Tämmöinen kirja on ilmestynyt:
ESS.
"He eivät yhtään tienneet, mihin olivat tulleet" – tappava luotisade yllätti monet suomalaisnuoret talvisodassa
Markku Hattulan romaani vie Kuhmon korpimetsiin talvisodan synkkinä kuukausina.
Talvisodan korpisoturit on ollut Markku Hattulan mukaan kahden vuoden projekti. – Kirjoitustyön ohessa tein koko ajan taustatutkimusta. MIA LAGSTRÖM
Kiinnostus siihen, millainen kokemus sota on mahtanut nuorukaisille olla, on saanut riihimäkeläiskirjailija Markku Hattulan tarttumaan aiheeseen uudestaan ja uudestaan.
– Isäni oli rintamalla viiden vuoden ajan. Minua on aina kiinnostanut, miten nuoret miehet selvisivät niin äärimmäisestä tilanteesta, millaista pelkoa ja kauhua he mahtoivat tuntea.
HATTULA julkaisi syyskuun alussa seitsemännen sotaromaaninsa.
Talvisodan korpisoturit (Karisto) kertoo, millaista oli puolustaa kotiseutuaan ylivoimaista vihollista vastaan Kuhmon soisessa erämaassa.
Kirjassa sotaa tarkastellaan nuoren kuhmolaispojan silmin.
– Vihollinen oli ylivoimainen niin aseistukseltaan kuin miesmäärältään. Taistelut olivat kovia. Vihollinen pyrki katkaisemaan Suomen kahtia Kajaanin ja Oulun korkeudelta.
Satavuotias seikkailija Pauli Lampinen kävi salaisissa sotahommissa myös ulkomailla: "Kaukopartio on aina helvetillistä juttua, se on vissiä se"
KUHMON pohjoispuolella sijaitseva Suomussalmi ja Raatteentie ovat monelle sotahistoriasta kiinnostuneelle tuttuja paikkoja.
Kuhmon taistelut ovat sen sijaan jääneet vieraammiksi.
– Samoin kuin Raatteentie kulkee Suomussalmelta rajalle, kulkee Kuhmosta rajalle Saunajärven tie ja Hukkajärven tie. Niiden varrella oleviin erämaihin vihollinen talvisodan aikana motitettiin. He eivät päässeet etenemään, mutta eivät myöskään perääntymään. Sota olikin pitkälti sissisotaa metsässä liikkuvia vihollispartioita vastaan.
Kuhmo on Markku Hattulalle rakas ja mieluisa paikka.
– Meillä on siellä käytössä kesämökki Lammasjärven rannalla ja talviasuttava vapaa-ajan asunto perukassa, kuten kuhmolaiset syrjäkyliään kutsuvat.
Kariston kustantama Talvisodan korpisoturit on Hattulan seitsemäs sotaromaani. MIA LAGSTRÖM
KIRJA perustuu Hattulan vuosien varrella Kuhmossa keräämään aineistoon. Hän on kuullut ja lukenut kuhmolaisveteraanien kertomuksia ja tutustunut Kuhmossa sijaitsevan Suomen talvisotamuseon aineistoon.
– Olen kierrellyt paljon paikoissa, joissa taisteluja käytiin. Myös valokuvamateriaalia on paljon – todella koskettavia kuvia.
Hattulan mieleen on jäänyt etenkin eräs kuva, jossa on koulupoikien näköisiä nuorukaisia suksilla sarkavaatteet päällä, karvahatut päässä.
– Heidän silmistään näkee, etteivät he yhtään tienneet, mihin he ovat tulleet. Olen usein miettinyt, säilyivätkö kuvan pojat hengissä. Nuorilla oli maaseudulla kasvaneina osaamista pärjätä talvisessa metsässä, mutta mitä, kun vastaan tuli luoteja? Eräs veteraani kertoi luotien tulleen niin yllätyksenä, ettei hän ehtinyt tekemään mitään. Luodit menivät läpi hänen molemmista jaloistaan. Hän selvisi kuitenkin hengissä.
Jatkosodan hyökkäysvaihe toi suuren tragedian mikkeliläiseen Tertin kartanoon – Pylkkäsen upseeriveljeksistä Eskon murhasivat viholliset, Paavo joutui oman tykkitulen uhriksi
HATTULAN kirja pohjautuu todellisiin tapahtumiin ja sotilaiden todellisiin kokemuksiin. Hän ei ole halunnut kuitenkaan tehdä pelkästään selostusta taisteluista, vaan päästä sotilaiden mielen sisään.
– Yritän kirjoissani päästä ihmisen sieluun, miten he ovat asiat nähneet ja kokeneet. Se on kirjan fiktiivinen osuus.
Hattulan mukaan on erittäin tärkeää, että sota-ajoista puhutaan ja kirjoitetaan edelleen.
– Ei ihannoiden, eikä sankaritekona, vaan realistisesti. Sodassa ei ole mitään ihannoitavaa. Se on hirvittävä tilanne. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi koskaan enää joutua.
Lukion oppikirjoissa Suomi ei ollut tahdoton ajopuu lähtiessään jatkosotaan
HATTULA on kirjoittanut urallaan reilut parikymmentä kirjaa. Sotaromaanien lisäksi hän on kirjoittanut maaseutukertomuksia, dekkareita ja kirjoittajaoppaita.
Lisäksi hän on tehnyt toistakymmentä näytelmää.
– En osaa piirtää enkä laulaa, joten pitää kirjoittaa, hän naurahtaa ja katselee kirjahyllyssään olevia teoksiaan.
– Josko saisi yhden hyllyvälin täyteen, sitten olisi hyvä.
Seuraava kirja on jo mietinnässä.
– Jatkan varmaan sota-aihetta, mutta pitäisi keksiä uusi näkökulma. En halua alkaa toistaa itseäni.
.
