettämään viestejä, tiedustelutieto oli nyt reaaliaikaista. Toisaalta myös loikkarien ja sotavankien kuulusteluilla oli sodan edetessä yhä suurempi merkitys tiedustelulle.
– Vankeja saatiin paljon, mikä tarkoitti myös sitä, että heiltä saadun tiedon luotettavuus nousi, Porvali sanoo.
Nuoret varusmiehet valmistuivat upseereiksi suoraan jatkosotaan 80 vuotta sitten – vintillä säilynyt kurssijulkaisu paljastaa haaveet Suur-Suomesta ja naurut sotilaskurista
HANNES VEHNIÄISEN osaston miehille jäi Lahdesta myös hieman karvaita muistoja. Sotapäiväkirjassa manaillaan esimerkiksi umpisurkeaa Ford-kuorma-autoa, joka saatiin Lahden suojeluskunnalta 20. kesäkuuta 1941. Seuraavana päivänä saatiin ikivanhoja venäläisiä kivääreitä, jotka osoittautuivat yhtä kelvottomiksi.
Kuinka laajalti osasto Vehniäisen läsnäolosta Lahdessa tiedettiin?
– Kyllä paikalliset viranomaiset ovat tienneet, että kaupungissa oli pääesikunnan joukkoja, mutta tuskin sitä, mitä he täällä tekivät, Porvali arvioi.
Lue lisää Ahtialan tiedustelijakoulusta tästä .