Voltaire: Kaarle XII:n historia. Suomentanut O.A. Kallio. Kustantaja Arvi A. Karisto. Hämeenlinna 1921. Projekti Lönnrotissa ilmaiseksi ladattavana.
Tämä on historiankirja ja elämäkerta, joka luetaan sen kirjoittajan vuoksi, ei kohteen tai teoksen sisältämien tietojen vuoksi. Voltaire (linkki Wikipediaan) oli ranskalainen valistusfilosofi, joka on suuresti vaikuttanut länsimaiseen ajatteluun. Hänen ensimmäinen historiateoksensa oli Ruotsin kuningas Kaarle XII:n (linkki Wikipediaan) elämäkerta vuonna 1731.
Voltairen kirja ilmestyi 13 vuotta Kaarle XII:n kuoleman jälkeen ja Voltaire on keskustellut ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet kuninkaan ja joissain tapauksissa olleet mukana kuvatuissa tapahtumissa. Jo vuoden 1921 suomennoksen esipuheessa todetaan, että kaikki kerrotut asiat eivät ole totta tai että kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin Voltaire antaa ymmärtää. Kuitenkin Voltairella on selkeä pyrkimys "totuudellisuuteen", eli hän ei valehtele tai väritä tapahtumia ylentääkseen päähenkilöään tai itseään, vaan yrittää luoda mahdollisimman todenmukaisen kuvan Kaarle XII:sta. Kuitenkin Voltaire ei anna faktojen pilata hyvää juttua, jos se sopii hänen yleiseen kuvaukseensa Kaarlesta. Voltairea ei pidä kivittää tästä kuitenkaan liikaa, sillä häneen saakka "kaikki" historiakirjoitus oli silkkaa kilvenkiillotusta ja yksisilmäistä anekdoottien kerrontaa. Lisäksi Uuden ajan kulttuurihistoriassa Egon Friedell sanoi hyvin, että olennaista ei ole sanoiko Galileo Galilei inkvisition kuulustelun jälkeen "Se pyörii sittenkin" vai ei. Tärkeintä on, että kertomus elähdyttää totuuden etsijöitä vuosisadasta toiseen.
Voltaire maalaa teoksessaan Kaarle XII:sta kuvan äärimmäisyysihmisestä. Sitä tämä varmasti olikin. Saavutettuaan voiton Narvassa Venäjästä ja sen jälkeen lukemattomia voittoja Puolassa ja Saksassa, hän nosti Ruotsin vaikutusvaltansa huipulle. Kuitenkin hävittyään Pultavassa (ja menetettyään Baltian, Inkerinmaan ja Suomen), hän onnistui tuhoamaan Ruotsin suurvalta-aseman lopullisesti. Kaarlen toiminta Puolassa, Turkista puhumattakaan, on todella irrationaalista. Tai se, että hän osasi hyvin ranskaa, mutta kieltäytyi puhumasta sitä edes ranskalaisille diplomaateille, vaikka Ranska oli Ruotsin tärkein tai tärkeimpiä liittolaisia. jne.
Jos haluat lukea perinteistä suurmies-historiaa yhdestä kiistämättömästä suurmiehestä (ja samalla myös Pietari Suuresta), tutustu teokseen. Se on mainiota ajanvietettä ja voi opettaa uusia asioita vanhoista ja tutuista jutuista. Kuitenkin teokseen kannattaa tutustua ennen kaikkea yhtenä historiakirjoituksen merkkipaaluista, samalla tavalla kuin vaikka Tacitukseen tai Thukydideehen tai Snorri Sturlusoniin. Hyvä teksti, hyvä suomennos.
Tämä on historiankirja ja elämäkerta, joka luetaan sen kirjoittajan vuoksi, ei kohteen tai teoksen sisältämien tietojen vuoksi. Voltaire (linkki Wikipediaan) oli ranskalainen valistusfilosofi, joka on suuresti vaikuttanut länsimaiseen ajatteluun. Hänen ensimmäinen historiateoksensa oli Ruotsin kuningas Kaarle XII:n (linkki Wikipediaan) elämäkerta vuonna 1731.
Voltairen kirja ilmestyi 13 vuotta Kaarle XII:n kuoleman jälkeen ja Voltaire on keskustellut ihmisten kanssa, jotka ovat tunteneet kuninkaan ja joissain tapauksissa olleet mukana kuvatuissa tapahtumissa. Jo vuoden 1921 suomennoksen esipuheessa todetaan, että kaikki kerrotut asiat eivät ole totta tai että kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin Voltaire antaa ymmärtää. Kuitenkin Voltairella on selkeä pyrkimys "totuudellisuuteen", eli hän ei valehtele tai väritä tapahtumia ylentääkseen päähenkilöään tai itseään, vaan yrittää luoda mahdollisimman todenmukaisen kuvan Kaarle XII:sta. Kuitenkin Voltaire ei anna faktojen pilata hyvää juttua, jos se sopii hänen yleiseen kuvaukseensa Kaarlesta. Voltairea ei pidä kivittää tästä kuitenkaan liikaa, sillä häneen saakka "kaikki" historiakirjoitus oli silkkaa kilvenkiillotusta ja yksisilmäistä anekdoottien kerrontaa. Lisäksi Uuden ajan kulttuurihistoriassa Egon Friedell sanoi hyvin, että olennaista ei ole sanoiko Galileo Galilei inkvisition kuulustelun jälkeen "Se pyörii sittenkin" vai ei. Tärkeintä on, että kertomus elähdyttää totuuden etsijöitä vuosisadasta toiseen.
Voltaire maalaa teoksessaan Kaarle XII:sta kuvan äärimmäisyysihmisestä. Sitä tämä varmasti olikin. Saavutettuaan voiton Narvassa Venäjästä ja sen jälkeen lukemattomia voittoja Puolassa ja Saksassa, hän nosti Ruotsin vaikutusvaltansa huipulle. Kuitenkin hävittyään Pultavassa (ja menetettyään Baltian, Inkerinmaan ja Suomen), hän onnistui tuhoamaan Ruotsin suurvalta-aseman lopullisesti. Kaarlen toiminta Puolassa, Turkista puhumattakaan, on todella irrationaalista. Tai se, että hän osasi hyvin ranskaa, mutta kieltäytyi puhumasta sitä edes ranskalaisille diplomaateille, vaikka Ranska oli Ruotsin tärkein tai tärkeimpiä liittolaisia. jne.
Jos haluat lukea perinteistä suurmies-historiaa yhdestä kiistämättömästä suurmiehestä (ja samalla myös Pietari Suuresta), tutustu teokseen. Se on mainiota ajanvietettä ja voi opettaa uusia asioita vanhoista ja tutuista jutuista. Kuitenkin teokseen kannattaa tutustua ennen kaikkea yhtenä historiakirjoituksen merkkipaaluista, samalla tavalla kuin vaikka Tacitukseen tai Thukydideehen tai Snorri Sturlusoniin. Hyvä teksti, hyvä suomennos.
Viimeksi muokattu:
