Museo
Kenraali
Olisiko niin vaativaa kommentoida luettua teosta edes parilla lauseella?
Nyt tuli tuo Porvalin teos luettua.
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Yhdessä aiemmassa viestissä kritisoin Markku Palokankaan kirjaa jalkaväen raskaista aseista. Nappasin eilen kirjastosta sen uudestaan luettavaksi, ja surkeahan se on. Esimerkiksi pst-tykkien tiedoissa ei anneta mitään tietoa läpäisykyvystä. Sama juttu vanhoista pst-ohjuksista. Tekniset tiedot todella suppeat kaikista aseista. Asehakuteoksena mitätön tekele.
Leaderdog
Kaukopartio
Suositukset tälle teokselle:
Hyytävä tosielämän jännityskertomus nykyajan vakoojista - petoksesta, rohkeudesta ja salamurhista.
He vaikuttavat tavallisilta matkailijoilta, toimittajilta ja liikemiehiltä. Todellisuudessa he ovat sotilaita, hakkereita ja oligarkkeja, jotka murhaavat, hyökkäävät verkossa sekä levittävät valeuutisia ja likaista rahaa. He ovat levittäytyneet kaikkialle maailmaan ja operoivat myös Suomessa.
Kirjeenvaihtaja Luke Harding paljastaa Venäjän vakoojien verkoston, jonka avulla Vladimir Putin käy salaista sotaa länttä vastaan. Vakuuttavaan aineistoon pohjautuva kirja avaa Ukrainan tilannetta, vaalihäirintää, murhia ja henkilöitä niiden takana. Lisäksi se tuo esiin kaikenkirjavan joukon ihmisiä, joita on kiristetty tai lahjottu palvelemaan Venäjän etua. Oliko Yhdysvaltojen presidentti Donald J. Trump yksi heistä?
Venäjän vakoojaverkosto on ainutlaatuinen teos jokaiselle, joka haluaa tietää, miten venäläiset vakoojat nykyisin työskentelevät.
soittaja
Kapteeni
Olen lukenut kirjastosta lainaamani sotakirjan/muistelman
Cevil Lewis: Hävittäjälentäjä (1998), 232 sivua.
Se on julkaistu kirjasarjassa „Ensimmäinen Maailmansota Ilmassa“, sen 3. osana. Sen on julkaissut Tummavuoren Kirjapaino Oy, Vantaa/ Koala-Kustannus Helsinki (kustantaja lisätty). Alkuperäinen kirja on julkaistu englanniksi vuonna 1936. Kirja on mielenkiintoinen. Siinä on 12 sivua mustavalkoisia valokuvia.
Sen ymmärtämiseksi olisi hyvä kerrata ensin ensimmäisen maailmasodan tapahtumia eriyisesti ilmavoimien näkökulmasta. Sodan alkupuolella Lontoota pommittivat saksalaiset Zeppelin-ilmalaivat. Tilanne muuttui, kun niiden sijasta Saksa lähetti pitkän matkan pommittajia, mallia Gotha G.
Kirjassa kerrotaan paljon tiedustelulennoista, valokuvauslennoista kömpelöillä kameroilla ja tietysti ilmataisteluista saksalaisia vastaan Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa. Maailmansota käytiin vuosina 1914-1918. Kirjan kirjoittaja oli onnekas, sillä brittiäisten hävittäjälentäjien elinikä sodassa oli keskimäärin aika lyhyt.
Maailmansodan jälkeen kirjan kirjoittaja pääsi Kiinaan opettamaan kiinalaisia lentämään brittiläisiä koulukoneita (Avroja) ja pieniä matkustajakoneita (Vimyn versio). Kuten saattaa arvata, se oli hankalaa vuosien 1920-21 Kiinassa.
Kirjaa voi kysyä kirjastoista tai vanhojen kirjojen kaupoista. Lopuksi englanninkielinen liite kirjoittajan osallistumisesta sotaan Britannian lentovoimissa:
Cevil Lewis: Hävittäjälentäjä (1998), 232 sivua.
Se on julkaistu kirjasarjassa „Ensimmäinen Maailmansota Ilmassa“, sen 3. osana. Sen on julkaissut Tummavuoren Kirjapaino Oy, Vantaa/ Koala-Kustannus Helsinki (kustantaja lisätty). Alkuperäinen kirja on julkaistu englanniksi vuonna 1936. Kirja on mielenkiintoinen. Siinä on 12 sivua mustavalkoisia valokuvia.
Sen ymmärtämiseksi olisi hyvä kerrata ensin ensimmäisen maailmasodan tapahtumia eriyisesti ilmavoimien näkökulmasta. Sodan alkupuolella Lontoota pommittivat saksalaiset Zeppelin-ilmalaivat. Tilanne muuttui, kun niiden sijasta Saksa lähetti pitkän matkan pommittajia, mallia Gotha G.
Kirjassa kerrotaan paljon tiedustelulennoista, valokuvauslennoista kömpelöillä kameroilla ja tietysti ilmataisteluista saksalaisia vastaan Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa. Maailmansota käytiin vuosina 1914-1918. Kirjan kirjoittaja oli onnekas, sillä brittiäisten hävittäjälentäjien elinikä sodassa oli keskimäärin aika lyhyt.
Maailmansodan jälkeen kirjan kirjoittaja pääsi Kiinaan opettamaan kiinalaisia lentämään brittiläisiä koulukoneita (Avroja) ja pieniä matkustajakoneita (Vimyn versio). Kuten saattaa arvata, se oli hankalaa vuosien 1920-21 Kiinassa.
Kirjaa voi kysyä kirjastoista tai vanhojen kirjojen kaupoista. Lopuksi englanninkielinen liite kirjoittajan osallistumisesta sotaan Britannian lentovoimissa:
Liitteet
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Koala muistaakseni julkaisi joskus 20 vuotta sitten tämän sekä muitakin ekan maailmanpalon lentokirjoja, mm. Punaisen Paronin omaelämäkerran.
Tulikomento on oikeassa. Koala nimenomaan aloitti noilla 1. ms:n lentomuistelmilla. Muistaakseni jonkin verran moitittiin suomennosten laatua. Jostain percersdistä syystä Koalan Englannista suomentajat (etupäässä L. Mäkelä) ovat järkiään saksasta suomentavia heikompia. No, yhden Ospreyn kirjan suomennoksen julkaisi muistaakseni Minerva ja suomentaja oli peräti Pertti Jokinen. Ja lopputulos häpeällinen!
Kipling, Rudyard: Kertomuksia... Projekti Lönnrotissa useampia kokoelmia.
Lueskelinpa tuossa aikani kuluksi Kiplingiä ja voi pojat, että tykkäsin. Kipling eli itse siirtomaa-ajan Intiassa (katso itse Wikipediasta tarkemmin), joten näiden kertomusten parissa voi aina miettiä, mikä on omakohtaista, mikä muilta kuultua ja mikä Kiplingin mielikuvitusta.
Kiplingin kertomus-kokoelmissa on erinäisiä novelleja, valitettavasti osin samoja novelleja eri teoksissa, suomennettuna hieman valikoiden. Kipling on erinomainen sanankäyttäjä, joka nimenomaisesti luo tunnelmaa ja kuvaa maisemia ja yleistä atmosfääriä. Joissakin kertomuksissa pyritään koskettamaan lukijan sielun herkempiä kieliä, välillä paremmin, välillä heikommin onnistuen. Kuitenkin kokonaisuus on mielestäni erinomainen, eikä näitä luettuaan ihmettele lainkaan sitä Nobelia. Lisäksi Kiplingillä on ollut onni saada erinomainen suomentaja teoksiinsa.
Intialaisen paikallisväestön kuvaus on tietenkin nykymittapuulla rasistinen, mutta ei kuitenkaan välttämättä niin rasistinen, kuin jälkimaineesta voisi kuvitella. Pikemminkin ennakko-odotuksiini nähden paikallisväestöä kuvattiin huomattavan inhimillisesti. Lähtökohta on tietenkin se, että eurooppalainen on muita ylempänä (etenkin siinä venäläis-novellissa se käy hyvin ilmi), mutta noin niinkuin näissä puitteissa. Lisäksi se "rouvien" kuvaus tai rotujen väliset seksisuhteet olivat yllätys. Viktoriaanisena aikana puumanaisten kuvailu tai englantilaismiehen voimakkaan eroottinen rakastuminen paikallisiin naisiin on varmaankin ollut aika järisyttävää.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Kiplingin lyhyempiin kertomuksiin, joilla hän nousi maailmanmaineeseen. Eikä Viidakkopoikakaan huono ollut, mutta siitä kirjoitan myöhemmin.
Lueskelinpa tuossa aikani kuluksi Kiplingiä ja voi pojat, että tykkäsin. Kipling eli itse siirtomaa-ajan Intiassa (katso itse Wikipediasta tarkemmin), joten näiden kertomusten parissa voi aina miettiä, mikä on omakohtaista, mikä muilta kuultua ja mikä Kiplingin mielikuvitusta.
Kiplingin kertomus-kokoelmissa on erinäisiä novelleja, valitettavasti osin samoja novelleja eri teoksissa, suomennettuna hieman valikoiden. Kipling on erinomainen sanankäyttäjä, joka nimenomaisesti luo tunnelmaa ja kuvaa maisemia ja yleistä atmosfääriä. Joissakin kertomuksissa pyritään koskettamaan lukijan sielun herkempiä kieliä, välillä paremmin, välillä heikommin onnistuen. Kuitenkin kokonaisuus on mielestäni erinomainen, eikä näitä luettuaan ihmettele lainkaan sitä Nobelia. Lisäksi Kiplingillä on ollut onni saada erinomainen suomentaja teoksiinsa.
Intialaisen paikallisväestön kuvaus on tietenkin nykymittapuulla rasistinen, mutta ei kuitenkaan välttämättä niin rasistinen, kuin jälkimaineesta voisi kuvitella. Pikemminkin ennakko-odotuksiini nähden paikallisväestöä kuvattiin huomattavan inhimillisesti. Lähtökohta on tietenkin se, että eurooppalainen on muita ylempänä (etenkin siinä venäläis-novellissa se käy hyvin ilmi), mutta noin niinkuin näissä puitteissa. Lisäksi se "rouvien" kuvaus tai rotujen väliset seksisuhteet olivat yllätys. Viktoriaanisena aikana puumanaisten kuvailu tai englantilaismiehen voimakkaan eroottinen rakastuminen paikallisiin naisiin on varmaankin ollut aika järisyttävää.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Kiplingin lyhyempiin kertomuksiin, joilla hän nousi maailmanmaineeseen. Eikä Viidakkopoikakaan huono ollut, mutta siitä kirjoitan myöhemmin.
tulikomento
Supreme Leader
Ilmavoimien evp. komentaja Jokinen osasi ilmeisen hyvin ranskaa kun muistini mukaan käänsi ranskasta suomeksi lentoturvallisuutta käsittelevät Mustat laatikot avautuvat -sarjan kirjat.
tulikomento
Supreme Leader
Saksalainen sotataito kiinnostaa aiheena. Harmi kun osaa saksaa kuin nimeksi, niin on tyytyminen englanninkieliseen kirjallisuuteen. Tämä vaikuttaa lupaavalta. Kirjoittaja on Bundeswehrin upseeri ja sotahistorian tutkija.
In this seminal study, Gerhard P. Gross provides a comprehensive examination of the development and failure of German operational thinking over a period of more than a century. He analyzes the strengths and weaknesses of five different armies, from the mid–nineteenth century through the early days of NATO. He also offers fresh interpretations of towering figures of German military history, including Moltke the Elder, Alfred von Schlieffen, and Erich Ludendorff. Essential reading for military historians and strategists, this innovative work dismantles cherished myths and offers new insights into Germany's failed attempts to become a global power through military means.
In this seminal study, Gerhard P. Gross provides a comprehensive examination of the development and failure of German operational thinking over a period of more than a century. He analyzes the strengths and weaknesses of five different armies, from the mid–nineteenth century through the early days of NATO. He also offers fresh interpretations of towering figures of German military history, including Moltke the Elder, Alfred von Schlieffen, and Erich Ludendorff. Essential reading for military historians and strategists, this innovative work dismantles cherished myths and offers new insights into Germany's failed attempts to become a global power through military means.
Viimeksi muokattu:
Laitetaanpa sitten kokemuksia.
Turtola, Martti & Ahokas, Mari: Talvisodan tuntematon sankari - Kenraali W.E. Tuompon tie jääkäristä maanpakolaiseksi 1893-1957. Otava 2021.
Wiljo Tuompo lähti jääkäriksi jo pfadfinder-kurssille. Kävi välillä hoitamassa Tornion etappia Ruotsin puolelta ja palasi sitten muun jääkärijoukon mukaan. Osallistui taisteluihin Misse-joella. Palasi jääkärien pääjoukon mukana Suomeen osallistui komppanianpäällikkönä Viipurin valtaukseen. 1920- ja 1930-luvuilla Tuompo toimi useissa eri tehtävissä puolustusvoimissa. Kävi Ruotsissa Tukholman kuninkaallisen sotakorkeakoulun kaksivuotisen kurssin. Samalla kurssilla oli myös Harald Öhquist ja Erik Jernström. Alkujaan Tuompon piti lähteä Ranskaan, jota varten hän aloitti ranskan opinnot, mutta sinne menikin Martola. Maaliskuussa 1935 Tuompo nimitettiin rajavartiostojen päälliköksi. Tästä tehtävästä hän sitten YH:n alkaessa siirtyi johtamaan Pohjois-Suomen Ryhmää, joka periaatteessa vastasi armeijakuntaa ja jonka upseeristosta melkoinen osa tuli rajavartioston puolelta. Talvisodan jälkeen Tuompo siirrettiin Mikkeliin, jossa hänelle räätälöitiin Yleisesikuntaan komentoesikunnan päällikön toimi, eli hänestä tuli "komentopäällikkö". Tehtävä oli perustettu YE:n päällikkö Heinrichsin pyynnöstä, joka halusi alaisen, jolle delegoida osa tehtävistä. Tässä tehtävässä, etenkin henkilöasioiden osalta Tuompo oli paljon yhteydessä suoraan Mannerheimiin. Jatkosodan päätyttyä Tuompo joutui pakenemaan Ruotsiin, koska hän oli ns. Lista 1:llä, eli Valvontakomission julkaisemalla vangittavien listalla. Tuompo pääsi palaamaan Suomeen 1948. Paluunsa jälkeen hän toimi KOP:n Tilkan konttorin johtajan kuolemaansa saakka vuoteen 1957.
Melko kaksijakoiset tunnelmat jäi kyllä tästä kirjasta. Elämäkertojen joukossa semmoinen kohtuu perussuoritus, etenkin koska ihan hirveästi Tuompon yksityisaineistoa ei ole jäänyt käytettäväksi, vaikka omaiset ovat sellaistakin kirjoittajille toimittaneet. Lisäksi Tuompo ei persoonana ole ollut mikään hirveän räiskyvä tai mieliinpainuva, joten "jänniä juttuja" ei pahemmin löydy. Otsikko on melkoisen harhaanjohtava. Sen perusteella odottaisi kirjassa olevan uutta tietoa tai ainakin perusteellinen selvitys Tuompon ja P-SRE:n toiminnasta talvisodassa, mutta nyt lähinnä keskitytään mollaamaan Siilasvuota. Kun jo otsikossa ja myöhemmin toistuvasti tekstissä korostetaan Tuompon osuutta P-SRE:n sotatoimien johtamisessa, niin miksei niitä ansioita sitten kerrota? Kuhmon taisteluista ennen 9.D:n saapumista ei mainita mitään, Suomussalmen taisteluista lähinnä kerrotaan, että Siilasvuo kahmi kaiken kunnian Suomussalmen taistelut -teoksellaan 1940. Ai niin. PPP 6 on ollut Tuompon komennossa viestiyhteyksien vuoksi. Lisäksi Paavo Susitaival on hieno mies ja loistava komentaja, mutta tätä ei kyllä pahemmin avata. Tämä luku oli ehdottomasti pettymys.
Lisäksi koko teksti olisi kaivannut kunnon kustannustoimittajaa (joita ei enää pahemmin ole - tiedän). Isä on sanonut Turtolalle, että "jääkäriliike on Suomen historian runebergiläisin ilmiö". Niinpä sitten tekstissä mainitaan eri yhteyksissä 3-4 kertaa, että jääkäriliikettä on sanottu Suomen historian runebergiläisimmäksi ilmiöksi. Tai Mannerheimiin liittyviä sinänsä ihan oikeita havaintoja ja tulkintoja toistetaan eri yhteyksissä pari kolme kertaa, joskus melko pitkästikin. Ylipäänsä huomaa, että Turtola ei pahemmin arvosta Mannerheimia, mikä sinänsä on ihan oikeutettu mielipide, mutta Tuompo-kirjassa voisi keskittyä enemmän Tuompoon eikä Mannerheimiin. Eikä ainakaan toistaa samoja asioita useampaan kertaan. Ja sama Siilasvuosta. Tai itsenäisyyden juhlavuoden ja sisällissodan 100-vuotisuuden "väärin muistaminen". Ja koulussa lapsetkaan eivät enää lue Runebergin "Vänrikki Stoolin tarinoita". Ja Väinö Linnakin oli aika paska jätkä.
Nyt parasta antia on jatkosota-osuus, jossa kuvataan Tuompon roolia päämajassa. Olen varmaan joskus vuosikymmeniä sitten selaillut Tuompon muistelmat "Päiväkirjani päämajasta 1941-1944", mutta rehellisesti sanottuna mitään muistikuvaa niistä ei ole. En ole myöskään jaksanut perehtyä Mannerheimiin henkilönä mitenkään erityisemmin. Lasse Laaksosen kirjat aiheesta olen lukenut ja pitänyt kovasti. Tämä kirja ei varmaan tuo hirveästi uutta aiheeseen, mutta näin satunnaiselle asianharrastajalle avaa Päämajan elämää ihan hyvin. Marski oli paska jätkä, todetaan tässä useampaakin kertaan. Lisäksi hyvä on selitys siitä, miksi Tuompo päätyi Lista 1:lle. Luultavasti kyseessä on ollut Ylipäällikön päiväkäsky nro 5 8.7.1941, jonka on allekirjoittanut myös kenraalimajuri W.E. Tuompo. Päiväkäsky käsitteli valloitetun alueen miehityshallintoa ja siinä on ohjeistus venäläisväestön sulkemisesta keskitysleireihin. Toinen allekirjoittaja oli tietenkin Mannerheim, mutta sattuneesta syystä häntä ei esitetty vangittavaksi. Kuitenkin tämäkin osuus on kirjalle tyypilliseen tapaan kerrottu kahteen kertaan. Ensin lainauksena ja sitten seuraavalla aukeamalla uudestaan suorasanaisesti, viittaamatta suoraan lainaukseen.
Ei tämän teoksen lukeminen sinänsä ketään pahenna, eikä tämä totaalista ajanhukkaa ole, mutta pakko toistaa, että melkoinen pettymys. Etenkin Turtolan ollessa toisena kirjoittana. 2,5 / 5
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Alexander Stahlberg palveli sotamarsalkka Mansteinin adjutanttina. Kirja antaa kuvaa siitä, minkälainen esimies ja ihminen Erich von Manstein oli. Tämä itse korosti olleensa henkeen ja vereen preussilainen upseeri, joka totteli pilkulleen hänelle annettuja käskyjä. Yksityisesti tämä mollasi kuitenkin Hitleriä ja piti tätä täytenä amatöörinä. Stahlberg kirjoittaa myös siitä mitenkä Manstein kieltäytyi yhteistyöstä natsihallintoa vastustaneiden upseereiden (mm. Stauffenberg tapasi Mansteinin) kanssa ja siitä, mitenkä Manstein antoi logistista tukea SS:n Einsatzgruppe-murhaosastoille. Juutalaisten kohtalo ja näihin kohdistetut julmuudet eivät sotamarsalkkaa kiinnostaneet.
tulikomento
Supreme Leader
Ilmeisesti 80-luvulla, joten jälkiviisauden tuomaa viisautta kirjassa toki on. Mutta kuvaukset Mansteinista ovat minusta ihan uskottavia.
Kuuntelin loppuun tuon Mikko Porvalin Vanki vakooja sissin. Tykkäsin niin paljon että heti perään kuuntelin Porvalin Operaatio Hokki -päämajan vaiettu kaukopartio, tämä oli myös hyvä.
Mieluisia äänikirjoja on mielestäni vaikeampi löytää, kuin tavallisia kirjoja. Esimerkiksi Kilven Undertakeria kokeillut kahden eri lukijalla, mutta ei vain oikein iske vaikka mielenkiintoiselta vaikuttavat.
Nyt kuuntelussa Esko Valtaojan Maailmanloppu peruttu, tämän taidan kuunnella loppuun
Mieluisia äänikirjoja on mielestäni vaikeampi löytää, kuin tavallisia kirjoja. Esimerkiksi Kilven Undertakeria kokeillut kahden eri lukijalla, mutta ei vain oikein iske vaikka mielenkiintoiselta vaikuttavat.
Nyt kuuntelussa Esko Valtaojan Maailmanloppu peruttu, tämän taidan kuunnella loppuun
Täällä aiemmin joku kehui (?) Ruth-Ben Ghiatin kirjaa "Mahtimiehet". No, vilkaisin kirjastossa. Aitoa ruskeaa. Kirja kertoo muka tyranneista. Kirjassa on Hitler, Mussolini, Orban, Trump jne (kyllä, Ghiat vertaa Trumpia Hitlerin ihan tosissaan ja hänen mielestään Trumpin mamupolitiikka on täysin verrattavissa Hitlerin juutalaispolitiikkaan). Mutta ei ole Stalinia, ei Leniniä, ei Maota, ei Castroa. Ei ainuttakaan kommunistia. Että semmoinen pamfletti.
tulikomento
Supreme Leader
En yleensä juuri luonnontiedekirjallisuutta lue, mutta tämä Valtaojan teos on elämän synnystä ja elämän mahdollisuuksista maapallon ulkopuolella on alusta loppuun täyttä asiaa. Kirjoitettu niin että täysi maallikkokin ymmärtää mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Suosittelen ihan yleissivistyksen vuoksi lukemaan Valtaojan tuotantoa, ennen kuin nämä palavat woke-kansan masinoimissa kirjarovioissa.
