Tämä viesti on uuden jäsenen esiharjoittelua mp-netin käytöstä, mutta samalla ehkä kohtuullisen hyvän militäärimetallurgiaa esittelevän kirjan pdf-tiedoston latauslinkki ja lyhyt yhteenveto kirjan sisällöstä.
Latauslinkki:
The only book by Alistair on the metallurgical aspects of arms and Military equipment
documents.pub
Muitakin latauslinkkejä löytyy esim. haulla: "Alistair Doig Military Metallurgy" oman maun mukaan. Kirjakaupasta ostettuna hintä näkyy olevan ~80 USD, joten lataus kannattaa, jos aihe kiinnostaa.
Sisällön esittely lyhyesti:
Kirja on brittiläisen Alistair Doig:n kirjoittama "Military Metallurgy", vuoden 2002 painos.
Teknisen taustan (koulutuksen tai kokemuksen) omaavat henkilöt pääsevät tämän kirjan myötä hyvään alkuun sotateknisestä metalliopista ja sen erikoisuuksista, joita ei ehkä tule heti ajatelleeksi.
Muille lukijoille se avannee hieman sotateknistä tietoutta keskustelupalstojen arviointien taustoiksi.
[Hakasuluissa on esittelyn laatijan näkemys, joten ne voi jättää omaan arvoonsa]
Lyhyesti sisällöstä siinä järjestyksessä kuin se on kirjassa esitetty (numero viittaa kirjan kappaleeseen):
1. Metalliopin ja materiaalivallinnan perusteita, mekaaniset ominaisuudet: Lujuus, sitkeys, isku- ja murtumissitkeys, kiderakenne, materiaalien vertailu ja valinta johdantona, perustelu sille, miksi sotatarvikkeiden / -laitteiden materiaalit ovat enimmäkseen metalleja edelleenkin
2. Patruunalaukauksen hylsymateriaalit, messinki- ja teräshylsyt sekä muut vähemmän käytetyt materiaalit; pieni annos lisää metallioppia, muokkaus ja lämpökäsittely hylsymateriaaleille
3. HESH-teräsammuskuoren (High Explosive Squash Head) materiaalivalinta ja -ominaisuudet [Brittien pitkään käyttämä panssariammus, jonka kerrospanssarointi teki "hyödyttömäksi), mutta metalliopin kannalta kuitenkin mielenkiintoinen historiajäänne edelleen teknisessä mielessä. Kivi- ja betonisuojaukseen HESH puree edelleen ikävästi suojassa olevien kannalta ja kyllähän se kolahtaa vaunuun osuessaan, vaikkei enää taustan murtumista aiheuttakkaan välttämättä.]
4. Tuliputken teräsmateriaalin valinta. Esimerkkeinä brittien vaunukanuunan rihlattu putki (Chieftain) kulumiskesto 150 laukausta / väsymiskesto 500 ls. Huomaa myös kommentti, että sotatantereella vaunun elinikä on 20 min, joten 150 ls riittää hyvin [T72 taisi olla sileälle putkelle luvattu 230 nuoliammuslaukausta kulumisikää. Psv-asiantuntijat kommentoinevat, jos on väärä tieto]. Challanger vaunussa tuliputken kulumisikä on noussut 500 ls:een ja väsymiskä 2000 ls:een sisäpinnnan kromauksen ja paremman putkiteräksen myötä (kirjan sivu 36 !). AS 90 tykinputken kerrotaan kestävän kulumisen suhteen 3000 ls, jolloin rihlaus on kulunut 1,5 mm. [Ilmeisesti panoskammion päästä (rihlaus on käytännössä hävinnyt), jos tuo 1,5 mm on säteen kasvu (rihlaharjan kuluma)]. 105 mm vaunukanuunan valmistus ml. autofretointi. Tuliputken kulumisen ja väsymisen perusteet, kromaus ja tulevaisuuden mahdolliset trendit tuliputkimateriaalille ja uudet ampumatekniikat [1990-luvun näkemys kehityksestä, mutta eivät ole taistelukentälle vielä)-kään) tulleet].
5. Raskaiden KE-ammuksien (luodit, nuoliammuksien penetraattorit) materiaalit. Teräs, lyijy, wolframiseokset (tungsten), köyhdetty uraani (DU)
6. Ontelo- ja EFP - taistelukärki / ammus, kuparimateriaali. "HEAT" on lyhennys High Explosive Anti Tank sanoista eikä kuumuudesta tai poltosta, joihin asiat usein sotketaan. Keskimääräinen kuparisuihkun lämpötila on n. 450 C-astetta ja kuparin sulamislämpötila on luokkaa 1100 C-astetta, joten "sulametalli", "plasmasuihku" jne. on paha ja valitettavan sitkeä väärinymmärrys ontelopanoksen suihkun muodostumisessa ja läpäisyssä kaikentietävää wikipediaa myöden. Hydrodynaaminen läpäisy-yhtälö, ontelovuorauksen (kartion) materiaalivaihtoehtoja ja niiden mekaanisia ominaisuuksia, kartion valmistus, muokkaus ja lämpökäsittely, EFP:sta muutama seikka. Ontelotaistelukärjen läpäisykykyyn vaikuttavia parametreja ja lopuksi luettelomainen katsaus ontelotaistelukärkiin perustuvista asejärjesjestelmistä (brittien aseet luonnollisesti)
7. Sirpaloituvat rautametalliset ammuskuoret: 81 mm kranaatinheittimen valurautakranaatin kuori ja 155 mm tykistöammuksen teräskuori,. Sirpaloitumisen metallurgia ei ole sekään helppoa
8. Raskas teräspanssarointi (panssarivaunun teräspanssarointi). Kuumavalssattu teräspanssarilevy (homogeeninen, läpikarkaistu), valuteräspanssari (homogeeninen), pintakarkaistu (face hardened, dualhardness) panssariteräslevy (kova ja hauras etupinta, sitkeä pehmemämpi tausta). Vauriomuodot läpäisyssä, teräspanssarin kehitys / parannus läpäisyn suhteen, erityisesti lujuuden ja sitkeyden yhdistelmän parantaminen suurilla ainepaksuuksilla, materiaaliyhdistelmät teräs/komposiitit/muut metallit ja niiden yhdistelmät, katsaus. Milne de Marre kuvaaja: neliöpaino vs projektiilin liike-energia läpäisyssä (hinta on jätetty häveliäisyyssyistä käsittelemättä?)
9. Keveiden ajoneuvojen panssarointi, alumiini panssarimateriaalina. Esimerkkeinä:
M113 miehistönkuljetus/taistelukentän taksi / kuljetusajoneuvo
Brittien Scorpion tiedusteluvaunu (huom 3 kk lepoa vaunulle korjaushitsauksen jälkeen, ss. 68, Luja Al 7039 laatu! Lujuus putoaa ~20 % hitsauksen myötä, lujien alumiinien ongelma, samoin jännityskorrosio!
Warrioir IFV, panssarointi pintalevynä luja Al 7017 (hitsaus ei ole suotavaa, lujuus/sitkeys ei säily) ja sisäpuolella mekaanisena materiaalina Al 7018 (voidaan hitsata). Torni onkin sitten jo terästä.
Tulevaisuuden näkymät kevyemmin panssaroitujen ajoneuvojen materiaaleiksi: entistä lujemmat, hitsattavat teräkset (osittain toteutunut), kuitulujiteiset komposiittirakenteet ([vain protoja ja kirjassa esitetty protokin täyttänee 30 v, mutta taistelukentällä ei ole näkynyt eikä massatuotanto ole alkanut, kompostit odottavat vielä tulemistaan, vaikka niistä kovasti aina puhutaan].
10. Militaarisiltakaluston materiaalit. Lujat rakenneteräkset ja hitsattavat alumiinit siltojen runkomateriaalina, murtumismekaniikka (jännitysintensiteetti K1 vs. murtumissitkeys K1c). Tulevaisuuden mahdolliset trendit siltarunkojen materiaalina: Al7075 (murheena pieni sallittu särökoko eli huono murtumissitkeys, joten painon säästö on vähäinen), titaaniseokset, lasikuitulujitetut komposiittirakenteet (paino puolittuu, mutta hinta kaksinkertaistuu, s. 75)
11. Tykin lavettirakenteet ja panssarivaunun telaketju. Esimerkkeinä:
105 mm kevyen tykin lavettihaarat? (trail): materiaali erikoisluja (ultrahigh strength) teräslaatu FV520/STA 59 putkena. [Aika mutkikas lämpökäsittely valmistusmielessä, pitänee laadunvalvonna hereillä. ss. 79-80]
155 mm FH70 lavetti samoin FV520 teräksestä hitsattu kotelo.
155 mm UFH lavetti [vissiin USA.ssa 155 LW tai sen esi-isä]. Titaani Ti-6Al-4V, jonka suhteellinen ominaismyötölujuus (lujuus/paino) on 60 % korkeampi kuin FV520 erikoislujalla teräksellä, joten painon säästöä syntyy, [tosin hinnan kustannuksella, sillä titaaniseoksen hinta on kolminkertainen em. teräkseen nähden per tonni aihiovaiheessa. Muista valmistuskuluista ei mainintaa. s 80]
Telan ketjulenkki (track link?) ja saranatappi (pin) [ps-vaunujen asiantuntijat korjannevat oikeat suomenkieliset termit], ks ss 81-82. Materiaalivalinnan kriteerinä kulumiskestävyys.
12. Muodonmuutosnopeus (strain rate) vs metallien ominaisuudet, aika teknistä, mutta keskeistä juttua jo. Periaate (myötö-)lujuus kasvaa ja sitkeys pienenee, kun muodonmuutos- (venymä-) nopeus kasvaa, näin ainakin teräksillä. Lujuus kasvaa suhteellisesti eniten matalalujuuksisilla teräksillä, ja lujuuden kasvu pienenee, mitä lujempi laatu on kyseessä [ainakin teräksillä on näin]. Adiabaattinen leikkausmuodonmuutos ja -lämpeneminen [Ominaista nuoliammuksen läpäisyssä etenkin DU-penetraattorin teroittuminen läpäisyssä perustuu tähän, muistaakseni. Valitettavasti ei ole tässä kirjassa sitä käsitelty pientä mainintaa lukuunottamatta, mutta hakemalla löytyy...]
- Taulukot, merkinnät ja kuvat lopussa. Materiaalikustannusmielessä s. 93 kuva lujuus vs ominaispainon kustannus on mielenkiintoinen, [Huomaa logaritmiset asteikot, hyvää saa uusilla materiaaleilla, mutta kyllä se maksaakin!!]
Siinä yhteenvetoa kirjan sisällöstä, jonka perusteella kukin voinee arvioida, kannattaako reilun 100 sivun ja 7,5 Mb:n pdf-tiedosto ladata. Oma arvioni on, että kirjan tiedoilla pärjää tällä foorumilla melko pitkälle sekä nykyisten jäsenien ja foorumilta jo poistuneiden jäsenienkin kanssa.
Foorumilaisille kysymys, että kannataako tämmöisiä postauksia/tiivistelmiä tehdä militaariteknologian enempi tekniseltä puolelta vai riittääkö pelkkä latauslinkki, jos semmoinen jostakin muusta aiheesta sattuu löytymään?
PS: Sorry, jos tämä kirja oli jo esitelty jossakin muussa yhteydessä foorumilla. Tekemilläni hauilla ei löytynyt postausta, mutta voihan se olla jonkun viestin sisässä jo esitelty/kommentoitu.