Mielenkiintoinen aihe taas Uusisuomi / Jorma Melleri :
Kun kuulin eilen (5.10.21), että Mika Kojonkoski on saanut potkut Kiinan mäkijoukkueen valmennusjohdosta, luin sattumalta samaan aikaan kirjaa Kiinan urheilusta (
Mikko Knuuttila: Suuri harppaus huipulle – Kiinan tie urheilun supervallaksi, Like 2021).
Liian pehmeäksi moitittu Kojonkoski irtisanottiin yhdellä puhelinsoitolla sen jälkeen kun hän halusi kiinalaiselta pomoltaan tietää, miksi hänen suojattinsa tulivat itkien kilpailuihin
https://yle.fi/urheilu/3-12129288.
Knuuttilan kirja on kuin taustaselvitys Kojonkosken potkuille ja samalla erinomainen johdanto Kiinan urheilun keppilinjalle. Menestystä on tullut, mutta hinta on kova.
Nuoria naisjuoksijoita 1990-luvulla valmentanut Ma Junren oli kuin lahkojohtaja. Hän pieksi ja rääkkäsi urheilijoitaan, syötti heille dopingaineita ja otti kilpailuista tulleet raha- ja tavarapalkinnot itselleen.
Naiset murskasivat maailmanennätyksiä ja julkisuutta rakastanut Ma Junren selitti menestystä vannomalla mukamas perinteisen kiinalaisen lääketieteen nimiin. Hän juotti urheilijoille suurieleisesti kilpikonnan verta ja aasinnahkakeittoa, mutta ei sentään poronmaitoa.
Myöhemmin paljastui, mitä lääkkeitä Ma oli juoksijoille syöttänyt. Kolmisenkymmentä kiinalaista urheilijaa jäi yllättäen pois Sydneyn olympialaisista vuonna 2000. He olivat ilmeisesti jääneet kiinni veridopingista Kiinan sisäisissä testeissä.
Knuuttila kertoo esimerkkejä valmentajista, jotka suorastaan pahoinpitelivät nuoria urheilijoita. Yksi riipaisevimmista on painonnostaja Zou Chunlanin kohtalo. Hän voitti useita Kiinan mestaruuksia, mutta hänen uransa päättyi vakavaan loukkaantumiseen 1993.
Zou, joka on nainen, ajaa nykyisin partansa kerran tai kahdesti päivässä ja puhuu möreällä äänellä. Syy on mieshormoneissa, joita hänelle syötettiin päivittäin. Valmentajat väittivät, että pillerit olivat terveellisiä ravintolisiä.
Zou meni naimisiin, mutta ei onnistunut toiveistaan huolimatta tulemaan raskaaksi. Selvisi, että hänen testosteroniarvonsa olivat korkeammat kuin yleensä miehillä. Zou pääsi sentään ilmaiseen kauneusleikkaukseen, jossa häneltä poistettiin miesmäistä karvoitusta kasvoista ja jaloista.
Kiinan pitkä marssi urheilun suurvallaksi alkoi, kun Kiinan kansantasavalta perustettiin lokakuussa 1949. Alku oli vaatimaton. Kiina osallistui ensi kerran olympialaisiin Helsingissä vuonna 1952. Kiinaa edusti yksi uimari, joka ei päässyt alkueriä pidemmälle.
Pekingin olympialaisissa 2008 Kiina oli jo mitalitilaston ykkönen, Tokiossa viime kesänä kakkonen Yhdysvaltain jälkeen.
Kun lukee Knuuttilan sujuvaa tekstiä, menee maku Kiinan urheilumenestyksestä ja koko huippu-urheilusta. On parrakkaita naisia, kerjäläisiksi ajautuneita entisiä huippuja, raakoja valmentajia, kiellettyjä aineita, lasten pahoinpitelyjä.
Kojonkosken ja muiden suomalaisten potkut vauhdittavat jälleen keskustelua Kiinan ihmisoikeuksista ja Pekingin ensi vuoden talviolympialaisista. Mitä kaikkea on Kiinan urheilumenestyksen takana?
Talvikisat pidettäneen suunnitelmien mukaan, joskin lieviä diplomaattisia protesteja Kiina joutuu sietämään. Tilanne on muuttunut sitten Pekingin kesäolympialaisten 2008, jolloin Kiina vielä näytteli nöyrää ja lupasi kiinnittää huomiota ihmisoikeuksiin.
Nyt ei enää anteeksi pyydellä. Itsevarma Kiina uskoo systeemiinsä eikä pelkää kansainvälisiä reaktioita niin kuin ennen. Kun suuri raha puhuu, urheilijat ja heidän johtajansa vaikenevat.
Lähteetkin väitteelle ovat mitä ovat. Lienee sukua Gatesille ja Bidenille.
