Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Näistä ehdottomasti paras lukemani on Raappanan elämäkerta, mutta ei tietenkään se Brantbergin tekemä.kenraalielämäkerta
Brantbergin kirjaa liipaten: Meillä Suomessa on jostain syystä pesiytynyt sotilaselämäkertoihin pakkomielle tehdä niistä romaanimaisia. Tyypillisiä esimerkkejä juuri Robert Brantberg ja Jukka Piipponen. Esimerkiksi britit osaavat tehdä tekstiltään nautittavia sotilaitten elämäkertoja tinkimättä tieteellisyydestä tippaakaan. Suomessakin on poliittisen historian alalla mainioita kynäniekkoja, kuten Tuomo Polvisen Paasikivi-sarja osoittaa. Myös Jussi Niinistö olisi potentiaalisesti sellainen. Sanon potentiaalisesti, sillä hän munasi täysin uuden versionsa Susitaival-elämäkerrasta luopumalla lähdeviitteistä. Todellista lukijoitten halveksuntaa.
Toinen suomalainen helmasynti on, että etenkin kenraalielämäkerroista puuttuu lähes kokonaan kriittinen sotataidollinen tarkastelu. Meiltä puuttuu Carlo D'esten Patton-elämökerran veroinen kenraalielämäkerta. Esimerkiksi Vesa Määtän Oesch-kirja on suuri pettymys ja pinnallinen raapaisu.
Juuri tuo. Kirjasta aistii koko ajan Pattonin äänen, kiitos suorien lainausten. Teksti määrältään tuo lienee 4-5 kertaa laajempi kuin esimerkiksi Määtän Oesch-kirja. D'Este ei myöskään arkaile kritiikin suhteen. Toinen jättimäinen sotilaselämäkerta on Nigel Hamiltonin Monty (liki 3000 sivua).
Yllättävä on sekin, että monestä sakukenusta ei ole kunnon elämäkertaa edes saksaksi. Esimerkiksi Walter Modelista tai Albert Kesselringistä. Von Mansteinista on hyvä Mungo Melvinin, mutta Manstein on kyllä ylivoimaisesti ylimainostetuin sakukenu.
Onpa mielenkiintoista lukea, miten tulkitsevat Tuompon roolin P-SR:n komentajana sankarilliseksi. Sinänsä miestä mitenkään vähättelemättä. Itse olen ajatellut, että hän olisi jäänyt jossain määrin vahvojen alaisten ja heikkojen viestiyhteyksien vuoksi vähän taka-alalle, mutta mielelläni opin uutta.
On ilmestynyt, olen nähnyt sen.
Tässä eräs sellainen. Sisältää kyllä mielenkiintoista tietoa, mutta on täysin puolueellinen. Kilvenkiillotus on sitä luokkaa, kuin tekijä olisi ollut kenraalille jokin sukulainen tai kylänmies.Tämän sortin kritiikitöntä henkilöpalvontakirjallisuutta meillä riittää. Kohdehenkilöä käsitellään silkkihansikkain.
Tasan sata vuotta sitten Euroopan kohtaloa ratkottiin Varsovan esikaupungeissa Veikselin varrella. Prof. Norman Daviesin klassikkoteos kertoo Puolan ja Neuvosto-Venäjän välillä 1919-1920 käydystä sodasta. Alkumenestyksen jälkeen Trotskin puna-armeija iskee takaisin pakottaen puolalaiset vetäytymään Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. Tämän jälkeen bolsuja alkaa kiinnostaa kommunistisen maailmanvallankumouksen levittäminen koko Eurooppaan. Puola on vain ikävästi tiellä, joten se vallataan ensiksi. "Veikselin ihme" kuitenkin tapahtuu ja puolalaiset saavuttavat johtajansa marsalkka Pilsudskin johdolla loistavan voiton Varsovan porteilla. Hyvä kirja melko lailla unohdetusta aiheesta. Kirja kuvaa myös hyvin puolalaisten mentaliteettia. Sama uhriutuminen ja marttyyriasenne kansassa näkyy yhä tänäkin päivänä.
Katso liite: 43557
Saatat olla melko oikeassa. Kenraali Fagernäs oli Teerijärveltä kotoisinTässä eräs sellainen. Sisältää kyllä mielenkiintoista tietoa, mutta on täysin puolueellinen. Kilvenkiillotus on sitä luokkaa, kuin tekijä olisi ollut kenraalille jokin sukulainen tai kylänmies.
Kirjoittaja | Helge Smedjebacka |
Kustantaja | Terjärv hembygdsförening, 1993 |
Kellään mielipidettä / näkemystä tästä ? Lasse Laaksonen käsittääkseni kirjoittaa siitä mitenkä talvisotaan varauduttiin. Eivät ainoastaan poliitikot sössineet kalustohankintoja ja varustautumista. Mannerheimin johtama puolustusneuvosto riiteli keskenään ja päätöksiä ei kyetty tekemään.