Kirjat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Tuolla aiemmin (v.2019) mainittiin, että se sakusotavankien salakuuntelun perustuvan kirjan toinen tekijä Sönke Neitzel olisi "löytänyt" ne kuuntekuarkistot. Itse asiassa ei pidä paikkaansa. Todennäköisesti ensimmäinen kyseisiä nauhoitteita hyödyntänyt on amerikkalainen merisotahistorioitsija, Floridan yliopiston proffa ja pappi Michaen Gannon, jonka kirjoittamia sukellusvenesotakirjoja ovat Operation Drumbeat js Black May.

Hyvin oli aineistot sitten jääneet pimentöön suurelta yleisöltä. Toki riippuu tutkimusaiheesta. WW2 sukellusvenesodankäynti ei välttämättä herättele siinä määrin kuin Aatun Saksan hirmuteot. Joka tapauksessa Neitzel rikkoo kyllä kirjoissaan hyvin myyttiä puhtaasta Wehrmachtista.
 
Hmm. En nyt oikein tiedä myyttien rikkomisesta, onhan esimerkiksi Alexander Dallinin kirja German Rule in Russia julkaistu jo vuonna 1957. Asiaan liittyen jotkut paheksuvat, että sakusoltut noudattivat käskyjä, olisi pitänyt kapinoida. Muuan Dwight Eisenhower antoi 1950-luvulla haastattelun, jossa hän totesi, ettei siedä alaisiltaan minkäänlaista käskyjen vatulointia; alaisilta vaaditaan ehdotonta käskyjen noudattamista.
 
Show

Tuli luettua.
 
Lisää panssarikirjoja:
1. Soviet T-54 Main Battle Tank/Kinnear & Sewell
2. Soviet T-55 Main Battle Tank/Kinnear & Sewell
3. Soviet T-10 Heavy Tank/Kinnear & Sewell.

Ospreyn kovakantisia kaikki. Samassa sarjassa on myös kirja T-62:sta, mutta vielä hankkimatta.
 
Hmm. En nyt oikein tiedä myyttien rikkomisesta, onhan esimerkiksi Alexander Dallinin kirja German Rule in Russia julkaistu jo vuonna 1957. Asiaan liittyen jotkut paheksuvat, että sakusoltut noudattivat käskyjä, olisi pitänyt kapinoida. Muuan Dwight Eisenhower antoi 1950-luvulla haastattelun, jossa hän totesi, ettei siedä alaisiltaan minkäänlaista käskyjen vatulointia; alaisilta vaaditaan ehdotonta käskyjen noudattamista.

Annettujen käskyjen totteleminen on yksi asia. Vapaaehtoinen osallistuminen raakuuksien suorittamiseen toinen. Neitzelin kirjoissa on näistäkin esimerkkejä. Christopher Browningin teos SS-poliisipataljoonan miehistä lienee se tunnetuin.
 
Onko kukaan lukenut Mirko Harjulan 'Koko kansan kasvatuslaitosta'? 'Ryssänupseerit' - josta aiheesta tutkija ilmeisesti väitteli tai väittelee tällä hetkellä Helsingin uliopistossa - lienee vastaava massiivinen elämäkertakokoelma kuin 'Suomalaiset Venäjän sisällissodassa' -teos jälkipuoliskoltaan?


Ja erityisesti minkälaatuisia nuo Book on Demandin niteet ovat, onko selkeä printti esim.?
Joko tästä arvioita? Mitä kirjastossa katsoin, niin ihan hyvää painojälkeä on. Vertautuu esimerkiksi Jokisipilän väitöskirjan (Aseveljiä vai liittolaisia) painojälkeen.
 
Hmm. En nyt oikein tiedä myyttien rikkomisesta, onhan esimerkiksi Alexander Dallinin kirja German Rule in Russia julkaistu jo vuonna 1957. Asiaan liittyen jotkut paheksuvat, että sakusoltut noudattivat käskyjä, olisi pitänyt kapinoida. Muuan Dwight Eisenhower antoi 1950-luvulla haastattelun, jossa hän totesi, ettei siedä alaisiltaan minkäänlaista käskyjen vatulointia; alaisilta vaaditaan ehdotonta käskyjen noudattamista.
Tuo on totta. Oikeus on aina seurannut voittajan miekkaa. Eisenhowerin mukaan alaisen asia ei ollut miettiä saamiensa käskyjen oikeellisuutta vaan totella. Tämä koski tietenkin vain amerikkalaisia, ja sotarikoksiin syyllistyneitä saksalaisia tuomittiin, vaikka kuinka olisi vedonnut siihen, että noudatti vain käskyjä. Omalta osaltaan asiaa sivusi muistelmissaan myös Chuck Yeager: In his 1986 memoirs, Yeager recalled with disgust that "atrocities were committed by both sides", and said he went on a mission with orders from the Eighth Air Force to "strafe anything that moved".[26][27] During the mission briefing, he whispered to Major Donald H. Bochkay, "If we are going to do things like this, we sure as hell better make sure we are on the winning side".[26][27] Yeager said, "I'm certainly not proud of that particular strafing mission against civilians. But it is there, on the record and in my memory".[28]
 
Lainasin kirjastosta ja luin seuraavan kirjan,

Jan Olof Olsson: 1914 (Otava, 1965).

Nimi on mielenkiintoinen, sillä se on lyhyt. Se kertoo ensimmäisen maailmansodan syttymiseen johtavista tapahtumista. Mitä pääministerit, presidentit, kuninkaat, tsaari, diplomaatit ja sotilasjohtajat kirjoittivat, puhuivat ja päättivät juuri ennen sodan syttymistä? Lyhyesti sanottuna se oli melkoista sähläystä monella tavalla.

Sota syttyi puoliksi vahingossa. Ne jotka tekivät ratkaisevat päätökset, tarkoittivat ne ehkä uhkauksiksi - ei maailmansodan käynnistämiseksi. Erityisesti Saksan ja Itävalta-Unkarin edustajien päätökset olivat siinä ratkaisevia. Serbia säikähti ja yritti myöntyä Itävallan vaatimuksiin mahdollisimman pitkälle. Niin Serbiaa oli neuvottu tekemään. Kun vastapuoli halusi sotaa, niin se ei riittänyt estämään sitä. Serbia ei ollut mitenkään vahva sotilaallisesti ja sen joukot joutuivat perääntymään hyökkäyksen tapahtuessa.

Lisäksi asioiden julkaisemisen ajankohdilla temppuiltiin. Valtioiden johtajille eivät alaiset aina kertoneet asioita heti ja oikein, koska heillä oli omia pyrkimyksiä.

Kirjan kirjoittaja on ruotsalainen lehtimies. Tuota kirjaa ei taida löytyä kuin kirjastojen tai vanhojen kirjojen kauppojen varastoista.
 
Tuo on totta. Oikeus on aina seurannut voittajan miekkaa. Eisenhowerin mukaan alaisen asia ei ollut miettiä saamiensa käskyjen oikeellisuutta vaan totella. Tämä koski tietenkin vain amerikkalaisia, ja sotarikoksiin syyllistyneitä saksalaisia tuomittiin, vaikka kuinka olisi vedonnut siihen, että noudatti vain käskyjä. Omalta osaltaan asiaa sivusi muistelmissaan myös Chuck Yeager: In his 1986 memoirs, Yeager recalled with disgust that "atrocities were committed by both sides", and said he went on a mission with orders from the Eighth Air Force to "strafe anything that moved".[26][27] During the mission briefing, he whispered to Major Donald H. Bochkay, "If we are going to do things like this, we sure as hell better make sure we are on the winning side".[26][27] Yeager said, "I'm certainly not proud of that particular strafing mission against civilians. But it is there, on the record and in my memory".[28]

Jenkit muistini mukaan harrastivat "ässäjahtia." Laskuvarjon varassa olleita Luftwaffen hävittäjälentäjiä ammuttiin varjoon.
 
Ketjussa nimimerkki Erkki mainitsi kirjan nimeltä "Taisteluosasto Majewskin retki Maigubaan tammikuussa 1942", kustantanut Rukajärven suunnan historiayhdistys. Onko kukaan käpistellyt tuota kirjaa, kun nettihakukaan ei tuota juuri lainkaan tuloksia?
 
Onko Tuuri penkonut arkistoja? Käsittääkseni Talvelalta jäi suuri määrä omaa arkistoaineistoa, jossa olisi paljonkin mielenkiintoista asiaa. Sampo Ahto myönsi, että hänen ja Vilho Tervamäen toimittamista muistelmista jäi pois ainakin Hitleriä kehuva lausunto.
 
Back
Top