Kirjat

Olen juuri lukenut romaanin

Arvo Myllymäki: Niin kaukana on ikäväsi maa (Atrain&Nord, 2021), 245 sivua

Se kertoo useista henkilöistä, joista tärkeimmät on ukrainalainen Hans-Peter ja suomalainen Birgitta. He kohtaavat, kun venäläisiä sotavankeja sijoitetaan jatkosodan aikana maaseudulle aputyövoimaksi. Lopulta Hans-Peter ja Birgitta haluavat pysyä loppuelämänsä yhdessä. Siksi heidän on muutettava sodan jälkeen Ruotsiin maahanmuuttajiksi. Syynä on pelko, jonka aiheutti ukrainalaisten pakkopalauttamiset Neuvostoliittoon. He menivät naimisiin ja saavat 2 lasta. Heidän perunanviljelyn yrityksensä menestyi hyvin Uumajan seudulla.

Kirjassa on paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Eräs heistä on entinen suomalaisen SS-pataljoonan sotilas Tauno, joka oli sodan aikana Ukrainassa. Hän koki ympäristön taholta Suomessa monenlaista suhtautumista.

Kirjan tarina jatkuu aina siihen asti, että Ukraina itsenäistyy ja Hans-Peter pääsee käymään kotiseudullaan.

Muita saman kirjoittajan romaaneja ovat: Vihan ja rakkauden päivät (2011), Kytköksiä ja katkoksia (2016) ja Mies isänmaan takapihalla (2019).
 
Sotahistoriaan liittyen minulla on luettavana kirja

Ian Westwell: Ensimmäinen maailmansota, Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä (2004), 192 sivua

Kirja on melko uusi. Siitä on otettu 3. painos 2014, joka on minulla. Sinä on runsaasti mustavalkoisia valokuvia sodasta. Sodan eri rintamat, joita on paljon, kuvataan ikäänkuin laajennettuina päiväkirjan merkintöinä. Jos asia on tärkeä, siitä on erillinen tietoikkuna sivun reunassa. Mielestäni kirja on hyvä, mutta sitä tylsä lukea.

Koska tavoitteeni on kirjoittaa jotain tuosta sodasta (en tällä palstalla vaan muualla), kahlaan sen tarkasti läpi muiden aiheesta kertovien kirjojen täydennykseksi. Uutta tietoa minulle on jo tullut ja yli puolet kirjasta on luettu.

Eräs yksityiskohta: Lähi-Itä, Turkki. 10. tammikuuta 1916
Brittien aloittama Galliopolin niemimaan evakuointi päättyy viimeisten joukkojen (17 000 miestä ja n. 40 tykkiä) poistuttua Hellesin niemeltä. Galliopoli on maksanut Brittiläiselle kansainyhteisölle ja ranskalaisille tappioina n. 252 000 ja turkkilaisille n. 250 000 miestä.

Maihinnousu Galliopolin niemimaalle aloitettiin 25. huhtikuuta 1915.
 

Liitteet

  • B80E69AB-87A0-4A4B-8C05-CCBE9FE2B730.png
    B80E69AB-87A0-4A4B-8C05-CCBE9FE2B730.png
    1.3 MB · Luettu: 5
Viimeksi muokattu:
Ajelin töistä kotiin Suomalaisen Kirjakaupan kautta. Valikoimasta lähti matkaan tämä juuri ilmestynyt Mikko Porvalin uutuusteos. Kaakkois-Suomen ja Karjalankannaksen kaukopartio- ja tiedusteluhistoriaa jatkosodan kesältä 1941. Perustuu vankasti arkistolähteisiin ja sisältää otteita sotapäiväkirjoista ja partiokertomuksista. Tuttuja nimiä kirja täynnä: Kaino Rastas, Uuno Suokas, Olavi Paukkunen, Paavo Suoranta ym. Myös Rajavartiolaitoksen tuolloista roolia ja osuutta rajantakaisessa tiedustelussa käsitellään.

SAM_1597.JPG
 
tulikomento kirjoitti:
Ajelin töistä kotiin Suomalaisen Kirjakaupan kautta. Valikoimasta lähti matkaan tämä juuri ilmestynyt Mikko Porvalin uutuusteos. Kaakkois-Suomen ja Karjalankannaksen kaukopartio- ja tiedusteluhistoriaa jatkosodan kesältä 1941. Perustuu vankasti arkistolähteisiin ja sisältää otteita sotapäiväkirjoista ja partiokertomuksista. Tuttuja nimiä kirja täynnä: Kaino Rastas, Uuno Suokas, Olavi Paukkunen, Paavo Suoranta ym. Myös Rajavartiolaitoksen tuolloista roolia ja osuutta rajantakaisessa tiedustelussa käsitellään.

Katso liite: 53587
Klikkaa laajentaaksesi...
Oliko tyyris, jos kävisi myös ostoksilla
 
Sain juuri luettua loppuun Lasse Laaksosen Wallenius-kirjan. Laaksonen on kirjoittajana kehittynyt paljon, enää tekstiä ei vaivaa tarpeeton raskassoutuisuus. Tosin karmea svetisismi "vetää johtopäätöksiä" kirjassa vielä näkyy.

Moneen muuhun nykyiseen "historioitsijaan" verrattuna Laaksosessa ilahduttaa etenkin viileys ja moralisoimattomuus. Hän ei todellakaan tunnusta "väriä".
 
Trilisser kirjoitti:
Sain juuri luettua loppuun Lasse Laaksosen Wallenius-kirjan. Laaksonen on kirjoittajana kehittynyt paljon, enää tekstiä ei vaivaa tarpeeton raskassoutuisuus. Tosin karmea svetisismi "vetää johtopäätöksiä" kirjassa vielä näkyy.

Moneen muuhun nykyiseen "historioitsijaan" verrattuna Laaksosessa ilahduttaa etenkin viileys ja moralisoimattomuus. Hän ei todellakaan tunnusta "väriä".
Klikkaa laajentaaksesi...

Laaksosen Eripuraa ja arvovaltaa oli sellaista tekstiä että lukiessa sai pitää koko ajan vierellä sivistyssanakirjaa.
 
Eripurassa ja arvovallassa (ja väitöskirjassa) oli se ongelma, että hän käytti niitä sanoja ihan tarpeettomasti. Tässä uudessakin tuli mieleen, että miksi käyttää ilmaisua "lukumääräinen hegemonia", ts. mitä informatiivista lisäarvoa sillä on ilmaisuun "lukumääräinen ylivoima"?

No, olihan Tapio Tiihosen väitöskirjassa sellainen ilmaus kuin "dialektisen paradoksin räjähdys".
 
Show

Tuli luettua.
 
tulikomento kirjoitti:
Ajelin töistä kotiin Suomalaisen Kirjakaupan kautta. Valikoimasta lähti matkaan tämä juuri ilmestynyt Mikko Porvalin uutuusteos. Kaakkois-Suomen ja Karjalankannaksen kaukopartio- ja tiedusteluhistoriaa jatkosodan kesältä 1941. Perustuu vankasti arkistolähteisiin ja sisältää otteita sotapäiväkirjoista ja partiokertomuksista. Tuttuja nimiä kirja täynnä: Kaino Rastas, Uuno Suokas, Olavi Paukkunen, Paavo Suoranta ym. Myös Rajavartiolaitoksen tuolloista roolia ja osuutta rajantakaisessa tiedustelussa käsitellään.

Katso liite: 53587
Klikkaa laajentaaksesi...

Porvalin kirjat on vähän sama kuin Applen tuotteet; et pety ikinä.
 
mienkoiv kirjoitti:
Porvalin kirjat on vähän sama kuin Applen tuotteet; et pety ikinä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tähän mennessä kaikki hänen kaukopartiokirjansa ovat olleet lukemisen arvoisia. Tykkään myös siitä että hänen kirjoissaan aiheeseen suhtaudutaan tutkijan kriittisellä otteella, toisin sanoen epäonnistumisia ja mokia ei peitellä tai silotella.
 
tulikomento kirjoitti:
Tähän mennessä kaikki hänen kaukopartiokirjansa ovat olleet lukemisen arvoisia. Tykkään myös siitä että hänen kirjoissaan aiheeseen suhtaudutaan tutkijan kriittisellä otteella, toisin sanoen epäonnistumisia ja mokia ei peitellä tai silotella.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juurikin näin. Hänhän toi esille ensimmäisenä "Kirvesmies" -termin kaukopartiossa; arvalla vedettiin ennen reissua kuka on reissun Kirvesmies. Loput liittyy vangin kuulustelemisen jällkeiseen aikaan.
 
Luin ensimmäisen Remes-kirjani , Omertan liitto.
Mukavasti mukana tositapahtumia ja henkilöitä eu historiasta.
Onneksi näitä on paljon, haen kirjastosta pari seuraavaa luettavaksi.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top