Mahtaneeko tämmöisiä olla olemassakaan ? 122. jalkaväkidivisioona ? Rynnäkkötykkiprikaati 303 ?
Ei ole tullut vastaan
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Mahtaneeko tämmöisiä olla olemassakaan ? 122. jalkaväkidivisioona ? Rynnäkkötykkiprikaati 303 ?
Ja noiden lisäksi laivaston ja ilmavoimien varsin mittavat tukikohdat sekä erilaiset huollon ja hallinnon organisaatiot. Etelä-Suomessa oli paljon tämmöistä populaa.Mahtaneeko tämmöisiä olla olemassakaan ? 122. jalkaväkidivisioona ? Rynnäkkötykkiprikaati 303 ?
Ja noiden lisäksi laivaston ja ilmavoimien varsin mittavat tukikohdat sekä erilaiset huollon ja hallinnon organisaatiot. Etelä-Suomessa oli paljon tämmöistä populaa.
Mietin miten ovatko sakemannit oikein uskaltaneet julkaista laajasti sotaa koskevia kirjoja, kun se "natsi" sanakin tuntuu olevan luullakseni semmoinen hys hys juttu Saksalaisille.
Sainpas tämän loppuun, vaikka välillä vähän takkuista olikin.Suomeksi on saatavilla myös Taistelu Roomasta. Siinä riittää lukemista, tapahtumat sijoittuvat kansainvaellusajalle 500-luvulle.
Edit: Joskus ns. kakarana luin ekan kerran ja aikuisena uudestaan. Välillä juonitellaan ja välillä nostetaan armeijoita toisiaan vastaan.
Virolainen on 50 vuoden jälkeen niin tottunut että voi ja jopa pitää varastaa valtiolta ettei tiedä/ymmärrä että suomalainen elää lakien mukaan. Tässä maassa rehellisyys ja lainmukainen elämä on normi. Neuvostovirossa se ei ollut.Suomessa on ilmiantopuhelin, johon voi vasikoida epäillyn verovilpin. Virolaiselle neuvostoajan kasvatille se oli merkki totalitarismista.
Itsellä sama kirja, ihan hyvä henkilökuvaus. Petrovski jam taas oli operaationa loistava suoritus ja senpä takia tuli jälkipuheita takkiin ottaneelta puolelta, ja kukas se syyriassa sairaaloita pommitti?Lueskelin loppuun Robert Brantbergin Mikko Pöllä -elämäkerran. Notkeaa ja sujuvasti etenevää tekstiä. Tosin tämä ei ole mikään vakavasti otettava elämäkerta. Ei lähdeviitteitä, ei varsinaista lähdeluetteloa. Ainoastaan kirjallisuusluettelo löytyy lopusta. Veikkaan vahvasti että valtaosa kaukopartioretkien kuvauksista ja miesten repliikeistä on peräisin kirjailijan omasta päästä. Mikään varsinainen tutkijahan Brantberg ei ole, vaan kirjailija.
Kirja on aika perinteistä kiiltokuvamaista sankarikuvausta alusta loppuun. Mm. Petrovski Jamin sissiretkellä sattunut venäläisen sotasairaalan tuhoaminen ohitetaan lauseen puolikkaalla. Tekevälle sattuu, tosin nykyään tämä luokiteltaisiin epäilemättä sotarikokseksi. Uutta asiaa itselleni oli kuitenkin se, että Pöllä oli 1930-luvun puolivälissä rakentamassa Immolan lentokenttää.
Katso liite: 53217
Itsellä sama kirja, ihan hyvä henkilökuvaus. Petrovski jam taas oli operaationa loistava suoritus ja senpä takia tuli jälkipuheita takkiin ottaneelta puolelta, ja kukas se syyriassa sairaaloita pommitti?
Vähän on venäläisellä varaa valittaa, itse tekivät sotarikoksia rajanpinnan kylissäJuu, kyllähän veli venäläinen tuota sotasairaalan tuhoamista kovasti hyödynsi propagandassaan.
Venäläistutkimus jatkosodasta: Suomalaissotilaat tuhosivat sairaalan tarkoituksella
Venäjällä ilmestyneen tutkimuksen mukaan Päämajan kaukopartio hyökkäsi tarkoituksella kenttäsairaalaan Petrovski Jamissa helmikuussa 1942. Hyökkäystä on pidetty menestyksenä Suomen sotahistoriassa.yle.fi
Luinpa kymmenisen vuotta sitten yhden kronikan, joka oli täynnä lähdeviitteitä, tarina, ei edennyt ollenkaan kun kokoajan piti kurkata lähdeviitteitä, että mitä tässä oikein on homman juoni, elikkä tapahtumia selitettiin viittaamalla lähdeviitteisiin, raskasta luettavaa. Olisi voinut olla vähän kevyempiBrantbergin kirjaa liipaten: Meillä Suomessa on jostain syystä pesiytynyt sotilaselämäkertoihin pakkomielle tehdä niistä romaanimaisia. Tyypillisiä esimerkkejä juuri Robert Brantberg ja Jukka Piipponen. Esimerkiksi britit osaavat tehdä tekstiltään nautittavia sotilaitten elämäkertoja tinkimättä tieteellisyydestä tippaakaan. Suomessakin on poliittisen historian alalla mainioita kynäniekkoja, kuten Tuomo Polvisen Paasikivi-sarja osoittaa. Myös Jussi Niinistö olisi potentiaalisesti sellainen. Sanon potentiaalisesti, sillä hän munasi täysin uuden versionsa Susitaival-elämäkerrasta luopumalla lähdeviitteistä. Todellista lukijoitten halveksuntaa.
Toinen suomalainen helmasynti on, että etenkin kenraalielämäkerroista puuttuu lähes kokonaan kriittinen sotataidollinen tarkastelu. Meiltä puuttuu Carlo D'esten Patton-elämökerran veroinen kenraalielämäkerta. Esimerkiksi Vesa Määtän Oesch-kirja on suuri pettymys ja pinnallinen raapaisu.